maanantai 21. maaliskuuta 2016

Lapset ja rahankäyttö

Vielä pari vuotta sitten esikoiseni kuvitteli rahan tulevan ”seinästä” kunhan vain työnsi oikeanlaisen kortin sinne seinään. Tämän jälkeen poika on halunnut yhtä sun toista arvokasta tavaraa ja paljon olen käynyt molempien lasteni kanssa keskustelua siitä mistä äiti ylipäätään saa rahaa, miksi äiti saa rahaa ja miten monta päivää äidin täytyy tehdä töitä, jotta pojan haluamat esineet voidaan ostaa. Lapsen reaktio vaikkapa tv:n ostamiseen oli se, että ”onneksi sä meet huomenna taas töihin, niin saat sen ja sen verran rahaa ja voidaan ostaa se telkkari.” Yhdessä kävimme läpi mistä kaikesta äidin pitääkään maksaa ennen kuin voimme edes ajatella ostavamme uusia tietokoneita, älypuhelimia, tabletteja ja telkkareita. 6-vuotias ymmärsi jo hyvin tämän. Sen jälkeen poika onkin tarkkaan seurannut mainoksista paljonko uusi puhelin maksaisi ja ymmärtää jo itsekin mikä puhelin on ”kallis” ja mikä ”edullinen”.

Jotta rahan arvo ja merkitys olisivat tulleet konkreettisiksi, ostin molemmille lapsilleni pienet kolikkokukkarot. Sinne on kerätty maasta löytyneet kolikot, sukulaistädeiltä saadut kolikot ja hammaskeijun tuomat kolikot. Laitoin kummankin kukkaroon pienen lapun, mistä näkyi paljonko kukkarossa on rahaa ja sitten lähdimme ostoksille. Molemmat lapset saivat ostaa mitä ikinä halusivatkaan omilla rahoillaan. Rahaa oli alle 10 euroa/ lapsi.

Ensimmäisellä kerralla esikoinen laittoi kaiken haisemaan. Tajuttuaan, että kaikki rahat menivät, esikoiseni oli järkyttynyt. Hän koki, että niin paljon jäi vielä ostamatta ja rahaa ei ollut enää yhtään. Kerroin hänelle, että nyt sinun täytyy taas alkaa säästämään, jotta voit ostaa sen mitä haluat. Toisella kerralla poika oli jo huomattavasti varovaisempi. Hän pohti jo mikä lelu kannattaa ostaa ja kuinka paljon rahaa jää jäljelle. Pikku hiljaa huomasin, että kaupassa nuori miehen alku tutki tarkkaan kaikkien tuotteiden hintalappuja ja välillä kommentoi, ettei maito esimerkiksi ollut kallista, mutta jokin muu tuote taas oli. Viime jouluna kun poika mietti mitä toivoisi joulupukilta (meillä vielä uskotaan joulupukkiin), hän toivoi kalliimpia lahjoja, jotta hänelle itselle jäisi rahaa enemmän säästöön. Äitinä pompin innoissani kattoon: poika alkoi ymmärtää mistä on kyse. Pikku hiljaa olen alkanut kertoa pojalle pankkitileistä ja siitä miten äitinä säästän hänen tulevaisuutta varten. Välillä pyydämme poikaa avustamaan tietyissä talomme hoitoon liittyvissä askareissa ja maksamme siitä hänelle pientä ”palkkaa”. Kyseessä eivät kuitenkaan ole kotityöt, niistä en aio maksaa. Tällä hetkellä koen, että minulla on fiksu 7-vuotias poika, joka ymmärtää, että saadakseen jotakin, täytyy sen eteen tehdä töitäkin.

Nuorimmainen sen sijaan ei ymmärtänyt yhtä hyvin rahan arvon päälle ensimmäisellä ostosreissullamme. Hän laski vain, että hänellä on tietty määrä kolikoita ja halusi aina tietää montako kolikkoa hänelle jää, jos hän ostaa jotakin. Nuorimmainen ei raaskinut käyttää kaikkia rahojaan, vaan jätti osan seuraavalle ostosreissulle. Seuraavaltakin reissulta jäi kolikoita säästöön, ja sitä seuraavalta. 5-vuotias seuraa hyvin tarkkaan montako kolikkoa hänen kukkarossaan on, ja montako isoveikan. Hänelle tämä on kuin kilpailu, jossa isoveli pitää päihittää kolikoiden määrässä.

Muistatko sinä miten sinulle on opetettu rahan arvoa ja merkitystä?


Minä muistan 80-luvulta Postipankin Kultapossu-kerhon (?) ja kultaisen säästöpossun. Sinne keräsin kaikki saadut kolikkoni ja äidin kanssa sitten veimme possun pankkiin tyhjennettäväksi. Sitten tavasin pankkikirjasta kuinka paljon olinkaan saanut tilille rahaa.  Itse annan omien lasteni käyttää kolikot lelujen hankintaan, mutta syntymäpäivälahjaksi saadut isommat rahat menevät suoraan lasten tileille ja indeksirahastoon. Toivon mukaan heillä aikanaan on mukavat pesämunat, kun he lentävät siipieni suojasta maailmalle.

5 kommenttia:

  1. Kunpa kaikissa perheissä opetettaisiin lapsille jo noin nuoresta pitäen mitä raha merkitsee ja miten sitä käytetään fiksusti :)

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä Vanhan Kehnon kanssa. Lapsesi varmaan ymmärtää jo paremmin rahan päälle, kuin iso osa aikuisista :).

    VastaaPoista
  3. Pienestä pitäen se on jo aloitettava ;) Ja etenkin, kun lapsia raha-asiat kiinnostavat.

    VastaaPoista
  4. Tätä juttua oli mahtava lukea! Komppaan edellisiä kommentoijia, esikoisesi voisi opettaa jo suurelle osalle kansasta rahan käyttöä. Vaikka aihe ei itselleni sinänsä ole ajankohtainen niin mielelläni lukisin myös jatkossa miten nuo rahataidot lähtevät kehittymään!

    VastaaPoista
  5. Kiitos :) Voi olla että vielä pariin vuoteen ei kulutustottumuksiin ihan hirveästi muutosta ole luvassa (toivottavasti), mutta jännityksellä odotan sitten sitä murrosikää ;)

    VastaaPoista