Nordnet

perjantai 19. helmikuuta 2016

Ostamisen pakosta

Ensimmäisessä blogikirjoituksena kerroin viettäneeni riemukasta kulutusjuhlaa muutaman vuoden ajan. Kesällä 2014 ostin Pasi Havian, Ville Lappalaisen ja Antti Rinta-Lopin kirjan ”Erilainen ote omaan talouteen” ja aloin tosissani paneutumaan eri sijoitusmahdollisuuksiin, mutta myös omaan kulutukseeni.

”Kuluttamisen kierre on perusperiaatteiltaan sama kuin riippuvuudessa. Käytös, joka tuottaa mielihyvää, on tietenkin sellaista, jota pyrimme toistamaan mahdollisimman paljon.”




Naiset ostavat mielihyvää pääsääntöisesti vaatteilla ja kosmetiikalla, miehillä ostokset suuntautuvat elektroniikkaan ja autoihin. Kun aloitin nykyisessä työssäni, jouduin miettimään vaatetustani todenteolla. Aikasemmassa työssäni oli työpaikan ”uniformu” ja työmatkat taittuivat suomalaiselle tyypillisessä tuulipuvussa fillaroiden tai perusfarkuissa. Säästöönkin jäi huikeat summat rahaa, kun ei tarvinnut miettiä vaatekuvioita. Kun ykskaks jouduinkin tekemään työtä omissa vaatteissani, iski kriisi. Omistin tyyliin maanantai-paidan, tiistai-paidan, keskiviikko-paidan, torstai-paidan ja voi apua, mitä mä laitan perjantaina!? Ei ollut perjantai-paitaa!! Minä, joka olin vielä tuohon aikaan hyvin säästäväinen tarkan markan nainen, jouduin lähtemään vihaamilleni rättikaupoille. En osannut pukea muuta kuin perusfarkut, peruspitkähihaisen ja neuletakin. Se oli ”tyylini”. Työssäni kuitenkin opin hiljalleen pukeutumisen niksejä ja kuinka ollakaan, huomasin pian itseni jatkuvalla syötöllä vaatekaupoista. Siirryin jopa ”parempiin merkkeihin” ja aloin nauttia shoppailusta. Rahaa näihin ostoksiin upposi valtavasti, jopa satoja euroja kuukaudessa. Kun vielä erosin aviomiehestäni, purin eroon liittyviä tunteitani uudistamalla täysin vaatekaappini. Tämä onkin naisilla aika erikoinen ja suorastaan ärsyttävä tapa. Jos nainen saa esimerkiksi rintasyöpä-diagnoosin, moni alkaa ensimmäiseksi siivota vaatekaappiaan. Meillä naisilla taitaakin liittyä vaatteisiin niin paljon tunteita, että siksi peuhaamme vaatekaappejamme usein. Kielteiset tunteet hävitetään vaatteiden muodossa myyden tai kierrättäen ne, ja mukavat jätetään hyllyihin tai henkareihin. Siitä huolimatta useampi meistä huokaa joka aamu vaatekaapilla, ”ettei ole taaskaan mitään päällepantavaa.”

Kaksi vuotta sitten totesin vaatehuoneeni pursuavan vaatteista ja tein ostolakon. Päätin etten osta ainuttakaan vaatetta koko vuoden aikana. Olin jo tässä kohtaa huomannut, että ostelin vaatteita hetken mielihyvään. Tuo mielihyvä kesti suunnilleen kotiovelle saakka ja sitten alkoi morkkis, etenkin jos vaateostokset oli tehty luottokortilla. Huomasin tämän tavan kumpuavan lapsuudestani. Jos äitini oli surullinen tai tylsistynyt, äiti otti minut ja siskoni mukaan kaupoille ja osti mitä hullumpia ja kalliimpia juttuja, ja tuli taas iloiseksi. Ainakin hetkellisesti. Olin ehkä oppinut tämän tavan lapsuudenkotoa, vaikka otin sen käyttööni vasta yli 2-kymppisenä. Siksi päätin kokeilla ostolakkoa ja testata löytäisinkö muita keinoja täyttää tätä mielihyvän aukkoani.

Vuoden vaatelakkoni valitettavasti päättyi erään ulkomaanmatkan yhteydessä. Kesäloma mieheni kanssa kylmässä ja sateisessa Keski-Euroopan pääkaupungissa jäädytti minut niin, että sorruin. Oli pakko ostaa huppari ja villatakki, jotta tarkenin. Ostokset tosin maksoivat yhteensä vain 12€, joten suurista summista ei tässä kohtaa puhuta. Huomasin myös kesäloman jälkeen töihin palattuani, että olin kiitettävästi käyttänyt puolen vuoden aikana läjän vaatteitakin jo siihen kuntoon, ettei niillä kehdannut enää töihin mennä ”esiintymään”. Varovasti ostelin vain sen verran vaatteita kuin mitä tarvitsin vaatevarastooni. Tein myös periaatepäätöksen, että ostan jatkossa vain sen verran minkä olen kuluttanut loppuunkin. Näin ollen ei vaatehuoneenikaan tursua yli, vaan vaatteiden määrä pysyy vakiona. En siis omista kymmenittäin kenkiä tai laukkuja tai ylipäätään mitään muutakaan. No ehkä sukkia? :D

Tänä vuonna tein samanlaisen päätöksen, etten osta itselleni vaatteita koko vuotena. Lapset kuitenkin kasvavat vauhdilla, joten heille joutuu hankintoja tekemään tämän tästä. Tässäkin meinaa sokka välillä lähteä irti. Koluan alennusmyynnit huolella ja ostan valmiiksi vaatekaappiin jo seuraavaa kokoa. Kirppareilta on todella vaikea löytää erityisesti pojalle vaatetta, mutta kirppiksiäkin koluan säännöllisesti löytöjä tehden. Aikaisempina vuosina huomasin, että ostin ihan liikaa lastenvaatteitakin. Pojalla saattoi olla 20 kpl pitkähihaista!! Hei haloo, on meillä pesukonekin... Oli vain niin "kivaa" ostella. Lopulta aloin tehdä molemmille lapsille joka syksy ja kevät vaatekaapin inventaarion. Merkkasin paperille mitä tarvitsee hankkia ja kuinka monta kappaletta. Aina kun alennuksista tai kirppiksiltä löytyi puuttuvaa vaatetta, ostin sen ja kuittasin paperiin. Näin sain liikakulutuksen lastenvaatteistakin poistetuksi ja tiedän kaikkien vaatteiden tulevan oikeasti käyttöön.

Käytännössä siis siirsin mielihyväni omista vaateostoksistani lastenvaateostoksiin. Edelleen huomaan itsessäni ärsyttävän piirteen: kun on liikaa aikaa, saatan huomaamattani siirtyä nettikauppoihin. Miten tästä kaikesta on tullutkin niin helppoa? Pari klikkausta ja pian on vaatepaketti kotiovella. Olen kuitenkin opetellut, että jos on tylsää, en todellakaan lähde tappamaan aikaa ostoskeskuksiin. Se tietää vain rahan menoa.

Siispä nykyisin, kun ajatukseni harhautuvat nettikaupoille, suljen nopeasti sivun ja etsin vaikkapa mielenkiintoisen sijoitusblogin ja ryhdyn pohtimaan mihin sijoittaisin ne rahat, jotka olisin sillä hetkellä kuluttanut vaatteisiin. 



Mitä siis tehdä, kun raha taskussasi alkaa polttamaan:

  • Pohdi perimmäisiä syitä siihen miksi sinun pitäisi ylipäätään ostaa mitään. Miksi raha polttelee taskussasi? Yritätkö paikata jotakin tyhjiötä itsessäsi ostamalla tavaraa, jota et oikeasti tarvitse?
  • Tee inventaario siitä mitä sinulla jo on, ja mitä tarvitset. Tällöin ostat vain sitä mitä sinulta puuttuu.
  • Jos ostat jotakin, poista saman verran jo kaapissasi olevaa vanhaa tavaraa myymällä/ kierrättämällä ne. Näin kaappisi ei tursua tavaroista, vaan säilytystilan määrä pysyy vakiona.
  • Tarvitseeko kaiken aina olla uutta? Mitäpä jos ostaisit saman tuotteen käytettynä?
  • Postimaksut ovat netistä tilattaessa yleensä korkeat. Esimerkiksi Facebookin kirpputoriryhmillä et maksa postimaksuja, vaan tuotteen voi hakea suoraan toisen kotiovelta. 
  • Mitäpä jos laittaisit sittenkin taskussasi polttavan rahan poikimaan lisää rahaa...?

6 kommenttia:

  1. Erinomainen kirjoitus! Lastenvaatteissa piilee sudenkuoppa kun niitä tarvitsee oikeastikin paljon, ne menevät rikki ja likaantuvat lähes päivittäin. Mutta kalliita merkkivaatteita tai uusia käyttövaatteiden ei tarvitse olla. Ainakaan vielä tarhassa lapset ei ymmärrä mitään merkkien päälle - onneksi! Saa nähdä, miten käy sitten koulussa...

    T: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Itse yritän tietyt asiat ostaa neutraalein värein, esim. Kuomat, kumisaappaat, sadehousut jne, jotka voi kierrättää pikkusiskolle. Kun on tyttö ja poika, tuntuu, että kaiken saa hankkia aina uudelleen... Harvoja juttuja voi kierrättää. Se vähän turhauttaa.

      Poista
  2. Niin tuttua ja totta monen kohdalla. Itse en enää viihdy kaupoissa, mutta aina välillä on ainakin omasta mielestä pakko ostaa jotain uutta, erityisesti asiakastapaamisiin ja juhliin. On kuitenkin hauska vertailla omaa vaatekaapin sisältöä muihin: olen havainnut viime päivinä, että minulla on esimerkiksi vain yhdet talvikengät, yhdet välikausikengät (käytän niitä myös juhlavamissa hetkissä) ja kesätennarit. Työkavereilla näyttää olevan useita erilaisia kenkiä joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse yritän myös tulla vähällä toimeen. Omistan kolmet talvikengät, joista yhdet ulkoilukengät ovat 10 vuotta vanhat... yhdet ovat jääneet käyttämättömiksi ja yhdet on ns. paremmat talvikengät. Tulen siis kaksilla toimeen: toiset töihin ja toiset lasten kanssa ulkoiluun. Eikä noita muitakaan kenkiä ole joka lähtöön. Meillä itseasiassa mies omistaa useammat popot kuin minä ;)

      Poista
  3. Tämän päivän Hesarissa oli muuten juttua heräteostoksissa: http://www.hs.fi/talous/a1456115089471

    VastaaPoista
  4. Heräteostoksia on vaikea välttää jos käy kaupoissa joissa on esittelyjä yms. Litukassa ei sellaisia ole ja siksi käymme siellä kerran viikossa =)

    VastaaPoista