Nordnet

torstai 26. toukokuuta 2016

Irtisanotun arkea osa II

Olin aavistuksen verran avannut teille työpaikkani tilannetta aiemmissa postauksissani. Esimieheni käytös minua kohtaan on ollut suorastaan ala-arvoista viimeiset 1,5 vuotta. Kun kävin tapaamisessa, jossa minut virallisesti irtisanottiin, käsitin, että meitä irtisanottuja on useita. Alunperin puhuttiin sadasta ja tämä sata mainittiin myös irtisanomisaamuna saadussa sähköpostissakin. Loppujen lopuksi Facebookin kautta ystäväni kirjoitti minulle olenko lukenut paikallislehden uutiset. Meitä irtisanottuja oli kourallinen. Kaikki irtisanotut olivat 3-kymppisiä perheenäitejä.

Aloimme selvittämään tätä kuviota ja hyvin pianhan luottamusmies ilmoitti, että irtisanominen on kaikkien kohdalla laiton; samaan aikaan on palkattu uusia työntekijöitä, joihin meillä kaikilla olisi ollut pätevyys. Eipä yllättänyt esimiehet tuntien. Fiilikset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä olen saanut kirjaimellisesti itkupotkuraivareita etenkin selviteltyäni työtilannetta = töitä ei ole tarjolla. Välillä yritän tsempata itseäni mahdollisilla tulevilla erorahoilla ja sillä, että ”kaikki kyllä järjestyy”. Välillä mietin miksi juuri minä. Kaikki fiilikset taitavat kuulua asiaan...

Nyt on valitukset asian tiimoilta kirjoitettu ja liiton lakimies on ne tarkastanut. En tiedä millainen prosessi tästä vielä kehkeytyykään. Joudutaanko käräjille saakka? Miten kauan siinä menee? Kaiken kukkuraksi tilanne näyttää jo siltä, että meidät on ”turhaan” irtisanottu. Töitä olisi sittenkin tarjolla!? Työnantajalla on minun tapauksessani velvollisuus palkata minut (ja muut) irtisanomisen jälkeen 9 kk:n aikana mikäli töitä ilmenee, joten mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tuleman pitää.


Työpaikkahakemuksia olen pari kappaletta raapustanut. Ensimmäisestä en päässyt edes haastatteluun saakka. Kummasti sekin nakersi itsetuntoa... Yritän kaikesta huolimatta pitää lippua sangossa.

4 kommenttia:

  1. Se on pelottavaa, mutta ymmärsin että pystyt karsimaan menojasi autolla, päivähoidolla jne jonkin verran. Jos pystyt pitämään menot sellaisina että pahimmassa tapauksessa työttömänäkin rahasi riittävät ei ole hätää. Meillä on eletty minun palkalla aina, mies on opiskellut ja hakenut töitä... ilmasia töitä on saanut mutta ei mitään mistä palkkaa maksettaisiin. valmistui juuri tähän lamaan ja samassa aallonpohjassa on menty mutta menomme olivat valmiiksi pienet kun toinen opiskeli... tee itsellesi vaikka unelmakartta, jos aikakone heittäisi sinut takaisin nuoruuteen ja siihen kun valitset mihin lähdet opiskelemaan. Mitä silloin haluaisit tehdä?
    työttömäksi joutuminen ei ole mikään häpeä ja kanssasi on 500 000 muuta suomalaista. olet varmasti hyvä työssäsi! ota tämä mahdollisuutena...

    VastaaPoista
  2. Vou, aika mielenkiintoinen tapaus! Jos alunperinkin irtisanottavia piti olla sata/satoja,niin kyse on kuitenkin aika isosta yrityksestä. Ja lopputulos irtisanomisille oli tuo,niin ei voi kuin ihmetellä asiaa.
    Todella hyvä, että lähditte viemään asiaa eteenpäin. Ei mitään tietoa kauanko nuo prosessit kestää, mutta yritys tarvitsee kyllä ehdottomasti sanktioita siitä.

    Tsemppiä!

    tp

    VastaaPoista
  3. Anna eri fiilisten tulla ja mennä, hyväksy ne sellaisinaan.

    Seuraavaksi ns helpommin sanottu kuin tehty osio (toiminut itselläni loistavasti samaisessa tilanteessa). Irtisanominen on tullut, aiotko hyväksyä tilanteen ja jatkaa kohti uutta vai antaa mielen jäädä rypemään siihen. Tämä on oleellinen ajatus johon pystyy itse vaikuttamaan. Mieli (ego) ruokkii negatiivisuutta mutta siihen pystyy itse vaikuttamaan.

    Erorahojen ansioista sulle tarjoutuu MAHDOLLISUUS aloittaa (lähes) mikä tahansa uusi alku; uusi duuni, oma yritys, lisäopiskella hieman tms. Älä anna viedä negatiivisten fiilisten itseltäsi tätä saumaa. Miksi tuhlata energiasi ex-työhön, jossa toiminta on tollaista?

    It's a lifechanger, trust me! ;) Ihanaa kesää.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista :) Olen itseasiassa kirjoittamassa postausta siitä mitä kaikkea voinkaan tehdä, kun en ole enää töissä. Sen kirjoittaminen on ollut suorastaan voimaannuttavaa. Työpaikan oven olen laittanut nyt takanani kiinni hyvillä mielin, kollegat on hyvästelty, pääsykokeet edessä... ja todellakin: erorahoja tulee tippumaan tililleni jossakin kohtaa toivon mukaan reilusti.

    Onneksi on kesä edessä, siitä otan kaiken irti.

    VastaaPoista