sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kesäkuun kuukausikatsaus ja vanhasta työpaikasta toipumista


Kesäkuussa lähti sokka irti vähän niin kuin joka suuntaan: möin osakesalkustani puolet ja toisaalta kävin sitten ihan rättikaupoilla ostoksilla. Lisäksi tulin harrastaneeksi lomailua myös Suomen rajojen ulkopuolella, joka näkyy ja tuntuu kulupuolella.

Omistin Finnairin osakkeita ja jos seuraisin yhtä aktiivisesti kuin mieheni kurssien kehitystä, olisin saattanut huomata jo hyvissä ajoin, mitä Finnairilla tapahtuu. Merkintäosuudet ym. tulivat itselleni ”yllätyksenä” ja Finnairin postitse lähettämä tiedote ”liian myöhään”. Joten kun on scheisset niin sanotusti jo housussa, pitää vain yrittää pärjätä parhaansa mukaan. Ja aika hyvin tuo sitten meninkin. Kuittaisin dropanneen osakkeen menetykset merkintäosuuksin ja otin jopa pienen voitonkin, täydellisellä ajoituksella. Samalla mututuntumalla möin sitten plussalla olleita osakkeitani pois ja saldoni nousi 2.000 eurolla. Nyt itselläni on aivan liikaa käteistä, mutta perustelut sille löydät aiemmasta postauksestani. Syksy näyttää millaiseksi käteiskassani jää.

Pääsin ennenaikaiselle kesälomalle irtisanoutumiseni myötä. Ensimmäinen viikko meni jonkinlaisessa sumussa ja ”toipumisessa”. Sain onnekseni olla yksin kotona ja nukkua. Kaivoin neulepuikot esiin ja tuijotin Netflixistä sarjoja ja nautin siitä, kun ei tarvinnut edes ajatella, kunnes alkoi toimintavaihe. Luulen, että olen tännekin blogiin joskus kirjoittanut siitä, miten naiset liittävät tunteitaan vaatteisiin? Moni vakavan diagnoosin saanut nainen, aloittaa itsensä terapoinnin vaatekaapista. Minulla ei diagnoosia ollut, oli vain paljon negatiivisia tunteita, joiden seurauksena moni vaate sai kuolemantuomion. Kuulostaa varmasti miehen (ja joidenkin naisten) korvaan ihan hölmöltä, mutta itse aloitin siivoamisen vaatehuoneesta, jatkaen muualle taloomme karsien pois kaiken sen, mikä tuotti ilon sijaan inhoa. Laskutilini saldo ei päässyt nousemaan tässäkään kuussa, koska kävin alennusmyynneillä ostamassa itselleni uutta vaatetta uutta työpaikkaani ajatellen.

Tuon siivoamisen lisäksi tuntui, että on pakko päästä pois kotoa. Minun ja lasteni passit olivat ehtineet mennä vanhoiksi, joten ne kaikki piti uusia, ja koska ”kiire” oli kova, otin kaikki pikapassina ja tuota pikaa huomasinkin olevani jo lomalla, pois Suomesta. Tästä syystä mm. ruokakulut ovat suuret, koska olemme jonkin verran syöneet ulkona reissun aikana ja jo ennen sitä.

Mutta pakko myöntää, arvon lukijani, että nyt helpottaa. Luulen, ettei minun tarvitse enää miettiä tämän enempää vanhaa työpaikkaani eikä velloa niissä ikävissä fiiliksissä, joita vielä viimeiset työpäiväni aikaansaivat. Olin hyväksikäyttäjä, joka kävi tuolla ”työharjoittelussa”, jotta pääsisi parempaan työhön!?! Tällaista paskaa sain siis osakseni ”varkaana” olemisen lisäksi. Toisaalta otan kohteliaisuutena tuon, että ”pääsen parempaan työhön”, jotainhan se kertonee kai esimiehestänikin ja hänen johtamistavoistaan? Ihan jännityksellä odotan mitä kivaa työtodistuksessa lukee, kun esimieheni sen joskus saa kirjoitetuksi!

Nyt katse on kuitenkin kesässä, lomassa ja sitten joskus, reilun kk:n päästä, uudessa työpaikassa. Nyt kun matkalaukut on taas purettu, nautin siitä, että saan olla kotona. Tosin pian pakkaan ne uudelleen ja karkaan uudestaan :) Just nyt olen vain onnellinen!

VARAT €
31.5.2020
30.6.2020
Muutos
Osakkeet
17.004,30
8.132,00
- 8.872,30
Indeksirahastot
1.472,00
1.519,00
+ 47,00
Hätävara-tili
7.341,90
18.303,96
+ 10.962,06
Laskutili
122,24
136,26
+ 14,02
Yhteensä
25.940,44
28.091,22
+ 2.150,78
VELAT €


Asuntolaina
- 55.999,23
- 55.467,85
+ 531,38

Tulot kesäkuu: 4.100,29€. Tulot koostuvat palkasta, lomarahoista, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
568,23€
Netflix 11,99€
Taloon liittyvät kulut
400€
Bensa 30,64€
Puhelin (oma + lasten) 
66,95€
Piha 43,91€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
882,83€
Kampaaja 27€
Laskutili
500€
VR 74,00€


Sänky 236,29€


Lahja 20€


Passit kuvineen 185€


Lomamatka 218,00
Yhteensä
2.418,01€
846,83€ Yht. 3.264,84€

Sijoitukset
60€
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
0,00
Yhteensä
60,00€

Miten Sinun kesäkuu sujui?



sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Salkun siivousta

Kesäloma. Aikaa itselle, omille ajatuksille, omille harrastuksille ja levolle. Kesäloma näkyy myös aktiivisempana bloggaamisena, toivottavasti. Olen kaivannut aivan muuta kirjoittamista yritysbloggaamisen sijaan, mutta olen huomannut sijoittamisen käyneen aika ajoin tylsäksi. En tiedä onko sijoittaminen käynyt tylsäksi myös monen muun bloggaajan kohdalla, sillä siivosin blogiluettelostani parisen kymmentä blogia pois, joita ei ole enää päivitetty pariin vuoteen. Sääli! Nyt kun olisi aikaa ollut lukea muiden kirjoituksia pitkästä aikaa, moni lempparini on lopettanut. Moni näyttää tulleen esiin myös omilla kasvoillaan ja perustaneen pienimuotoista yritystoimintaa sijoituksen ympärille. Itse kuitenkin tykkään enemmän näistä "päiväkirjamaisesti" kirjoitetuista blogeista, sori.

Itselläni tuo sijoitussalkku ei ole missään vaiheessa ollut päätä huimaavan suuri. Itselleni tuon potin kerääminen on ollut kuitenkin ison uurastuksen takana ja väliin mahtuu paljon vuosia, jolloin mitään suurta salkussani ei ole tapahtunut. Se sitä sijoitusmotivaatiotani kai syökin? Kun aikoinaan aloitin indeksirahastoista varovaisen sijoittamisen, siirryin osakkeisiin, koska se oli jännempää. Tai ainakin siihen saakka, kun oli rahaa, millä ostaa osakkeita. Keväällä korona söi minunkin pientä salkkuani ja tiesin, että nyt pitäisi ehdottomasti ostaa lisää täytettä salkkuuni. Kun omat lemppariosakkeeni droppasivat, sormeni syyhysi ostonappulan päällä, mutta en painanut. Olen tarvinnut puskuria uuteen (käytettyyn) autoon jo tovin ja kun ei ollut mitään käsitystä, missä vaiheessa olisin voinut poimia voitot koronasta, jätin ostamatta. Nykyinen autoni sanoo jossakin kohtaa sopimuksensa irti ja minähän en autoa velkarahalla osta. Kyllä, minullakin on välillä armottomia periaatteita...

Nopeastihan nuo kurssit koronan jäljiltä kuitenkin korjaantuivat ja salkkunikin alkoi mukavasti näyttämään plussavoittoiselta, pl. Nordea. Kun lähes kaikki osakkeeni olivat, Nordeaa lukuunottamatta, hyvin plussalla, päätin, että on aika myydä. Miksi? 

Ensinnäkin kukaan ei olisi ikinä voinut uskoa, millaista tuhoa ja jälkeä korona saa aikaan. Pieni filosofi, sekä syy-seuraus-tarkkaavainen ex-sairaanhoitaja minussa, ei usko, että tämä on vielä ohi. On hienoa, että tarttuvuusluku on lähempänä nollaa kuin yhtä, mutta kun rajoituksia puretaan (onneksi!) lisää, ihmiset tulevat unohtamaan koko koronan ja normaali elämä jatkuu, ja normaalille elämälle minäkin ensisijaisesti peukutan. Silti, uskon vahvasti, että toinen aalto pyyhkäisee ja se tulee pyyhkäisemään rajummin. Syksy, vesisateet, kylmyys, koulujen alkamiset, siirtyminen omille työpaikoille... monellahan se perusflunssakin iskee kesän jälkeen, ja kun mietitte kuinka monta henkilöä on sairastanut (virallisesti) koronan, niin lukuhan on Suomen kohdalla naurettavan pieni (yli 7.000 henkilöä). Toivon todella, että olen väärässä. Mutta olen mielummin varautunut pörssivoitolla, jotta mahdollisen seuraavan aallon pyyhkäistessä, minulla on käsivaroja ostaa auton lisäksi edullisia osakkeita.

Toisekseen vaikka saan tuntuvasti parempaa palkkaa seuraavassa työpaikassani, kulurakenteeni tulee jälleen muuttumaan. Työmatkat omalla autolla ovat 2h/päivä. Siihen päälle tulevat vielä vuosittain kallistuvat lasteni harrastukset. Vaikka olen naimisissa, minulla on silti yksinhuoltajan talous ja vain ja ainoastaan koronakevään ansiosta, minun on ollut mahdollista tulla toimeen pelkästään omalla palkallani, ilman lapsilisiä tai elatusmaksuja, ja saada säästöön liki 4.000€. 

Kun tarkastelee kuukausikatsauksiani, suurin kuukausittainen menoerä on asuntolainani. Minulla on ollut bloggaamisen aloittamisesta alkaen tavoitteena olla 40 täytettyäni velaton, jotta voin alkaa miettimään työviikon lyhentämistä. Olen tuosta tavoitteesta tosi paljon jäljessä, koska en ole pystynyt tekemään ylimääräisiä lyhennyksiä siinä ajassa kuin olisin halunnut. 

Nyt kysyt, miksi ihmeessä tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainaan, kun korot ovat mitättömät. No, siinä kohtaa, kun ne korot nousevat, minulla ei ole enää yhtään ylimääräistä, jolla katan kuluni. Seuraavaksi kysyt, miksi en yksinkertaisesti pienennä lyhennyksen summaa. Tämä lienee samanlainen periaatekysymys kuin se, etten osta autoa lainarahalla. Niin kauan kuin on velkaa, on myös velvollisuuksia ja se tarkoittaa sitä, etten voi leppoistaa elämääni millään tapaa. Ja jos ehdotat, että lasteni pitää luopua harrastuksistaan, suljen korvani. 

Tällä hetkellä puolet sijoituksistani on siis myyty ja minulla on käteisenä liki 20.000 euroa.  Päivitän salkkuni sisällön puolivuosikatsaukseen. Toivon, että autoni kestää vielä vuoden, pari. Onhan se ihan helvetin ruma eikä ole ikinä tuntunut omalta, mutta kun sen arvo on naurettavan pieni ja menopeliin tarvitsee ainoastaan vaihtaa kuluneita osia, niin pyrin pitämään sitä loppuun saakka. Mieheni pelasti kevään autokuumeelta jo luovuttamalla oman autonsa käyttööni pahimman ostohimon ajaksi. 

Jännityksellä jään myös seuraamaan, millaiseksi syksy muodostuu. Jos olen väärässä, ja toivottavasti olen, toisen korona-aallon suhteen eikä pörssin alelaarista tule ostettavaa, lyhennän asuntolainaani tuntuvasti päästäkseni lähemmäs varsinaista tavoitettani: olla velaton.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?


”Missä näet itsesi viiden vuoden päästä” lienee työhaastattelujen klassikkokysymyksiä. Itsekin olin uuteen työsuhteeseeni johtaneessa haastattelussa varautunut tähän. Totesin rehellisesti, etten enää elä viiden vuoden sykleissä. Olen aiemmin ollut hyvinkin urasuuntautunut ja miettinyt asioita eteenpäin, mutta nyt olen viime vuosina luopunut siitä. Äitini kuoleman jälkeen minä muutuin, kun henkilö, jolle olin olemassa ainoastaan suorituksina, ei ollutkaan enää vaatimassa minulta mitään. Minusta tuli ujo, vaikka koko sen astisen elämäni olin ollut sosiaalinen. En viihtynyt enää luokan edessä opettajana, vaan halusin pois. Löysinkin paikkani tietokoneruudun takaa ja olen ollut päätökseeni enemmän kuin tyytyväinen. Teen työtä edelleen koulutusten parissa, mutta sen sijaan, että olisin kiivennyt yhä ylemmäs, otinkin askeleen sivulle ja teen työtä hallintopuolella asiantuntijatehtävissä.

Laskin, että minulla on 17 erilaista täydennyskoulutusta cv:ssäni kolmen korkeakoulututkintoni lisäksi. Nämä 17 täydennyskoulutusta ovat osa avoimen yliopiston kautta suoritettuja perusopintoja, avoimen ammattikorkeakoulun opintoja sekä päivän, parin täydennyskoulutuksia, joita työnantajat ovat tarjonneet. Osaa opinnoista on tarvittu maisteritutkintoni päälle, jotta olen voinut ottaa vastaan erilaisia töitä pätevänä, osan olen opiskellut ihan omasta uteliaisuudestani ja osan ihan vain siksi, että tulisin paremmaksi työntekijäksi. Olen aina ollut ”ikuinen opiskelija” luonteeltani ja kun tajusin pääseväni aikaistetulle kesälomalle, säntäsinkin ensimmäiseksi katsomaan, mitä opiskelisin ennen kuin aloitan työt. Järki huusi onneksi, että lopeta jo. Minulla on jo kaikki se tietotaito olemassa, jota tarvitsen uudessa työssäni. Nyt voi lopettaa suorittamisen, minun ei tarvitse enää todistaa kenellekään yhtään mitään.

Kun siis kerroin työhaastattelussa, etten enää elä 5 vuoden sykleissä, sanoin hakevani kicksini vapaa-ajallani. Minulle tärkeintä on se, että töihin on mukava mennä, työtehtävät ovat mieluisia ja työpaikalla viihtyy. Voin sitten opiskella, vaikkapa sitä pieleen mennyttä graafista suunnittelua vapaa-ajallani, eikä se tarkoita, että minusta tulee graafinen suunnittelija. Opiskelin tätäkin ihan vain omaksi ilokseni.

Talvella istuin kahvilla erään miespuoleisen pikku poliitikon ja naispuoleisen työkaverini kanssa. Mies kysyi koulutustaustastani ja kerroin hänelle mitä kaikkea olen opiskellut. Mies totesi, että mikähän siinä on, että naiset ovat aina niin innokkaita opiskelemaan? Kollegani sanoi, että me joudumme todistamaan paperein, että osaamme, kun taas miehet voivat puhumalla osoittaa osaamisensa. Mitä mieltä Sinä olet tästä väittämästä? Jäin itsekin sitä pohtimaan… Ammattikouluissa osaamisen voi näyttää näytöissä monella eri tapaa eikä opiskelijan ole välttämätöntä tehdä edes harjoitteluja näyttöä antaakseen. Miksi työelämässä, etenkin koulumaailmassa, kuitenkin edelleen tuijotetaan sitä cv:tä? Kun minulle sanottiin kehityskeskustelussa, ettei minulla ole markkinoinnin tutkintoa, opiskelin 15 opintopistettä markkinointia, vaikka olin itseopiskelleena markkinoijana kykyni jo osoittanut. Kyllä minulla nyt on jonkinlaista dokumenttia aiheesta osoittaa, vaikka se tutkinto edelleen puuttuu.

Mietin myös sitä, että mitä enemmän ikää tulee, sitä varmemmaksi itsestään tulee. En minä enää tarvitse joka asiasta jotakin paperia osoittaakseni kykyäni suoriutua työtehtävistä. Olisikohan nyt niin, että Karoliina ei hetkeen opiskelisikaan mitään…?

Toisekseen mietin sitä, että työelämä muuttuu niin paljon, että tietääkö kukaan varmaksi, missä on työelämän puolesta 5 vuoden päästä? Onko kysymys enää oikeastaan edes relevantti? Oma tavoitteeni on edelleen, kuten blogia aloittaessani, olla velaton ennen kuin täytän 40 ja saada sellainen omaisuus aikaiseksi vuosien saatossa, ettei minun tarvitse tehdä 5-päiväisiä työviikkoja. Sen aika koittanee, kun lapset jättävät pesän alle 10 vuoden päästä.

Elätkö Sinä viiden vuoden sykleissä?