maanantai 4. heinäkuuta 2016

Suunnitelma B:stä suunnitelma C:hen

Kerroin jo aiemmin, että minut irtisanonut työnantaja tarjosi minulle kahta eri työpaikkaa organisaatiossaan. Toinen oli ehdoton ei toimenkuvan ja jo palkkauksenkin takia; palkka olisi tippunut tonnilla kk:ssa. Toinen tehtävä oli sellainen, jota olisin tehnyt myös hampaat irvessä, ei ollenkaan tarpeeksi haastavaa työtä. Palkka olisi tippunut 500€/kk. Tämän olisin vielä ”sietänyt”.

Kun päätös yliopistosta tuli (en siis päässyt sisään yhden pisteen takia), olin ahdistunut ja epätoivoinenkin. Mietin useita päiviä mitä teen ja kyselin mieheni ja ystävieni mielipiteitä. Kaikki sanoivat, että ota se tarjottu paikka vastaan. Vaikka en halunnut ottaa, ilmoitin silti kiinnostukseni siitä työnantajalle. Samana päivänä sain tietää joutuvani työhaastatteluun kk:n päästä ja tattada-daa: haastattelija on minut irtisanonut henkilö.

Eihän tässä sinänsä mitään, mutta en ole teille ihan kaikkea paljastanut tästä henkilöstä ja meidän väleistä muutenkaan... Tämä henkilö on koko organisaation heikoin lenkki ja varmaan ilkeinkin. Häntä on yritetty koko henkilöstön voimin savustaa ulos, koska hän ei osaa työtään eikä hänellä ole koulutusta siihen (jopa minä olen koulutetumpi kuin tämä ”korkea esimies”, vaikka eihän koulutuksella ole aina väliä esimiestehtävissä, vai?). Hän on nainen ja tekee päätöksiä, jotka ovat 99%:sti aina lainvastaisia ja koska hän on NAINEN, hän tekee päätökset tunneryöpyissään. Niinpä minä ja muut alaiset olemme saaneet tuta hänen hormonitoiminnastaan aika ajoin eivätkä nämä ryöpyt ole olleet mukavia. Siispä minä ahdistuin, kun kuulin a.) joutuvani vielä haastatteluun ja b.) haastattelijana on tämä noita-akka. Juttelin vielä asiasta parin kollegani kanssa ja kaikki käskivät ottamaan luottamusmiehen mukaan haastatteluun. Olivat sitä mieltä, että noita-akka aikoo lynkata minut täysin. Kiva!

Nukuin taas pari levotonta yötä ja mietin miksi minä haluan töihin tuohon läpimätään organisaatioon, josta olisin ollut joka tapauksessa lähtemässä heti, kun olisi ollut tiedossa seuraava paikka? Miksi minä haluan kiusata itseäni kohtaamalla vielä kerran tämän naisen, josta pääsin eroon? Miksi haluan mennä tekemään työtä, jota en oikeasti halua tehdä? Niin, miksi? Siksi, koska olen helvetin tunnollinen ja kiltti tyttö? Tämän työn, josta minut on irtisanottu, takia olen läpikäynyt hiljattain burn-outin. Kuinka monta kertaa pitää vielä hakata päätä seinään ennen kuin näkee asiat niin kuin ne ovat?

Kaiken tämän pohdinnan lisäksi mietin mitä järkeä on hakea summamutikassa työpaikkoja, joita ei oikeasti halua? Olen kirjoittanut kymmenkunta työpaikkahakemusta paikkoihin, koska kiltti ja tunnollinen minäni käskee. Se kiltti tyttö kieltäytyy olemasta työtön.


Mutta jospa asian kääntäisikin toisella tapaa... Mietin mitä minä haluaisin sitten tehdä. Opiskella. Sitä varten hain opiskelemaankin. Vuoden levähdystauko työmaailmasta olisi ollut lottovoitto. Miksi en voisi tehdä sitä nytkin, ilman opiskelupaikkaa? Minulla on sellainen tutkinto, että pystyn avoimen kautta opiskelemaan lisäpätevyyksiä ja toipumaan samalla kaikessa rauhassa työuupumuksestani + hakemaan myöhemmin näiden lisäpätevyyksien avulla uusiin toimenkuviin, sellaisiin, jotka edesauttavat jaksamistani ja joita haluan ihan oikeasti tehdä! Jos kerran TE-keskuksen täti hyväksyy opintoni sivuopinnoiksi ja ainoa mitä minun täytyy tehdä, on vastata puhelimeen, niin ehkä tämä voisi olla se minun plan c? Okei, poden huonoa omaatuntoa siitä, että elän ansiosidonnaisella, mutta jos kuitenkin pyrkimykseni on työllistyä ja selvitä elämästä ilman burn-outeja (=kuluttamatta enempää yhteiskunnan rahoja), niin ehkä tämä olisi se kaikkein fiksuin tapa toimia juuri nyt? Vai?

13 kommenttia:

  1. Todellakin teet ratkaisun, jonka tunnet olevan itselle ja perheelle paras! Eihän sulla ole tarkoitus jatkaa ansiosidonnaisella elämistä loputtomiin,se on vain välivaihe kohti uutta ja parempaa työtä.

    VastaaPoista
  2. TE-toimisto voi kääntää takkinsa hyvin nopeasti, jos tarjotusta työstä kieltäytyy (eli ainakin jättää menemästä haastatteluun). Haastattelijasi kuulostaa siltä, että saattaisi ilmoittaakin haluttomuudestasi työhön jos sinulle tulee siitä karenssi.
    Minusta tarjottu työ ei kuulosta hyvältä ja opiskelu olisi sinulle parempi vaihtoehto, mutta oletko varautunut karenssiin tai oletko siinä jo nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen edelleen irtisanomisajalla, joten TE-keskus ei voi/pysty puuttumaan tähän työtarjoukseen millään tavoin. Tämän myös varmistin käynnilläni TE-keskuksessa. Onneksi!

      Poista
  3. se että sinulle maksetaan vuosi tai pari ansiosidonnaista on yhteiskunnallekin pitkässä juoksussa halvempaa kun se että koet burnoutin ja tulet työkyvyttömäksi... Kumminkin jos nyt palaat töihin se kynnys muuttaa asioita vain kasvaa henkisesti etenkin. jos et uskaltanut sitä nyt uskallatko silloinkaan. luonnollistahan se on että pelottaa ja ahdistaa mutta pitää muistaa iso kuva! koita miettiä mitä sinä haluat millaista elämää sie haluat viettää esim 5v päästä ja sitkun kuva on kirkas mieti miten pääset sinne. Mutta älä ole sinisilmäinen, sinuna liittyisin johonkin työttömien facebooksyhmään tms missä ihmiset osaa neuvoa sinua välttämään kaikki karikot työkkärin kanssa! Se on oma taiteenlajinsa asioida sen puljun kanssa.

    VastaaPoista
  4. itse olen saanut kovasti rohkaisua ja uskoa lukemalla noita kirjoja mistä olen kirjoittanut blogiinikin. kokeile ihmeessä jos se auttaa Kiyosakin kirjoista on ainakin valtavasti saanut uskallusta ja tsemppiä. löydät ne ilmaisiksi kirjastosta.

    VastaaPoista
  5. Meinasin tulla kirjoittamaan pidemmänkin kirjoituksen Plan C puolesta, mutta muut ovatkin jo ehtineet ilmaista ajatukseni. Ääni minultakin siis Plan C:lle.
    Toisaalta Avoimen yliopiston opinnot tuskin estävät sinua hakemasta ja vastaanottamasta kiinnostavaa työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avoimen opinnot eivät onneksi estä töiden etsintää. Eli jos sitä opiskelisi ja katselisi rauhassa ympärilleen...

      Poista
  6. Juu, olen sivusta seurannut erään hänelle vastenmielistä työtä tehneen ihmisen tarinaa. Seurauksena syvä masennus ja lopulta työkyvyttömyys. Joten mieti sitä hintalappua...

    VastaaPoista
  7. Tässä on mielestäni koko tekstin ydin:

    "miksi minä haluan töihin tuohon läpimätään organisaatioon, josta olisin ollut joka tapauksessa lähtemässä heti, kun olisi ollut tiedossa seuraava paikka? Miksi minä haluan kiusata itseäni kohtaamalla vielä kerran tämän naisen, josta pääsin eroon? Miksi haluan mennä tekemään työtä, jota en oikeasti halua tehdä? Niin, miksi? Siksi, koska olen helvetin tunnollinen ja kiltti tyttö? Tämän työn, josta minut on irtisanottu, takia olen läpikäynyt hiljattain burn-outin. Kuinka monta kertaa pitää vielä hakata päätä seinään ennen kuin näkee asiat niin kuin ne ovat?"

    Tuon perusteella et todellakaan ota duunia vastaan saati mene työhaastatteluun vaan alat oikeasti etsiä jotain mistä olet kiinnostunut ja innoissasi. Suosittelen katsomaan pari motivational youtube videota, jotka ehkä saavat sinut ajattelemaan rohkeammin. Laitoin alle pari linkkiä, joita itse olen käyttänyt vastaavissa tilanteissa, zemppiä!

    https://www.youtube.com/watch?v=GwfhH8yDZQo

    https://www.youtube.com/watch?v=ZOy0YgUDwDg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ugh, puoli minuuttia jo tuntui siltä, että been there... Suurkiitos näistä linkeistä!!

      Poista
  8. Pakko vielä todeta, että haasteellisintä tässäkin on se, että itse tiedän, etten aio mennä tuohon työhaastatteluun, mutta jotenkin tuntuu, että olen pettymys miehelleni. En ole se nainen, joka olin tavatessamme. Toisaalta tiedän olevani parempi vaimo ja äiti, jos en mene ja jatkan paremman etsimistä. Tuon selittäminen miehelleni onkin aikamoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mutta sie opeskelet kuitenkin muutaman vuoden.. jos sinäkin olet melkein 70vuotiaaksi työelämässä niin välissä tulee väkisinkin muutoksia....ei ole enää sellaista aikaa että mentiin töihin ja siellä oltiin aikojen loppuun ja se pitää vaan hyväksyä. miehesi tulee kiittämään sinua myöhemmin että olit rohkea ja toimit kun että jäit heittopussiksi kokoeläksesi tai siihen saakka että päässäsi napsahtaisi

      Poista