Nordnet

lauantai 6. helmikuuta 2016

Kun läheinen kuolee


Kuolema tulee useimmiten yllättäen. Yllättäen se saapui minun ja sisarenikin perheeseen puoli vuotta sitten. Vanhempamme ovat jo ikääntyneitä, mutta siitä huolimatta emme odottaneet äitimme poismenon tapahtuvan vielä. Jokainen meistä suree omalla tavallaan, minun tapani surra oli se, että en voinut kertakaikkiaan pysähtyä. Minä olin se, joka alkoi välittömästi touhuamaan ja selvittämään mitä pitäisi tehdä. Ensimmäinen opas kuinka toimia kuoleman jälkeen oli jo ilmaantunut vanhempieni kotiin, mutta siitä ei hirveästi ollut apua. Netistäkään ei googlettamalla löytynyt listaa, jossa olisi selkeästi kerrottu, että okei, joku on kuollut, toimi näin. Omassa sokissani en muista mitä ihan tarkalleen tein ja missä järjestyksessä, mutta nämä asiat tulivat ainakin hoidetuksi.

Ensinnäkin piti seurakuntaan soittaa ja pyytää virkatodistus äidistäni perunkirjoitusta ja pankkiasioita varten. Virkatodistuksen voi tilata myöskin seurakunnan sivuilta, mutta onneksi soitin. Selvisi, että samainen todistus pitää tilata jokaisesta seurakunnasta, johon äitini on kuulunut. Mikäli henkilö ei kuulu seurakuntaan, sama tehdään maistraatin kautta. Eihän siinä mitään, mutta kun en ollut ihan selvillä missä kaikkialla äitini oli elämänsä aikana asunut! Siispä sain aina soittamastani seurakunnasta tiedon mistä äitini on ko. paikkakunnalle muuttanut ja taas soitin seuraavaan seurakuntaan... Välillä tuli itkettyä puheluiden välissä, että ei perhana, voiko tämä olla enää raastavampaa? Eikö yhtä hemmetin dokumenttiä voi saada vain yhdellä soitolla?? Jokainen seurakunnasta tilattu todistus maksoi 13,50€/kpl kotiin postitettuna. Tästä todistuksesta käy siis ilmi minkä aikaa henkilö on kuulunut ko. seurakuntaan, onko hänet vihitty siellä, onko lapsia kastettu jne. Onnea vaan omille lapsilleni tulevaisuudessa tähän hommaan! Nimimerkillä ”äiti on muuttanut MUUTAMAN kerran.”

Näiden lippulappusten avulla pääsimme seuraavaksi pankkeihin. Äitimme oli fiksu raha-asioissa ja pankkitilejä, osakkeita ja sijoituksia oli ihan riittävän monessa eri yhtiössä. Siskon kanssa päätimme jakaantua eri pankkeihin ja haimme niistä kuolinpäivän saldotodistuksen. Tätäkään paperia pankit eivät jostain syystä ilmeisesti voi automaattisesti postittaa...

Hautajaiset jätimme suosiolla ammattilaisen hoidettavaksi. Kävimme siskoni ja isäni kanssa valitsemassa kiven, arkun sekä uurnan, ja hautaustoimisto huolehti meille ajan, koska voimme käydä hautapaikkan valitsemassa ja järjesti kaiken muun. Tämä oli mieletön helpotus. Pappikin vain soitti, että koska voi tulla käymään keskustelemaan hautajaisista. Itse ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin sanoa ”kyllä käy” kukkalaitteille, haujaisten ajankohdalle, virsille jne...

Perunkirjoituksen ajattelimme ensin tehdä siskoni kanssa itse, mutta totesimme, etteivät taitomme riitä. Palkkasimme siihen tutun kautta henkilön. Perunkirjoitushan tulee toimittaa kolmen kuukauden kuluessa vainajan kuolemasta, ja siinä tulee selvitä vainajan varat (asunnot, pankkitilien saldo, muu huomattava omaisuus esim. taide) ja velat (jos ei muuta velkaa ole, niin tämä sisältää hautajaiskulut ja esim. sairaalamaksut liittyen vainajan kuolemaan). Näiden tietojen kerääminen oli onneksi helppoa, vaikka vaatikin usean pankin vierailun saldotodistuksia keräillen. Kun perunkirjoitus oli tehty, seuraavaksi teimme taas uuden kierroksen pankkeihin perukirjojen kera. Suututti, kun emme saaneet tilejä lopetetuksi samantien, vaan pankkien lakimiehet katsoivat perukirjan läpi ennen kuin saimme luvan lopettaa tilin. Kolmannella pankkikierroksella viimein kaikki varat siirrettiin yhden pankkitilin suojaan.

Olimme siskoni kanssa päättäneet, ettemme halua perintöä. Päätimme jättää omat osuutemme kuolinpesän tilille, jossa oli myös isämme osuus. Meistä rahat kuuluvat isälle, ja jos isä jotakin tarvitsee, ostamme hänelle tältä tililtä hänen tarvitsemansa asiat. Perintöveroa jouduimme siskoni kanssa maksamaan. Perintöveroa ei peritä mikäli perittävä summa on alle 20.000€. Muutoin perintöveron laskurit ym. ovatkin äärimmäisen sekavia ja vaikeita tulkita. Ainakin minusta.

Voisin kirjoittaa aiheesta "Kuinka pilata välit kaikkiin sukulaisiin perinnönjaossa." Siskoni kanssa olimme päättäneet, ettemme ala taistelemaan yhdestäkään Arabian kiposta tai kupista, koska olemme valitettavasti todistaneet miten jo omat vanhempammekin olivat riitautuneet vuosien saatossa perinnönjaoissa niin pahasti, etteivät olleet väleissä kovinkaan monen sukulaisen kanssa. Tämä on asia, jota en voi kertakaikkiaan käsittää... Miten toisista tuleekin niin ahneita perunkirjoitusvaiheessa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti