Perintö ja perintöriidat

Olenkin jo kertonut olevani äitini kuolinpesän osakas ja yhdessä sisareni kanssa olemme kieltäytyneet nostamasta kuolinpesän rahoja. Kuolinpesän tilillä on rahaa vielä reilusti ja oma virallinen osuuteni on joitakin tuhansia euroja. Lisäksi omistamme sisareni kanssa puolet vanhempiemme kerrostalo-osakkeesta eli neljänneksen kumpikin. Meillä siskoni kanssa perintöasiat ovat olleet mutkattomia. Olimme molemmat alusta saakka sitä mieltä, ettemme halua äidin rahoja. Käytämme ne mieluusti isäämme. Äidin kuoleman jälkeen selvisi, että olemme siskoni kanssa osakkaina myös toisessa kuolinpesässä, hyvin riitaisessa sellaisessa.

”Ahneuden synti kertoo itsekkäästä luonteesta. Ahne ihminen haluaa itselleen enemmän, ottaa toisenkin osan, eikä luovu omastaan. Ahneus on tyytymättömyyttä nykyiseen siten, että mikään ei tunnu riittävän. Se voi olla röyhkeätä käytöstä, itselle haalimista ylenmäärin. Hyväntekeväisyys on ahneelle tuntematon käsite. Ahne on kiittämätön siitä mitä saa, koska haluaa vielä enemmän.” (Lähde tuntematon)

Isotätimme kuoli jo kaksi vuotta sitten, mutta hänellä ei ollut perillisiä eikä elossa olevia sisaruksiakaan, joten hänen sisarustensa lapsista tuli hänen perijöitään. Heitä olikin sitten runsain mitoin, 11 henkeä. Näistä 11 sukulaisestani tunsimme siskoni kanssa ainoastaan neljä, äitini mukaanlukien. Nämä neljä henkeä, heidän puolisonsa sekä minä ja siskoni perheinemme olimme ainoat, jotka olimme ylipäätään tekemisissä isotädin kanssa. Kukaan meistä ei asunut 300 kilometriä lähempänä häntä, mutta siitä huolimatta kävin pari, kolme kertaa vuodessa hänen luonaan, lähetin kortteja, kirjeitä, lasten piirrustuksia ja valokuvia jne. Kaksi perillistä, siskokset, jotka eivät yli 30 vuoteen olleet missään tekemisissä tai yhteydenpidossa isotätiimme, aloittivat nyt jo kaksi vuotta kestäneen riitelemisen perinnöstä.

Isotätimme asui viimeiset vuotensa hoivakodissa. Kun äitini veli otti hoitaakseen perunkirjoituksen isotädin kuoleman jälkeen, kahden perijän mielestä isotädin viimeiseksi jäänyt hoivakoti oli liian kallis. He ihmettelivät, miksei heiltä oltu kysytty millaiseen ja minkä hintaiseen hoivakotiin isotäti olisi pitänyt laittaa.

Seuraavaksi kyseenalaistettiin hautajaiset. Hautajaisissa olin minä lapsineni, äitini kaksi sisarusta, yksi perijä miehensä kanssa (jotka olivat ahkerasti tekemisissä isotädin kanssa) sekä isotätini ystävätär. Ei ketään muita. Siunaustilaisuus oli kaunis. Arkku oli edullinen, mutta kaunis, samoin arkun kukkalaite. Kukkalaitteet haudalla olivat vain meiltä hautajaisiin osallistuneilta, sekä äidiltäni. Muistotilaisuus vietettiin tätini kotona, jonne hän oli itse leiponut suurimman osan tarjottavista ja tilannut konditoriosta voileipäkakut. Kahden perijän mielestä hautajaiset olivat olleet liian kalliit. He soittivat jopa hautaustoimistoon vertaillakseen arkkujen hintoja ja valittivat, ettemme olleet ottaneet halvinta mahdollisinta.

Enoni toimi pesänjakajana ja pyysi kaikilta perillisiltä valtakirjoja, jotta isotädin tilit olisi voitu lopettaa ja pesänjako tehdä. Nämä kaksi perillistä päättivät moittia pesänjakoa. Moiteaika on kuusi kuukautta perinnönjakokirjan allekirjoittamispäivästä lähtien ja kanne tulisi nostaa kaikkia kuolinpesän osakkaita vastaan vainajan viimeisen kotipaikan käräjäoikeudessa. Puoli vuotta kului eikä siskopari nostanut kannetta, mutteivat myöskään antaneet enolleni valtakirjaa, jotta tilit olisi voitu lopettaa. Tilanne on pysynyt ennallaan nyt kaksi vuotta.

Se, mikä tekee tästä perintöriidasta naurettavan on se, että nämä siskokset eivät tosiaan olleet olleet missään tekemisissä isotätini kanssa yli 30 vuoteen ja se, että jaettavaa omaisuutta oli niinkin huikea summa kuin 5000 euroa! 5000 euroa jaettuna 11 perillisellä = 454,50€/perijä! Tämän lisäksi isotädin tililtä juoksee joka kuukausi muutaman euron palvelumaksu, joten pian koko pieni perintömme on sulanut pankin omiin taskuihin. Enoni ilmoitti, ettei aio jatkaa enää pesänjakajana, joten kun joku meistä 11 perillisestä haluaa osansa perinnöstä, asia siirtynee asianajajalle eikä kenellekään jää asianajajan palkkion jälkeen perintöä lainkaan, ehkä pari kymppiä? Kannattiko riitely? Onhan tuo 450 euroakin rahaa, jolla siskokset olisivat voineet lentää vaikka viikon etelänmatkalle, mutta ei... Ahneudelle ei ole hintalappua. Se on kaikki tai ei mitään. Rauha isotädilleni, onneksi et ole tätä näkemässä...