sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesäkuun kuukausikatsaus ja kuulumiset


Kesäkuu oli ja meni. Ihan näin vain vilahdukselta sitä. Tämä aika menee aivan tajutonta vauhtia. Minultakin koeaika päättyi ja olen nyt virallisesti vakituisessa työsuhteessa. Kesälomarahoja en luonnollisestikaan saanut, mutta eipä tuo mitään. Sen sijaan sain opiskelupaikan, joka tulee nielemään seuraavan vuoden aikana ison tukun rahaa, mutta pääsen viimein tekemään sitä, mitä halusin tehdä jo 20 vuotta sitten, ja joka palvelee myös nykyistä työnantajaani. Työnantajakin suhtautui opiskeluuni erittäin positiivisesti. Salainen haave olisi jossakin kohtaa oman toiminimen perustaminen sivutyönä, mutta katsotaan. Unelmia ja haaveita on kevään ja kesän aikana muodostunut valtava läjä ja niitä tässä hissukseni toteuttelen.

Ylimääräisiä menoja on kesäkuussa tullut lomareissun myötä, matkat olinkin jo toukokuussa maksanut, mutta matkaan liittyneet muut kulut (ruokailut yms.) pysyivät hyvin asettamissani rajoissa. Ruokakustannukset ovat suuret (taas), koska kun lapseni ovat isällään, käyn lähes joka päivä syömässä kavereitteni kanssa ulkona. Tämä on luksus, josta en hevillä luovu! Tällaista luksusta kun ei muina vuodenaikoina olen, niin otan siitä kesäisin aina ilon irti. On aika hemmetin ihanaa, kun ei tarvitse itse ruokaa laittaa!

Laskutili ammottaa tyhjyyttään kuukaudesta toiseen. Poikani harrastukset nielevät tällä hetkellä kaiken sieltä. Toki tuli auton vakuutukset ym. maksuun, mutta turnauskustannukset kesän ja tulevan syksyn ajalta ovat napanneet tililtä useita satoja euroja. En valita, mutta vaatekauppoihin kuluneet eurot ovat harmillisesti pois säästöistä ja säästötililtä puolestani olen tehnyt osakeostoja. Mutta nyt pitäisi kaikilla olla taas isompi vaatekoko kasassa, kiitos alennusmyyntien. Vaatekaupat ovat nyt pannassa. Ehkä itselleni joudun kenkiä vielä ostamaan, kun kesäkenkäni ovat palvelleet jo useita vuosia ja ovat pohjista pian puhki. Työmatkakävely nakertaa kummasti kengän pohjia ja kun ei viitsisi lenkkareissakaan laahustaa…

Osakemarkkinoilla on tullut käytyä tiheään, etenkin, kun Nordnet tarjosi taas kampanjan, jossa max 200€:n ostot sai 0,99 eurolla. Yritän ehtiä päivittää jossakin kohtaa salkkua… Tämän vuoden tavoitteeni sijoitussalkun suhteen on aivan nurkan takana. Enää uupuu vajaa 2.000 euroa, ja onhan tuossa varoja jo yli 25 tonttua. Hyvä minä!

VARAT €
31.5.19
30.6.19
Muutos
Osakkeet
15.061,41
17.058,21
+ 1.996,80
Indeksirahastot
1.044,00
1.124,00
+ 80,00
Hätävara-tili
8.500,59
7.101,14
- 1.399,45
Laskutili
15,32
26,49
+ 11,17
Yhteensä
24.621,32
25.309,84
+ 688,52
VELAT €


Asuntolaina
62.259,95
61.728,57
+ 531,38

Tulot kesäkuu: 2981,88€.  Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Netflix 10,99€
Taloon liittyvät kulut
300€
Vr 66€
Puhelin (oma + lasten) 
63,90€
Lomareissu 272,19€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
510,07€

Laskutili
400€

Yhteensä
1.854,34€
349,18€ Yht. 2.203,52€

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
1.287,45
Yhteensä
1.347,45€

Miten sinun kesäkuu sujui?


perjantai 31. toukokuuta 2019

Toukokuun kuukausikatsaus


Toukokuu on mennyt vaihteeksi päin prinkkalaa. Viime kuusta jäi aika paljon luottokortille maksettavaa ja se tuntui. Se lasku ei tässä erittelyissä edes nyt näy, kyse oli vajaan 300 euron laskusta, jossa oli myös tuleva kesälomamatkakin maksettuna. Lisäksi tuli heitettyä kaveriporukalla reissu Tallinnaan, vaikka sinne nyt ei loppujen lopuksi hirveästi rahaa mennyt.

Kilpailutin puhelinliittymät ja sain edelliseltä operaattorilta laskun sekä kaksi laskua jo uudelta. Olen periaatteessa maksanut siis kolmen kuukauden puhelinlaskut!? Ei mennyt kuin Strömssössä… Säästöön en saanut latinkiakaan, mutta sijoituksia tein sitten ”hätävaratililtäni”. Vr nappasi osansa, kun olen siirtynyt tekemään työmatkoja junalla, mutta ne saa sitten verotuksessa joskus takaisin.

Tuo ruokakaupan lasku alkaa olla huolestuttavan suuri. Toisaalta kun meillä on kaikki kuusi henkeä paikalla, olen todennut, että pelkästään maitoa menee 4 litraa päivässä. Välillä tuntuu, että saa selkä vääränä kantaa ruokaa kaupasta ja silti jääkaappi on aina tyhjä. Ihan teini-ikää odotellessa… tuolloin varmaan ruokalaskut triplaantuvat mikäli lasten harrastukset pysyvät edelleen yhtä urheilullisina. Toinen lapsistani päätti aloittaa myös jalkapallon, joten varusteisiin ja vaatteisiin on uponnut jokunen sentti. Normaalisti vaateostokset menevät laskutililtä, mutta kun siellä ei riittänyt enää rahaa, piti maksaa ”muista” rahoista. Kengätkin jäivät sopivasti pieniksi, joten niitäkin uusittiin. Nyt näyttäisi kasvupyrähdys olevan menossa molemmilla, joten mielenkiinnolla jään seuraamaan mitkä vaatteet menevät enää syksyllä päälle… ja kun mitään ei voi enää entiseen tapaan ostaa etukäteen alesta, kun eivät ne kelpaa. Että näin. Tämmöinen kuukausi tällä kertaa. Ensi kuussa toivottavasti taas parempi!

VARAT €
30.4.19
31.5.19
Muutos
Osakkeet
14.868,33
15.061,41
+ 193,08
Indeksirahastot
1.092,00
1.044,00
- 48,00
Hätävara-tili
9.500,00
8.500,59
- 999,41
Laskutili
68,61
15,32
- 47,29
Yhteensä
25.528,94
24.621,32
- 907,62
VELAT €


Asuntolaina
62.789,36
62.258,80
+ 530,56

Tulot toukokuu: 2942,50€.  Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
578,07€
Netflix 10,99€
Taloon liittyvät kulut
300€
Vr 65€
Puhelin (oma + lasten) 
145,82€
Lippu esitykseen 15€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
548,95€
Tallinna 143,51€
Laskutili
400€
Vaatteet 250,52€
Yhteensä
1.972,84€
485,02€ Yht. 2.457,86€

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
1.077,76
Yhteensä
1.137,76€

Miten sinun toukokuu sujui?



sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Millainen on Sinun sijoitustarinasi loppu?

Istuin taannoin iltaa ex-sukuni kanssa. Kyllä, luit oikein ex-sukuni kanssa. Vaikka exäni kanssa en iltaa enää istu, ei se tarkoita, että olisin eronnut muusta hänen perheestään.  Olemme kummeja toistemme lapsillemme ja jo pelkästään lasteni takia en ole halunnut erota muusta suvusta. Kummit, mummi (ex-anoppini) ja serkut ovat molemmille lapsilleni rakkaita ja mahdumme kyllä samoihin kekkereihin paremmin kuin hyvin. Käymme vuoroin toistemme luona kylässä.

Erityisesti exäni siskon mies on aina ollut hyvä tyyppi, jonka kanssa olen tullut erityisen hyvin juttuun. Hän on ollut hyvä esimerkki siitä miten ponnistaa köyhästä yh-äidin perheestä suuriin saappaisiin, tienata "ihan sikana" erään suomalaisen firman johtotähtenä, ja olla jalat maassa tyyppiä, joka ei ikimaailmassa rehvastele sillä mitä omistaa, vaikka on rikastunut hyvinkin lyhyessä ajassa. Kaveri on vielä sellainen kiltti nallekarhu-tyyppi, jonka kanssa kaikki tulevat toimeen. Monesti tuntuu, että ne henkilöt, jotka saavuttavat alle 40-kymppisenä vastaavanlaisen "statuksen", ovat niitä, joilla nousee keltainen neste hattuun. Melkein voisin oman mieheni laskea tuohon joukkoon, jolle tärkeintä on prässäillä muille vuosituloillaan ja sillä surullisen kuuluisalla autollaan (jolla minä nykyisin ajan). Mitä muuta hän omistaa...? Ai niin talon muuttotappiopaikkakunnalla...  :D Ymmärtänette pointtini? Ja siis joo, rakastan miestäni kaikkine vikoineen ;) Minun tehtäväni onkin tiputella häntä alas aina pilvilinnoistaan puolta pienemmillä vuosituloillani ja suuremmalla omaisuudellani. 

Joka tapauksessa istuimme siis iltaa pohtimassa rahaa, elämää ja eläkeikää. Ex-anoppini on yhä työelämässä ja hänellä ajatukset ovat vahvasti eläkkeessä ja sen jälkeisessä elämässä. Ex-anoppi peri vanhemmiltaan suuren omaisuuden, joka tuli yh-äidille enemmän kuin tarpeeseen. Hän on käyttänyt rahaa viimein itseensä: remontoinut asuntonsa, matkustanut maailman ääriin ja pohti nyt, mitä tehdä, kun hänen määräaikainen työsopimuksensa päättyy. Ovet ovat auki, asunnon voisi myydä, muuttaa vuokralle, aloittaa eläkkeen jo nyt. Kannustimme kaikki häntä, että anna palaa. Lasteni mummi on sairastanut keuhkosyövän ja terveys on kaikin puolin "pielessä" kliinisten laboratoriotutkimusten arvoja tuijottaessa. Toki omat valinnat esimerkiksi ruokavalion ja liikkumattomuuden suhteen ovat edesauttaneet tilannetta, mutta hänkin mietti sitä, ettei hän tule pitkäikäiseksi elämään. Hyppy tuntemattomaan silti arvellutti. Onko meidät suomalaisina kasvatettu niin vahvasti siihen, että aina pitää odottaa eläkeikään ennen kuin voi aloittaa "sit-ku"-elämän? Työtä painetaan hikihatussa siihen saakka, jopa terveyden kustannuksella, että kun se auvoinen eläkeikä koittaa, voimme alkaa tavoittelemaan niitä asioita, joita ihan oikeastikin haluaisimme? Oma äitini ehti olla eläkkeellä puoli vuotta ennen kuin kuoli eikä ollut ainoa lajissaan...


Nordnet on laskenut kuinka paljon kuukaudessa täytyisi säästää, jotta olisi miljonääri eläkeiässä. Tämäkin laskenta perustui eläkeikään. Mitä sillä miljoonalla tekee eläkeiässä? Tässä laskelmassa ehkä kuitenkin perusajatuksena oli se, että kuka tahansa voi tulla miljonääriksi. Mutta jos nyt tuijotetaan pelkkää eläkeikää, oletko katsonut kuinka vanha Sinä olet, kun pääset eläkkeelle? Minun täysi eläke alkaa 69 vuoden ja 6 kuukauden iässä! Hell no, en todellakaan aio vääntää työelämässä tuohon saakka!

Nallekarhu totesi tähän, että hänellä on ajatuksena myydä kaikki omaisuutensa, kun täyttää 50, ja muuttaa pysyvästi jonnekin etelän lämpöön, jossa on edullista elää. Jos nyt oikein muistan, hänellä on aikaa tuohon 50 tavoiteikään jäljellä 11-12 vuotta. Siinä ajassa ehtii omaisuutta kartuttaa jo paljon. Mietin, että aika hyvä idea. Itselläni on ollut ajatuksena olla velaton, kun täytän 40. Aikaa minulla on tuohon 4 vuotta, ja viimeisempien laskelmieni mukaan tuo tavoite on täysin saavutettavissa. Mitä sen jälkeen? Sen jälkeen haaveissani on ollut työnteon vähentäminen ja vapaa-ajan lisääminen, mutta onko se kannattavaa, jos varsinaiselle eläkkeelle pääsee kuitenkin vasta lähempänä 70 ikävuotta? Ehdinkö kartuttaa riittävästi omaisuutta siinä määrin, että voisin kotiuttaa säästöistäni itselleni eläkettä? Sitä paitsi nykyinen työni on niin sitä, mistä olen 20 vuotta sitten haaveillut, että voi olla, etten halua edes vähentää työntekoa 4 vuoden jälkeen. Ehkä minäkin jatkan säästämistä 50-vuotiaaksi saakka ja katsastan siinä kohtaa mikä on tilanne. Haaveet ehtinee nimittäin muuttua vielä 16 vuoden aikana muutamaan otteeseen. 

Seuraan paljon teidän muidenkin blogeja, ja monessa niistä tavoitteena on aikaisempi eläköityminen. Mikä olisi ideaalinen eläkeikä? Mikä Sinun tavoitteesi sijoittamisessa on?