Kummallista palkan laskua ja heinäkuun kuukausikatsaus

Ehdin jo aiemmin blogissani iloita uudesta työsopimuksestani, joka ulottuu ensi vuoden kesään. Uuden työsopimuksen myötä palkkaani hieman ”hiottiin”. Teen osa-aikaista työtä, ja tällä hetkellä olen tehnyt työtäni 80%:sti. Uusi prosentti tulee olemaan loppu vuoden osalta 72%. Todellisuudessa olen tehnyt tähän mennessä n. 89%:sta työaikaa, ja tuntini tasataan ensi kuun palkassa.

72% on myöskin alakanttiin laskettu, ja tämän tasaus tulee vuoden lopussa. Jostain kumman syystä tämä 72% on laskettu jo tämän kuun palkkaan, vaikka sen piti alkaa ensi kuun puolivälistä... Tämän takia tämän kuun tuloni ovat ”normaalia” alhaisemmat. Tuloihin vaikuttaa myös elatusmaksujen pieneneminen lasten vietettyä kesälomaansa pääsääntöisesti isänsä luona.

Saa nyt nähdä millainen tili elokuussa on tulossa, jos kolmen kuun osalta on maksettu lähtökohtaisesti 9% pienempää palkkaa ja tämän kuun osalta 21% pienempää... Itseäni aina kummastuttaa tällaiset palkanlaskukuviot, koska jos ei työntekijänä ole tarkkana, työnantaja voi kusettaa työntekijää aika tavalla. Olen lisäksi tehnyt toukokuussa 30h ylitöitä. Tämän kuukauden 200 euron palkan vähennys kieltämättä laittaa taas säästötavoitteeni loppu vuoden osalta koetukselle, mutta jospa tilanne ensi kuun tasauksen myötä korjaantuisi...?

Osakesalkun arvo on noussut kuukauden aikana 851,76€, kiitos hyvien osakekauppojeni! Vielä kun saadaan Nordea nousuun, niin hyvältä näyttää ;)

VARAT €	30.6.18	31.7.18	Muutos
Osakkeet	13.532,92	14.384,68	+ 851,76
Indeksirahastot	721,00	801,00	+ 80,00
Hätävara-tili	1.308,84	1.183,00	- 125,84
Yhteensä	15.562,76	16.368,68	+ 805,92
VELAT €
Asuntolaina	68.070,57	67.545,28	+ 525,29

Tulot heinäkuu:  2.603,22€ Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:		YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina	580,37€	Valmismatka Pandataloon 198€
Taloon liittyvät kulut	300€	Kampaaja 15€
Puhelin (oma + lasten)	90,02€	Panssarilasi 21,90€
Ruoka- ja päivittäistavarat	588,07€
Bensa	168,62€
Laskutili	336€
Yhteensä	2.063,08€	234,90€

Olen näitä laskelmia tehdessäni raivoissani ruokalaskusta. Taas liki 600 euroa!? Mihin helvettiin tuo raha on mennyt, kun lapsiakaan ei ole koko kk:n aikana kotona näkynyt kuin viikonloppuisin? En ole käynyt ravintoloissa syömässä, mutta en pysty selvittämään mistä tuo 600€ koostuu. Onko ruuan hinta kallistunut viimeisen kahden kuukauden aikana? Tuskin. Toinen kipinöitä ilmaan nostattava lasku on puhelinlasku. Tälle summalle tosin on selitys. Vaihdoin esikoiseni liittymää halvempaan, mutta koska tein sen viime kuussa kesken kuukautta, maksoin 1,5 kk:n maksut. Lisäksi viime kuun Helsingin lähiliikenteen liput tuli nyt maksuun omassa puhelinlaskussani.

Olen myös äärimmäisen onnellinen, että lasten kesäloma alkaa olla lopuillaan. Kesäriennot on nyt riennetty ja maksettu. Nyt nuo parinsadan euron kk-menot toivottavasti jäävät tilille säästöön.

Sijoitukset	€
Lapset	30,00
Superrahasto Suomi	15,00
Superrahasto Ruotsi	15,00
Osakkeet	0,00?
Seligson Top 25 Brands	0,00
Yhteensä	100,00€

Heinäkuussa tuli tehtyä osakeostoja ja –myyntejä. Luovuin Tokmannin ja Amer Sportsin osakkeista ja ostin lisää Huhtamäkeä sekä ”uutena” Stora Ensoa. Koska ostot tapahtuivat myyntituloilla, jätän osakesarakkeen nollaksi.

Kuukausisäästäminen jatkuu normaalisti. Hätävaratiliin olin vahingossa laskenut viime kuussa laskutilinkin saldon, mutta nyt hätävara on ajantasalla. Tänne ohjaan suoraan elatusmaksut sekä lapsilisät. Kurssini on siis viimein taas kohdillaan, kunhan vain ruokalasku saadaan normalisoitua.

Sijoitussalkussa tapahtuu

Kun sijoittaminen alkaa tympiä, tulee taas tehtyä ei ehkä niin harkittuja päätöksiä... Seurailin jonkin aikaa Amer Sportsin nousukäyrää ja painoin lopulta "myynti"-nappulaa. Kuittasin alle vuoden sijoituksesta 30,5%:n pikavoiton. Ajattelin myöhemmin, kurssin laskiessa, ostaa ko. osaketta takaisin.

Amer Sportsin myyntirahoilla päädyin sitten painamaan "osta"-nappulaa Huhtamäen osakkeen tipahtaessa Q2-tulosjulkistuksen jälkeen. Olin seuraillut jonkin aikaa Huhtamäen kurssia ja toivonutkin sen laskua, jotta voisin tankata sitä lisää. Niinpä nyt sainkin ostettua sitä lisää salkkuuni a' 27,54€. Huhtamäessä itseäni viehättää se, että yritys pyrkii kehittämään nykyisten tuotteittensa ohella ympäristöystävällisempiä pakkausvaihtoehtoja. Näkisin, että näille tuotteille, tällä hetkellä ja tulevaisuudessa, tulee olemaan kysyntää, etenkin, kun muovi nähdään "vihollisenamme". 

Toinen "heräteostoni" oli Stora Enso, jonka osake myös Q2:n julkistamisen jälkeen tippui liki 10%. Tätä nappasin salkkuuni a' 14,90€. Stora Enson ostoon perusteluni ovat aikalailla samankaltaiset kuin Huhtamäessäkin: yritys pyrkii tekemään tuotteita kestävämpää kehitystä ajatellen. 

Kun pieni "ekohippi" minussa oli nyt mukamas ostanut kestävämmän kehityksen tuotteita valmistavia yrityksiä, erehdyin laskemaan kesän kuitteja alennusmyyntien osalta. Vaikka miten itse haluaisin elää luonnonmukaisemmin ja vain vähän kuluttaen, huomaan kuluttaneeni keskimäärin 168€/kk vaatteisiin. 600 euron haaste on enää vain vitsi, sillä summa on lähes jo 1.200€. Mutta minkäs teet, kun lapset kasvavat, vaatteet kuluvat ja menevät rikki. Senkin olen valitettavasti huomannut, ettei kirppikseltä ostetut käytetyt vaatteet kestä enää seuraavalla lapsella yli vuotta päivittäisessä käytössä. Poikalapsen polvet ovat housuista tämän tästä puhki, ja vaikka kuinka niitä paikkailen, ei niitäkään loputtomiin saa kasassa pysymään. Ja kyllä ne vaatteet ihan aikuisellakin kuluu. Silti, tuntuu ihan sairaalta summalta tuo 168€/kk, vaikka se sisältää kengistä ja ulkovaatteista lähtien kaiken. Kuittien laskeminen ja haaste-sivun päivittäminen oli kuitenkin kaiken kaikkiaan silmiä avaava kokemus, kunnes seuraavana päivänä ostin pojalle alennusmyynnistä 6 eurolla uuden pitkähihaisen...

Oletkos Sinä käynyt kesän aikana ostoksilla?

Elämäntapana köyhyys

Kun aikoinaan tapasin aviomieheni, tapasin äärimmäisen pihin miehen, joka ensi treffeillämmekin jäi tuijottamaan liian pitkäksi aikaa ravintolan kuittia. Legendan mukaan mies suoristi jopa taloa rakentaessaan vinoja nauloja säästääkseen rahaa. Muuttaessamme yhteen ensitöikseni kannoin roskikseen laatikollisen säästettyjä sulatejuuston-, raejuuston- ja tuorejuuston rasioita. Varastoon tavaroitani ei mahtunut, koska se oli täytetty kaikella rikkinäisellä tavaralla, kun ”koskaanhan ei voi tietää mihin näitä voi tarvita”. Autona oli ruosteen kuorruttama peltikasa. Pitkä matka on siis tultu siihen, että nyt alla on 40.000 euron kärry. Hyvä asia(ko)? Miehen tulotaso on noussut n. 25.000 euroa/ vuosi tapaamisemme jälkeen. Miehen harrastukset ovat kalliita, ja niihin löytyy tuhansia euroja ihan tuosta vaan, mutta kun lapsi tarvitsee uusia vaatteita, soitetaan äidille.

Miehelläni on lapsia entisen avopuolisonsa kanssa. Exä on arvostetussa ammatissa, mutta näyttää ulospäin ”puistokemistiltä”. Monesti olen miettinyt, että Siwan kaljakassit enää uupuvat habituksesta. Vaatteet ovat epäsiistit, liian pieniä tai useimmiten liian suuria. Lastenvaateosastolta oli kerran tarttunut naisen mukaan mukaan aakkoskuosinen toppapuku, halvalla kun sai. Lasten vaatteet ovat aina auttamattoman pieniä, huonokuntoisia ja sääoloihin nähden vääränlaisia. Molemmat vanhemmat ovat päättäneet ilmeisesti jo lastentekovaiheessa, ettei lapsiin sitten laiteta yhtään euroa enempää kuin mikä on pakko. Huvipuistoon mennään kerran kesässä katsomaan millaisia laitteita siellä on, mutta yhteenkään laitteeseen lapset eivät pääse, koska ne maksavat. 55€ maksanut jalkapalloleiri jäi äidiltä maksamatta, koska se oli liian kallis ja hän on ”niin köyhä”. Lapset ajavat liian pienillä polkupyörillä eivätkä he voi harrastaa juurikaan mitään, koska äiti on ”niin köyhä”. Lasten vaatteet itseasiassa äidin kotiin hankkii mummi tai mummin sisko. Näin voisi siis olettaa, että lastenkuluja ovat ainoastaan ruoka- ja asumiskulut.

Kun Suomessa puhutaan köyhyydestä, se ei koske käsittääkseni 3.000 euron käteen jäämistä kuukaudessa? Kun itse on lama-ajan lapsi ja elänyt kaurapuurolla sekä hernekeitolla, parsinut sukkien reikiä, koska varaa uusiin sukkiin ei ollut, ja kun jouduin käyttämään aina liki 10 vuotta vanhemman serkkuni, 10 vuotta vanhoja vaatteita, näen punaista, kun joku viitsii esittäytyä ”köyhänä” 3.000 euron nettotuloilla. Punaista näen miehenikin touhuista. Kun itse ei raaski euroakaan lapsiin laittaa 75.000 euron vuosiansioilla, pienellä eläkkeellä elävä äiti sitten ostaa vaatteet lapsille, ja toisinaan jopa pojalleen, siis miehelleni. Minua ennen mies kulki exänsä lastenosastolta ostamissa liian pienissä paidoissa tai isoveljeltä perityissä vaatteista, koska rahaa piti säästää, mutta mitä varten...? Sitä tarina ei kerro.

Sanotaan, että kesäloma tekee piikin avioerotilastoihin. Aikamoista riitelyä meilläkin on kesäloma-aika ollut. Kun itse haluaa tehdä lasten kanssa huvipuistoretkiä, käydä Ähtärissä katsomassa pandoja tmv., saan tehdä reissuni yksin. Rahan käyttöäni sanotaan höveliksi ja kommentoidaan, miten ”itse en ikinä laittaisi 200 euroa päivään huvipuistossa lasten kanssa.” Miksi lapsia halutaan, jos heidän kanssaan ei haluta tehdä mitään, vaikka taloudellisesti siihen on mahdollisuus? Eri asia on niillä perheillä, jotka haluaisivat tarjota lapsilleen samoja kokemuksia, mutta rahaa siihen ei ole. Toki voi tarjota ilmaisiakin kokemuksia, mutta mietin miten nöyryyttävää 3.-luokkalaisesta on kävellä Linnanmäellä katsomassa laitteita, joihin ei kuitenkaan itse pääse (koska äiti on niin köyhä)? 

Mies vietti viikon kesälomastaan omien lastensa kanssa mummolassa. Ilmeisesti kylpyläkäynti maksoi niin paljon (siis pelkkä sisäänpääsy), että tämä oli syy peruuttaa minun ja minun lasteni kanssa tehtävä kesälomamatka ulkomaille, koska matkan hinta oli liian kallis. Pitkästä aikaa minulla olisi ollut rahaa lähteä reissuun, mutta se jäi nyt haaveeksi. Toki lapset pääsevät asiasta yli, mutta itse alan olla meidän ja mieheni ex-perheen ”köyhyys-teemaan” lopen kyllästynyt. 

On hyvä pitää hätävararahastoa, mutta kannattanee muistaa myös se, että sinä et saa hautaan mukaasi omaisuuttasi. Kuolemaa lähestyvä ihminen useimmiten katuu sitä, miten ei tehnyt asioita, joita halusi tehdä. Mielestäni on myös puhdasta vääryyttä puhua keinotekoisesta köyhyydestä, kun maassamme elää liian monta lasta perheessä, jossa jokapäiväinen ruokakaan ei ole itsestään selvyys, pienituloisista eläkeläisistä, opiskelijoista ja sairaista puhumattakaan.

Missä menee piheyden raja vai onko sellaista?