Nordnet

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

”Töihin ei mennä tekemään töitä, töihin mennään pelaamaan ja leikkimään!”

”Oletko joskus katsonut miten koripalloilijat näyttävät väsyneiltä eikä peli kulje? He ovat silloin töissä.” Olin taannoin kuuntelemassa Susi-jengin päävalmentajaa, Henrik Dettmannia ja edellä mainitut lausahdukset ovat suoraan hänen suustaan. Kaksi taikasanaa fläppitaululla: ”töissä” vai ”pelaamassa”, ”kumpaa sinä teet joka päivä 8 tuntia? Oletko se väsynyt henkilö, joka menee töihin, vai nautitko siitä mitä saat tehdä joka päivä 8 tuntia?” Dettmannin sanat osuivat ja upposivat.

Itselläni on viikko uudessa työpaikassa takana, ja tuntuu kuin en olisi töissä käynytkään. Ehkä se tuntuu aina alussa tältä, etenkin, kun edelliseen työhön oli iskenyt totaalinen kyllästyminen? Kaikki, ihan mikä tahansa muu, tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Kun syksyllä julkaisin "Mitä sitä isona tekisikään", huomasin rämpiväni siinä samassa suossa kuin aikoinaan siinä yrityksessä, jossa 7 vuotta sinnittelin saaden burn-outin. Kun alkaa kuvittelemaan miten tuonkin asiakkaan voisin iskeä lentokoneeseen ja tiputtaa lentokoneesta ilman laskuvarjoa, ollaan aika lailla siinä pisteessä, että tarttis varmaan tehdä itselleen jotain. Että nyt mä olen todella väärässä paikassa, ja tuo asiakas tarvitsee tähän nyt jonkun toisen henkilön sijastani. Silti sitä vain sinnitteli ja kiskoi kestohymyä väkisin naamalle, vaikka välillä teki mieli huutaa.


Kun olin irtisanomispäätökseni tehnyt ja sen julkilausunut, tajusin, ettei asiakaspalvelu ole enää minua varten. Kun on tottunut työkseen ”esiintymään” ja olemaan ”huomion keskipisteenä”,  tietokoneen taakse on nyt ihanaa piiloutua. Tai laittaa yksinkertaisesti työhuoneen ovi kiinni, kun joku eksyy työpaikalleni. Kun alkuviikosta minua esiteltiin ympäri maakuntaa uutena työntekijänä, huomasin jo ahdistuvani kaikista niistä lukuisista ihmiskontakteista. Ei enää tätä!

Lapseni totesivat yhtenä iltana, että ”Äiti sä oot ihan erilainen kun aloitit nyt uudessa työpaikassa. Sä oot tosi energinen.” Siltä minustakin tuntuu. Energiseltä, inspiroituneelta. Tuntuu, että ympyrä on viimein sulkeutunut: Olen nyt 36-vuotias. 20 vuotta piti tehdä kaikkea ihan muuta työtä, jotta viimein päätyi tekemään sitä, mistä se 16-vuotias lukiolainen aikoinaan haaveili. 20 vuotta! 20 vuotta sitä kuvitteli, ettei luovalla työllä voi saada leipäänsä hankittua. Onneksi maailma on muuttunut niin paljon, että leivän hankinta haarukka on leventynyt siitä mitä se aikoinaan oli. Vähän tähän luovaan leipään on saanut yhdistellä muitakin elementtejä, mutta pääsääntöisesti mukanani kulkee kynä, vihko ja kamera joka paikassa, jotta saan tuoreeltaan ideat ylös, ja työhu… eikun leikkihuoneessani ne toteutettua. Näin sunnuntaina jopa odotan, että pääsen huomenna taas leikkimään leikkipaikalleni. 

Päätin, etten enää käy töissä. Käyn leikkimässä, pelaamassa ja inspiroitumassa, kuten Dettmann asian ilmaisi. Eivät urheilijatkaan ajattele menevänsä töihin, he menevät pelaamaan.

Mihin sinä menet huomenna, maanantai-aamuna?

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Helmikuun kuulumisia ja kuukausikatsaus


Terveisiä Atlantin toiselta puolen! Jet lag on jäätäävääkin jäätävämpi, kuten oli myös sää reissumme aikana. Suomeen palatessa sää tuntui lähes helteeltä :D Mahtava reissu tuli heitettyä siipan kanssa ja matkabudjetistakin jäi 30€ käyttämättä. Muutama NHL-peli tuli käytyä katsomassa ja tunnelma noissa peleissä oli huikea! Tämä hockey mama oli kyllä otettu :)

Helmikuu kaikkinensa oli raskas. Lopettelin ennen reissuamme työt vanhassa työpaikassa ja koska kaikki piti jättää seuraavaa varten valmiiksi, kiirettä ja stressiä riitti. Viimeisenä työpäivänä nappasin itselleni vielä parkkisakon, koska en muistanut käydä siirtämässä autoa. Haikeaa oli jättää työkavereille heipat, itse työlle ei niinkään. Askel oli kirjaimellisesti kevyt, kun kävelin viimeisen kerran autolleni ja ajelin kotiin. Huomenna pitäisi starttailla uudessa työpaikassa, mikä sekin jännittää, mutta hyvällä tavalla.

Kävin jo uuteen paikkaan tutustumassa ennen reissua ja odotukset ovat kovat. Olen jo kauan haaveillut tekeväni luovaa työtä, ja työtä, jota voi tehdä yksin omassa työhuoneessa. Pieni tiimi on toki ympärilläni, mutta ajatus siitä, että pääsen ”eroon” ihmisistä ja ihmismassoista, on helpottava. Mitenhän tätä selittäisi…? Olen tehnyt työtä, jossa olen ollut jatkuvasti ihmiskontaktissa, ja viime vuosien saatossa olen kokenut sen uuvuttavaksi. Kun omasta sosiaalisuudestaan antaa ”kaiken” työpaikallaan ja työssään, ei jaksa tavata vapaa-ajalla enää ystäviä. Toivonkin, että tämä asia muuttuisi, koska työmatka lyheni, työpaikkani sijaitsee ystäviäni lähellä ja ruokatunnilla voi piipahtaa vaikka ystävän kanssa lounaalle. Tai kesälomallaan lapset voivat fillaroida työpaikalleni ja voimme käydä vaikkapa jätskillä ruokatuntini aikana. Paljon on tullut jo kyselyitä ystäviltäni, koska mennään syömään, ihanaa!

Uuden työn myötä nykyinen autoni on jäämässä turhakkeeksi. Omistan vanhan, paljon ajetun diesel-auton, jossa alkaa olla rempan tarvetta joka suunnalta. Lisäksi kilometrejä ei enää tule entiseen tapaan, jolloin maksan turhaan diesel-veroa. Kun seurailee bensan ja dieselin hintaa, niin aika lailla samanhintaisia nuo ovat litrahinnaltaan. Olen tovin potenut autokuumetta ja mieli tekisi vaihtaa pieneen, vähän kuluttavaan kaupunkiautoon, jonka peräkontti olisi kuitenkin jääkiekkokassin kokoinen. Muuhun en autoa enää oikeastaan tarvitsisi kuin pojan treeneihin kuskaamiseen. Laskettelusuksetkin sinne voisi mahtua, kun kuopus innostui tästä harrastuksesta. Haaveilen sähköautosta, mutta siihen eivät rahat vielä riitä enkä halua autoa varten lainaa ottaa. Saa nähdä mitä nykyisen autoni suhteen teen kuluvan kevään aikana… juuri ostetut talvirenkaat kävisivät mieheni autoon, joten ehkä kevään ja kesärenkaiden vaihdon yhteydessä auto lähtee myyntiin…? Kesä menisi muutenkin ilman autoa, kun ei tarvitse pikku miestä jäähalleille kuskailla. Säästöä voisi siis kesän aikana tulla vähän reilummin, ja autottomuudesta kertyneet säästöt voisi käyttää seuraavan auton hankintaan. Harmillista on, että ilman autoa en pärjää lasten harrastusrumbassa, mutta lapset menevät tässä asiassa etusijalle. Ja tuohan auton omistaminen kieltämättä tietynlaista vapauden tunnetta. Seliseli.

Taloudellisesti helmikuu meni paremmin kuin odotin. Tuloja kertyi mukavasti, mutta tiedän jo nyt, että maaliskuussa tuloja ei näin hyvin enää kerry. Palkkani tippuu hieman, ja lasteni vietettyä hiihtoloma isänsä luona, elatusmaksutkin maaliskuussa ovat pienemmät. Ihan se ja sama. Tililläni on kaikesta kulutuksesta huolimatta vielä kelpo summa rahaa, josta riittää säästöönkin.

Mukavaa on myös se, että jälleen ”Muutos”-sarake on, laskutiliä lukuunottamatta, plus-merkkinen. Olen saanut ostoshimoni sellaiseen kuosiin jo viime syksynä, että säästöjä on kertynyt. Nyt toki tammi- ja helmikuussa näkyvät tämän matkamme kustannukset, mutta uskoisin, että maaliskuusta eteenpäin säästäminen tulee olemaan huomattavasti helpompaa. Nyt pitäisi uskaltaa vain alkaa taas sijoittamaan eikä kerryttää pelkkää hätävaratiliä. Tästä se taas lähtee…

VARAT €
31.1.19
28.2.19
Muutos
Osakkeet
12.995,39
13.272,92
+ 277,53
Indeksirahastot
935,00
1.017,00
+ 82,00
Hätävara-tili
8.084,26
8.285,25
+ 200,99
Laskutili
459,68
426,24
- 33,44
Yhteensä
22.474,33
23.001,41
+ 527,08
VELAT €


Asuntolaina
64.393,54
63.868,25
+ 525,29

Tulot helmikuu:  3.656,97€. Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Ulkomaan matka 467,24€
Taloon liittyvät kulut
300€
Pysäköintisakko 50€
Puhelin (oma + lasten) 
47,99€
Junaliput 26,00€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
507,29€
Laskettelu 40,00€
Bensa
86,49€
Netflix 10,99€
Laskutili
400€

Yhteensä
1.922,14€
594,23€€        Yht. 2.516,37

Sijoituksissa ei muutoksia...

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
0,00
Seligson Top 25 Brands
0,00
Yhteensä
60,00€

Miten sinun helmikuu sujui?


sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Vuoden 2019 sijoitussuunnitelmia ja uusi budjetti


Uusi vuosi on käynnistynyt osaltani jollakin tapaa poikkeavasti. Elän jossakin zen-vaiheessa. On vain pirun hyvä olla. Omassa henkilökohtaisessa elämässä moni asia on selkiytynyt ja tämä sai aikaan ”puhdistautumisen”. Sama puhdistautuminen näkyy kodissa. Kaappi kaapilta olen siivonnut, hävittänyt ja myynyt tavaraa pois. Sitä mukaa, kun tilaa on tullut, itsestäni on tuntunut helpommalta hengittää. Vaikkemme tavaran paljoudessa ole muutenkaan asuneet, jotain maagista ”konmarittamisessa” on.

Tämän lisäksi tammikuu meni kuluttamisen näkökulmasta paremmin kuin hyvin. ”Älä osta mitään”-tammikuuni kuihtui tosin siihen, että lapsi tarvitsi sukset, monot ja luistimet. Nämä kuitenkin olivat järkiostoja kirppishinnoilla. Kaikesta muusta olen pidättäytynyt.

Kolmas tekijä on se karu fakta, että pääsen pian aloittamaan uudessa työssä. Lasken aamuja, milloin voin jättää avaimet, puhelimen ja heipat nykyiseen työpaikkaani. Sen jälkeen suuntaan viikon lomamatkalle ja sitten alkaa uusi työ. Uuden työn myötä pääsen liikkumaan työmatkat kävellen tai pyörällä, ja sitä olen odottanut. Liikunnan määrä on jäänyt tällä hetkellä todella vähäiseksi.

Kun on tottunut siihen, että aina jostakin sataa lunta tupaan, niin valitettavasti asiat ovat tällä hetkellä niin hyvin, että kauhulla odotan mikä se uusi painajainen tuleekaan olemaan. Vai voisiko painajaiset hiljalleen osaltani loppua?

Zen-fiiliksissäni laskin budjettia uuden työni myötä sekä rakentelin jonkinasteista sijoitussuunnitelmaa. Mitään maata mullistavaa ei ole luvassa, mutta huomaan, että välillä tarvitsee muistutella itseä omasta tavoitteestaan.

Tulot pysyvät suht ennallaan ollen n. 2.850€/kk

Menot
Asuntolaina
580
Talokulut
300
Puhelimet
48,70
Laskutili
440
- lasten harrastukset
100
- autoon liittyvät kulut
100
- matkustaminen
100
- terveydenhuolto
50
- vaatteet
50
Ruoka
400
Bensa
50
Yhteensä
1818,70€

Tulot – menot = 1.031,30€

Auton kulut ovat vähän kysymysmerkki… Vaikka pääsen jatkossa töihin omin jaloin, tarvitsen autoa lapsen harrastuksen takia. Haluaisin tosin dieselin sijasta bensa (tai mieluiten sähkö) auton, joka olisi pieni kauppakassi. Nyt kun diesel ja bensa maksavat likimain saman verran, ketuttaa maksaa dieselveroa. Saa nähdä mitä teen auton suhteen. Jonkinlainen kärry pitää jokatapauksessa olla.

Mitäpä sitten tekisin tuolla ylimääräisellä tonnilla per kuukausi?

Jatkan entiseen malliin lyhentämällä asuntolainaa. Tavoitteena on lyhentää sitä 10.000€/v., josta lyhennysten määrä on vuositasolla n. 6.000€, ja loput 4.000 euroa pitäisi itse säästää. Sivuun pitäisi kuukausittain saada 334€, jotta pysyn tavoitteessani.

Toisena päätin kasvattaa jälleen puskurin tilille. Tuo puskuri olisi 5.000€. Tästä uupuu tällä hetkellä 2.000€. Toisena puskurina toimisivat Superrahastoni Suomi ja Ruotsi, joihin aion säästää edelleen maltillisesti 15€/kk/rahasto. Näissä on tällä hetkellä noin 1.000 euroa.

Kolmantena ajatuksena olisi tehdä jatkossa enemmän suoria osakeostoja. 500€/kk voisi olla tavoitteena. Tulisi sitä hajautusta ajallisestikin… Kaupankäyntikulujahan tuosta tulee sitten enemmän, mutta kun ei tuo sijoitussalkku nyt tunnu oikein muutoin kasvavan.

Nopein laskija jo toteaakin, etteivät rahat riitä tuohon kaikkeen, vielä, mutta jonkinlainen hahmotelma on pakko pitää mielessä. Pääsin syksyllä hyvään flowhun säästämisen suhteen eikä 700 euron kuukausisäästäminen ollut lopulta yhtään vaikeaa.

Osakesalkkuni näyttää tätä nykyä tältä:

Osake
Kpl
Fortum
83
Huhtamäki
100
KONE
16
Nokia
100
Nordea
745
Stora Enso Oy A
100

Unelmasalkkuni on hyvin pitkälti edelleen samanlainen kuin se oli sitä kirjoittaessani. Sen voit kurkata täältä. Pyrin kasailemaan osinkoamaksavia yrityksiä salkkuuni, joten siinäpä ostosuunnitelmani osakkeiden suhteen. Osinkoa sain viime vuonna 622,46€. Nousua edelliseen taisi olla + 616,96 euroa.

Näillä aloitellaan ja katsellaan vuoden vaihteessa mihin päästiin.