Nordnet

torstai 12. lokakuuta 2017

Salkun syyssiivous jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja...

Tein loppuvuoden tavoitteita itselleni tässä taannoin ja pysähdyin miettimään elämääni 5 vuoden päähänkin. Siitä ei sen enempää toistaiseksi, mutta jäin katselemaan lukuja, ja erityisesti vielä kahden Seligsoniin jääneen indeksirahaston lukuja. Tarkastelin lukuja erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka monta yritystä näissä kahdessa jäljelle jääneessä indeksirahastossani oikein on, ja mitä yrityksiä ne pitävät sisällään.

Top 25 Brands-indeksirahastoihin olen laittanut omaa rahaa 5.000 euroa ja tuotto on tällä hetkellä 6%:n luokkaa. Brands-rahastossa yrityksiä on 26 kpl. Kuulostaa ihan järkevältä. Mutta toinen indeksirahastoni, Pohjois-Amerikka, johon tällä hetkellä olen sijoittanut vaivaiset 2.000 euroa, sisältää yrityksiä käsittämättömät 158 kpl! Jos jaan karkeasti sijoittamani summan yritysten määrällä, sijoitan yhteen yritykseen 12,65€, kun en ota mukaan yritysten painotuksia (= oikeastihan yrityksiä on painotettu tietyin prosentein, jolloin johonkin yritykseen saatan sijoittaa tuplasti enemmän kuin toiseen). Pysähdyin taas miettimään onko tässä järkeä. Mielestäni ei ole. Tuotto on tällä hetkellä 10%:n luokkaa.

Muistan vasta-alkaneena sijoittajana erään kokeneemman sijoittajan kommentin siitä, miten indeksirahastoissa ei voi vaikuttaa yritysten valintaan, siksi hän sijoittaa suoraan osakkeisiin. Toki tuolla, että rahasto sisältää 158 eri yritystä, saadaan riskiä matalammaksi, mutta kun pelaa näinkin pienillä summilla kuin itse, riski on jo valmiiksi pieni eikä suuresta tuotostakaan voi nauttia, ellei jokin tietty yritys erityisesti lähde todella hurjaan nousujohdanteeseen. Totesin myös kokeneemman sijoittajan olleen oikeassa: listalla on yrityksiä, joista en niinkään välittäisi. Päätin luopua tästäkin rahastosta.

Jäljellä on siis enää Top 25 Brands, jonka 31.8.17 päivitetyssä yrityslistassa ei itseasiassa ole niitä yrityksiä, joiden takia ryhdyin ko. rahastoon alunperin sijoittamaan. Jään arpomaan vielä tämän rahaston kohtaloa.



Nyt ongelmaksi alkaa muodostua se, että käteistä on kassassa pian liikaa eikä uusia kohteita ole juurikaan tullut sopivaan hintaan tyrkylle. Kun korkoakaan rahoilleen ei saa, alkaa kutkuttaa ajatus asuntolainan lyhentämisestä. Korot joka tapauksessa jossakin kohtaa nousevat, ja silloin taas osakkeet laskevat. Nyt kun osakkeet ovat kalliita eikä tee mieli ostaa vain ostamisen ilosta, voisi lyhentää asuntolainaa ja sitten taas kun osakkeet ovat tulossa alaspäin, voisin ostaa niitä lisää... ja tällöin voisin myös tuon viimeisenkin Seligsonin indeksirahaston laittaa "lihoiksi" osakkeita varten.

Kuulen jo muutaman lukijan voihkaisevan... Tarkoitus ei olisi napata sijoituksista kuin pari tonttua lainan lyhentämiseen, mikäli pääsen loppuvuoden tavoitteeseeni ja saan 4.000 euroa kasaan. Voisin aloittaa uuden vuoden jälleen asuntolainan kymppitonnien räjäyttämisellä. Ja käteiskassaakin jäisi vielä tuntuvasti kevään osakeostoja varten.

Onko ajatukseni täysin järetön? 


tiistai 10. lokakuuta 2017

4 minuutin lainaneuvottelu

Päätimme isännän kanssa kilpailuttaa asuntolainamme. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua 2 vuotta, ja jo tuolloin saimme hilattua marginaalia alaspäin 1,89%:sta 1,18%:iin. Asuntolainaa olin ehtinyt maksaa marginaalin muutoksen välissä n. 25.000 euroa. Nyt päätimme tehdä uuden kilpailutuksen.

Varasimme ajan pankkineuvojalle pankkiin, mutta tuntia ennen tapaamista pankista soitettiin ja ehdotettiin netin välityksellä tapahtuvaa pankkineuvottelua. Meillehän tämä sopi mainiosti. Kirjauduimme verkkopankkiin ja vain neljässä minuutissa saimme hilattua minun lainani marginaalia alaspäin. Hienoiseksi pettymykseksi tosin jäi se, että kovin suuresta pudotuksesta en tällä kertaa pääse nauttimaan, kun marginaali tipahti vain 1,18%:sta 0,9%:iin, mutta säästöä se on pienikin säästö. 

Joka tapauksessa suosittelen kilpailuttamaan säännöllisesti paitsi vakuutukset, myös lainat. Kokemuksena verkkotapaaminenkin oli pelkästään positiivinen, ja todella nopea. Suosittelen kokeilemaan! 

Milloin viimeksi Sinä kilpailutit lainasi? 


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Työpaikan sankarit

Työpaikallani on piipahtanut kollegani mukaan ”hurrikaani”. Totesin sanan ”hurrikaani” olevan turhan negatiivinen. Mielestäni työpaikalla on käynyt todella hyvä ”siivooja”, joka on laittanut henkilöstön paitsi ojennukseen, poistanut myös työpaikalta ankeuttajia. Tällä siis tarkoitan, että toiset potkut on annettu, ja työpaikan sankariksi on tullut entinen esimieheni, nykyinen lähiesimieheni.

Mieti työpaikkaa, jossa aamulla kukaan ei tervehdi sinua. Toivotat hyvät huomenet iloisena, mutta kukaan ei vastaa sinulle. Miten mahtava tapa aloittaa työpäivä! Viimeisetkin omat tsemppaukset työpäivään karisevat viimeistään tässä vaiheessa, ja huomaat pian itsekin olevasi täysi ankeuttaja. Mm. tästä ja muutamasta muustakin syystä henkilöstömme pääsi koulutukseen, jossa konsultti puhui meille itsensä johtamisesta.  Sinänsä ihan ”ok”-koulutus, mutta juurikaan uutta tietoa en saanut, ja tämä koulutus olisi ehkä sopinut kaikkein parhaiten vain ja ainoastaan työpaikkamme ankeuttajille, mutta laitanpa muutamia ihan miettimisen arvoisia juttuja teillekin jakoon. Nappasin omista muistiinpanoistani muutamia pointteja, jotka olen värittänyt itse. Tämä teksti ei siis ole kopio luennosta, vaan myös omista havainnoistani elämän varrella. Siksi on vaikea laittaa lähdetietoja, kun omat muistiinpanot olivat omia luennosta heränneitä ajatuksia...

Tiesitkö, että itsensä johtaminen on oman ajattelun johtamista? Päivän aikana mielessämme on jopa 60.000-90.000 erilaista ajatusta, joista jopa 75% on negatiivisia. Eli kun aloitat päivän jo päättämällä, että tästä päivästä tulee huono, siitä takuuvarmasti tulee huono. Tästä taas päästään siihen, miten ajattelu vaikuttaa tunteisiimme ja siihen kuinka toimimme. Urheilijoiden valmennuksessa on viime vuosina keskitytty mielikuvaharjoituksiin. Ajattelemalla positiivisesti ja kehittämällä omaa läsnäoloaan, urheilijakin voi päästä uskomattomiin suorituksiin. Mieti urheilijaa, joka jo valmiiksi miettii, ettei kuitenkaan tule voittamaan? No, voittaako hän? Tuskin. Suomalaisilla urheilijoilla tuntui jossakin vaiheessa olevan valmiiksi ajatukset jo suunnattu kisoissa kuin kisoissa siihen, etteivät he kuitenkaan voita. ”Tultiin tänne kokeilemaan miten menee...” Tv-ruudun toisella puolella Suomi kiukutteli, että mikä hemmetin asenne tuo nyt on? Tästä on onneksi tultu jo aika pitkä matka positiivisen psykologian pariin.

Olen kertonut teille miten tämä uusi työpaikka on aiheuttanut harmaita hiuksia itsellenikin, mutta päättämällä joka aamu, että tästä päivästä tulee vielä hyvä (minä kiipeän omaan ”luolaani” ja teen oman työni niin hyvin kuin osaan), olen kehittänyt itselleni selviytymiskeinon ankeuttajilta. Tämä on kuulemma sitä positiivista psykologiaa ja itsensä johtamista. Vau, olen siis ajanhermolla.  

Miksi toiset sitten ovat ankeuttajia? Liian moni raahautuu työpaikalle ajatellen, että menen töihin, jotta saan rahaa. Mutta kuka sinut pakottaa menemään töihin? Sinä itse. Sinä itse teet omasta elämästäsi vaikeaa, jos keskityt vain ja ainoastaan negatiivisiin ajatuksiisi. Samalla tulet aiheuttaneeksi muillekin ympärilläsi oleville ihan yhtä pahan olon. Jos töissä ei ole kivaa, niin etsi uusi työpaikka. Tai jää kotiin.


Työpaikalla on sarja erilaisia sankareita: musta-valkoisia sankareita, märehtijöitä, katastofi-Marttoja ja –Pirkkoja, mielensäpahoittajia, kateudesta vihreitä kasvoja ja itsensä ruoskijoita.

Musta-valkoinen ihminen ei näe ympärillään mitään muita värejä kuin mustaa ja valkoista. Hän on se työkaveri, joka sanoo, että ”näin on tehty 20 vuotta ja näin tehdään edelleen”. Työn muokkaamiselle ei ole vaihtoehtoja, kun on vain kaksi tapaa suorittaa työtä. Tällaiset tyypit tappavat kaiken luovuuden ja innovaation varsinkin nuorista, vastavalmistuneista, työntekijöistä. Mitään uutta ei haluta oppia, koska vanhakin omasta mielestä toimii. Tai toimi ainakin 20 vuotta sitten.

Märehtijä lienee aika tuttu kaveri työpaikalla? Tältä tyypiltä ei heru ensimmäistäkään positiivista ajatusta, koska hänen maailmansa pyörii vain ja ainoastaan negatiivisten ajatusten parissa. Märehtijän negativiinen ajattelu aiheuttaa negatiivisia tunteita, jotka näkyvät ympärillä negatiivisena toimintana. Jopa kotioloissa märehtijä jatkaa toisten kiduttamista jatkuvalla negatiivisuudellaan. Tiesitkö, että jatkuva, vuosikymmeniä kestävä, märehtiminen voi jopa tappaa? Jatkuva stressaaminen ja negatiivisuus vaikuttavat meidän kehossa solutasolla. Kuka muistaa Putouksesta Aina Inkeri Ankeisen? Loistava esimerkki märehtijästä. Koko elämä valuu hukkaan, kun ei ehdi mistään nauttia.

Seuraava työn sankarimme on katastrofi-Martta. Elämä on pelkkää katastrofia. Mikään ei onnistu, koska aina ylämäen takana on seuraava ylämäki. Muutokset hirvittävät, koska niistä seuraa vain lisää katastrofeja. Katastrofi-Martta on itseasiassa aika lähellä Märehtijää. Mikään ei voi onnistua, koska kaikki on luotu epäonnistumaan. Katastrofi-Martta vastustaa muutoksia tiukasti musta-valkoisen kanssa.

Neljäs tyyppi on se, joka ottaa kaiken itseensä. Tämä tyyppi on varsinainen mielensäpahoittaja. Jos annat vähääkään negatiivista palautetta työstä, mielensäpahoittaja ottaa kaiken henkilökohtaisesti. Tällainen tyyppi ei kykene ottamaan asioita asioina, vaan kaikki vaikuttaa suoraan tunnetasolla. Tämä on se tyyppi, jonka kanssa joutuu aina olemaan varpasillaan.

Viides työpaikan sankari on se, joka vertailee omaa tekemistään aina toisten tekemiseen. Omasta mielestään tämä vihreä naama tekee aina kaiken parhaiten ja muut huonosti. Hän osaa myös nimetä aina, kuka teki ja mitä teki. ”En se minä ollut, se oli Pirkka.” Tämä tyyppi ei kykene antamaan positiivista palautetta, saati iloitsemaan toisten onnistumisista, vaan on aina vihreänä kateudesta, koska hän itse ei ollut se onnistuja.

Kuudes sankari on ehkä hieman näkymättömämpi sankari, joka ruoskii itseään tämän tästä saadakseen aina parempia ja parempia tuloksia. Mikään ei hänelle riitä, vaan hänen tulee olla paras kaikessa. Hän on se, joka haalii kaikki työt itselleen, vaikkei selviydy edellisistäkään töistä. Tämä onkin se ihmistyyppi, joka helposti palaa loppuun.

Jos ajattelen omaa työpaikkaani, musta-valkoinen sai jo potkut. Ei pelkästään luonteensa takia, vaan sen vuoksi, että jätti työnsä tekemättä, koska ei osannut työtään tehdä eikä suostunut vastaanottamaan kollegalta neuvoja. Hänen kommenttinsa työpaikalla olivat joka päivä ”Näin täällä on tehty aina” ja ”En kommentoi”. Varsinainen Antti Tuisku-fani! Tämä sankari teki myös työsuojeluvaltuutetulle ilmoituksen, heti potkut saatuaan, työpaikkakiusaamisesta. Kun kollega yritti parhaansa mukaan neuvoa, musta-valkoinen paineli ”vittua” huudellen työhuoneesta ulos. Musta-valkoisen mielestä kollega siis kiusasi häntä, kun kollega yritti neuvoa kuinka työtä tulisi tehdä.

Enää työpaikallamme on ankeuttajista jäljellä vain ”vihreä naama”. Hänet ”alennettiin” tehtävistään asiattoman käytöksen takia. Nyt hän sabotoi muiden tekemisiä, jotta voisi kertoa kaikille, miten väärin muut ovat työnsä hoitaneet ja miten juuri hän löysi nämä virheet ja pelasti koko maailman. Hänenkin kellonsa tikittää jo. Työsopimus päättyy vuoden loppuun, minkä jälkeen sitä ei taatusti uusita. Voi olla, että lähtö tulee jo aikaisemmin...

Jokainen meistä varmasti on välillä jokin näistä ankeuttajista, mutta terveen ihmisen tunnistaa siitä, että hän kykenee palautumaan ankeuttajan roolista takaisin ”normaaliksi”. Kaikilla on välillä huonoja päiviä, mutta itse voi vaikuttaa paljonkin siihen, millaisen päivän itselleen ja muille tarjoilee. Kyllä minuakin ketuttaa töihin lähteminen lähes joka aamu, mutta työpaikalla huomaan joka päivä rakastavani työtäni. Haluaisin niin kertoa teille työstäni, mutta en voi, anonyymiyden säilyttämiseksi. Teen työtä ihmisten parissa ja luon parempaa huomista meille kaikille. Kun työnsä jäljen näkee muiden kasvoilta ja asenteista, siitä saa ihan mielettömät kicksit. Siksi minä rakastan työtäni.


Oletko Sinä ankeuttaja, ja jos olet, kuka heistä? Tunnistatko joukosta kollegoitasi?