Olenkin jo kertonut olevani äitini kuolinpesän osakas ja
yhdessä sisareni kanssa olemme kieltäytyneet nostamasta kuolinpesän rahoja.
Kuolinpesän tilillä on rahaa vielä reilusti ja oma virallinen osuuteni on joitakin
tuhansia euroja. Lisäksi omistamme sisareni kanssa puolet vanhempiemme
kerrostalo-osakkeesta eli neljänneksen kumpikin. Meillä siskoni kanssa perintöasiat
ovat olleet mutkattomia. Olimme molemmat alusta saakka sitä mieltä, ettemme
halua äidin rahoja. Käytämme ne mieluusti isäämme. Äidin kuoleman jälkeen
selvisi, että olemme siskoni kanssa osakkaina myös toisessa kuolinpesässä,
hyvin riitaisessa sellaisessa.
”Ahneuden synti kertoo
itsekkäästä luonteesta. Ahne ihminen haluaa itselleen enemmän, ottaa toisenkin
osan, eikä luovu omastaan. Ahneus on tyytymättömyyttä nykyiseen siten, että
mikään ei tunnu riittävän. Se voi olla röyhkeätä käytöstä, itselle haalimista
ylenmäärin. Hyväntekeväisyys on ahneelle tuntematon käsite. Ahne on kiittämätön
siitä mitä saa, koska haluaa vielä enemmän.” (Lähde tuntematon)
Isotätimme kuoli jo kaksi vuotta sitten, mutta hänellä ei
ollut perillisiä eikä elossa olevia sisaruksiakaan, joten hänen sisarustensa
lapsista tuli hänen perijöitään. Heitä olikin sitten runsain mitoin, 11 henkeä.
Näistä 11 sukulaisestani tunsimme siskoni kanssa ainoastaan neljä, äitini
mukaanlukien. Nämä neljä henkeä, heidän puolisonsa sekä minä ja siskoni
perheinemme olimme ainoat, jotka olimme ylipäätään tekemisissä isotädin kanssa.
Kukaan meistä ei asunut 300 kilometriä lähempänä häntä, mutta siitä huolimatta
kävin pari, kolme kertaa vuodessa hänen luonaan, lähetin kortteja, kirjeitä,
lasten piirrustuksia ja valokuvia jne. Kaksi perillistä, siskokset, jotka eivät
yli 30 vuoteen olleet missään tekemisissä tai yhteydenpidossa isotätiimme, aloittivat
nyt jo kaksi vuotta kestäneen riitelemisen perinnöstä.
Isotätimme asui viimeiset vuotensa hoivakodissa. Kun äitini
veli otti hoitaakseen perunkirjoituksen isotädin kuoleman jälkeen, kahden perijän
mielestä isotädin viimeiseksi jäänyt hoivakoti oli liian kallis. He
ihmettelivät, miksei heiltä oltu kysytty millaiseen ja minkä hintaiseen
hoivakotiin isotäti olisi pitänyt laittaa.
Seuraavaksi kyseenalaistettiin hautajaiset. Hautajaisissa
olin minä lapsineni, äitini kaksi sisarusta, yksi perijä miehensä kanssa (jotka
olivat ahkerasti tekemisissä isotädin kanssa) sekä isotätini ystävätär. Ei
ketään muita. Siunaustilaisuus oli kaunis. Arkku oli edullinen, mutta kaunis,
samoin arkun kukkalaite. Kukkalaitteet haudalla olivat vain meiltä hautajaisiin
osallistuneilta, sekä äidiltäni. Muistotilaisuus vietettiin tätini kotona,
jonne hän oli itse leiponut suurimman osan tarjottavista ja tilannut
konditoriosta voileipäkakut. Kahden perijän mielestä hautajaiset olivat olleet liian
kalliit. He soittivat jopa hautaustoimistoon vertaillakseen arkkujen hintoja ja
valittivat, ettemme olleet ottaneet halvinta mahdollisinta.
Enoni toimi pesänjakajana ja pyysi kaikilta perillisiltä
valtakirjoja, jotta isotädin tilit olisi voitu lopettaa ja pesänjako tehdä.
Nämä kaksi perillistä päättivät moittia pesänjakoa. Moiteaika on kuusi
kuukautta perinnönjakokirjan allekirjoittamispäivästä lähtien ja kanne tulisi
nostaa kaikkia kuolinpesän osakkaita vastaan vainajan viimeisen kotipaikan
käräjäoikeudessa. Puoli vuotta kului eikä siskopari nostanut kannetta,
mutteivat myöskään antaneet enolleni valtakirjaa, jotta tilit olisi voitu
lopettaa. Tilanne on pysynyt ennallaan nyt kaksi vuotta.
Se, mikä tekee tästä perintöriidasta naurettavan on se, että
nämä siskokset eivät tosiaan olleet olleet missään tekemisissä isotätini kanssa
yli 30 vuoteen ja se, että jaettavaa omaisuutta oli niinkin huikea summa kuin
5000 euroa! 5000 euroa jaettuna 11 perillisellä = 454,50€/perijä! Tämän lisäksi
isotädin tililtä juoksee joka kuukausi muutaman euron palvelumaksu, joten pian
koko pieni perintömme on sulanut pankin omiin taskuihin. Enoni ilmoitti, ettei
aio jatkaa enää pesänjakajana, joten kun joku meistä 11 perillisestä haluaa
osansa perinnöstä, asia siirtynee asianajajalle eikä kenellekään jää
asianajajan palkkion jälkeen perintöä lainkaan, ehkä pari kymppiä? Kannattiko
riitely? Onhan tuo 450 euroakin rahaa, jolla siskokset olisivat voineet lentää
vaikka viikon etelänmatkalle, mutta ei... Ahneudelle ei ole hintalappua. Se on
kaikki tai ei mitään. Rauha isotädilleni, onneksi et ole tätä näkemässä...
Ei voi olla totta, että jotku viitsii?!? Olisiko mahdollista lähettää kyseisille henkilöille juuri tuon viimeisen kappaleen faktat, että mitä ovat aikeissa aiheuttaa. Että nyt on tilaisuus valita saavatko 450€ vai sen pari kymppiä. Oma valinta.
VastaaPoistaPerinnönjaon lainalaisuudet:
VastaaPoista1. Perinnöstä tulee aina riita
2. Perintöä saa aina odottaa
Kuulostaa ihan kammottavalta tämä parin perijän toiminta. Tuossa ei ole järjen häivääkään, että yhteistyöstä kieltäydytään vaikka perintö ei ole edes tuon isompi. Huh, no onneksi menetys ei ole valtava, vaikka perinnönjako jäisi kokonaan tekemättä.
Eikö perinnönjakoa olisi voitu jatkaa, jos riitapukarit eivät kerta valitusoikeuttansa käyttäneet?
T: Ananas
Yksinhuoltajan selviytymisopas
Kukaan ei halua enää hoitaa koko asiaa :P
PoistaMonesti tämäntyyppisissä kuolinpesissä riidellään jostain vuosikymmenten takaisista 'vääryksistä' ja sinällään täysin perintöön liittymättömistä asioista epäsuorasti.
VastaaPoistaOsakkaat kuitenkin pistävät kampoihin aina, kun on mahdollisuus riippuen mitä riidan toinen osapuoli tukee.
Tästä seurauksena on, että kuolinpesä saattaa olla jonkinlainen koston välikappale, kun henkilöllä on valtaa vaikuttaa päätöksiin
(olen itsekin ollut muutamassa vastaavassa)
En edes tunne näitä kahta, en ole koskaan eläessäni tavannutkaan. En tiedä mikä kauna heillä sitten on, ja ketä kohtaan.
Poista