Nordnet

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Mistä kaikki sai alkunsa

Olen aina ollut säästäväinen. Olen lama-ajan lapsi, tottunut kulkemaan aina jonkun vanhoissa vaatteissa ja tyytymään vähään. 13-vuotiaasta lähtien olen tehnyt kesätöitä tienatakseni vähän omaa rahaa, josta suurimman osan olen laittanut aina säästöön. Vuosien aikana sainkin mukavan pesämunan kasaan. Opiskelut rahoitin kesätöiden ja säästöjen turvin, opintolainaa en onnekseni tarvinnut, joten kun valmistuin, pääsin aloittamaan tienaamisen ”puhtaalta pöydältä”. Valmistuttuani aloitin ASP-säästämisen asuntoa varten. ASP-lainaa varten säästin kahden vuoden aikana 10% asunnon arvosta, ja asunnon ostin 2009 aviomieheni kanssa. Koska olin äitiyslomalla, katsottiin, etten voisi yksin saada asuntolainaa asuntoomme, vaan ostimme asunnon puoliksi. Meillä oli tuohon aikaan alle vuoden ikäinen lapsi.

Säästämisen alamäkeni alkoi oikeastaan jäätyäni lapsestani hoitovapaalle. Mieheni vaati minua maksamaan kaikista kuluista puolet, vaikka nettotuloni olivat alle 300€/kk. Säästöni hupenivat siis vauhdilla. Tein keikkaluontoisia töitä tienatakseni edes jotakin, kunnes palasin puolen vuoden hoitovapaalta töihin.  Taas säästin tunnollisesti, mutta lapsi numero 2 ilmoitti pian tulostaan. Äitiysloman päättyessä tiesin taas mitä on tulevan: elin säästöilläni hoitovapaan ajan. Tosin tässä kohtaa tiesin jo, että avioerokin on tulossa, toisin kuin mieheni. Sinnittelin huonossa suhteessa vuoden päivät tehden ”hulluna” töitä ja säästäen kaiken mahdollisen, jotta sain lopulta ostettua mieheni ulos asunnostamme. Avioero tuli kalliiksi. Tosin en jaksanut pitää puolianikaan, koska ajattelin mielenterveyteni silti tulevan halvalla. Annoin periksi kaikessa ja jäin kirjaimellisesti tyhjän päälle. Sain asuntomme, muuta minulla ei sitten ollutkaan. Sain vakituisen viran ja tuloni laskivat, tosin vapaa-aikani samaan aikaan lisääntyi. Kahden lapsen yksinhuoltajana teki tiukkaa. Jouduin ostamaan auton, jotta pystyin kulkemaan työmatkat, viemään lapsia harrastuksiin ja päivähoitoon. Nekin viimeiset säästöt, jotka minulla oli (pari tonnia), sulivat muutamassa kuukaudessa. Tiesin kuitenkin, ettei tätä jatkuisi kauaa, koska vuosi oli vaihtumassa ja tiesin veroprosenttini tippuvan roimasti. Uskoin siis uuteen vuoteen ja uuteen mahdollisuuteen.

Eikä mitä! Olin visusti päättänyt pitäytyä erossa miehistä, mutta nykyinen aviomieheni oli päättänyt, että ”toi on mun” ja raahasi minut ”luolaansa”. Niinpä huomasin pian olevani kahden asunnon loukussa. Mieheni oli rakentanut omakotitalon entisen elämänsä kanssa ja paikkakunnalle, josta olin kotoisin, ja jonne kaipasin jatkuvasti. En siis kovin kauaa miettinyt, kun herra ehdotti yhteenmuuttamista. Oman asuntoni laitoin myyntiin, mutta asuntokaupat olivat jäissä. Vuokrasin asuntoni tuttavalleni, joka opiskeli, mutta jolla ei ollut varaa maksaa vuokraa niin paljoa, että se olisi kattanut asunnon kaikki kustannukset. En välittänyt, vaan ajattelin, että saisin asuntoni samassa kunnossa, ilman murheita, takaisin sitten, kun asunto kävisi kaupan. Kauppoja jouduin odottamaan 1,5 vuotta ja myyntihinta oli tappiollinen. Käteen jäi kaikkien kulujen jälkeen 7000 euroa. Nämä rahat sijoitin nykyiseen talooni, johon minulla on asuntolaina.

Taas päätin, että nyt alan säästämään. Olin jo aloittanut sijoituskokeiluni indeksirahastoihin pienillä summilla. Pian huomasin, että tarvitsen paremman ja isomman auton. Diesel-auton. Kävin ulkomailla mieheni kanssa. Elin kunnon kulutusjuhlaa! Sinne ne säästöt taas katosivat... Seuraavana vuotena huomasin varanneeni taas kaksi ulkomaanmatkaa ja otin töistä virkavapaatakin. Virkavapaa muistutti opiskeluaikojani ja hoitovapaitani: yhtä hemmetin kituuttamista ja senttien laskemista. Päätin, ettei enää ikinä tätä! Lisäksi olin tottunut elämään luottokortilla. Kulutin jo seuraavan kuun palkasta osan ”hömppään”, joten kun palkka tuli, leijonan osa meni edelliskuun ostoihin. Otin itseäni niskasta kiinni ja elin kuukauden päivät niin tiukalla budjetilla ja päättäväisesti, että pääsin luottokortilla elämisestä eroon. Lisäksi möin omaisuuttani (lasten vaatteita, polkupyöriä, astioita ym.) 700 euron edestä. Kun vielä veronpalautukset olivat mojovat, tiesin pääseväni jaloilleni taas.
Vuoden 2016 uudenvuoden lupaukseni onkin, että turha ostelu (jota tein paljon saadakseni ”hyvää oloa”) saa nyt riittää. Vaatehuone tursuaa vaatteista, enkä aio ostaa tänä vuonna itselleni ensimmäistäkään vaatekappaletta. 2 vuotta sitten tein samanlaisen päätöksen ja se kesti vain elokuuhun saakka, mutta mielestäni hyvin silti. Työni valitettavasti on sellaista, että olen ”esillä” ja vaatteisiin on joutunut panostamaan, mutta kalliita/merkkivaatteita päälläni ei kyllä näe.  

Toinen uudenvuoden lupaukseni koskee säästämistä ja sijoittamista. Tänä vuonna on tarkoitus kasvattaa sijoitusteni määrää ensin indeksirahastoihin sijoittamalla ja kun olen niihin saanut säästettyä alkupotin, alan keräämään käteistä osakeostoja varten. Säästämisen ja sijoittamisen tarkoituksena on päästä eroon kokopäiväisestä työstä. Tällä hetkellä teen 80%:sta työaikaa, käytännössä 4-päiväistä työviikkoa, ja tulen palkallani hyvin toimeen. Miksi siis edes palaisin 100%:een työaikaan??? Tosin tätä luksusta minulla on vain määräajan verran mahdollisuus tehdä.

Elämäni numerot ovat tässä.

Nettotulot: 2470€/kk (80% työaika, lapsilisät, elatusmaksut, osittaisen hoitovapaan tuki)

Menot: 2030€/kk (asuntolaina, auto [sisältäen katsastusmaksun, mahd. korjaukset, verot, polttoaineen], vakuutukset, päivähoitomaksut, lasten harrastukset, ruoka, sähkö, vesi sekä 50€ vaatehankintoihin [lasten!], 50€ matkusteluun [tästä en tingi] ja 50€ yllättäviin terveysmenoihin)

Säästöt: 440€/kk

Menoihin olen myös laittanut lasten kk-säästämisen. Molemmilla lapsillani on indeksirahastot, joihin laitan 15€/kk/lapsi.

Sijoitussalkkuni on tämän näköinen.

Nordnet Superrahastot
-          Suomi
-          Tanska
-          Norja
-          Ruotsi

Seligson
-          Pohjois-Amerikka
-          Eurooppa
-          Aasia
-          Top 25 Pharmaceuticals
-          Top 25 Brands

Osakkeet
-          Nordea

Indeksirahastoissa on vain pieniä summia (joitain satasia/ rahasto) tällä hetkellä, joten tämän vuoden tavoitteeni on kasvattaa niitä niin, että jokaisessa rahastossa olisi väh. 1000€. Käteisvaroja on tällä hetkellä 7000€, joista 5000€ tavan kivijalkapankin tilillä (ns. hätävarat) ja 2000€ olen ajatellut sijoittaa Seligsonin korkorahastoihin. Tätä en ole vielä tehnyt, koska elelen mielenkiintoisia aikoja tällä hetkellä ja tuolle 2000 eurolle saattaa tulla muutakin käyttöä... Tarkoitus on myös alkaa pikku hiljaa alkaa tekemään osakeostoja kunhan käteisvaroja saan niitä varten kasaan. Jossakin kohtaa haaveilen myös osuuskauppojen jäsenyyksien lisäämistä. Ajatuksena on, että tänä vuotena saisin jonkun tolkun sijoitussalkkuuni ja ensi vuodesta eteenpäin maksaisin enemmän asuntolainaa ja sijoittaisin vähän vähemmän. Ajattelen, että mitä nopeammin saan asuntolainan maksetuksi, sitä nopeammin voin vähentää myös työntekoa. Talomme kulut ovat kk:ssa aika mitättömät (oma osuuteni 250€/kk) ja kulujen kattamiseen en tule tarvitsemaan enää tämänkään vertaa ansiotuloja. Nämä ovat siis suunnitelmia, mutta elämähän ei aina ihan mene, kuten on suunnitellut, joten... nähtäväksi jää!


Tulen palaamaan tähän aiheeseen vielä tarkemmin. Lisäksi tulen ihan varmasti kirjoittamaan avioeron hintalapusta (mitä EI kannata tehdä), avioehdosta (avioliitto nro 2:n ehdoton vaatimus oli avioehto!), ASP-lainasta, perinnönjaosta ja siihen liittyvästä verotuksesta sekä lapsille säästämisestä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti