lauantai 30. huhtikuuta 2016

Huhtikuun kuukausikatsaus

Muokkasin varallisuustaulukkoani, koska selvitettyäni talomme mahdollista hintakehitystä, tajusin, ettei taloamme voi laskea sijoitukseksi. Tästä eteenpäin huomion vain sijoitussalkkuni sekä käteisvarani (säästötilillä makaavat eurot; laskutiliä tai käyttötiliä en laske mukaan). Nyt taulukossa näkyy konkreettisemmin miten olen oikeasti saanut säästettyä. Rahastojen arvossa päästiin jo yli 3000 euron.

Asuntolainan pidän mukana, koska samalla tulee itsekin seurattua miten laina hiljalleen ”sulaa”. Ensi kuussa pääsen jo alle 90.000 euron, jes.

VARAT €
31.3.2016
30.4.16
Muutos
Osakkeet
135,12
135,76 + 0,64
Rahastot
2942,76
3216,74
+ 273,98
Käteinen
7232,02
7240,91
+ 8,89
Yhteensä
10.309,90
10.593,41
+ 283,51

VELAT €

Asuntolaina
-90.883,19
-90.337,10
+ 506,09

Tulot huhtikuu:  2373,27€

Tulot koostuvat palkasta (80%), lapsilisistä, hoitorahasta, sairaspäivärahasta, elatusmaksusta sekä lastenvaatteiden ja -tavaroiden myyntituloista.

Palkkani oli 258,98€ huonompi kuin normaalisti. Tämä johtui siitä, että olin sairaslomallani ylittänyt 60 sairaslomapäivän täyden palkan (minun tapauksessani 80%:n palkan) rajan. 9 päivää sairaslomastani maksettiin vajaina. Toisaalta Kelan sairasloman ajaksi katkaisemaa hoitorahaa tuli takautuvasti, joka pelasti tilannetta jonkin verran. Lisäksi möin lasten pieneksi jääneitä vaatteita, joista tuli ihan kivasti rahaa.

Menot huhtikuu: 2369,43€

Säännölliset kulut: 2169,95€
  • Asuntolaina 591€
  • Taloon liittyvät kulut  250€
  • Puhelin (oma + pojan) 25,27€
  • Päiväkoti 215,60€
  • Ruoka 433,08€
  • Polttoaine 60€
·         Laskutili 315€ 
  • Lasten rahastot 30€
  • Omat rahastot 250€

Ylimääräiset kulut: 199,48€ (laskutililtä menneet mukaanlukien yht. 634,53€)

·         Lasten kengät 35€
·         Pojan polkupyörä 60€ (laskutili)
·         Omat vaatehankinnat 50,05€ (laskutili)
·         Lipaston korjaus 125€ (laskutili)
·         Pihanlaitto 48,14€
·         Lapset  86,11€
·         Apteekki 30,23€
·         Autonhuolto 200€ (laskutili)

Lasten kengät on nyt hankittu kevättä ja kesää ajatellen. Pojalle löytyi lisäksi edullinen polkupyörä. Toivon, että seuraavat lastenvaatteisiin ja -tarvikkeisiin liittyvät hankinnat ovat vasta ensi syksynä, kun pitää alkaa toppavaatteita ja talvikenkiä hankkimaan. Pojalle tosin joutunee ostamaan kunnollisen sängyn jossakin kohtaa.

Kolme vuotta kesti ennen kuin sain erään lipaston lasisen kaapin oven korjautettua. Lisäksi hankin lipastosta uupuneen kannen. Nämä yhteensä 125€. Maksettu laskutililtä.

Lapsiin meni rahaa useiden (ja omien) synttärikutsujen takia. Lisäksi hankin lapsille pihalle yhtä sun toista tekemistä, kävin tyttöjemme kanssa elokuvissa ja Arnoldsissa donitsilla... Pihalle kävin ”katsomassa” kukkia ym. ja ihmettelin miten katseleminen maksoikin niin paljon...

Autokin päätti hajota kesken töistäpaluu-matkan, mukavat 200 euroa siitä ilosta.

Laskutilille en pystynyt laittamaan ylimääräistä 200 euron kuukausipanosta, mutta maksan sen jossakin toisessa kohtaa, jos on tarpeen.

Koskakohan saisi sellaisen kuukausikatsauksen, jossa ylimääräisiä kuluja ei olisi lainkaan...?

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Project 333

Olin yökylässä sukulaiseni luona, kun pongasin vierashuoneesta Rinna Saramäen kirjan ”Hyvänmielen vaatekaappi.” Olen kertonut teille "Ostamisen pakossa"-tekstissäni ongelmastani ostaa erityisesti vaatteita ikäänkuin täyttääkseeni jotakin ”tyhjiötä”. Shoppailu teki hetkeksi onnen tunteen, mutta yhtä pian se sitten katosikin.

Saramäki esittelee kirjassaan Project 333:n yhtenä vaihtoehtona, joka ratkaisee himoshoppailijan ongelmat. Idea on hyvin yksinkertainen: valitse vaatekaapistasi 33 vaatetta ja pukeudu niihin kolmen kuukauden ajan. Nämä 33 vaatekappaletta saavat olla vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja, muita asusteita ja ulkovaatteita. Listan ulkopuolelle jäävät alusvaatteet, yöpuvut, urheiluvaatteet, ”kotiasut” sekä sellaiset korut, joita käytetään koko ajan, kuten kihla- ja vihkisormukset. Loput vaatteet laitetaan pois, esimerkiksi laatikkoon ja vintille/ varastoon. Projektin ideana on saada karsittua vaatekaapin sisällöstä kolmen kuukauden tarpeita varten kokonaisuus, johon vaatekaapin omistaja uudelleen rakastuu. Uudelleenrakastumisen seurauksena himoshoppaaja huomaa, ettei tarvitsekaan niin paljoa vaatteita, ja turhat heräteostokset jäävät tekemättä. Projektista voi lukea lisää osoitteessa http://theproject333.com.

Itse olen tyypillinen ”kun halvalla sain”-ostaja vaatteiden suhteen. Siksi vaatekaappini tursuaakin vaatteista, joille en keksi käyttöä, koska ne eivät sovi yhteen muiden vaatteitteni kanssa. Niinpä jo perinteeksi muodostuneen kevätsiivoukseni yhteydessä ryhdyin katselemaan vaatehuonettani ”uusin silmin”. Olin jo syksyllä myynyt kirpputorilla valtavan kasan vaatteita, mutta edelleen vaatehuoneestani löytyi yksilötä, joiden olemassaololle ei ollut tarvetta. Ensimmäiseksi karsin pois kaikki ne vaatteet, joita en ollut vuoteen käyttänyt (poislukien hääpukuni ja kolme juhlamekkoani) ja lahjoitin ne Uffelle. Sitten kävin läpi huonoksimenneet, lähinnä valkoiset t- ja pitkähihaiset paitani, joiden kainalot olivat deodorantista keltaiset. Ne siirtyivät autotalliin isännän autonvahausräteiksi.

Tajusin myös, että värejä rakastavana olin hamstrannut suurinpiirtein kaikki sateenkaaren värit pitkähihaisiini ja alusvaatteisiini. Suurin osa näistä ei ollut edes ”värejäni”, mutta kun ne oli halvalla saatuja... Näitä vaatteita tehokäytin virkavapaan, vapaapäivien ja sairaslomani ajan, ja tällä tavoin säästin parempia työvaatteitani. Rehellisesti sanottuna inhosin vihreitä rintsikoitani tai kirkkaankeltaista tai persikanväristä paitaani, mutten raaskinut niitä suoraan poiskaan heittää.

Hiljalleen aloin tajuta mihin helvettiin olin rahani vuosikaudet kuluttanut. Roskaan! Näitä ”roskia” oli tullut vuosien saatossa ostettua useita ja kun ne eivät sitten olleetkaan kuin hetken onni, lahjoitin niitä ilmaiseksi eteenpäin. Ei ihme, ettei minulla koskaan ollut aamuisin mitään päällepantavaa, vaikka vaatehuone oli rätei ja lumpui pullollaan! Eikä ihme, etten saanut vuosiin mitään säästöönkään...

Tartuin Saramäen 33 vaatekappaleen haasteeseen ja huomasin haasteen kaiken karsinnan jälkeen olevan itseasiassa helppoa. Vaatekaappiin jäi:

-          5 eriväriset farkut/ housut
-          6 eriväristä neuletakkia
-          10 pitkähihaista
-          6 t-paitaa
-          trenssi
-          kevättakki
-          ulkoilupuku 
-          tennarit
-          ulkoilukengät
-          käsineet 
Yht. 33 vaatekappaletta (ulkoilupuku laskettu yhdeksi)

Ulkopuolelle jäivät alus- ja urheiluvaatteet sekä sukat. Tuostakin määrästä saa jo aika monta variaatiota kolmen kuukauden aikana! Valkoisia t-paitoja joudun ostamaan jossakin kohtaa, mutta muutoin tarkoitus olisi pärjätä tällä setillä. Sitä mukaan, kun jokin menee huonoksi, heitetään se isännälle autotalliin ja hankitaan uusi tilalle. Syksyllä/ talvella neuletakit korvaantuvat villaisilla neuleilla ja kesävaatteet ovat sitten asia erikseen. Kesävaatteita tuskin edes kertyy 33 vaatekappaleen vertaa...

Suosittelen lämpimästi Saramäen kirjaa muutenkin. Kirjassa käsitellään muun muassa vaatteiden eettisyyttä, materiaaleja ja esitellään muitakin keinoja Project 333:n lisäksi kuinka saada ostohysteria taantumaan. Itse varsinkin olen kova ”hypistelemään” kankaita ja etsin halvoistakin vaatteista laatua. Kangasta tunnustelemalla pystyn jo päättelemään onko tuote kertakäyttötavaraa vai kestääkö se kulutusta. Kertakäyttövaatteet jätän suosiolla ostamatta. Kuulun kuitenkin valitettavasti siihen suureen ryhmään, jonka vaatteet on halvalla tehty köyhissä maissa. En raaskisi maksaa kymppiä enempää puuvillaisesta pitkähihaisesta. Kirjasta tuli vinkkejä kuitenkin siihen mitä asioita voin seurata, jotta voisin kuluttaa edes pikkiriikkisen eettisemmin. Luulenpa, että nyt kun rahaa jää turhilta ostoksilta käteen enemmän, voisin panostaa siihen, että hankkisin nekin vähäiset käytössä olevat vaatteeni eettisten periaatteiden mukaisesti, vaikka se pitkähihainen maksaisi sitten yli kympin. 

Saramäki, R. Hyvänmielen vaatekaappi. 2013. Atena

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Yt-neuvotteluiden lopputulema

Niinhän siinä sitten kävi, että tänä aamuna irtisanomislappu ojennettiin käteeni yt-neuvotteluiden seurauksena. Ei-irtisanotut-kollegani ottivat uutisen huomattavasti raskaammin kuin minä; olinhan jo tehnyt irtilähtöä pitemmän aikaa. Toisaalta olo on helpottunut, koska tämä nykyinen tie oli jo "loppuunnähty", mutta kollegoita tulee kova ikävä. 

Siivosin työpistettäni, kun väki alkoi laukata työhuoneelleni halaten ja itkien. Itkuksihan se sitten itselläkin meni... eikä itkusta meinannut lopulta tulla loppua millään. Iski pelko, etten tiedä yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu. Palkka juoksee vielä tovin, mutta en ole koskaan ollut työtön. Koko "työttömyysrumba" pitää yrittää nyt ottaa haltuun. Kieltämättä pelottaa, jos en saakkaan opiskelupaikkaa. Mitä jos jään pitemmäksi aikaa työttömäksi? 

En ole varmaan koskaan tipahtanut näin tyhjän päälle. Minulla on aina ollut jonkinlaiset back-upit. Toisaalta pitäisi ottaa uusi tilanne kokemuksen kannalta: millaista on sukeltaa tuntemattomille vesille ensimmäisen kerran elämässäni. 

Kun yksi ovi sulkeutuu, monta uutta avautuu...  Näin ainakin toivon!


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Ajatus yrittäjyydestä ja AdSense

Eksyin sattumalta työni kautta erääseen yrittäjäkoulutukseen. Menin koulutukseen pitkin hampain, koska aihe ei minua varsinaisesti kiinnostanut, vaikka olin jo pitkään miettinyt itsekin yrittäjyyttä. En vain tiennyt mitä yrittäisin tai miten tuotteistaisin oman osaamiseni.

Vastoin kaikkia oletuksiani koulutus oli loistava. Kolmekymppinen, menestynyt kaveri kertoi miten hän itse on päätynyt yrittäjäksi ja miten menestyneessä yrityksessä hän tällä hetkellä on. Taaskaan en halua valitettavasti kertoa tämän enempää herrasta enkä hänen yrityksestään, koska en halua tulla paljastetuksi. Joka tapauksessa luennoitsija tempaisi minut omalla esityksellään täysin mukaansa ja ajatus yrittäjyydestä jäi muhimaan nyt kahta kovemmin päähäni.




Erään työpäivän päätteeksi istahdin kotona kynän ja paperin kanssa, ja ajatus lähti virtaamaan. Sain A4:n verran tekstiä siitä mitä haluaisin tehdä, mitä voisin tehdä, mitä osaamistani voisin myydä ja miten. Ajatus oli, että kaikki tapahtuisi kotikoneelta käsin, netissä, ja toistaiseksi ainakin sivutyönä. Kun olin rakentanut bisnesideani, totesin, että tarvitsen kumppaneita ympärilleni. Haluan tehdä hyvä tuotteen, jota voisin myydä omalla nimelläni, mutta johon tarvitsen kuitenkin muiden apua. Tiesin heti, ketä pyytäisin mukaan, ja hän jäi miettimään asiaa.

Samalla jäin miettimään AdSensen hankkimista omaan blogiini kokeilumielessä. Luin hyvän ja selkeän kirjoituksen Googlen AdSensestä ja muista afficiliate-mainonnasta. Kun tein pikatsekkauksen blogeista, joita itsekin luen, lähes kaikissa oli mainokset käytössä. Minua muiden mainonta ei ole koskaan häirinnyt, mutta mietin onko niistä mainoksista mitään hyötyäkään? Tienaatteko te jotakin? Kirjoituksen mukaan kuukausitasolla maksut ovat joitakin kymppejä, mutta rahaahan sekin on, tosin teksti oli jo 1,5 vuotta vanha. Vai meneekö blogilta uskottavuus, jos sen kautta alkaa mainostaa? Toisaalta koska tämä on eka blogini, tekisi mieli kokeilla ”kaikkea”, koska jos ryhdyn toteuttamaan bisnesideaani, tulen taatusti hankkimaan sille sivustolle mainostajia.

Hirvittävän paljon on selvitettäviä kuvioita ennen kuin voin edes ajatella aloittavani ideani toteuttamisen. Viimeistään nyt huomaan eläväni jurakaudella internetin ym. suhteen :P


torstai 21. huhtikuuta 2016

Miksi minusta ei koskaan tule asuntosijoittajaa?

Pääsin kokeilemaan vuokranantajana olemista ollessani kahden asunnon loukussa kolmisen vuotta sitten. Muutettuani mieheni omakotitaloon, rivitalon pätkäni jäi tyhjäksi eikä asuntokauppa käynyt. Tiesin erään tuttavani etsivän asuntoa, koska oli ”kypsä” opiskelija-asuntolassa elämiseen. Ehdotin hänelle, että hän muuttaisi rivitaloasuntooni, jotta saisin kuluja (laina, yhtiövastike, sähkö) katettua. Samalla saisin pidettyä asuntoa myynnissä kalustettuna ja saisin asuntoni samassa kunnossa takaisin. Vuokrasummaa en voinut korkealle laittaa, koska opiskelijana toisella ei ollut varaa maksaa niin paljoa, että vuokra olisi kattanut kaikki asunnosta tulevat kulut. Tyydyin kuitenkin tähän ajatellen, että on mukavampi vuokrata asunto jollekulle tutulle kuin täysin ventovieraalle.

Miksi minusta ei enää tule vuokranantajaa?

1.  Itse kokisin aivan äärimmäisen haastavaksi valita vuokralaisen. Olen jossakin määrin hyvin sinisilmäinen, joskus toisinaan myös ennakkoluuloinen. Miten valita hyvä vuokralainen? Vuokralainen, joka maksaa vuokran ajoissa, ei aiheuta ongelmia taloyhtiössä ja pitää huolta omaisuudestani? Vaikka sijoittamisessakin on riskinsä, minusta on mukavampi ottaa riskiä esineiden ja asioiden suhteen kuin ihmisten. Ihmisiin liittyy aina tunteet, tavalla tai toisella.

2.    Välillä meinasi itku tulla, kun sain puhelinsoiton tyyliin, ettei tiskikoneen luukku mene kiinni. Teki mieli sanoa, että mitähän vit**a minä luukulle mahdan 70 kilometrin päästä... Tai jos jokin muu asia ei toiminut, huomasin, että itsekin tiukassa taloudessani, kahden asunnon loukussa, savu suorastaan nousi korvistani. Lisämenot uuden tiskikoneen tmv. hankinnan merkeissä sekä sahaaminen paikkakuntien välillä oli äärimmäisen kuluttavaa. Vaikka asunto olisi ollut samalla paikkakunnalla, luulen, että olisin kokenut samat tilanteet ihan yhtä ärsyttäviksi. Vuokranantajana olen kuitenkin vastuussa kaikesta asunnon seinien sisäpuolella. Kaiken pitää toimia.


3.   Vuokrarahojen saapuminen piti joka kuukausi tarkastaa ja hermoja kiristävintä oli se, jos toinen pyysi parikin päivää lisäaikaa tai suorastaan unohti, varsinkin kesäkuukausina, maksaa koko vuokran. Olen liian kiltti ihmisenä, ja vuokrasta huomauttaminen kaltaiselleni kiltille ihmiselle oli sangen epämiellyttävää. Lisäksi kun vuokralaisena oli tuttava/ ystävä, sitä huomasi pelkävänsä, että loukkaa toista, kun muutamana peräkkäisenä kuukautena joutui vuokran maksusta huomauttamaan. En voi suositella vuokranantajana olemista ystäville.

4.  Verottajaltahan on mahdollisuus saada takautuvasti yhtiövastike, mutta vuokran pitäisi olla riittävän suuri, jotta näin voisi tapahtua. Itse en saanut verottajalta mitään takaisin, koska vuokrasin asuntoani pilkkahintaan. Pääomatuloja minulla katsottiin olevan vuokratulojen verran ja niitähän sitten myös verotettiin sen mukaisesti (32%). Tein lisätappiot tässäkin suhteessa, kun en mitään saanut verojen jälkeen takaisin. Tämä nyt oli omaa tyhmyyttäni, koska otin opiskelijan vuokralaiseksi, ja jolla ei ollut varaa maksaa riittävää vuokraa.

5.    Naisena olen tunneihminen. En voisi ostaa sijoitusasuntoa, joka olisi sellaisessa kunnossa, jonne en itsekään muuttaisi tai sitten ostaisin sijoitusasunnon, johon tulisin joka tapauksessa tekemään pientä pintaremonttia. Asunto, jota vuokrasin, oli tulvillaan muistoja. Siksi tuntui vaikealta jopa vuokralaisen pyynnöt laittaa lisää taulukoukkuja seiniin. Niitä koukkuja olikin sitten yksi seinällinen vuokralaisen poismuutettua. Lisäksi huomasin harmistuneeni siitä, että huolella hoidettu pihani oli muuttunut viidakoksi, jossa ruohonleikkuria ei oltu nähty sitten minun muuttoni jälkeen. Suojaisa, iso piha oli kuitenkin yksi valttikortti asunnon myyntiä ajatellen. Ehkä pelkästään sijoituskäyttöön ostettu asunto ei minussa aiheuttaisi yhtä voimakkaita tunteita, mutta tämä asunto oli ensimmäinen ikioma asuntoni ja lasteni entinen koti.

6.   Mitäs sitten, kun tapahtuisi se kaikkein pahin mahdollinen ja vuokralaiseni aiheuttaisi ongelmia taloyhtiössä ja jättäisi vuokrat täysin maksamatta? Kiltti vuokranantaja katselisi tässäkin kohtaa asiaa ehkä liian pitkään ennen kuin reagoisi? En tiedä. En halua edes tietää! :)

Toimin vuokranantaja reilun vuoden ja voin sanoa, että stressitasoni tipahti normaaliksi vasta sen jälkeen, kun vuokralainen muutti pois ja pääsin eroon vuokranantajan roolistani ja koko asunnosta. Asuntoni sain kuin sainkin samassa kunnossa (taulukoukkuja ja pihaa lukuunottamatta) takaisin. Muutoin kokemus vuokranantajana oli ihan hirveä. Ei ole yhtään minun juttuni. Toisaalta hieno homma, että tuli kokeiltua vuokranantajana olemista tällä tavoin omaa asuntoani samaan aikaan myydessä eikä niin, että olisin jo ehtinyt ostaa sijoitusasunnon ja sen jälkeen harmittaisi näin paljon. Pysyttelen mielummin kylmien pankkitilien, sijoitussalkkujen ja osakkeiden maailmassa, joissa voi myös menettää, mutta joissa ei tarvitse ainakaan menettää ihmissuhteita. (Olemme edelleen tekemisissä vuokralaiseni kanssa, joten välimme eivät tästä menneet poikki, päin vastoin! :D )

Asuntosijoittaminen vaatii kylmäpäisyyttä ja tietynlaista luonnetta (jota itselläni ei ole) sekä valmiutta ”olla paikalla”, kun tiskikoneen luukku tmv. hajoaa. Liian vaivalloista minulle. Never again :)

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Asuinalueemme hintakehitys

Olen kuukausikatsauksissani laittanut talomme puolikkaan arvoksi 125.000 euroa. Kun naapuri laittoi samankokoisen, ja samana vuonna rakennetun talon myyntiin, hintapyyntö oli 317.000 euroa. Päätinkin tehdä tutkimusta siitä mikä mahtaa olla talomme todellinen arvo. Kovin helppoa tämä ei ollut.

Asumme suht uudella omakotitaloalueella, jota yksikään asuntojavälittävä hakukone ei tunne edes omalla nimellään. Alueemme on liitetty osaksi 70-80-luvulla rakennettuun ”naapurialueeseen”. Tämän alueen keskineliöhinnalla laskettuna talomme arvo olisi reilusti alle 190.000 euroa. En tyytynyt tähän arvioon.

Helsingin Sanomien linkin kautta päädyin Reaktor-palveluun, joka laski postinumeron perusteella keskineliöhinnan. Ihan kiva, mutta kun ne muut saman postinumeron alueella rakennetut talot ovat 60-90-luvulla rakennettuja. Olemme ainoa postinumeron alue, jossa on ainoastaan vuoden 2010 jälkeen valmistuneita taloja.

Seuraavaksi kokeilin asuntojenhintatiedot.fi-sivustoa. Alueeltamme ei ole myyty riittävästi taloja, jotta kone olisi voinut näyttää niiden toteutuneet kauppahinnat.

Viimeisenä kävin läpi alueen myynnissä olevat talot (3 kpl) ja laskin niistä keskiarvon mukaan hinnan: 284.000 euroa. Aika kova on siis naapurin hintapyynti 317.000 euroa, ja tämä pyyntihinta oli kaikista myynnissä olleista taloista se korkein.

Emme ole muuttamassa nykyisestä talostamme mihinkään, mutta jäin kieltämättä pohtimaan omakotitaloa ”sijoituskohteena”. Jos lähtökohtana on ajatus, että elämme talossamme ”loppuun saakka”, niin perillisimme eivät tule koskaan saamaan tästä talosta tuollaisia summia, eivät edes sitä, minkä olemme itse talolainana maksaneet. Ja vaikka möisimme talon 15-20 vuoden päästä, talomme olisi jo 20-25 vuotta vanha. 20-25 vuotta vanhojen talojen keskihinta kaupungissamme liikkuu 170.000-190.000 euron tuntumassa. Jos siis haluaisimme talostamme oman osuutemme pois pienen voiton kera, kannattaisi talo laittaa lähivuosina myyntiin. Aika masentavaa sanoisinko? Jäinkin miettimään pitäisikö minun poistaa koko talo kuukausikatsauksistani pois, koska tulevaisuuden näkymät ovat talonarvon suhteen negatiiviset. Taloa kun ei missään nimessä voi katsoa ”sijoituskohteena”. Ehkä paremminkin autona, jonka arvo tipahtaa samantien, kun ajat sen autokaupasta ulos...


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kun asiakas ei vaan tajua

”S-ryhmästä hyvää päivää. Oletteko milloin viimeksi kilpailuttaneet vakuutuksenne? Meillä on tämän alueen edullisimmat vakuutukset. Varaisinko ajan?” Yes, please!

Emme olleet kilpailuttaneet vakuutuksiamme isännän kanssa yhteenmuuttomme jälkeen, joten ajattelimme, että nyt voisi olla korkea aika tehdä se. Niinpä minä erään työpäiväni päätteeksi päädyin Lähi-Tapiolan konttoriin Pohjolan vakuutuskirjojeni kanssa. Keskustelu meni juuri niin kuin pelkäsin:

Myyjä: ”Aloitan nyt ensimmäiseksi pariturvasta. Onko pariturva teille tuttu? Siinä vakuutetaan molemmat puolisot kuoleman varalle.”

Minä: ”Kiitos ei, en ole kiinnostunut henkivakuutuksista.”

Myyjä katsoo minua kuin halpaa makkaraa: ”Siis usko mua, mä olen nähnyt kaikenlaista tässä työssä ja on ihan hirveää, kun puoliso kuolee ja toiselle jää asuntovelat eikä taloa saa kuitenkaan heti myydyksi.”

Minä: ”Kiitos ei edelleenkin, meillä on laina- ja raha-asiat kuosissa. Mentäisiinkö näihin vakuutuksiin, jotka halusin kilpailuttaa?”

Myyjä tuijottaa minua pitkään silmiin ja on täysin hiljaa. Mutisee ”selvä” ja alkaa selittää minulle kolmostasosta, jossa kakkostason vakuutukset (ne, joita olin kilpailuttamassa) ovat selvästi edullisemmat, mutta minun tulisi ottaa muutaman kympin tapaturmavakuutus. Sanon taas, että ei, en halua. Toistan jo kolmatta kertaa, että meillä on ainoastaan vakuutukset taloomme ja molempiin autoihimme.

Myyjä huudahtaa: ”Eikö sinulla ole lapset vakuutettuina???”

Minä: ”En käytä lapsiani yksityisellä riittävän usein, jotta kannattaisi maksaa sairasvakuutuksen hintaa.”

Myyjä: ”Mutta etkö ymmärrä, että tulevaisuudessa voi käydä jotakin, ja sitten vakuutus kustantaa sairaalahoidonkin.”

Mulla nousi jo tässä kohtaa savu korvista. Muistin miksi vihasin vakuutustenmyyjiä. Ilmoitin omaavani rahaa niin paljon, ettei minulla tule olemaan ongelmia selviytyä lasteni kanssa myöskään tulevaisuudessa.

”Mutta jos minä lasken nyt kuitenkin tällä kolmostasolla näiden vakuutusten hinnan, joudun tekemään hirveän työmäärän sitten, kun poistan vakuutuksia kakkostasoa varten.” Kehoitin myyjää laskemaan vakuutusten hinnan kakkostasolla, sillä en ole ostamassa ainuttakaan ylimääräistä vakuutusta. Myyjä alkoi hermostua silmin nähden minuun. Hittoako ne soittaa ja pyytävät tulemaan, jos eivät kestä?

Mikä oli lopputulos tälle tappavan kiduttavalle, tunnin kestäneelle kilpailutukselle?

  • kotivakuutus -27,42€
  • mieheni autovakuutus (sis. kevytkasko ja liikennevakuutus) -34,44€
  • peräkärryn vakuutus +1,80€
  • minun autoni (sis.kevytkasko ja liikennevakuutus) +84,59€!! Olikohan tämä myyjältä jo puhdasta vittuilua?!!

Tappiota yhteensä siis 24,53€, jos kaikki vakuutusten arvot laskisi yhteen, ja kaiken kukkuraksi myyjä nosti kaikkien vakuutusten omavastuuta entisestä 150 eurostamme 200 euroon. Voin sanoa, ettei S-bonuskaan tässä kohtaa pelastanut tilannetta, koska en todellakaan ala maksamaan autostani enää satasta lisää, mielestäni maksan siitä jo tällä hetkellä ihan liikaa. Kyllä jaksoi kaveri inttää kanssani ratkaisustamme, kun muutaman päivän päästä soitti kysyäkseen teimmekö kaupat. Olisi kuulemma pitänyt ottaa se ylimääräinen henkivakuutus, niin olisimme saaneet halvemmat vakuutukset. No, uskokoon ken tahtoo.


Isäntä pyysi vielä minua kilpailuttamaan muut firmat. You’re joking me, right? Musta tuntuu, että Pohjola on ihan hyvä...

torstai 14. huhtikuuta 2016

Sittenkin jotain muuta kuin hernekeittoa?

Kun viikonlopun kulutuskrapulan jälkeen henki alkoi vihdoin ja viimein taas kulkemaan, laitoin Facebookin kirppisryhmän töihin. Päivässä lähti taas läjä lastenvaatteita maailmalle, ja lompakossa on jo 51 euroa! Ei tarvitse vetää hernekeitolla ja kaurapuurolla koko viikkoa. Ja mikä parasta, ei tarvitse kajota yksiinkään säästöihin, luottokortista puhumattakaan! Toivottavasti opin taas jotain. Tai sitten en. 

Pitämällä mahdollisimman vähän rahaa käyttötilillä (viikon tarpeita vastaavan summan), olen pystynyt hyvin karsimaan hillitöntä rahan menoa ja "rahan polttelua taskussa". Mikä ihme siinä on, että välillä homma kuitenkin vain karkaa totaalisesti lapasesta? Konkreettisia vinkkejä kaivataan. Jos sinulla on hyvä vinkki, tee palvelus ja jaa se minullekin :)


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Laskutili

Mieheni manasi taannoin, kun samalle kuukaudelle osui sekä auton vakuutusmaksut että diesel-maksu. Itse olen perustanut jo vuosikausia sitten toiseen pankkiin laskutilin, jonne siirrän rahaa kuukausittain kaikkia kerran vuodessa ilmestyviä laskuja varten. Olen laskenut kaikista laskuista ns. kuukausierän, siis jakanut vaikkapa kerran vuodessa tulevan autovakuutuksen 12 kuukaudella, ja joka kuukausi siirrän sen kuukausimaksun verran rahaa laskutilille. Näin minulla on aina rahaa maksaa isotkin laskut eivätkä ne siten pääse vaikuttamaan normaaleihin kuukausimenoihini. Laskutili on myös tarkoituksella eri verkkopankissa kuin minne tuloni tulevat. Eipähän tule kiusausta ”lainata” laskutililtä rahaa johonkin ei-niin-tärkeään menoon.

Normaalisti siirrän 315€/kk laskuja varten, mutta koska kulutusjuhlavuoteni päättyivät viime syksyllä, päätin maksaa laskutililtä luottokorttimaksut pois ja aloittaa sitä kautta ”alusta”, puhtaalta pöydältä. Tämä tietysti söi laskutilin saldoa, joten päätin paikata tilannetta maksamalla vuoden alusta lähtien, viiden kuukauden ajan, ylimääräisen 200€/kk.

Mitä laskuja laskutililtäni sitten menee:
·         autovakuutus 70€
·         dieselvero 50€
·         autohuolto + katsastus 50€
·         lasten harrastukset 22€
·         ammattiin liittyvät lehdet 8,33€
·         matkustaminen 50€
·         muut (vaatteet, terveydenhuolto) 50€

Maksan kerran vuodessa autovakuutuksen ja dieselveron, koska yhdessä erässä maksettuna ne ovat edullisempia. Auton huoltoon ja katsastukseen olen varautunut myös 50 euron kuukausipanoksella. Eipähän tarvitse murehtia mistä repiä rahat, jos autoon tarvitsee tehdä huoltoa. Tältä tililtä menee myös auton renkaat. Lasten harrastukset maksan 1-2 kertaa vuodessa, samoin ammattiini liittyvät lehdet, joiden myötä kuulun kahteen eri ammattijärjestöön. Matkustamiseen olen varannut (vain itselleni!) 600 euron budjetin, jolla usein saan kustannettua paitsi lennot ja hotellin, myös käyttörahan. Vaatteisiin ja pakolliseen naisten ”vuosihuoltoon” sekä hammashoitoon olen varannut 50€/kk.

Vuoden aikana tilille kertyy siis 3780 euroa, joka riittää vallan hyvin edellä mainittujen asioiden kustantamiseen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan laskutiliä talouden hallintaan! :)


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Onneksi meillä on hernekeittoa kaapissa...

”Kulutusjuhlavuoteni ovat takanapäin. Yritän muuttaa kulutustottumuksiani. Säästän ruuassa.” Ja mitä sitten kävikään? Huijaan itseäni, selitän itselleni. Korvaan aiempia ostostottumuksiani uusilla. Kuvittelin päässeeni ostamisen pakosta eroon, kunnes tänään havahduin päivittäessäni tämän kuun kuukausikatsausta: Ei, en ole!

Aiemmin ostin itselleni vaatteita. Kun totesin, että tämän on loputtava, siirsin kuluttamisen lastenvaatteisiin. Kun totesin lastenvaatteitakin olevan riittävästi, siirsin kuluttamisen lasten viihdyttämiseen.

Lapseni rakastavat legoja. Kun eteen osui tarjouslegoja 3,99 euron hintaan, nappasin kaksi ostoskärreihin. Tokmannilla oli pihamaali tarjouksessa, minäpä käyn hakemassa. 24,99€. Katuliidut loppuivat, ostanpa niitä lisää: 5 €, samoin loppuivat saippuakuplat. Vietänpä oman tyttäreni ja tytärpuoleni kanssa hauskan tyttöjen päivän: Arnoldsille vähän donitsille 14,30€, elokuviin (Smartum-seteleillä), leffakarkit ja käteen osunut hyppynaru 11,30€ (”Äiti saadaanko tällaset tikkarit ja karkkipussit? Joo, saatte.” Tikkareiden hinta 1,99€/kpl!!?).  Lisäksi kävin puutarhapuolella ”katselemassa”. Katselun hinta 28,04€.

Yhteensä 111,65€ meni ”taivaalle”. Viikonlopun aikana. 31,65€ yli koko ensi viikon budjettini. Hyvä minä, tosi hyvä. Olen niin ylpeä itsestäni.

Otsikkoani lainatakseni: Onneksi meillä on hernekeittoa kaapissa...

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Katsaus lasteni säästöihin ja sijoituksiin

Kerroin aiemmin lapsille sijoittamisen haasteista. Joka pankkiin vaaditaan aina etävanhemman suostumus ja lasteni isä kun ei ole kiinnostunut sijoittamisesta, lasteni, ja erityisesti tyttäreni, eurot, makaavat pääosin kivijalkapankin säästötilillä.

Esikoinen ehti nauttia lapsilisien kerääntymisestä tililleen useamman vuoden ajan siskoonsa verrattuna. Siksi hänellä on säästöjä huomattavasti enemmän kuin pikkusiskollaan. Lasteni salkut ovat tämän näköiset:

Sijoituskohde
Poika 7-v.
Tyttö 6-v.
Sijoitusobligaatiot
4.346,20

Säästötili
656,49
2.900,54
Superrahasto Suomi
196,00
204,00



Yhteensä
5198,69 €
3104,54 €

Pojan eurot ovat vielä kahden vuoden ajan kiinni kivijalkapankin sijoitusobligaatioissa, tuottaen tuskin mitään. Sijoitusajan päätyttyä rahat siirtyvät takaisin säästötilille. Ette usko kuinka itseäni raastaa antaa rahojen vain maata nollakorkoisella tilillä!

Säästän lapsilleni superrahastoon 15€/kk/lapsi eli minimikuukausisumman. Aiemmin säästin säästötilille 10€/kk/lapsi, mutta saatuani lasten isältä suostumuksen avata lapsille Nordnetiin sijoitussalkut, aloin viime vuonna säästämään kuukausittain sinne. Tänne siirrän myös synttäri- ja joululahjarahat, siksi näissäkin on ”huikea” 8 euron ero tytön ja pojan välillä.

Nordnetin Superrahasto Suomen valitsin, koska siitä ei koidu lapsille mitään kuluja. Toisekseen sijoittaminen indeksirahastoon on niin vaivatonta, että tuo 15€/kk lähtee automaattisesti palkkapäivänä tililtäni Nordnetiin sijoitussalkkuun, ja joka 28. päivä rahastoon. Kun kaikki on automatisoitu, lapsille säästäminen sujuu huomaamattomasti.

Olen tosin miettinyt pitäisikö minun jossakin kohtaa tasoittaa lasteni säästöjen eroa siirtämällä tyttären rahastoon enemmän rahaa. Mitä olette mieltä?



torstai 7. huhtikuuta 2016

Hyvät ja huonot uutiset

Hyvät uutiset:

Verottaja muistaa minua 1700 euron veronpalautuksilla joulukuussa!!

Huonot uutiset:

Työpaikkani yt-neuvottelut johtavat joka neljännen työntekijän irtisanomisiin. Tuntuu, että elää löysässä hirttosolmussa, vaikka itsellä on jalka muutenkin kytkimellä. Vielä pitää 1,5 kuukautta kärvistellä "tiedottomuudessa". Nykyistä työtä vastaavat työpaikat ovat vaan niin kiven alla, että jännittää miten itselleni käy. Olen osastoni nuorin ja viimeisimpänä viran saanut ja todennäköisesti ensimmäisessä irtisanomisaallossa... Nyt vaan pitää toivoa, että opiskelupaikka irtoaisi ja sitä kautta pääsisin uusille urille ja uusiin työpaikkoihin.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Aikuiskoulutusraha

Tänä päivänä taitaa olla niin, ettei ns. varmoja eläkevirkoja enää ole, vaan sukupolveni täytyy jatkuvasti täydentää omaa osaamistaan ja olla ”joka-paikan-höylä”, jos aikoo menestyä työmarkkinoilla. Kerroin aiemmin työuupumisestani ja arvoristiriidoista työpaikallani. Sairaslomani aikana selvittelin millaiset mahdollisuudet minulla olisi saada aikuiskoulutusrahaa, jos päättäisin lähteä opiskelemaan. 

Koska olen ollut yli 8 vuotta työelämässä, ja olen virassa, minulla on mahdollisuus hakea aikuiskoulutusrahastosta taloudellista tukea opintojani varten.
Hakemuksen voi täyttää sähköisesti suoraan koulutusrahaston sivuilla täällä.


Jos haluaisin heittäytyä täysipäiväiseksi opiskelijaksi, tulee minun suorittaa vähintään 3 opintopistettä tai 2 opintoviikkoa kuukaudessa. Opintovapaan tulee kestää yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta ja tulot saavat olla max 250€/kk. Tukea voi hakea heti, kun on tullut hyväksytyksi oppilaitokseen ja työnantaja on myöntänyt opintovapaata. Tukeen voi hakea myös ennakkopäätöstä etenkin, jos on epävarma kuuluuko oppilaitos koulutusrahan piiriin tai jos on epävarma siitä onko hakijalla vaadittu 8 vuoden työkokemus täynnä.

Työnantajalta vaaditaan hakemus, jossa selviää tiedot myönnetystä opintovapaasta sekä palkkatuloista kuluneen 12 kuukauden ajalta. Opiskelijalta itseltään vaaditaan läsnäolo- tai opiskelutodistus oppilaitokselta. 






Kuinka paljon tukea minun on sitten mahdollista saada?

Positiivista on se, että osittainen hoitovapaani (80% työaika) ei vaikuttaisi koulutusrahan määrään, vaan osittainen hoitovapaani ”ohitettaisiin” ja tuloja katsottaisiin siltä ajalta, kun olen saanut täyttä palkkaa. Toinen positiivinen seikka on se, etteivät puolison tulot vaikuta koulutusrahan määrään.

Kuukausittain maksettavaa koulutusrahaa minun olisi mahdollista saada n. 1880€ miinus verot. Taloudellinen tilanteeni pysyisi siis kutakuinkin samankaltaisena kuin mitä se on ollut 80%:sta työaikaakin tehdessäni. Lisäksi tiedän jo ensi syksystä päivähoitomaksujen tippuvan entisestään nuorimmaisen siirtyessä esikouluun. Tilanne menee aikalailla fifty-fifty nykyisten tulojeni suhteen. Toisaalta, jos lähtisin opiskelemaan, voisin hyvin luopua omasta autostani ja säästää sitäkin kautta.

Ainoa seikka mikä jäi epäselväksi on se, että olen ollut kuluneen vuoden aikana sekä virkavapaalla, että sairaslomalla, joten näiden vaikutus tuen määrään minun tulisi vielä selvittää. 

Vielä en ole tehnyt "elämää suurempia päätöksiä", mutta on lohdullista tietää, että taloudellisesti opiskelu olisi mahdollista.