keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kesälomamatka Tukholmaan

Mitä maksaa lomamatka Tukholmaan kahden lapsen kanssa? Tein alle laskelmat siitä mihin meillä rahat menivät:

  • Laivamatka Viking Linella sekä 2 x aamiainen (aikuinen + 2 lasta) yht. 112€
  • Junaliput 3,90€ (osa maksettu puhelimella, joten seuraava puhelinlasku on myös sen mukainen)
  • Kävimme ennen laivaan menoa ruokakaupassa ostamassa iltapala- ja välipala-aineksia, 34,39€
  • Laivalla tuli ostettua:
    • tee 1,50€
    • päivällinen 19,70€
    • Pojille tuliaiset 15,10€
    • Tytöille tuliaiset 7,80€
    • karkit 32,05€
  • Lauttamatka Djurgårdeniin 11€ (lapsille ilmainen)
  • Pääsylippu Vasa-museoon 14,14€ (lapsille ilmainen)
  • Pääsyliput Junibackeniin 47,54€
  • Kahvilassa tee + 2xjäätelö + limu 12,56€
  • Laivavalokuvat lapsista 35,90€

Polttoainekustannuksia en osaa kovin arvioida... tankissa oli edellisen reissun mehut, ja tankissa edelleen löytyy ;) Jätän nämä arviot siis suosiolla pois.

Yhteensä: 347,58€

Jos haluaa vetää pienemmät numerot, niin aamupalabuffa oli ainakin 6- ja 8-vuotiaille aivan turha. Itse halusin kuitenkin syödä edes sen, kun en raaskinut maksaa päivällisbuffaa. Herkkujen poisjättämisellä saisi laskua myöskin poljettua alaspäin, mutta omasta mielestäni ne kuuluvat reissaamiseen. Lisäksi nuo laivakuvat oli ihan pakko saada, koska molemmista lapsistani oli tehty lehden kansikuva -> todella hienot ja tyylikkäät. Laskusta olisi siis mahdollisuus tinkiä vielä satasen verran, mutta itselläni ja lapsillani oli äärimmäisen mukava reissu, ja se oli kaikkein tärkeintä! Satasesta viis ;) Viking Linelle muuten kymmenen pistettä ja papukaijamerkki lasten huomioon ottamisesta risteilyllä!! Suosittelen :)


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Käynti TE-keskuksessa

Kun työttömyys uhkaa, kannattaa jo hyvissä ajoin, tai viimeistään ensimmäisenä työttömänä päivänä, ilmottautua TE-keskukseen. Helpoiten tämä käy mol.fi-sivustolla. Omilla pankkitunnuksilla tunnistautuminen käy kätevästi ja sitten pääset taas tuhannennen kerran kirjoittamaan kaikki työnantajasi järjestelmään. Itse vihaan tätä kohtaa, koska itselläni työnantajia on ollut useita ja keikkatöitä on tullut tehtyä P A L J O N. 

Kun olet kaikki henkilötietosi, intressisi ja paljon muuta luetellut, oletkin omillasi. Välttämättä sinun ei tarvitse käydä edes TE-toimistossa paikan päällä. Riittää, kun reagoit jokaiseen sinulle tarjottuun töihin ja ansiosidonnainen juoksee. Tässä kohtaa olin jo tyhmänä, että miten voi mennä näin...? Työttömän ei tarvitse edes hakea töitä, koska kukaan ei sitä "kyttää". Olen varmaan pitänyt pinkkejä silmälaseja liian kauan silmillä...



Itse halusin keskustella kuitenkin mahdollisuuksistani opiskella työttömänä ja laitoinkin netin kautta pyynnön tapaamiseen. Seuraavana päivänä minulle jo soitettiinkin ja 2 päivää myöhemmin istuin TE-toimistossa. 

Täti tiskin takana ei edes esitellyt itseään, vaan määkäisi samantien "Mitä sinä täällä teet?" Kiva aloitus. Selitin tilanteeni (irtisanominen-opintoihin hakeutuminen jne) ja nainen (joka oli todella koppava) vain tiuski minulle ja kysyi miten minä kuvittelin saavani opiskella työttömänä, kun minulla on jo kaksi tutkintoa. Sivutoimisena voisin kuulemma opiskella ja samalla tehdä töitä. Minulla alkoi tässä kohtaa kyyneleet puskea esiin, ja tämä on piirre, jota vihaan aina itsessäni. Kun viimein sain naiselta puheenvuoron, kerroin hänelle loppuunpalamisestani, työnantajastani, ammatinvalintapsykologista, kahdesta lapsesta, miehestä, joka tekee vuorotyötä... Olin jo valmis lähtemään kesken kaiken pois, mutta tädissäpä tapahtui täysi muutos. Hänestä tulikin ihminen! Nalkutus loppui kuin seinään ja nainen alkoikin keskustella kanssani siitä miten burn-out on vaikuttanut minuun ja sanoi, että entinen ammattini on nyt historiaa, ja nyt aletaan suunnitella miten minä jaksan työelämässä ja millaisia töitä minun kannattaisi etsiä. Sain paljon vinkkejä työnhakuun.

Vaikka alku oli ihan tuskaa tätösen kanssa, lähdin hänen luotaan kuitenkin toiveikkaana pois. Se toivo tosin meni sitten roskikseen sen yhden pääsykoepisteen mukana. Kun aiemmin pohdin tuleeko minun ottaa vastaan työnantajani minulle tarjoama työ, vastaus on ei. Olen TE-keskuksen "riistaa" vasta siitä päivästä lähtien, kun olen virallisesti työtön. Eli kun olen virallisesti työtön (elokuusta lähtien), en voi kieltäytyä tarjotusta työstä.

TE-keskus laittoi lausunnon menemään työttömyyskassaani ja minulle puolestaan lähetettiin lippulappunen, jossa minun pitää kertoa mitä minä olen tehnyt työllistyäkseni. Tekisi mieli kirjoittaa, että pyyhkinyt persettä. Mutta joo, järjestelmää käytetään hyväksi ja toisaalta ymmärrän, että haluavat ihmisten täyttävän lippulappuja, mutta on tämä jotenkin nöyryyttävää, kun itse on vimpon päälle tunnollinen!!

Olen muutaman työpaikkahakemuksen tässä kirjoitellut, mutta erästäkin paikkaa kanssani haki 74 muuta henkilöä... En päässyt edes haastatteluun.

Nyt minä siis täyttelen lappusia aina vaadittaessa ja odottelen, jos joku haluaisi vaikkapa palkata minut sitten kun irtisanomisaikani on ohi. Jos vaikka se entinen työnantaja :P

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Vain yhden pisteen tähden...

Posti toi tänään kirjekuoren yliopistolta. Arvasin jo heti kirjeen "laihuudesta", että en päässyt sisään, ja aivan oikein arvasin. Yhdestä pisteestä jäi opiskelupaikka kiinni. 300 hakijaa, 50 otettiin. Ottaako päähän? No kyllä ottaa. Harmittaa ihan hirveästi. Omasta mielestä pääsykokeet menivät hyvin, mutta toisilla meni nähtävästi vieläkin paremmin. 

No, ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Seuraavaksi alan selvittämään sitä työtehtävää, mitä minut irtisanonut työpaikkani minulle tarjosi, ja ilmoittautunen siihen. Tosin, siinäkin luki, että vasta heinäkuussa selviää rekrytointitarve, joten sekään ei ole mikään varma paikka. 

Kunhan tässä kiireiltäni ehdin, kirjoittelen siitä TE-keskuksen käynnistä...

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Miksi rahasta puhuminen on niin vaikeaa?

Sattuipa viime viikolla niin, että mieheni halusi lähteä minun ja lasteni kanssa Tallinnaan. Ihana ajatus, ihanan ex temporea, mutta rahaa reissuun minulla ei kuitenkaan ollut. En kuitenkaan hennonnut sanoa tätä ääneen, koska vapaa-aikamme on kesäaikaan ajoittain aika kortilla. Kaipasin jo itsekin kotiseinien ulkopuolelle, muuallekin kuin puutarhaani, ja päätin, että okei, lähdetään. Säästötililtäni kaivoin 300 euroa matkaa varten.

Mieheni maksoi matkat mennen tullen, mistä en tykännyt lainkaan. Minulla on ärsyttävä fiksaatio tulla toimeen omillani enkä pidä ajatuksesta jäädä ”kiitollisuuden velkaan”. Tämä on jäänteitä edellisestä avioliitostani, jossa sain kuulla mikäli lasteni isä oli maksanut jostain jotakin enemmän kuin minä ja piti kyllä huolen siitä, että muistin asian joka käänteessä. Niinpä minä sitten maksoin Tallinnassa meidän ruokailut, pääsymaksut eläinpuistoon (suosittelen Tallinnan eläinpuistoa lämpimästi!) ja jäätelöt. Näihin ei juurikaan rahaa palanut, etenkin kun ostimme ruokakaupasta syötävää ja evästimme piknikillä.

Se, mikä sitten eniten maksoi, oli alennusmyynnit. Tytär oli juuri venähtänyt vaatekoon verran ja kesäale oli kaupoissa. Nappasin ensi kesän vaatteet tytölle pilkkahintaan. Rahaa tuohon matkaan paloi kauhukseni yhteensä 260€. Järkyttävä summa yhdestä päivästä. Lisäksi tankkasin tankin täyteen Viron puolella, vaikkei tuo Suomen hintoihin verrattuna niin paljoa edullisempaa ollutkaan.

Jäin kuitenkin miettimään miksi minun on vaikea puhua rahasta jopa oman aviomieheni kanssa? Olisin voinut kieltäytyä reissusta, tai pyytää matkaa toiseen ajankohtaa, jolloin minulla olisi ollut rahaa käytettävissä. Sitä paitsi olin juuri lähdössä lasteni kanssa Tukholmankin reissulle. Ei vaan ollut pokkaa sanoa, että sori... nyt ei riitä rahat tähän. Toisaalta, mieheni tarjoutui maksamaan ostoksia, mutta minä sanoin ei, koska hän maksoi matkamme. Koin, etten voinut ”siivellä” reissata lasteni kanssa. Minun osuus matkasta oli 50€. Tuo summa tuli ylitettyä viisinkertaisesti. Jälkikäteen on itsekin hyvä viisastella, että olinpas tyhmä...

Miehenikään ei keskustele raha-asioistaan kanssani, enkä ole tätä odottanutkaan. En tiedä paljonko hänellä on säästössä, mutta huomaan hänellä olevan rahaa siitä, kun hän alkaa turhan innokkaasti katsomaan ilmaisjakelun mainoksista erilaisia ”miehisiä” laitteita. Osakkeita hän ostaa silloin tällöin ja keskustelee niistä kanssani. Palkkataso hänellä on vuodessa n. 20.000 euroa enemmän kuin minulla.

Ystävieni keskenkään emme rahasta keskustele. En tiedä paljonko ystäväni tienaavat ja mihin he rahansa käyttävät. En tiedä kuinka moni heistä säännöllisesti säästää ja onko heistä kukaan sijoittanut koskaan rahojaan. Ei vain ole tullut koskaan kysytyksi heiltä mitään rahasta. Sitä toki ajoittain kuulee joiltakin ystäviltä, että nyt ei voi lähteä vaikkapa ulos syömään, koska on tiukkaa.

Palatakseni kuitenkin alkuperäiseen kysymykseeni, onko teidän vaikea puhua rahasta muiden kanssa? Tiedättekö te toisen puoliskonne rahoista mitään (eli säästääkö, sijoittaako, makuuttaako tilillään tmv.)? Minä tiesin lasteni isän rahaliikenteestä, kun tämä jaksoi kerskua asialla, mutta en tiedä johtuuko uusperheemme tilanteesta se, että emme juurikaan puutu toistemme rahoihin? Tiedättekö ystävienne tulotasosta mitään? Onko teidän mielestä rahasta vaikea puhua?


torstai 16. kesäkuuta 2016

Juuri kun kaiken piti olla hyvin...

Sain soiton työpaikaltani, josta minut irtisanottiin "tuotannollisin ja taloudellisin syin". Sieltä tarjottiin kahta työpaikkaa minulle. Hetken aikaa olin puhelimessa huuli pyöreänä, että anteeksi mitä? Sitten iski paniikki. Toinen tarjotuista tehtävistä oli ehdoton ei, mutta toinen oli ihan ok. Jälkimmäinen työ pitäisi ottaa vastaan päivää ennen kuin saan tiedon pääsykokeistani. Sitten tuli jo itku, miten opintojeni käy, jos pääsen sisään? Saanko 3 kk:n karenssin, jos jätän työpaikan väliin? Sovinko työnantajan kanssa yhdestä lisäpäivästä, jotta saan tietää pääsykokeiden tuloksen? Rahoittaako TE-keskus opintoni, vaikka minulle oli tarjottu töitä? 

Soitin TE-keskukseen ja kysyin mitä minun pitää nyt tehdä. "No, periaatteessahan sinun pitäisi vastaanottaa työ, mutta jos sinun työllistymissuunnitelmaasi saadaan mahdutettua opiskelu, niin... todella vaikea sanoa." Ilmottauduin virkailijan ehdotuksesta jo nyt työttömäksi työnhakijaksi ja laitoin yhteydenottopyynnön. Viikko pitäisi odottaa yhteydenottoa. Ehkä sitten olen viisaampi? 

Silti tuntuu suorastaan epäreilulta, että ensin minut potkaistaan pellolle ja sitten soitetaan takaisin, kun minulla oli "selkeät sävelet". Nyt jos opinnot kaatuvat tämän takia, niin ... en tiedä mitä? Itken taas?  Eikä sekään taida auttaa... Rehellisesti sanottuna en haluaisi enää saman yrityksen katon alle :(

Stay tuned, kerron sitten kuinka kävi, kunhan visiitti TE-keskukseen on suoritettu.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Jäätelökesä!

Lapsiperheen yksi suuri kesän menoerä (ainakin meillä) on JÄÄTELÖ

Anoppi osti minulle jo muutama vuosi sitten joululahjaksi jäätelökoneen, mutta jotenkin en siitä innostunut, kunnes vuosi sitten Pikku Kakkosesta tuli jokin ohjelma, jossa keiju taikoi kuninkaan linnan täyteen jäätelöä. Iski valtava jäätelöhimo, ja koska sitä ei pakastimessa juuri sillä sekunnilla ollut, muistin jäätelökoneen olemassaolon. 

Kokeiltuani kerran jäätelökonetta, jäin koukkuun siihen. Kotitekoiseen jäätelöön tarvitsee vain: 

3dl marjoja 
1 dl sokeria (vähempikin riittää!) 
1 dl maitoa 
1dl kuohukermaa 
½ tl vaniljasokeria tai ½ vaniljatanko (Ohje OBH Nordican Tasty duo-jäätelökoneesta)

Makeutta pystyy itse säätelemään eikä jäätelössä ole lainkaan lisäaineita. Samalla tulee tyhjennettyä pakastin viime vuotisista marjoista. Jäätelön tekoon tosin joutuu varaamaan 20 minuuttia aikaa, mutta itse en ole enää omatekoisen jäätelön jälkeen kaivannut kaupan jäätelöä. Hyvin uppoaa lapsillekin ja marjoja vaihtelemalla, saa makuunkin vaihtelua. Hintakin jää alhaiseksi, kun yhdestä "koneellisesta" syö koko perhe. Olisiko euron hintaluokkaa/ 3,2 dl jäätelöä/ 4-6 henkeä?



lauantai 11. kesäkuuta 2016

Sijoitussalkun tarkastelua

Kirjoittelin pari kuukautta sitten, että minulla on mahdollisuus kesän aikana sijoittaa 1.000 €/kk. Olen myös avannut sijoitussuunnitelmaani muutamassakin eri kirjoituksessani, ja miettinyt vieläkin sen olevan yhtä levällään kuin Jokisen eväät. Rahastoja on aivan liikaa suhteessa sijoitettaviin rahasummiin.

Kun Sijoittaja-Tursas kirjoitti luopuneensa Superrahastoista, tuli fiilis, että näin minunkin pitäisi tehdä. Olin jo tätä miettinyt pitempään, mutta Tursas onnistui sanoittamaan ajatukseni ja etenkin nyt kun pyörittelen ensi viikolla tuota tonnin summaa, olen jotenkin "pulassa" miten sen kanssa toimisi. 

Seligsonin rahastoista Pohjois-Amerikka on poissuljettu vaihtoehto, koska siellä osakkeiden arvo on noussut -> ostaisin huonoon aikaan. Pohjoismaat ovat vuorostaan niin pieni markkina-alue ja Tursas avasikin hyvin syyt miksi itsekin luopui Norjan ja Tanskan osuuksistaan. Suomen indeksirahasto on myöskin ollut pitkään nousussa -> ei ole järkeä ostaa. 

Seligsonin rahastoista Aasia ja Eurooppa olisivat siis itselläni ainoat potentiaaliset kohteet, joihin nyt kannattaisi eurojaan laittaa, jos laittaa. Vai jättäisikö osan rahoista käteiseksi ja sijoittaisi vasta sitten, kun tulisi varteenotettavia vaihtoehtoja? Toisaalta Seligson aloitti myös kehittyvien markkinoiden aktiivisen rahaston Latinalaiseen Amerikkaan, mutta onko järkeä lopettaa muutama rahasto ja avata taas yksi, kun sitä kuukausittain sijoitettavaa rahaa ei järin paljoa tule kesän jälkeen olemaan? Yritän siis rahastojenkin suhteen ostaa aina sitä, jolla menee kaikkein heikoimmin. 

Melkoista pyörittelyä tämä on. Osakkeisiin en edelleenkään ole halukas tekemään suoria ostoja. 


torstai 9. kesäkuuta 2016

Lidlistäkö ei löydy heräteostoksia?

Moni on minun(kin) blogissa kommentoinut käyvänsä ruokaostoksilla Lidlissä, jottei joutuisi houkutusten armoille. Myönnän, että houkutusten määrä siellä on verrattain vähäisempi kuin vaikkapa vakikaupassani, Prismassa, mutta... 

Jo viime kesänä mieheni nauroi minulle vedet silmissä, kun ostin Lidlistä halpoja legginssejä. Olivat muuten laadukkaita leggareita! Kuten myös sieltä ostamani sukat. Viime syksynä pongasin Lidlistä ruokaostoksia tehdessäni softshell-housut. Hinta 17,99€. Voin sanoa, että nuo housut olivat lämpimämmät -30 asteen pakkasessa kuin perus toppahousuni! Kestävät ja laadukkaat softshell-housut, 17,99 eurolla. Etsipä toisesta kaupasta samaa laatua samaan hintaan.

Viime viikolla kävin ostamassa leipää Lidlistä. Ja hameen. Ja t-paidan. Ja housut. Vaatteiden hinnaksi tuli 15,97€. Housut ovat tällä hetkellä lempparihousuni. Eivätkä nämäkään vaatteet ole mitään kertakäyttövaatteita, vaan täysin laadukkaita, pesua ja kulutusta kestäviä. Eettisyydestä tosin en tiedä mitään...

Niin, että kyllä siellä Lidlissäkin voi heräteostoksia tehdä ;) Minä pukeudun nykyään Lidliin :D :D 

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Irtisanotun arkea osa III – ajatusmaailman muuttaminen parempaan

Olen luonteeltani elämään luottavainen ja positiivinen ihminen. Irtisanomisen jälkeen kävin sokin eri vaiheet läpi, sain itkupotkuraivareita, ajoittain kärsin ahdistuksesta ja unettomuudestakin, mutta kun pahin on nyt hellittänyt, päätin alkaa käsittelemään asiaa toisesta näkökulmasta. Mitä tilanne mahdollistaa minulle juuri tässä ja nyt? Tässäpä muutama ajatus.

Tyhjä kalenteri. Miten minä rakastankaan sitä, kun kalenterissa ei ole pakollisia menoja! Kevätjuhlat on juhlittu, lasten harrastukset ovat kesälomalla ja jokaisesta päivästä voi nyt tehdä oman seikkailunsa. Minun ei ole pakko suorittaa tai tehdä mitään, jos en halua. Olen päässyt eroon oravanpyörästä ainakin hetkeksi.

Aika. Minulla on aikaa lapsille, ruuanlaitolle, ystäville, miehelleni, pihalleni (olen siis himopuutarhuri!).

Nuorimmaisen kesäloma. Aloitin nuorimmaisen kanssa aamulenkkeilyn hänen jäätyään pois päiväkodista: hän polkee fillarilla ja minä juoksen. En ole jaksanut käydä juoksulenkillä sitten maaliskuun, joten nyt on aikaa ja energiaa liikunnallekin.

Oma harrastus. En muista koska olisin harrastanut mitään muuta kuin juoksua, työpaikalla salibandyä ja talvella hiihtoa. 9 vuotta sitten viimeksi? Nyt lähdin rentoutuskurssille, joka kestää 4 viikkoa. Kurssilla olemme opetelleet oikein hengittämistä ja mielentyhjentämistä, asioita, jotka ovat itselleni olleet äärimmäisen vaikeita. Pääsin jo kolmannen kerran jälkeen eroon melatoniinistä, jonka turvin olen nukkunut kuluneet 6 kk. Muutoinkin olen päässyt ”tilaan”, jossa osaan ”rauhoittaa” itseni elämään tätä hetkeä. Jotenkin vuosien kiire on pinttynyt minuun. Huomaan edelleen kiirehtiväni joka paikkaan, vaikkei minun tarvitse. Tämän kurssin myötä olen oppinut pari ”mantraa”, joilla rauhoitan itseni ja pulssini tuossa tuokiossa. Money well spent!

Elämä on juhlaa! Lähden pääsykokeisiin ehkä hieman erilaisella lähestymistavalla. Varasin hotellihuoneen itselleni ja päätin tutustua yliopistokaupunkiin, jossa olin vieraillut vain kerran aikaisemmin, lähes 10 vuotta sitten. Miten ihanaa onkaan nauttia hotelliaamupalasta ja pitkistä kävelylenkeistä yksin, omassa seurassani. Miten miellyttävää on jo pelkästään saada olla yksin ”hotellilomalla” ja kulkea pitkä matka kodin ja yliopistokaupungin välillä junalla oman auton sijasta.

Matkustaminen. Lasten kanssa olen suunnitellut lähteväni Tukholman risteilylle pienellä budjetilla. Lasten kanssa aion myös reissata pitkin poikin Suomea kesän aikana. Mieheni kanssa perinteinen ulkomaanmatka saattanee jäädä tekemättä. Emme ole oikein löytäneet matkakohdetta, joka olisi molempien mieleen. Joka tapauksessa kotimaan matkailusta teemme seikkailun. Yöpymispaikat ovat sukulaisten luona, joten saamme pidettyä kustannukset alhaisina. Kenties nyt tulee pysähdyttyä kaikissa niissä paikoissa, joiden ohi olemme aiemmin porhaltaneet, koska on ollut kiire jonnekin (lomalle, kotiin...)?

Unelmien toteuttaminen. Kaivan vanhan aarrekarttani esiin ja alan toteuttaa itseäni haaveitteni mukaisesti. Sieltä löytyy pianon ja kitaran soiton uudelleen herättely, maalauskursseja, joogaa, ranskan ja venäjän kielen opintoja... Syksyllä aion katsella kansalaisopiston tarjontaa sillä silmällä, että jos kerrankin minä, äiti, saisin jonkin harrastuksen.

Kirjat. Työuupumuksen aikana nukahtaminen oli minulle äärimmäisen vaikeaa. Ajattelin alkaa kokeilemaan kirjan lukemista iltaisin, joka yhdessä melatoniinin kanssa rauhoitti yöunille. En ole lukenut n. 12 vuoteen mitään muuta kuin työhöni liittyvää kirjallisuutta! Ennen olin varsinainen lukutoukka. Niinpä otin lukemisen jokailtaiseksi tavaksi ja nautin suunnattomasti taas siitä, että mielikuvitukseni on pikku hiljaa herännyt ja päähäni mahtuu muutakin kirjallisuutta kuin järeitä tieteellisiä raamattuja.

Tavoitteena on myös alkaa elämään "tässä ja nyt" sekä lopettaa "sit ku"-elämä. Juuri nyt minulla on kaikkea sitä, mitä olen halunnutkin. Olen todellakin erossa oravanpyörästä jonkin aikaa :)

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Vanhempien tukeminen taloudellisesti

En tiedä kuinka moni lukijoistani auttaa vanhempiaan taloudellisesti, mutta itse olen huomannut ajautuneeni siihen tilanteeseen. Isähän minulla enää on elossa, mutta isälläni on liuta riippuvuuksia: alkoholi, pelaaminen, tupakka.

Jotta kaikki isäni rahat eivät menisi edellä mainittuihin, veimme hänet siskoni kanssa äidin kuoltua pankkiin, ja avasimme hänelle oman pankkitilin sekä otimme verkkopankkitunnukset. Aiemmin äitini oli samasta syystä huolehtinut isäni rahoista ja antanut hänelle ikäänkuin ”viikkorahaa”. Tämä viikkoraha, jonka summaa en tiedä tarkasti (ehkä 50-100 euroa), kului lottoon, kavereiden kanssa kahvitteluun ja ryyppyputkien aikana myös viinaan.

Ensimmäiseksi automatisoimme isäni rahavirrat. Eläkkeestä menee e-laskuin kaikki kuukausittaiset kulut (yhtiövastike, puhelin, netti) ja joka kk siirtyy myös ylimääräinen 50€ ns. laskutilille, josta maksetaan vuosittain menevät laskut, kuten koti- ja autovakuutus. Isälleni jää kaikkien kulujen jälkeen n. 800€/kk rahaa ruokaan, bensaan ja valitettavasti myös juomaan.

Ensin ajattelimme siskoni kanssa seurata miten rahankäyttö isältä sujuu. Olimme isän kanssa sopineet, että pidän huolen isän verkkopankkitunnuksista ja maksan sieltä laskut, koska hän ei sitä itse osannut tehdä. Samalla seurasin mihin rahat todellisuudessa menevät. Vanhemmillani oli outo tapa nostaa aina 140€ viikossa rahaa ilm. ruokaostoksiin, ja tätä tapaa isänikin noudatti. Ruokaan hänellä meni hädin tuskin viittäkymppiä enempää viikossa.

Mutta mitäpä luulette, miten kävi rahankäytön suhteen, kun hieman alle 7-kymppinen mies ensimmäistä kertaa yli 40 vuoteen alkaa harjoitella rahan käyttöä? No siinä kävi juuri niin, kuten ensimmäinen kappaleeni sanookin: olen päätynyt taloudelliseksi tukijaksi aika ajoin.

Kun puoliso katosi rinnalta, meni myös elämänhalu. Mitäpä sitä suomalainen mies muuta keksisi kuin tekosyyn tarttua viinapulloon? Ja kun ei yksin huvita ryypätä, otetaan naapuri kaveriksi. Ja kun ryypätään, otetaan Pohjanmaan kautta ja leikitään rikasta. Kun putki sitten päättyy, ei tilillä olekaan rahaa enää lääkkeisiin saati ruokaan. Edunvalvontaa isälleni ei voi saada, koska hän muutoin on vielä täysin oikeustoimikelpoinen.

Rehellisesti sanottuna välillä aina vit***aa, mutta onneksi avustussummat eivät vielä toistaiseksi ole olleet järin suuria. Kun emme ole virallisia edunvalvojia, emme oikein voi vetää tiliä nollillekaan. Yksi vaihtoehto olisi kai säästää isän laskutilille enemmän rahaa, mutta isä ei tähän suostu. Kätemme ovat siis sidotut. Niinpä me isin tyttöinä kannamme ruokaa ja lääkkeitä hänelle niinä kuukausina kun hän on laittanut 800 euroa kurkusta alas. Miettikää mikä summa!!

Mitä itse tekisitte tilanteessamme? Sen verran voinen vielä paljastaa, että hoitoon mies ei lähde, ei kirveelläkään. Selvänä isäni on maailman paras tyyppi, joten siksi tuntuisi äärimmäisen vaikealta katkaista välit tai jättää hänet ”oman onnensa nojaan”. Ajoittain tuppaa vain olemaan aika toivoton olo. 800 euroa kuukaudessa kurkusta alas. Tsiisus.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Enneuni?

Heräsin aamulla siihen, että työnantajani maksoi minulle erorahoja 84.000€! Liekö enneuni vai pelkkää haaveilua...? :D Kieltämättä sitä heti alkoi kirmailemaan, että asuntolaina olisi sitten kuitattu ja miten sitä sitten saisikaan rahaa säästöön ja kuinka paljon tarvitsisi tehdä töitä asuntolainan maksettua kuitatakseen perusmenot...

Nähtäväksi jää miten käy erorahojen suhteen! ;) Tuo 84.000€ on aika lähelle kahden vuoden palkkaani... Hmm...

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Toukokuun kuukausikatsaus



VARAT €
30.4.16
31.5.16
Muutos
Osakkeet
135,76
139,52
+ 3,76
Rahastot
3216,74
3540,79
+ 324,05
Käteinen
7240,91
7241,09
+ 0,18
Yhteensä
10.593,41
10.921,40
+ 327,99

VELAT €

Asuntolaina
-90.337,10
-89.831,01
+ 506,09


Tulot toukokuu:
   2479,42€

Tulot koostuvat palkasta (80%), lapsilisistä, hoitorahasta ja elatusmaksusta.


Menot toukokuu:  3048,30€

Säännölliset kulut: 2021,49 €
  • Asuntolaina 591€
  • Taloon liittyvät kulut 250€
  • Puhelin (oma + pojan) 29,82€
  • Päiväkoti 202,13€
  • Ruoka 293,54€
  • Polttoaine 60€
  • Laskutili 315€ 
  • Lasten rahastot 30€
  • Omat rahastot 250€

Ylimääräiset kulut: 1026,81€

·        Liput tyttären esitykseen 30€
·        Isälle petivaatteet 49€
·        Smartum-setelit 125€
·        Piha 385,42€
·        Lasten vaatteet 60,26€
·        Omat vaatteet 48€

·        Miehen vaatteet 39,85€
·        Apteekki 13,48€
·        Kahvila 24,50€
·        Ravintola 17,70€
·        Lasten omat + kavereiden synttärit (yht. 5 kpl synttäreitä + tarjoilut!) 132,79€
·        Joululahjat 29€
·        Ikea 61,34€
·        Hoitotätien muistamiset 10,47€

Voi turhuuksien turhuus mikä kuukausi taas...

Tyttäreni tanssiharrastukseen liittyy aina kevätnäytös, johon vanhemmat voivat ostaa näytösliput. Tarjosin liput myös tyttäremme isälle sekä ex-anopilleni, koska he ajavat 200 km matkan pelkästään näytöksen takia. Ajattelin tässä mielessä olla ”reilu” heitä kohtaan, ja tyttäreni puolesta olen myös iloinen, että he tulevat paikalle.

Isälleni ostin uudet petivaatteet, yht. 49€.

Johonkin ylimääräinen energia on pitänyt suoltaa töiden loputtua, ja koska nyt oli aikaa, päätin istuttaa naapurin ja meidän tontin rajalle pensasaidan. Liuta taimia ja läjä multaa, kesäkukat ja avot. Nyt on piha viimein sellainen kuin mitä olen toivonut sen olevan.

Lasten (kirotut) vaatteet. Taas. Mutta! Toppahanskat olivat kaikki -50% ja niitähän meillä menee, joten money well spent tällä(kin) kertaa. Parempi ostaa -50% näin kesän kynnyksellä kuin täydellä hinnalla ensi syksynä. Kirppikseltä tein myös löytöjä seuraavaan vaatekokoon.

Omat vaatteet olivat alesta löydetty hellemekko ja läjä t-paitoja. Isännän vaatteet olivat ihan tyhmä heräteostos, vaikka alesta ostetut t-paidat olivatkin isännän mieleen.

Apteekkikulut olivat isäni lääkkeitä, joita maksoin hänen puolestaan.

Kahvila- ja ravintolakulut johtuivat entisten työkavereitteni kanssa vietetyistä ”jäähyväisistä”.

Lasten synttärit osuivat yhteen sumaan. Joka ilta oli jonkun synttärit sekä  oman lapseni synttärit.

Alesta löysin ensi jouluksi joululahjat, jotka nappasin kyytiin. Ärsyttää ehkä nyt, mutta ei sitten jouluna.

Ikea oli ihan turha reissu. Kyytiin lähti kaikkea mitä ilmankin selviäisi. Lapsille tusseja, pari kuramattoa ja sen sellaista.

Koska tyttäreni kesäloma alkoi, muistimme hoitotätejä kukilla.

Yhteenvetona:

Kun en enää laita ylimääräistä 200 euroa kuukausittain laskutilille, niin ne rahat menevät reilusti sitten jonnekin muualle. Ja kuten huomata saatatte, laskutililtä on maksettu lähes kaikki ylimääräinen, vähän on visallakin... ei näin, ei todellakaan näin. No, ensi kuussa ryhdistäydyn!

Plussana kuitenkin asuntolainan kutistuminen alle 90.000 euron!!!