torstai 31. maaliskuuta 2016

Maaliskuun kuukausikatsaus

Tässäpä maaliskuun kuukausikatsaukseni. Tulen tuosta asunnosta ja sen hintakehityksestä postaamaan lähiaikoina juttua, kun vähän mietin sen poistamista tästä katsauksesta... Kolme tonttua on nyt sijoitussalkkuni saldo, jes! Taas yksi virstanpylväs :)

VARAT €
26.2.16
31.3.2016
Muutos
Osakkeet
146,48
135,12
- 11,36
Rahastot
2610,74
2942,76
+ 332,02
Asunto
125.000,00
125.000,00
Käteinen
7230,37
7232,02
+ 1,65
Yhteensä
134.987,59
135.309,90
+ 322,31

VELAT

Asuntolaina
-91.389,28
-90.883,19
+ 506,09
VARALLISUUS YHTEENSÄ
43.598,31
44.426,71
+ 828,40

Tulot maaliskuu: 2457,03€ 

Tulot koostuvat palkasta (80%), lapsilisistä, elatusmaksusta sekä lastentavaroiden myyntituloista. Euroa parempi tulos kuin viime kuussa ;)

Menot maaliskuu: 2457,03€
  • Asuntolaina 591€
  • Taloon liittyvät kulut  250€
  • Puhelin (oma + pojan) 23,65€
  • Päiväkoti 215,60€
  • Ruoka 259,35€
  • Polttoaine 60€
  • Lasten rahastot 30€
  • Omat rahastot 250€
  • Laskutili 515€
  • Hiihtoloma-matka 57,79€
  • Syntymäpäivälahjat kummilapsille 52,90€
  • Kesätaimien istutukseen liittyvät asiat 21,96€
  • Lapselle tarjouslego 2,99€
  • Leffaliput 3€ (maksoin Smartumeilla 4 lippua ja puuttuvan 3 euroa omistani)
  • Kahvila 6,50€
  • Apteekki 26,26€
  • Posti 1,20€
  • Lastenvaatteet 59,83
  • Työkaverille maksamani "velka" 30€
Tämä kuu on ollut jotenkin hirvittävän "nihkeä". Rahaa on mennyt vähän sinne ja tänne eikä säästöön, rahastoja lukuunottamatta, lainkaan. Töihin paluullakin lienee merkitystä asiaan...

Viime kuun päiväkotimaksuissa näkyi joululoman ”alennus”, mutta tässä kuussa maksoin taas normihintaa.

Hiihtolomareissun kustannukset ovat osaltani alhaiset, tosin eipä tuo miehenikään kustantanut sen enempää kuin polttoaineet pohjoiseen ja pysähtymispaikalla ateriat meille kaikille. Perillä saimme nauttia sukulaisemme viiden tähden ilmaisesta lomaviikosta.

Parit kummilapsen synttärit osuivat tälle kuulle, niistä extrakulut. Samoin netistä jo viime kuussa tilaamistani lastenvaatteista (joiden jälkeen toivon, että ainoa asia mitä tänä vuonna enää ostetaan, ovat kengät) tuli vasta nyt lasku. Pojalle löysin myös tarjouslenkkarit kesäksi 11,92€. Työkaverilta ostin jo viime kesänä jätesäkillisen vaatteita tyttärelleni, mutta maksu viivästyi, kun kollega unohti aina laittaa tilinumeronsa. Nyt viimein muistin maksaa tämän: 30€.

Apteekkiin meillä ei kyllä mene normisti rahaa kuukausittain, mutta tässä kuussa olemme sairastaneet rajusti. Yskänlääkettä, Strepsilsejä ja parasetamolia on mennyt tolkuttomat määrät.

Ruokakustannukset ovat tässä kuussa olleet todella pienet, mutta se johtuu siitä, että vietimme hiihtolomaviikon sukulaisilla. Yksi viikko meni koko perheen sairastaessa korkeaa kuumetta, jolloin meidän taloudessa ei mennyt juurikaan muuta kuin mehua. Pääsiäisen vietin yksikseni kotosalla syöden sitä mitä kaapista löytyi. Eli ei meillä ole tässä kuussa oikein ollut syöjiäkään. 

Vaikka kuukausi ei ollut miinusmerkkinen, en siltikään ole järin tyytyväinen. Kaikki mitä tuli, myös meni.  

P.s. huomasin juuri Nordean maksaneen minulle osinkoja huikeista 16 kappaleen omistuksistani 8,70€ :D 

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Eroon oravanpyörästä

Kaikki alkoi siitä, etten enää nukkunut tarpeeksi. Kävin joka ilta väsyneenä sänkyyn, mutta joka ilta iso levy päässäni lähti pyörimään ”jo muinaisista foinikialaisista”. Yökaudet pyöriskelin sängyssä mietiskellen milloin mitäkin, turhautumiseen saakka. Aamuisin en meinannut päästä sängystä ylös tai jos pääsin, heräsin 2-3 tuntia ennen herätyskelloa. Työpäivät menivät ihan sumussa, en muistanut niistä paljoakaan. Päiväkodissa minua muistuteltiin useita kertoja esimerkiksi lelupäivästä, mutta unohdin kaikki ”muistettavat” asiat jokaikinen kerta. Harmitti lapseni puolesta, kun hänellä ei koskaan ollut lelupäivänä lelua. Iltaisin kun olin saanut lapset nukkumaan, kuuntelin miten sydämeni veti ”omaa settiään” 1,5 tuntia. Taas kaaduin sänkyyn todetakseni saman levyn käynnistyvän päässäni, enkä nukahtanut.

Kun erään työpäivän päätteeksi ajoin 70 kilometrin siivua työpaikalta kotiin, olin nukahtaa rattiin. Havahduin, kun keskiviivan tärinä herätti minut. Tajusin, ettei näin voi enää jatkua, tai tapan itseni auton rattiin. Varasin ajan työterveyslääkärille, joka kertoi minun olevan burn-out-tilassa, tiesin tämän jo itsekin. Sairaslomaa tuli samantien 2 kk. Lisäksi sain diagnoosiksi keskivaikean masennuksen, josta en ollut lainkaan samaa mieltä, mutta koska Suomessa burn-out ei ole hyväksytty diagnoosi, oli masennusdiagnoosi pakko "hyväksyä". En kokenut olevani masentunut, ainoastaan ihan helvetin väsynyt. Ajattelin, että minun tarvitsisi vain nukkua. Niinpä minä sitten nukuin lääkkeen avulla 14 tuntia vuorokaudessa. Ensimmäinen sairaslomakuukausi meni sängynpohjalla. Välillä esikoinen teki pikkusiskolleenkin aamupalavoileivät, jotta äiti sai levätä. Podin suurta syyllisyyttä ja ennen kaikkea häpeää! Minä, kunnianhimoinen, ahkera, reipas ja uuttera työntekijä makaan sängyn pohjalla kykenemättä tekemään edes aamupalaa lapsilleni!






Toisesta sairaslomakuukaudesta oli jo muistikuviakin. Tapasin viikoittain psykiatrista sairaanhoitajaa, jonka kanssa kävimme läpi sitä, miksi olin ajautunut nykyiseen tilanteeseeni. En ollut nauttinut työstäni enää vuosiin. Koin valtavia arvoristiriitoja työssäni. Johtaminen oli onnetonta. Minulta kysyttiin olinko ajatellut vaihtaa työpaikkaa. Todellakin olin! Työpaikkavahti oli ollut jo kuukausia käytössä, mutta paikkakunnaltani ei löytynyt mitään koulutustani vastaavaa. 140km työmatkakin söi perheenäitiä, jonka nuorimmainen vietti välillä jopa 10,5h päivässä päiväkodissa... Sain ehdotuksen varata ajan TE-keskuksen ammatinvalintapsykologille.

Ammatinvalintapsykologin kanssa kävimme läpi koulutus- ja työhistoriani. Työnsä puolesta hän osasi kysyä asioita hyvin eri näkökulmista ja huomasin jatkuvasti toteavani hänelle, ettei jokin ”historiassani” ollut tarpeeksi haastavaa. Kaipasin haasteita! Toisaalta huomasin nauttivani kotonaoleilusta sairaslomani aikana. Aika ei käynyt kertaakaan pitkäksi.

Kun lopulta kolmen kuukauden mittaiseksi venynyt sairaslomani veteli viimeisiään ja valmistauduin henkisesti vanhaan työhöni palaamiseen, sain yllättävältä taholta työtarjouksen. Vakituinen työpaikka omalla paikkakunnallani. Palkka tippuisi reilusti, mutta työ olisi mielenkiintoista ja haastavaa. Olisin päässyt hyödyntämään kaiken osaamiseni. Sain aikaa miettiä työtarjousta viikonlopun yli. Piirsin paperille plussia ja miinuksia. Olisin ottanut paikan vastaan ilomielin, jos olisin saanut aloittaa vasta tulevan kesäloman jälkeen. En halunnut jättää nuorimmaista päiväkotiin kesäksi saati ekaluokkalaista yksin kotiin. Äiti-syyllisyys vai miksi sitä voisikaan kuvata, voitti. Kieltäydyin paikasta pitkin hampain.

Jos olen jotakin oppinut matkan varrella, ainakin sen, että itselleni vapaa-ajalla on suuri merkitys. Olin jo ennen sairastumistani ollut 5 kuukautta pois työstäni lomien ja virkavapaan turvin, vähentänyt työviikkoa neljään päivään ja nauttinut siitä, että saan viettää aikaa perheeni kanssa. Nuorempana tein pitkää päivää ja mittasin itseäni sen perusteella kuinka paljon tienasin. Nyt olen oppinut arvostamaan vapaa-aikaa ja kyseenalaistamaan sitä mikä tarkoitus työn tekemisellä on. Toimeen haluan tulla omillani, mutta en niin, että uupuisin uudelleen. Siksi olen päätynyt säästämään ja sijoittamaan euroni, siksi haluan maksaa asuntolainani mahdollisimman nopeasti. Haluan eroon oravanpyörästä. Siksi kirjoitan tätäkin blogia. 

Seuraavassa postauksessa kerron mitä ammatinvalintapsykologin tapaamisista seurasi. 

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kannattaako 100% työaika? - Osittaisesta hoitovapaasta

Kun päivittäinen työmatka on 140 km, ajallisesti lähes kaksi tuntia, sitä pohtii onko järkeä ajaa joka päivä töihin. Kun minulle avautui mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen poikani lähdettyä kouluun, tein paljon laskelmia siitä miten oma talouteni kestäisi 20%:n tulonmenetyksen.

100%:lla työajalla sain käteeni 2843,59€/kk (sisältää lapsilisät ja elatusmaksut), mutta tyttäreni vietti joka päivän päiväkodissa ja hoitomaksu oli 283€/kk.

80%:n työajalla saan käteeni 2479,42€/kk (sisältää lapsilisät, elatusmaksun ja Kelan maksaman hoitorahan). Tyttäreni päiväkotimaksu tippui 215,60 euroon kuukaudessa, sillä hän viettää perjantait kanssani kotona.

Kannattaako siis ajaa viitenä päivänä viikossa töihin, jos neljälläkin tulee ihan hyvin toimeen? Onko 364,17€/kk sellainen summa, jonka takia kannattaa käydä töissä joka päivä? Minusta ei.

80% työaika mahdollistaa yhden päivän viikossa kokonaan tyttärelleni. Teemme milloin mitäkin esikoisen ollessa koulussa. Pitkän viikonlopun aikana ehtii palautua töistä ja tehdä muutakin kuin arkipäivien rästihommat. Tätä luksusta minulla on mahdollista jatkaa vielä seuraavat kolme vuotta, sillä osittaisella hoitovapaalla voi olla siihen saakka, kunnes lapsen 2. kouluvuosi päättyy (31.7.). No, minäpä pyöräytin lapset kahden vuoden välein, joten kun osittainen hoitovapaa loppuu esikoisesta, nuorimmainen aloittaa koulun ja saan taas kaksi lisävuotta 4-päiväiseen työviikkoon ;)



Kelalta on mahdollisuus saada osittaiseen hoitovapaaseen osittaista hoitorahaa, joka on huikeat 97,73€/kk miinus verot. Tukea on mahdollisuus hakea myös 6 kk takautuvasti.

Työantajalta Kela vaatii todistuksen työajasta. Työantajalle tulee ilmoittaa osittaisesta hoitovapaasta viimeistään 2 kk ennen sen alkamista. Koska osittainen hoitovapaa perustuu työsopimuslakiin, ei työnantaja voi kieltäytyä sen myöntämisestä. Työnantajan velvollisuus ei kuitenkaan ole myöntää esim. kokonaista päivää työntekijälle vapaaksi, vaan työaika saattaa lyhentyä esim. 6-tuntisiksi työpäiviksi. Itse sain neuvoteltua henkilöstöpäällikkömme kanssa omasta lyhennetystä työviikosta, koska työni on luonteeltaan sellaista, ettei siitä ole mahdollista ottaa lyhennyksiä.

Osittaisen hoitorahan esteitä ovat muut Kelan lapsiperheille suunnatut etuudet (pl. lapsilisät) sekä yli 4 viikkoa kestävä sairasloma. Tuki maksetaan kerran kuukaudessa, kuukauden viimeisenä päivänä.


Saahan nähdä koska hallitus keksii tukkia tämän(kin) etumuodon, jotta naiset saataisiin tehokkaasti töihin? Itse olen tykännyt ihan hirveästi 4-päiväisestä työviikostani enkä ihan hevillä tästä luopuisi. 

torstai 24. maaliskuuta 2016

Elatusapu

Kun vanhemmat eroavat lapsella on oikeus elatusapuun. Yleensä elatusapua maksaa etävanhempi sille vanhemmalle, jonka luona lapsi asuu. Elatusavun määrään on olemassa erilaisia laskureita ja kunnat kokemukseni mukaan tulkitsevat eri tavoin määrää sekä laskukaavioita. Omalla paikkakunnallani laskelma on tämän näköinen:

Lasten tarpeet yhteensä    X     Elatusvelvollisen elatuskyky         = elatusmaksun määrä      
Lasten lukumäärä               Vanhempien yhteenlaskettu elatuskyky

Elatusavun määrän laskee ja vahvistaa yleensä lastenvalvoja, mutta jos elatusavun suuruudesta ei päästä yhteisymmärrykseen, tuomioistuin voi määrätä elatusmaksun suuruuden. Elatusmaksua maksetaan kuukausittain.

Erottuani lasteni isästä teimme lastenvalvojan luona elatusmaksusta sopimuksen. Elettiin elokuuta 2012. Koska olin ainoa ystäväpiirini eronnut, ei minulla ollut minkäänlaista vertauspohjaa siihen millainen elatusmaksu olisi sopiva. Netistäkään ei tuohon aikaan löytynyt mitään ”suuntaa antavaa”. Exäni ja minun tuloni olivat samaa luokkaa, samoin asumiskustannukset. Exäni ja miespuolinen lastenvalvoja olivat sitä mieltä, että 300€/kk on riittävä summa kahden lapsen elatusmaksuksi. Totesin, ettei summa kata edes päivähoitomaksua, joka oli 334€/kk. Lisäksi vanhemmalla lapsella oli jo olemassaan harrastus ja kysyin millä rahoitan esim. polkupyörät, sukset, vaatteet ym.? Sopimukseen lisättiin kohta, jossa exäni suostui maksamaan lasten vaatteisiin ja tarvikkeisiin liittyvistä kuluista puolet.  

Jo joulukuussa puhkesi ensimmäinen riita. Ostin exäni mukaan lapsillemme liian kalliita vaatteita. Vertailun vuoksi laskin kuinka paljon poikamme tarvikkeisiin ja vaatteisiin on tänä talvena mennyt rahaa (poika on kasvanut 3 vaatekokoa vuoden aikana). Osa vaatteista (pipot, kaulurit, hanskat) ovat viime vuotisia enkä huomioi niitä tässä yhteydessä.

  •       Kuomat 4,00€
  •     Toppahaalari 39,90€
  •     Pitkähihaiset 7 x 3,50€
  •     T-paidat 7 x 2,50€
  •     Collegehousut 5 kpl yht. 26€
  •     Pitkät kalsarit 4 kpl yht. 12€          
  •     Sukat 10 kpl 6,90€
  •     Alushousut, ilmaisia
  •     Villasukat, lapaset, ilmaisia
  •     kuravaatteet (takki ja housut) 15€
  •     Nokian kumisaappaat 6€
  •     Kurahanskat 2 x 12,90€

Yhteensä:  178,60€

Lisäksi jouduin hankkimaan:
  •           luistimet, ilmaiset
  •          suksipaketti (monot, kahdet sauvat ja sukset) 50€

Jos olisin jostakin voinut pihistää, se olisi ollut toppapuku. Pojille on todella vaikea löytää käytettyä ja ehjää toppahaalaria. Tämäkin oli tarjoushaalari, jonka syöksyin ostamaan heti, kun näin lehdessä tarjouksen. Kurahanskat ovat Rukan fleecevuoriset, koska ne kestävät. Olen ostanut Cirafin ja Robinhoodin halppisversioita ja ne ovat hajonneet parin käytön jälkeen. Kaikki muu on ostettu kirppikseltä tai alennuksesta. Osa vaatteista ja sukset menevät vielä pikkusiskollekin. En tiedä mistä olisin voinut enää säästää? Ja huom! Tässä on vasta toisen lapsemme kulut talven osalta.

Oli siis joulukuu 2012. Riita äityi siihen pisteeseen, että exäni kieltäytyi maksamasta hankintojani, vaikka hankinnoista oli hänenkin kanssaan etukäteen keskusteltu.

Helmikuussa 2013 varasin ajan lastenvalvojalle, ja aikaa jouduinkin odottamaan useamman kuukauden. Maaliskuun aikana muutin nykyisen mieheni luo, minkä seurauksena menetin lapsilisistä yksinhuoltajakorotuksen, mutta päivähoitomaksut sen sijaan nousivat korkeimpaan maksuluokkaan avoliittoni myötä. Tämä on mielestäni suuri vääryys. Päivähoitomaksu oli nyt 505€/kk.

Kun kesäkuussa 2013 viimein pääsin lastenvalvojalle, sain tietää, että aiemmin tehty elatusmaksusopimuksemme on laiton. Lisäpykälä, minkä mukaan lasteni isän tulee osallistua lasten hankintoihin ei ollut lainvoimainen enkä voinut vaatia mitään kuluja takautuvasti. Uutta sopimusta emme saaneet aikaiseksi. Exäni oli muuttanut avoliittoon vuokralle ja hänen asumiskustannukset kk:ssa olivat n. 300€, saman verran kuin hän maksoi elatusmaksuja. Kaiken kruunasi se, että mies kehtasi vielä valehdella tulonsa ja menonsa. Lastenvalvoja oli onneksi ajantasalla ja huomasi virheet sekä osasi kyseenalaistaa. Exäni oli sitä mieltä, ettei hän ala elättämään minua uudessa omakotitalossani ja kieltäytyi korottamasta elatusmaksua. Varasin ajan oikeusaputoimistoon.

Oikeusaputoimistoon pääsin lokakuussa 2013. Oikeusaputoimiston palvelut olivat ilmaisia, koska lapsemme olivat varattomia elatusmaksun hakijoita. Parasta tässä kaikessa oli se, että asianajajakseni osui entinen koulukaverini, jonka ristin ”piin kovaksi muijaksi” :) Exältäni sain haukkumaviestejä, joissa olin "rahanahne lehmä" ja hän pelkäsi, että "lapsistamme tulee yhtä mulkkuja kuin minä". Hän ilmoitti irtisanovansa itsensä työpaikastaan, ettei joutuisi maksamaan minulle mitään. Juristini ystävällisesti ilmoitti hänelle, että exäni on täysin työkykyinen ja on odotettavissa, että hän työllistyy jatkossakin ja voimme laittaa elatusmaksut ulosottoon riippumatta siitä mikä elatusmaksun suuruudeksi määräytyy.

Helmikuussa 2014 allekirjoitimme lastenvalvojan luona elatusmaksusopimuksen, jonka oikeusaputoimisto oli saanut väännettyä exäni kanssa. Toisena vaihtoehtona olisi ollut oikeudenkäynti, jonka exäni olisi hävinnyt, ja jonka kulut hän olisi joutunut maksamaan. Sopimus on voimassa koko lasten alaikäisyyden ajan (17. ikävuoteen saakka), joten minun ei tarvitse tästä asiasta enää jatkossa taistella.

Koko prosessi kesti siis 1v 2 kk. Jälleen kerran hävisin aikamoisen tukun rahaa. Takautuvasti en saanut mitään. Mikäli asia olisi edennyt tuomioistuimeen saakka, olisin voinut vaatia asian vireillepanosta eli lokakuusta 2013 lähtien takautuvasti korotetun elatusmaksun ja siihen saakka maksetun elatusmaksun eron. 

Tiedän, että maailmasta löytyy rahanahneita äitejä ja isiä, jotka häikäilemättä haluavat nyhtää entisiltä puolisoiltaan viimeisenkin sentin. Itse en tähän porukkaan kuulu. Mielestäni etävanhemman kuitenkin kuuluu osallistua lasten kuluihin. Kyse on lasten tulevaisuudesta, ei siitä miten lähivanhempi taloudellisesti hyötyy etävanhemmasta. Oma exäni on sitä mieltä, ettei minulla saisi jäädä "käteen" mitään ylimääräistä. Minua syytetään mm. siitä, että käyn hänen maksamillaan rahoillaan kerran vuodessa ulkomailla. Taidan sen viisikymppisen kuukaudessa saada säästöön kyllä ihan omistanikin...  

Haluaisinkin tämän blogitekstin myötä muistuttaa, että jos haluaa perustaa perheen, pitää muistaa, että lapsista kannetaan yhdessä vastuu. Myös taloudellisesti.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Lapset ja rahankäyttö

Vielä pari vuotta sitten esikoiseni kuvitteli rahan tulevan ”seinästä” kunhan vain työnsi oikeanlaisen kortin sinne seinään. Tämän jälkeen poika on halunnut yhtä sun toista arvokasta tavaraa ja paljon olen käynyt molempien lasteni kanssa keskustelua siitä mistä äiti ylipäätään saa rahaa, miksi äiti saa rahaa ja miten monta päivää äidin täytyy tehdä töitä, jotta pojan haluamat esineet voidaan ostaa. Lapsen reaktio vaikkapa tv:n ostamiseen oli se, että ”onneksi sä meet huomenna taas töihin, niin saat sen ja sen verran rahaa ja voidaan ostaa se telkkari.” Yhdessä kävimme läpi mistä kaikesta äidin pitääkään maksaa ennen kuin voimme edes ajatella ostavamme uusia tietokoneita, älypuhelimia, tabletteja ja telkkareita. 6-vuotias ymmärsi jo hyvin tämän. Sen jälkeen poika onkin tarkkaan seurannut mainoksista paljonko uusi puhelin maksaisi ja ymmärtää jo itsekin mikä puhelin on ”kallis” ja mikä ”edullinen”.

Jotta rahan arvo ja merkitys olisivat tulleet konkreettisiksi, ostin molemmille lapsilleni pienet kolikkokukkarot. Sinne on kerätty maasta löytyneet kolikot, sukulaistädeiltä saadut kolikot ja hammaskeijun tuomat kolikot. Laitoin kummankin kukkaroon pienen lapun, mistä näkyi paljonko kukkarossa on rahaa ja sitten lähdimme ostoksille. Molemmat lapset saivat ostaa mitä ikinä halusivatkaan omilla rahoillaan. Rahaa oli alle 10 euroa/ lapsi.

Ensimmäisellä kerralla esikoinen laittoi kaiken haisemaan. Tajuttuaan, että kaikki rahat menivät, esikoiseni oli järkyttynyt. Hän koki, että niin paljon jäi vielä ostamatta ja rahaa ei ollut enää yhtään. Kerroin hänelle, että nyt sinun täytyy taas alkaa säästämään, jotta voit ostaa sen mitä haluat. Toisella kerralla poika oli jo huomattavasti varovaisempi. Hän pohti jo mikä lelu kannattaa ostaa ja kuinka paljon rahaa jää jäljelle. Pikku hiljaa huomasin, että kaupassa nuori miehen alku tutki tarkkaan kaikkien tuotteiden hintalappuja ja välillä kommentoi, ettei maito esimerkiksi ollut kallista, mutta jokin muu tuote taas oli. Viime jouluna kun poika mietti mitä toivoisi joulupukilta (meillä vielä uskotaan joulupukkiin), hän toivoi kalliimpia lahjoja, jotta hänelle itselle jäisi rahaa enemmän säästöön. Äitinä pompin innoissani kattoon: poika alkoi ymmärtää mistä on kyse. Pikku hiljaa olen alkanut kertoa pojalle pankkitileistä ja siitä miten äitinä säästän hänen tulevaisuutta varten. Välillä pyydämme poikaa avustamaan tietyissä talomme hoitoon liittyvissä askareissa ja maksamme siitä hänelle pientä ”palkkaa”. Kyseessä eivät kuitenkaan ole kotityöt, niistä en aio maksaa. Tällä hetkellä koen, että minulla on fiksu 7-vuotias poika, joka ymmärtää, että saadakseen jotakin, täytyy sen eteen tehdä töitäkin.

Nuorimmainen sen sijaan ei ymmärtänyt yhtä hyvin rahan arvon päälle ensimmäisellä ostosreissullamme. Hän laski vain, että hänellä on tietty määrä kolikoita ja halusi aina tietää montako kolikkoa hänelle jää, jos hän ostaa jotakin. Nuorimmainen ei raaskinut käyttää kaikkia rahojaan, vaan jätti osan seuraavalle ostosreissulle. Seuraavaltakin reissulta jäi kolikoita säästöön, ja sitä seuraavalta. 5-vuotias seuraa hyvin tarkkaan montako kolikkoa hänen kukkarossaan on, ja montako isoveikan. Hänelle tämä on kuin kilpailu, jossa isoveli pitää päihittää kolikoiden määrässä.

Muistatko sinä miten sinulle on opetettu rahan arvoa ja merkitystä?


Minä muistan 80-luvulta Postipankin Kultapossu-kerhon (?) ja kultaisen säästöpossun. Sinne keräsin kaikki saadut kolikkoni ja äidin kanssa sitten veimme possun pankkiin tyhjennettäväksi. Sitten tavasin pankkikirjasta kuinka paljon olinkaan saanut tilille rahaa.  Itse annan omien lasteni käyttää kolikot lelujen hankintaan, mutta syntymäpäivälahjaksi saadut isommat rahat menevät suoraan lasten tileille ja indeksirahastoon. Toivon mukaan heillä aikanaan on mukavat pesämunat, kun he lentävät siipieni suojasta maailmalle.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen kymppitonni saavutettu!!!

Satuin eilen tarkistamaan onko Seligsonille siirtämäni rahat menneet perille ja tuijotin rahastoihin laittamieni rahojen yhteissummaa. Nappasin laskimen, laskin käteisvarani ja ynnärsin Nordnetin sijoitukset Seligsonien päälle... 10.115,44€!!! Tiedättekö... yli 4 vuoteen minulla ei ole ollut tämän vertaa säästettynä. En voi sanoin kuvailla miten hyvältä tuntuu kaikkien näiden kulutusvuosien jälkeen... Toivon mukaan vuoden loppuun mennessä summa nousisi 15.000 euroon. Tästä on hyvä jatkaa :) 

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Olipa kerran sijoitussuunnitelma III




Change of plans!



Sijoitussuunnitelman tekeminen on ollut itselleni äärimmäisen vaikeaa... Olen ihminen, joka toimii parhaiten, kun suunnitelmat ovat valmiina. Jos minulla ei ole sijoitussuunnitelmaa, pelkään, ettei rahaakaan jää sijoitettavaksi. Kerroinkin jo "Olipa kerran sijoitussuunnitelma I:ssa", että minulla on tällä hetkellä yhdeksän eri indeksirahastoa ja pohdin jo aiemmin miten jakaa raha näiden kesken. Koska päätavoitteeni kuitenkin on saada maksettua asuntolaina tulevien 8-9 vuoden aikana pois, päätin pitkien pohdintojen jälkeen satsaavani tuona aikana vain 3-5 rahastoon. Mietin miten parhaiten saisin maantieteellisen hajautuksen ja se tapahtunee sijoittamalla Seligsonin kautta Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan ja Aasiaan. Painotus olisi myös tuossa järjestyksessä. Lisäksi otan mukaan Global Top Brands- ja Global Top Pharmaceuticals-rahastot, mutta näiden painotus salkussani olisi yhteensä noin 20%.

Pohjoismaat jätin pois, koska markkinat ovat muutenkin pienemmät. Neljään pohjoismaiseen rahastoon ei riittäisi ropoja riittävästi ja uskon saavani paremman tuoton suuremmilta markkinoilta. Voi olla, että myyn osuuteni pois näistä jossakin kohtaa. Isänmaallisena tekisi mieli ottaa Suomi mukaan tämän hetkiseen suunnitelmaani, mutta nyt lienee paikallaan heittää tunteet nurkkaan ja mennä järjen kanssa.

Kun "Olipa kerran sijoitussuunnitelma II:ssa" pohdin pitemmän aikavälin tähtäimiäni, suunnittelin ostavani kesälomarahoillani osakkeita. Ehkä kuitenkin vielä tässä kohtaa käytän ne indeksirahastojeni lihavoittamiseen.


Kaiken muun lisäksi huomasin ilokseni, että saan kesä- ja heinäkuulta 100%:sta palkkaa lomarahojen lisäksi, joten pystyn 100%:lla palkallani sijoittamaan 1000€/kk. Jes! Hetken jo mietin sitäkin, että tekemällä 100%:sta työaikaa, saisin hurjalla vauhdilla asuntolainankin kuitatuksi, mutta elämää ei minulla juurikaan ehtisi sitten olemaan. Ajattelen kuitenkin olevani ensisijaisesti äiti, ja se on tärkein työni. Siispä laitan vetämään taas uuden hakemuksen 80%:lle työajalle, elän, vietän aikaa rakkaimpieni kanssa ja maksan lainaa pikku hiljaa pois. Kyllä se lainakin joskus loppuu! ;)

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Omakotitalossa asumisesta

En ollut koskaan haaveillut omakotitalossa asumisesta ennen kuin tapasin nykyisen aviomieheni. Kuvittelin omakotitaloasumisen olevan kallista, koska maksavathan uudet omakotitalotkin paikkakunnasta riippuen satojatuhansia euroja. Mieheni oli rakentanut nykyisen talomme lastensa äidin kanssa, mutta lusikat menivät pian talon valmistumisen jälkeen jakoon. Sainkin itse aika hyvän lusikan ;)

Koska mieheni oli itse ollut rakentamassa taloa, rakennuskustannukset olivat pienemmät kuin pakettitaloissa. Vaikka talo oli valmis, kun lusikat menivät jakoon, piha oli vielä pahasti keskeneräinen. Mieheni exällä oli myös kiire päästä eroon omasta osuudestaan talossa, joten mieheni sai lunastettua talon puolikkaan pilkkahintaan. Minä siis ryhdyin maksamaan tätä talon toista puoliskoa 125.000 euron lainalla. Talon emännäksi tulin omasta rivitalo-osakkeesta. Olin aina kuvitellut, ettei minulla olisi varaa asua omakotitalossa, mutta kuinkas sitten kävikään...? (Luvut on laskettu sen mukaan, mikä on minun osuuteni laskuissa)


Sähkölasku – ennallaan

Ensimmäinen yllätykseni oli se, että 79 neliön rivitalokolmioni kulutti saman verran sähköä vuodessa kuin 144 neliön omakotitalo!! Kuinka tämä on mahdollista? Koska oma asuntoni oli täysin sähkölämmitteinen.  

Omakotitalossamme puolestaan lämmitys tapahtuu varaavan takan, lattialämmityksen ja ilmalämpöpumpun avulla. Kovilla pakkasilla takkaa lämmitetään kahdesti päivässä, muutoin talvisaikaan joka toinen päivä. Uutena kulueränä tulivat polttopuut, 8 mottia/v., osuuteni +2,08€/kk

Kävin läpi vuoden 2015 sähkölaskut:
- sähkönkulutus 59,52€/kk
- siirtomaksu 58,75€
- oma osuuteni näistä on 59,14€, joka on samaa luokkaa kuin rivitalossa asuessani, ehkä jopa hieman pienempi

Lainan kuukausierä – nousi

Rivitaloni laina oli 102.000 euroa. Lyhensin lainaa 526€/kk.

Omakotitalon lainan kk-erä oli alkuun 621,40€, mutta marginaalin tarkastuksen jälkeen se tippui 591 euroon. Molempiin lainoihin laina-aika oli sama, 20 v. Lainaerä siis +65€/kk.

Yhtiövastike – laski

Rivitaloni yhtiövastike oli 174,20€/kk.

Omakotitalossa maksan yhtiövastikkeen sijaan:
-          jätemaksua 8,29€/kk
-          tonttivuokraa 23,14€/kk
-          kiinteistöveroa 10,24€/kk
-          nuohouksesta 1,70€/kk

Omakotitalon ”yhtiövastike” on siis 43,37€/kk, joka on -130,83€ vähemmän kuin rivitalossa.

Vesilasku – puolittui

Vesimaksu maksettiin rivitalossa kulutuksen mukaan, kuten omakotitalossakin. Maksamme vesilaskun 4-6 hengen taloudestamme puoliksi. Vedenkulutus ei sinällään muuttunut entisestä, koska mieheni lapset ovat pääsääntöisesti päiväseltään meillä. Mieheni urheilee paljon ja käy yleensä suihkussa liikuntapaikalla, joten yhden henkilön vedenkulutus ei kokonaiskulutusta lisännyt minun näkökulmastani.

Kotivakuutus - nousi

Kotivakuutuksen hinta oli 5,09€/kk rivitalossa. Omakotitalossa 22,90€/kk. Nousua siis +17,81€/kk.



Se, mitä omakotitaloasumisessa en ole ottanut kustannuksissa huomioon, ovat suodattimien vaihdot (mutta mieheni on ostanut metritavarana suodatinkangasta, ja yhden palan hinnaksi tulee pari euroa, jos sitäkään) tai remonttikulut. Talomme on 6 vuotta vanha ja toistaiseksi remonttia ei ole ollut tarpeen tehdä. 10 vuoden sisään on kuitenkin tulossa talon ulkomaalaus. Muilta osin saamme elää aika lailla rauhassa isommilta remonteilta. Pihaa olemme tehneet vuosi vuodelta ja luulen, ettei piha tule koskaan olemaan ”valmis” :)

Asumiskustannukset omakotitalossa ovat siis alhaisemmat kuin rivitaloasumisessa ja tämän huomasin nopeasti myös lompakossakin. Toki apuna tässä oli myös se, ettei kaikkea ole tarvinnut enää yksin maksaa, vaan puolisoni maksaa puolet kuluista. 

Maksamme molemmat 250€/kk yhteiselle tilillemme, josta hoidetaan kaikki talomme kulut, remonttivarakin huomioiden. 

Enää en omasta rauhasta lähtisi takaisin rivi- tai kerrostaloon. Kaikesta vastustelustani huolimatta minusta siis tuli tyytyväinen omakotitalon emäntä :)

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Reilu kuukausi blogistina –miltä nyt tuntuu?

Hieman päälle kuukausi on mennyt elämäni ensimmäistä blogia pitäessä. Blogia aloittaessani en oikeastaan määritellyt mitään tavoitteita koko blogille. Nyt olen jäänyt koukkuun kirjoittamiseen. Blogin myötä olen tullut entistä enemmän tietoisemmaksi omasta kuluttamisestani, vaikka luulin jo tietäväni minne rahani käytän. Blogini myös ehkä jopa painostaa ja kannustaa minua kuluttamaan vieläkin vähemmän, jotta saisin paremmat numerot kuukausikatsauksen taulukkoon :)  

Itsereflektiota on tullut tehtyä paljon. Välillä jopa niin paljon, että ensimmäisenä ajatuksena aamulla herätessäni ovat olleet indeksirahastot :D

Kuten ehkä olette huomanneet, tietotekniikkataitoni eivät ole kummoiset, mutta opettelen niitäkin tässä samalla kuin kirjoittelen...

Kävijämäärä on ollut yllätys! Yli tuhannen kävijän raja ylittyi helmikuussa, nyt kävijämäärä on jo reilusti tuplaantunut. Vau! 

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Ruokakuluissa säästäminen

Kävin taannoin mielenkiintoisen keskustelun ystäväni kanssa ruokakuluista. Hänen neljän hengen taloutensa ruokakustannukset kuukauden aikana olivat yli 1000 euroa. Ystäväni silmät olivat lautasen kokoiset, kun kerroin meidän 4-6 hengen taloudessa ruokaan menevän vain 400-500 euroa/kk. Lapset meillä ovat suht samanikäisiä: koululaisia ja päiväkoti-ikäisiä.

Kun kävimme toistemme ruokatottumuksia ja ostoslistaa läpi, kävi nopeasti selväksi, ettei ystäväni juurikaan suunnittele etukäteen mitä viikolla syödään. Kaupassa käydään useita kertoja viikossa ilman kunnollista ostoslistaa. Tavaroita tarttuu mukaan ja lopuksi ne päätyvät roskikseen syömättöminä.

Koko aikuisikäni aikana en muista, että Suomessa olisi aikaisemmin ollut ruoka näin halpaa. Oma ruokalaskukin on taittunut hurjasti puolen vuoden aikana. Toisaalta tuntuu suorastaan syylliseltä ostaa Reissumies-pussi, jonka hinta Prismassa on naurettavat 0,29€, mutta muutoin olen osannut iloita hintojen tippumisesta.

Mutta jos haluaa ruokaostosten hintaa tiputtaa, kannattaa joskus katsoa kuitista mitä tuli ylipäätään ostetuksi. Jos haluaa syödä pelkkää sisäfilettä ja lohta (joka tosin on usein tarjouksessa esim. Lidlissä) joka viikko, totta kai se tuntuu lompakossakin.

Tässä muutama niksi siitä miten meidän ruokalaskut pysyvät kurissa.  Ja huom! Eineksiä meillä ei juurikaan syödä, vaan ruoka tehdään ihan itse.

Selvitä kuinka montaa ruokailijaa on minäkin päivänä

Meidän uusperheen koko vaihtelee 2-6 hengen välillä. Omat kaksi lastani asuvat meillä, mutta tapaavat isäänsä viikonloppuisin. Mieheni kaksi lasta ”piipahtavat” meillä 1-3 kertaa viikossa. Tästä syystä koen tärkeäksi tietää jo etukäteen kuinka monta ruokailijaa minäkin päivänä on, ettei ruokahävikkiä syntyisi.

Edulliset ruokakaupat

Itselläni on tapana käydä Prismassa kerran viikossa ostamassa ns. isommat ostokset. Olen suunnitellut viikon ruokalistan etukäteen ja yleensä lihat saa kaikkein edullisimmin Prismasta. Lihat myös pakastan.

Täydennysostokset (maito, leipä, jugurtti, hedelmät) teen Lidlissä 1-2 kertaa viikossa Prisma-reissun lisäksi. Nämä kaupat olen valinnut valikoiman, tuoreuden ja edullisuuden vuoksi.

Prismassa on paljon myös kaupan omia tuotteita, jotka ovat usein huomattavan paljon huokeampia kuin vastaavat ”merkkituotteet” (tällä tarkoitan esim. Atriaa). Oma kokemukseni on, että Prisman omat merkit ovat huomattavasti parempia kuin esimerkiksi Keskon (poislukien Pirkka-merkki).

Viikon ruokalistan suunnittelu

Kuuntelen herkällä korvalla lapsia mitä he haluaisivat syödä, tällöin tulee valmistettua ruokaa, joka varmasti myös maistuu. Vastaus on yleensä perusmakaronilaatikkoa, lihapullia jne. Eli edullisia kotiruokia. Kun väkeä on enemmän syömässä, teen yleensä isot annokset laatikkoruokia (kinkkukiusaus, makaronilaatikko, lasagne...). Yksi iso uunikulhollinen riittää koko porukalle, kahdesta syö seuraavanakin päivänä.

Pidän myös joka viikko 1-2 keittopäivää sekä yhden puuropäivän. Tarkoituksena olisi aloittaa myös kasvisruokapäivä kerta viikkoon. Keittojen ja puurojen suhteen voi olla luova, variaatioita kun on lukuisia. Kokeilemalla uusia reseptejä, puuro-tai keittopäivä ei tunnu enää ”tylsältä” ajatukselta.

Pienet jugurttipurkit olen vaihtanut litran jugurttipurkkeihin, koska litran purkit tulevat huomattavasti edullisemmaksi vaihtoehdoksi eivätkä ne rikkoonnu yhtä herkästi ostoskassissa kuin pienet muovipurkit. Toki toisinaan lasten toiveista ostan pikku purkkejakin, mutta en edes joka viikko.

Leivän haen, jos ehdin, suoraan leipomosta tai leivon itse. Nykyisin tulee perunamuussin jämät käytettyä perunarieskoihin, jolloin tämäkin hävikki perheestämme on saatu kuriin.

Ruuanjämät pakkaamme isännän kanssa töihin eväiksi. Olen laskenut, että kuukauden lounasruokalassa syömisen hinnalla saan viikon ruuat perheelleni ja vähän dieseliä autoonkin. Välillä on mukava istua työkavereiden kanssa syömässä, mutta useimmiten otan kuitenkin omat eväät.

Ruuan kasvattaminen

Keväisin kylvän kaikki ikkunan reunustat täyteen yrttejä, salaatinlehtiä, tomaatteja, kesäkurpitsaa, paprikaa, chiliä... Kesäisin ei tarvitse kaupasta hirveästi yrttejä ostella, koska ne saa suoraan omalta takapihalta. Haaveilen vielä oman pienen viljelypalstan hankkimisesta, jotta saisin kasvattaa perunoita, sipulia ja porkkanaa. Tosin, eihän nuo kaupassakaan paljoa maksa. Yksi pitkäaikaisista haaveista olisi myös pienen kasvihuoneen hankkiminen, ehkä jonakin päivänä...? 

Kesän sadon kuivatan yrttien osalta, tomaatit ja muut tulevat yleensä syötyä sitä mukaa, kun ne kypsyvät...



Meidän perheessä siis pienen pienillä asioilla on saatu ruokamenot pysymään noin 400 euron tuntumassa kuukausittain. Oma ruokabudjettini on 100€/vko. Tällä hetkellä lähes joka viikko jää joitakin euroja ja joskus jopa kymppejä käyttämättä! Nämä siirrän toiselle tilille odottamaan sijoituskohdetta. Uskoisin, että kuka tahansa pystyy tällä hetkellä säästämään jostakin - ainakin ruuan hinnasta!

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Olipa kerran sijoitussuunnitelma osa II

"Olipa kerran sijoitussuunnitelma osa I":ssa pohdiskelin vuoden 2016 sijoitusongelmaani indeksirahastojen suhteen. Asia elää vieläkin mielessäni, mutta onneksi seuraavaan tilipäivään on vielä aikaa, joten vielä ei tarvitse tehdä hätäisiä peliliikkeitä.

Pitemmällä tähtäimellä sijoitussuunnitelmani on seuraavanlainen:

Sijoitussuunnitelmani ydin on passiivisissa indeksirahastoissa. Kuukausisäästän niihin tulevaa eläkettäni varten. En uskalla edes ajatella pääseekö sukupolveni koskaan eläkkeelle saati saammeko eläkettä, joten omalta osaltani varaudun tulevaan sijoitusteni kautta.

Indeksirahastojen lisäksi aikomuksena on ottaa korkorahastot mukaan tasapainottamaan osakemarkkinoiden muutoksia. Seligsonin korkorahastoista on tarkoitus napata mukaan Euro-Obligaatio sekä Euro-Corporate bond vielä tämän vuoden kuluessa.

Kolmantena sijoitussalkkuuni on tarkoitus ostaa lisää osuuskaupan jäsenyyksiä loppuvuodesta 2016. 

Neljäntenä aion käyttää ensi vuodesta lähtien kesälomarahani osakkeiden ostamiseen.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, aloitan tammikuusta 2017 asuntolainan takaisinmaksun nopeutetussa tahdissa. Tavoitteena olisi lyhentää lainaa 10.000€/v., jolloin jäljellä oleva laina-aika olisi 8-9 vuotta.








tiistai 1. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen kuukausikatsaukseni

Koska vietän ansaittua hiihtolomaviikkoa ilman internetiä tämän julkaisun tullessa eetteriin, päivitin varallisuuteni jo 26.2.16.  

Terveisiä muuten Pohjois-Suomen hiihtoladuilta! :)

Alla olevasta taulukosta näkyy varallisuuteni tammi-helmikuun osalta. 

VARAT €
31.1.16
26.2.16
Muutos
Osakkeet
140,16
146,48
+6,32
Rahastot
2312,39
2610,74
+298,35
Asunto
125.000,00
125.000,00

Käteinen
7057,39
7230,37
+172,98
Yhteensä
134.509,94
134.987,59
+477,65




VELAT



Asuntolaina
-91.895,37
-91.389,28+506,09
VARALLISUUS YHTEENSÄ
42.614,57
43.598,31
+983,74

Osakkeita omistan vain vähän. Olen saanut syntyessäni 16 kpl Suomen Yhdyspankin osakkeita (nyk. Nordea) ja ne ovat kulkeneet matkassani läpi elämäni. Osakkeita on tarkoitus ostaa jossakin kohtaa lisää. Ovatpahan nyt tuolla taulukossa niin voin sanoa omistavani edes jotain... (saa nauraa)

Käteisvarat ovat tällä hetkellä tarkoituksella suuret, koska työkuvioni ovat pahasti auki. 
5000€ on tarkoitus pitää hätävarana helposti käteiseksi muutettavalla tilillä, loput olisi tarkoitus sijoittaa Seligsonin korkorahastoon jossakin kohtaa.

Äitini kuolinpesää en ole huomioinut laskelmissa. Syyt tähän selviävät aiemmassa kirjoituksessani "Kuolema tulee useimmiten yllättäen." 

Rahastoihin siirsin 250€. Siirron jälkeen ollaan niukasti plussalla, mutta summathan ovat pieniä kaiken kaikkiaan ja siroteltuna yhdeksään rahastoon, joista neljä on tällä hetkellä miinuksella.

Tulot ja menot

Tulot helmikuu: 2456,03€ 

Tulot koostuvat palkasta (80%), lapsilisistä, elatusmaksusta sekä lastenvaatteiden myyntituloista. 

Menot helmikuu:
  • Asuntolaina 591€
  • Taloon liittyvät kulut  250€
  • Puhelin (oma + pojan) 23,53€
  • Päiväkoti 134,75€ 
  • Ruoka 331,99€
  • Kahvila 4,90€
  • Apteekki 18,19€
  • Lastenvaatteet 83,69€
  • Polttoaine 50€
  • Lasten rahastot 30€
  • Laskutili 515€ 
    • autovakuutus 70€
    • dieselvero 50€
    • autohuolto + katsastus 50€
    • lasten harrastukset 22€
    • ammattiin liittyvät lehdet 8,33€
    • matkustaminen 50€
    • muut (vaatteet, terveydenhuolto) 50€
      Ruokakulut olivat osaltani pienet, koska isäntä yllätti käymällä kaupassa pari kertaa. Ruokalasku koko kk:n osalta oli hieman päälle 400€. 

     Lasten vaatteisiin upposi rahaa aika lailla, koska poika päätti venähtää jälleen yhden vaatekoon verran. Rahaa meni collegehousuihin, sukkiin, ja alelaarista tuli hamstrattua nuorimmaisellekin legginssejä, pitkähihaisia, alusvaatteita ja sukkia. Harvinainen kuukausi lastenvaatteiden suhteen. Toiveena olisikin, että loppu vuodesta ei tarvitsisi uusia kuin kenkäosastoa...

   Lasten vaatehankinnoista huolimatta jäin plussalle vielä 172,98€, joka on toistaiseksi vielä käteisvaroissa. Hyvä kuukausi kaiken kaikkiaan, olen tyytyväinen :)