Nordnet

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Vanhempien tukeminen taloudellisesti

En tiedä kuinka moni lukijoistani auttaa vanhempiaan taloudellisesti, mutta itse olen huomannut ajautuneeni siihen tilanteeseen. Isähän minulla enää on elossa, mutta isälläni on liuta riippuvuuksia: alkoholi, pelaaminen, tupakka.

Jotta kaikki isäni rahat eivät menisi edellä mainittuihin, veimme hänet siskoni kanssa äidin kuoltua pankkiin, ja avasimme hänelle oman pankkitilin sekä otimme verkkopankkitunnukset. Aiemmin äitini oli samasta syystä huolehtinut isäni rahoista ja antanut hänelle ikäänkuin ”viikkorahaa”. Tämä viikkoraha, jonka summaa en tiedä tarkasti (ehkä 50-100 euroa), kului lottoon, kavereiden kanssa kahvitteluun ja ryyppyputkien aikana myös viinaan.

Ensimmäiseksi automatisoimme isäni rahavirrat. Eläkkeestä menee e-laskuin kaikki kuukausittaiset kulut (yhtiövastike, puhelin, netti) ja joka kk siirtyy myös ylimääräinen 50€ ns. laskutilille, josta maksetaan vuosittain menevät laskut, kuten koti- ja autovakuutus. Isälleni jää kaikkien kulujen jälkeen n. 800€/kk rahaa ruokaan, bensaan ja valitettavasti myös juomaan.

Ensin ajattelimme siskoni kanssa seurata miten rahankäyttö isältä sujuu. Olimme isän kanssa sopineet, että pidän huolen isän verkkopankkitunnuksista ja maksan sieltä laskut, koska hän ei sitä itse osannut tehdä. Samalla seurasin mihin rahat todellisuudessa menevät. Vanhemmillani oli outo tapa nostaa aina 140€ viikossa rahaa ilm. ruokaostoksiin, ja tätä tapaa isänikin noudatti. Ruokaan hänellä meni hädin tuskin viittäkymppiä enempää viikossa.

Mutta mitäpä luulette, miten kävi rahankäytön suhteen, kun hieman alle 7-kymppinen mies ensimmäistä kertaa yli 40 vuoteen alkaa harjoitella rahan käyttöä? No siinä kävi juuri niin, kuten ensimmäinen kappaleeni sanookin: olen päätynyt taloudelliseksi tukijaksi aika ajoin.

Kun puoliso katosi rinnalta, meni myös elämänhalu. Mitäpä sitä suomalainen mies muuta keksisi kuin tekosyyn tarttua viinapulloon? Ja kun ei yksin huvita ryypätä, otetaan naapuri kaveriksi. Ja kun ryypätään, otetaan Pohjanmaan kautta ja leikitään rikasta. Kun putki sitten päättyy, ei tilillä olekaan rahaa enää lääkkeisiin saati ruokaan. Edunvalvontaa isälleni ei voi saada, koska hän muutoin on vielä täysin oikeustoimikelpoinen.

Rehellisesti sanottuna välillä aina vit***aa, mutta onneksi avustussummat eivät vielä toistaiseksi ole olleet järin suuria. Kun emme ole virallisia edunvalvojia, emme oikein voi vetää tiliä nollillekaan. Yksi vaihtoehto olisi kai säästää isän laskutilille enemmän rahaa, mutta isä ei tähän suostu. Kätemme ovat siis sidotut. Niinpä me isin tyttöinä kannamme ruokaa ja lääkkeitä hänelle niinä kuukausina kun hän on laittanut 800 euroa kurkusta alas. Miettikää mikä summa!!

Mitä itse tekisitte tilanteessamme? Sen verran voinen vielä paljastaa, että hoitoon mies ei lähde, ei kirveelläkään. Selvänä isäni on maailman paras tyyppi, joten siksi tuntuisi äärimmäisen vaikealta katkaista välit tai jättää hänet ”oman onnensa nojaan”. Ajoittain tuppaa vain olemaan aika toivoton olo. 800 euroa kuukaudessa kurkusta alas. Tsiisus.

10 kommenttia:

  1. Nämä on aina vaikeita asioita. Itse ehkä koettaisin keskustella isän kanssa nimenomaan silloin, kun hän on selvänä (ei krapulassa, koska silloin saattaa häpeän tunne estää puhumisen). Tuo viikkoraha tyyppinen rahansaanti sopisi isällesi varmasti edelleen, jos hän siihen vain suostuisi, että tilille tulee käyttöraha esim. kerran viikossa. Tai jos isäsi asuu lähellä, voisitte ehkä käydä hänen kanssaan yhdessä kaupassa ostamassa viikoksi ruokaa ja loput saakoot käyttää niin kuin haluaa.

    Käytetyn rahan määrää en lähtisi kritisoimaan, sillä isälläsi on kaikki oikeus käyttää rahansa niin kuin haluaa - vaikka koko 800€.
    Mutta itse en lähtisi kyllä enää sen päälle ostamaan isälle ruokia ja lääkkeitä, jollei hän ole etukäteen antanut ruokarahaa tyttärille säilytettäväksi.

    Sinällään voisi olla tehokasta, että isäsi saisikin yhden viikon tuntea ruokarahojen juomisen seuraukset, mutta se edellyttäisi, ettei hänellä ole koko kuukauden rahaa heti käytettävissään.

    Voimia teidän perheelle!

    T: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viikkorahasysteemi kuulostaa kyllä fiksulta, jos isä vain siihen suostuu...

      Tuohon en kyllä pysty, että jättäisin toisen ruuatta, jos on omat rahansa juonut... Jos rahat loppuvat kesken juomisen takia, tuon ikäinen on jo pelkästään sen juomisen takia niin heikossa kunnossa, että pakko sitä on jotakin ravintoakin saada. Mietityttää sekin, että mitä siitä seuraisi itselle, koska tavallaan "istun" hänen rahojensa päällä. En ole virallinen edunvalvoja, mutta olisin kuitenkin sellainen, joka antaisi viikkorahaa, mutta en annakaan ruokarahaa, jos on rahat juonut. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan? Minuthan voisi periaatteessa nostaa syytteeseen, koska en anna isälle rahaa perustarpeisiin. Hirveän vaikeita kuvioita!!

      Poista
  2. Oma äitini kuoli aika melkeinpä päivälleen 3v sitten 60v alkoholiin. tiesi kyllä missä mennään mutta riippuvuus ja masennus oli vahvempia. Meidän tilanteessa oli vaikeaa se että kun hän halusi muutosta ja olisi yrittänyt niin apua ei saanut...ainakaan asiantuntevaa. masennus ja paniikkikohtaukset lääkittiin viinalla ja vaikka oli monen lääkärin laurunto vakavasta masennuksesta joka ehdottomasti vaatisi terapiaa ei ammattiapua saatu... alkoholi lisää masennusta ja masennus/paniikkikohtaukset sitä että haluat juoda ja turruttaa itsesi ettei olo olisi niin kamala.
    Jälkeenpäin olen miettinyt että olisi pitänyt vaan laittaa ns pakkohoitoon. välit olisi ehkä menneet mutta katkolta lähtee heti kun olo käy tukalaksi koska ketään ei voi pakottaa sielä olemaan.
    äiti ei meille puhunut omista rahaasioistaan eikä ikinä suostunut ottamaan oikein mitään vastaankaan. piti kulissia viimiseen saakka että kaikki paremminkun oikeasti. pikavippejä oli valtavasti ja miesystäväkin oli rahoittanut juomista.
    Minun teoriani on että kyllä jos viinaa haluaa keino sen saamiseksi keksitään. Riippuvuus on riippuvuus.
    itse nostaisin kissan pöydälle ja sanoisin että et halua haudata isäänikin että apua pitää nyt hakea. reagtio voi olla voimakaskin joten kannattaa antaa sulatella. omaisille on erilaisia tukimuotoja...kysyisin ammattilaiselta miten toimia, samalla saat itsellesikin apua ja tukea.

    voimia teille.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, että sitten kun sitä viinahammasta alkaa kolottaa, se viina saadaan jostakin, mitä kummallisimpia reittejä pitkin.

      Apua on tarjottu ja äidin kuoleman jälkeen sitä vastaanottikin, mutta sitten ilmoitti, että tämä riittää, pärjää muka omillaan.

      Poista
  3. Tilannehan kaiken kaikkiaan on teillä paremmin kuin monilla. Perus elämiseen on riittävästi rahaa ja laskut hoituvat. Käteisvarojen osalta tuo Ananaksenkin ehdottama "viikkoraha" kuulostaa hyvältä. Eli viikkorahaa varten olisi oma tilinsä jonne viikottain käyttövara siirrettäisiin. Lääkityksen vaatiman rahan voisi jättää tilille jolta laskut maksetaan jolloinka raha lääkitykseen olisi aina tallessa.
    Raha-asioita hänen kanssaan keskusteleminen olisi myös paikallaan. Kerro hänelle että et voi rahoittaa hänen elämäänsä niin kauan kun hänen omat tulonsa ovat aivan riitävät. Asia kannattaa myös perustella eli kertoa että tuo raha on tavalla tai toisella pois sinulta ja lapsiltasi. Kerro myös että tarvittaessa toki tuet häntä rahallisesti, mutta lainan muodossa.
    Asiaan kannattaa puuttua nyt heti vaikka se tuntuu vaikealta koska yhtään helpommaksi asian hoitaminen ei muutu jatkossakaan. Hyvä olisi jos saisit myös sisaresi mukaan tähän rintamaan. Isäsi ei ryhdistäydy ja ota vastuuta itsestään niin kauan kuin on yksikin henkilö joka häntä on valmis hyysäämään. Nähty on.

    VastaaPoista
  4. Oi voi, ei riitä kommenttiloota tähän tarinaan. Veljeni vei kaikki äidin rahat. Teki pikavippejä, tilasi hobbyhallista ja muista paikoista. Välillä vein ruokaa ja joskus veljeni vei nekin. Rahoitin välillä äidin menoja, sillä hän ei halunnut poikaansa vastaan nousta... Sitten vielä äitini onnistui saamaan pankista käänteinen asuntolaina, vaikka soitin sinne, että todellisuudessa ne rahat menevät veljelleni. Sitten äiti ei enää pärjännytkään kotona ja jouduin setvimään niitä raha-asioita. Ei riittänyt keittiön pöytä laskuille. Äiti muutettiin palvelutaloon ja pankki taivutteli minut takaamaan äidin lopoulainan ja tyhmyyksisdäni suostuin. Kyllä monet surut olen äitini asioissa käynyt. Vielä ennen kuolemaansa hän kysyi minulta, että onko veljelleni antaa rahaa. Valehtelin, että on. Kaikki raha-asiasi ovat nyt hyvin. En halunnut hänen taakkaansa enempää lisätä. Että mitä sitä ei rakkaan ihmisen puolesta tekisi. Tytär äitinsä ja äiti poikansa.
    Terv. Velaton

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat tosi surullisia tarinoita :( Mutta ilmeisesti olet selvinnyt tästä, koska nimimerkki on "Velaton"? Tätä minä en ymmärrä, miten jotkut aikuiset lapset käyttävätkin niin röyhkeästi vanhempiaan taloudellisesti hyväksi. Näitäkin tapauksia löytyy lähipiiristä :(

      Poista
  5. Kuulostaa aika ikävän tutulta tilanteelta lähipiirissä. Itselläni meni välit isään jo ennen kouluikää vanhempien erotessa isän alkoholismin vuoksi, ei pahemmin olla tavattu.

    Mitä olen läheltä kyseisenlaista tilannetta seurannut, niin rahaa ei kannata hyvää hyvyyttään toiselle antaa jos omat rahansa menevät kurkusta alas tai muuten täysin hukkaan. Jos isälläsi on vielä itsetunto jäljellä niin ruokajonoon joutuminen voisi olla tepsivä herätys tilanteen vakavuudesta? Siellä on myös monesti sääntö, että paikalle tullaan selvinpäin jos ruokaa meinaa saada. Voisi mahdollisesti avata hieman silmiä kun näkee kohtalotovereita ja joutuu ottamaan apua vastaan täysin tuntemattomilta?

    Läheiset monesti liian helposti ummistavat silmänsä ja auttavat pyyteettömästi, se on lopulta pahin karhunpalvelus jonka voi tehdä koska ongelmaisen ei täydy tehdä tavoilleen mitään muutoksia niin pitkään kun tietävät apua tulevan lähipiiristä tarpeen vaatiessa :(

    VastaaPoista
  6. Miten voikin olla näin monta samanlaista tarinaa! Vanhassa duunissa nämä perheenjäsenten taloudelliset hyväksikäytöt tulivat erittäin tutuksi.. Ja omassa perheessä myös valitettavasti tapahtunut tuota, että rahat haaskattu peleihin ja alkoholiin :(... Mikä siinä onkin, ettei toisilla pysy se kontrolli ollenkaan!! Ja yleensä aina puoliso yrittää pitää korttitaloa pystyssä ja mahdollisesti tällä tavoin jopa tukee tilannetta tahtomattaan.

    VastaaPoista
  7. Oi voi ja plääh, tyhmää kun alkoholismi on niin yleistä! :( Alkoholiongelmaisen lapsi olen minäkin. Tuollaista ongelmallista rahatilannetta ei sentään ole.

    Mun mielestä nää ehdotukset esim. lääkerahojen jemmaamisesta laskutilille tai viikkorahan antamisesta ruokaan on hyviä. Hirveen vaikeahan se toisaalta on toisen aikuisen ihmisen rahoja hoidella ilman virallista edunvalvojan statusta, jos rahojen omistaja on eri mieltä toimista. Ruoatta en missään nimessä jättäisi minäkään, mutta korostaisin, että se raha on sitten pois seuraavan kuun tuloista, eli vain lainaisin.

    VastaaPoista