keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Yllättävä löytö Trafin laskussa!

Kuinka moni muistaa tv-lupamaksun? Tv-lupa oli edullisinta, jos sen maksoi yhdessä erässä, ja kalleinta, jos 4 erässä. Sain taannoin dieselveron autostani maksettavaksi ja ällistyin, kun tajusin, että halvinta oli maksaa lasku 4 erässä yhden erän sijaan! Olen aina muka säästänyt kuluissa maksamalla ne yhdessä erässä, mutta en tiedä onko tässä virhe vai tajusinko tämän vasta nyt. 

1 erässä 654,02€
2 erässä 324,87€, yht. 649,74€
4 erässä 159,97€, yht. 639,88€

4 erässä maksaminen tuo säästöä 14,14 euroa! 


Kävin isäni luona ja Trafi oli häntäkin ystävällisesti (?) muistanut. Hänellä erät menivät päinvastoin eli 1 erässä maksaminen oli edullisinta. Hänellä on bensa-auto. 

Oletteko sattuneet huomaamaan vastaavanlaista omalla kohdallanne?

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Turhautumista ja vähän lisää turhautumista

Kerroin täällä millainen projekti oli hakea ansiosidonnaista. No, saman ammattiliiton lakimies on nyt sitten viemässä irtisanomistani hallinto-oikeuteen eikä tämäkään asia ole edennyt kuin Strömsössä... 

Kertauksena aiemmasta...

Tein siis oikaisuvaatimuksen työnantajalleni irtisanomisestani. Työnantajani oli yt-neuvotteluiden aikaan perustanut uusia toimenkuvia, joihin minulla ja muutamalla muulla olisi ollut pätevyys. Tehtäviä ei tarjottu kuitenkaan kenellekään meistä, joten luottamusmiehen ja ammattiliiton lakimiehen turvin teimme asiasta oikaisuvaatimuksen. 

Oikaisuvaatimus piti tehdä 14 päivän kuluessa irtisanomisajan päättymisestä kirjallisena. Siinä piti näkyä päätös, mihin muutosta haetaan, millaista oikaisua vaaditaan ja millä perusteella oikaisua vaaditaan. Lisäksi tietysti omat tiedot. Sainkin luottamusmieheltä valmiin pohjan, johon täytin tiedot omalta osaltani ja liiton lakimies tarkisti tämän. Sitten vain allekirjoitukseni ja luottamusmies toimitti paperit perille.

Noin kuukauden päästä sain vastineen oikaisuvaatimukseeni. Onneksi luottamusmies oli jo etukäteen varoittanut, että työnantaja kiistää tehneensä mitään virhettä, mutta silti vastineen teksti oli todella karua luettavaa. Kaikki ne vuodet, jotka olin tässä työpaikassa viettänyt, kaikki ne tehtävät, joita olin suunnitelmallisesti tehnyt, kumottiin vastineessa. Yht'äkkiä en ollut enää tekstin mukaan kukaan, en osannut mitään, eikä minulla ollutkaan työkokemusta mistään. Näin punaista tekstiä lukiessani. Sitten tuli itku.

Kun tunnekouhuni laantui, laitoin sähköpostia luottamusmiehelle, joka ilmoitti välittävänsä vastineeni lakimiehelle. Meni viikko. Alkoi toinen viikko. Minulla alkoi jo iskeä paniikki, koska valitusaika on 30 päivää ja valitusosoitus pitää vielä lähettää postitse. Kun toisella viikolla en kuullut luottamusmiehestä mitään, soitin hänelle. Sain kuvan, että herra oli unohtanut koko asian. Sanoi kuitenkin, että vastineeni oli suorastaan naurettava ja molemmat olimme huomanneet, että vastineessa uusiin toimenkuviin oli lisätty aivan uusia kriteerejä, joita itse hakuaikana ei ollut. 

Seuraavaksi odotin kaksi päivää sähköpostia lakimieheltä. Hän oli aivan kuutamolla koko asiasta, vaikka oli tarkastanut oikaisupyyntönikin. Laitoin hänelle puhelinnumeroni, johon voi soittaa, mutta hänestä sähköposti on ilmeisesti kaikkein toimivin (ja hitain) ratkaisu. Kolmas viikko on jo parasta aikaa vauhdissa, kun meillä menee aika sähköposteja kirjoitellessa eikä mitään valmista vielä edes ole! Nytkin piti saada viikonlopuksi luonnos luettavaksi, mutta sen sijaan sain perjantaina iltapäivällä sähköpostin, jossa kysyttiin koulutuksestani... Ei hyvältä näytä. Toivottavasti huomenna saan jonkinlaisen luonnoksen tarkastukseen, vaikkakin pelottaa onko siinä mitään todenperäistä, kun juristilta olivat kaikki faktat täysin hukassa. 

Eli lakimies tällä kertaa laatii puolestani valitusosoituksen hallinto-oikeuteen. Valitusaika on sen 30 päivää. Valituskirjassa tulee ilmoittaa henkilötietojen lisäksi päätös, johon haetaan muutosta, miltä osin päätöksestä valitetaan ja muutos, joka siihen vaaditaan tehtäväksi (rahallinen korvaus, kiitos) sekä muutosvaatimuksen perusteet. Lisäksi mukaan pitää liittää päätös, josta valitetaan (irtisanomiseni) sekä työnantajan vastine. 

Minulle tämä lysti kustantaa 250 euroa, mutta mikäli voitan oikeudessa, työnantaja saa maksaa tuon takaisin "pienten" korkojen kera, I hope. Jos häviän, menetän tuon 250 euroa, en mitään muuta. Tuo on vielä sellainen summa, jolla uskaltaa lähteä hakemaan oikeutta, mutta luottamusmiehen mukaan 80% jättää sen silti tekemättä! Niin meidänkin tapauksessa... Kymmenkunta henkilöä olisi voinut jättää oikaisuvaatimuksen ja jatkaa hallinto-oikeuteen, mutta vain kaksi meistä käy tämän prosessin läpi. Miten tämä maailma muka ikinä muuttuu, jos kukaan ei taistele epäoikeutta vastaan? 

Kaiken muun kukkuraksi entinen työnantaja rekrytoi kaiken aikaa lisää väkeä ja tiedossa on, että vuodenvaihteessa alkaa taas uudet yt-neuvottelut. Jotenkin en ymmärrä yhtälöä...

Itse toivon, että valituskirja saataisiin nyt heti alkuviikosta pakettiin ja postin matkaan, koska huomaan olevani pinna kireällä. Sähköpostiviesti lakimieheltä ja minä juoksen vessaan. Koko asia vaikuttaa kaikkialla kehossani, ja valitettavasti myös parisuhteessa. Mies tosin on ollut ihanan ymmärtäväinen, kun olen puhunut hänelle asiasta ja "kiukuttelustani". En ole koskaan ollut riitelijä-tyyppiä enkä toivo kenellekään pahaa, joten siksi omien oikeuksien taisteleminen tällä tavoin saa minut voimaan todella pahoin. Mutta ehkä tämä tästä!?

torstai 22. syyskuuta 2016

Heräteostoksien korvaaminen puutelistalla

En ole saanut aikaiseksi päivittää viikkokatsauksiani, mutta aika hyvin budjetti on pitänyt paikkansa. Välillä on ylityksiä, joita sitten tasoitellaan muina viikkoina. 

Kun näitä heräteostoksia on tässä nyt pitkin matkaa aina tullut, päätin tehdä listan, mitä kaikkea ihan oikeasti tarvitsen. Kotia olen tässä nyt jonkun verran laittanut, kun kerrankin on aikaa ja ideaa sisustuksen suhteen. Vaikka kotiin on rahaa nyt jonkin verran uponnut, kertaostokset eivät ole olleet kalliita. Kypsyynnyin takkeihin, jotka lojuivat eteisen lattialla; ostin eteiseen naulakon (29,90€). Keittiön pöytään ostin uuden vahakankaan (9,90€). Tässä pari esimerkkiä. 

Listalla on vielä mm. käsipyyhkeitä, lakanoita, kumisaappaat, talvikengät, jalkalamppu, kattolamppu x2, ulkovalot, matto, järkkäri, piano... Kaksi viimeistä eivät tule olemaan heräteostoksia, vaan pitkään harkittuja ja suunniteltuja esineitä, joita olen halunnut jo vuosia. Enkä tiedä vaikka joutuisin vielä vuosia niistä haaveilemaankin. Listalta on jo pyyhitty yli mm. lapsen toppatakki (6€ kirppikseltä), lasten toppahousut (30€), trikookude ja virkkuukoukku (32€).

Lista on ollut yllättävän tehokas työväline. Kun mieli halajaa törsäilemään, kaivan listan esille ja ostan sitä, mitä tarvitsen. Eipähän tule morkkista jälkikäteen. Lisäksi ei tule ostettua normihinnoillakaan, vaan nyt kun tietää mitä tarvitsee, syöksyn tarjouksesta/ kirppikseltä tavaran noutamaan. 

Olen tosin huomannut senkin, että liian tiukka "kuri" ei vain ole minua varten. Ei karkkilakossa, liikuntapakossa eikä kyllä viikkobudjetissakaan. Jos sitä vain tyytyisi 250 euron kuukausisäästämiseen ja kaikki muu ylimääräinen menee sinne milloin sitä kulloinkin tarvitaan. Nyt kun tilillä on ollut pari ylimääräistä satkua, ei niitä ole tullut edes kulutettua. Siirtyvät kuun lopulla sijoituksiin, vaikka pelkäsin, etten tässä kuussa saa sijoitettua mitään :)  

maanantai 19. syyskuuta 2016

Pientä pelkoa ilmassa

Jos aiemmin tuloni (lapsilisät ja elatusmaksut huomioiden) kk:ssa olivat n. 2400€, tällä hetkellä ansiosidonnaisen turvin jäädään tuloissa n. 1600 euroon kk:ssa. Aikamoinen pompsaus alaspäin. Olin laskenut, että summa olisi ollut 1900€/kk, joten aikamoinen järkytys oli, kun summa oli vielä pienempi. 

Minulla ei ole oikeastaan enää mitään mistä karsia kuluja. Autoa olen yrittänyt myydä jo pitkään, ja sille oli kiinnostusta, mutta ostaja ei sitten koskaan saapunutkaan paikan päälle. Auton myymisestä minulle vapautuisi joka kk n. 165€. Tämä 165€ on mennyt laskutililleni joka kuukausi ja se sisältää katsastuksen, huoltomaksuja, vakuutukset, diesel-verot jne. Auto seisoo autokatoksessa lähes käyttämättömänä, en edes muista koska viimeksi tankkasin sen. Heinäkuussa? Hintaa olemme tiputtaneet jo 1600€ ja pian olen valmis myymään auton "pilkkahintaan" päästäkseni siitä eroon.

Irtisanoin itseni myös ammattiliiton rinnakkaisjäsenyydestä, joka minulla oli aiemman ammatin harjoittamiseni varalle -100€/v. Alkuvuodesta irtisanouduin eräästä tieteellisestä tutkimusseurastakin, -50€/v. 

Ainoa, mitä enää "keksin" on kirkosta eroaminen. 

Asuntolaina on miehen nimissä kokonaisuudessaan (miksi näin, siitä voit lukea täältä) enkä uskon pankin myöntyvän kovinkaan suureen lyhennyksen pienentämiseen. Toisaalta en itse sitä edes haluakaan. 

Ruuassa olen jo säästänyt niin paljon kuin mahdollista, yritän edelleen nipistää siitä. 

Budjettini näyttää tällä hetkellä tältä:
  • laina + muut talon kulut (vakuutukset yms.) 841€
  • puhelimet n. 30€
  • laskutili 315€ (sis. auton, lasten harrastukset, terv.huoltomenot, vaatteet)
  • ruoka 400€
Yht. 1568€

Tästä voi päätellä, että jatkossa elämäni on kädestä suuhun elämistä. Sijoittamisen taidan saada unohtaa vähäksi aikaa... 

Mitä tulee entiselle työnantajalleni liittyvään oikaisuvaatimukseen, se tuli, kuten luottamusmieheni kanssa arvasimme, bumerangina takaisin. Nyt ryhdymme siis oikeustoimiin laittomasta irtisanomisesta. Prosessi kestää aikansa, mutta minä ja muut irtisanotut tiedämme olevamme voittajia ja tulemme saamaan jonkun korvauksen jossakin kohtaa. Juuri nyt tuo tieto ei hirveästi lämmitä, mutta ehkä sitten myöhemmin...

Lisätulojen hankintaa pitää alkaa tosissaan miettiä, mistä ja miten. Eräs ystäväni kertoi joulumyyjäisistä ja pyysi minua "askartelemaan" sinne tuotteita myytäväksi. Kehittelenkin paria "prototyyppiä" (=suomeksi kranssia), joita voisin laittaa myyntiin. Tavoitteena olisi saada parisataa euroa myyjäisistä. Ei paljoa, mutta tässä omassa taloustilanteessa todella paljon. Töiden metsästys jatkuu edelleen...

Onneksi (ei ehkä osuva sanonta) on kohtalontovereita, joiden kanssa pidämme toisemme järissämme ja tsemppaamme. Ei tämä lama voi enää kovin pitkään kestää. Eihän?

Jälkikirjoituksena...

Tämän tekstin kirjoitettuani tajusin, että ensimmäisestä ansiosidonnaisesta puuttuu 5 päivän päivärahat, ns. karenssi/ omavastuu, mikä lie nimeltään. Lisäksi sain palkkaa vielä 1.8., joten minulta uupui siis kuuden päivän päivärahat. Tässä onkin se uupuva 300€. Huokaus ja tuskanhien pyyhintä sentään! Eli tämä kuu kiristellään kukkaroa ja ensi kuussa saa jatkaa "entiseen malliin"...

perjantai 16. syyskuuta 2016

Lasten harrastukset

Lasten harrastuskausi pärähti jokunen viikko sitten taas käyntiin. Olen pitänyt sääntönä, että molemmilla lapsilla täytyy olla yksi liikuntaharrastus arkiliikunnan lisäksi. Halpaa ei lasten "liikuttaminen" seuroissa ole ja tästähän on mediassakin ollut syksyn mittaan juttua. 

Meillä tämä syksy starttasi onneksi vain kahdella harrastuksella. Tytär jatkaa tanssituntejaan yksityisessä tanssistudiossa. Syyslukukausi kustansi 136€. Kulut tuskin jäävät vielä tähän. Tytöllä olisi ollut mahdollisuus päästä myös "kehittyneempien" tanssijoiden ryhmään, joka olisi maksanut 336€/syksy, mutta jotenkin äidinvaistoni sanoi, että ei... Mieheni, joka ei siis ole lasteni biologinen isä, tarjoutui maksamaan tuon kalliimman hinnan, mutta kieltäydyin. 

Tytär kävi kokeilemassa myös salibandyä, ja olisi kovasti halunnut aloittaa senkin, mutta valitettavasti tanssitunnit oli jo maksettu ja salibandy olisi mennyt tanssin kanssa päällekkäin.

Poikani halusi salibandyn sijaan mennä uimakouluun kehittämään uimataitojaan. 14 kertaa 120€ + uimahallimaksut 14x3€, yht. 162€. 

Syksyn harrastuksille tuli hintaa siis 294€. Näin "halvalla" ei olla taidettu ennen päästäkään. Tosin samanmoinen pumpsaus tulee keväällä uudelleen maksettavaksi...

tiistai 13. syyskuuta 2016

Ansiosidonnaisen päivärahan hakeminen – pahempaa kuin asiointi Kelassa?

Oman työttömyyskassani nettisivut ovat sekavat kuin mitkä. ”Klikkaa täältä, jos olet työtön”- painike johdatti toiselle sekavalle sivulle, jossa pitää valita erilaisia ”tilanteita”, joissa työtön voisi olla. Selkeitä ohjeita olivat ainoastaan:

  • ilmottaudu työttömäksi työnhakijaksi irtisanomisajan päättymistä seuraavasta päivästä alkaen
  • lähetä työttömyyskassaan ensimmäinen hakemus, kun olet ollut työttömänä työnhakijana kaksi kalenteriviikkoa
  • seuraavan hakemuksen voi tehdä, kun on ollut 4 kalenteriviikkoa työttömänä (ja näin hakemuksia jatkossa täytetään neljän viikon välein)

Entäpä itse hakemus? Kun olen klikannut kaikki vaihtoehdot, jotka tilannekuvauksiltaan koskevat minua, päädyn epämääräiselle sivulle, josta pitäisi ymmärtää poimia mitkä kaikki liitteet  hakemukseen vaaditaan.

  • palkkatodistus väh. 26 työssäoloviikolta ennen työttömyyttä, jossa on eriteltynä lomarahat, lomakorvaus sekä palkattomat ja osapalkkaiset jaksot
  • kopio irtisanomistodistuksesta
  • kopio työtodistuksestani
  • muutosverokortti halutessani

Näillä 2-3 todistuksella pääsisi normaalisti hakemaan ansiosidonnaista, mutta... kun on ollut osittaisella hoitovapaalla, tarvitsin Kelan todistuksen sekä vuoden 2015 verotiedot. Eikä siinä vielä kaikki. Kun elämme netin ehdoilla, vain viisi liitettä sai lähettää hakemuksen mukana. No, haittaako se, jos irtisanomislapusta puuttuu viimeinen sivu...

Tilasin palkkatoimistosta jo hyvissä ajoin (heinäkuussa) palkkatodistuksen. Pyysin palkkatodistusta 2 vuoden ajalta, jotta siinä näkyisivät varsinainen palkkani, virkavapaani ja 80% työaikani. En saanut sellaista, vaan todistuksen tältä vuodelta. Ylläri-ylläri, sain sen työttömyyskassalta bumerangina takaisin. Lisäselvityspyyntö! Olen ollut sairaslomalla ja siksi ko. todistus ei kelpaa.

Pyysin palkkatoimistosta uudelleen 2 vuoden ajalta todistusta ja he ystävällisesti lupasivat faksata sen kassalle asiani nopeuttamiseksi. Ihan kiva, mutta jälleen siitä uupui yksi tärkeä tieto: olen ollut virkavapaalla. Toinen lisäselvityspyyntö! Kun luin kassan minulle lähettämää kirjettä, mietin tietääkö tuo etuuskäsittelijäni itsekään mitä hän oikeastaan haluaa minulta. Jälleen käännyin palkkatoimiston puoleen. Kun 1,5 viikkoon ei palkkatoimistosta kuulunut mitään, soitin sinne. Meni taas jokunen päivä ennen kuin ottivat sieltä yhteyttä ja sanoivat, etteivät he käsitä mitä kassa haluaa. Kerroin jo aiemmat puutteet lähetetyissä tiedoissa, mutta täti langan päässä sanoi, ettei hän voi käsittää mikseivät ne riitä ja miksi he haluavat palkkatodistukset mm. virkavapaaltani, koska sehän tarkottaisi minulle pienempää ansiosidonnaista. Hän lupasi selvitellä kassan kanssa kaksin asian, ilman minun ”välikättäni”. Jes. Eihän tässä muuten mitään, mutta minun kuuluisi saada jo hiljalleen 2.8. lähtien ansiosidonnaista... Sain muhkean lopputilin, josta jätin tällaista tilannetta varten extraa käyttötililleni, mutta kohta nekin rahat ovat finito. Ei oikein naurata.

Saman päivän aikana palkkatoimistosta soitettiin jälleen ja täti langan toisessa päässä kertoi selvittäneensä koko ”sotkun”. Kassa oli ollut väärässä ja hän oli nyt faksannut oikeat paperit sinne sekä jättänyt omat yhteystietonsa, etteivät enää ”kiusaa minua”. Vitsit, kun olisi tehnyt mieli tarjota tälle naiselle kahvit ja pullat sillä sekunnilla. Ihan loistavaa asiakaspalvelua! Eikä mennyt kuin hetki, niin kassa oli taas laittanut minulle viestin: uusi hakemuksesi. Voi vattu sentään...!!! Tein työtä käskettyä ja vihdoin ja viimein saan rahat tililleni kuukauden kestäneen selvitysrumban jälkeen. Halleluja! Ainoa pikku sivuseikka on tosin se, että ansiosidonnaista tipahtaa tililleni 300 euroa odotettua vähemmän. Odotan paperiversiota kotiin laskelmista, jotta voin tarkistaa asian. 300 euroa on nimittäin aikasta suuri summa...





lauantai 10. syyskuuta 2016

Puolison rahat ja rahasta puhuminen

Lopputilini myötä hihkuin kotona 10.000 euron saavutustani. Mieheni ei reagoinut oikein mitenkään, mikä ihmetytti itseäni suuresti. Lopulta hän myönsi olevansa kateellinen. Sama kateus onkin syy, miksi miestä kypsyttää ajatus siitä, että olen työttömänä kotona. Minä kun saan rahaa "kotona olemisesta". Sen sijaan hän tekee töitä (ja ajoittain lisätöitä), tienaa n. 20.000 euroa vuositasolla enemmän kuin minä, ja hänen tilinsä näyttää aika pitkälti nollaa. Miksi näin?

Kun itse harrastan juoksemista ja uintia, joista jälkimmäisen kustantaa edelliseltä työnantajalta ostamani Smartum-setelit, mieheni harrastaa lajia, johon uppoaa tuhansia euroja vuodessa. Koska laji on pienen piirin laji, en viitsi siitä sen enempää mainita. Hänen kaikki rahansa kuluvat siis rakkaaseen harrastukseen, hänen omasta tahdostaan, ja sitten vaimo, joka on työtön, omaa säästöjä/ sijoituksia enemmän kuin hän. Tosin faktahan on, että säästöni on tehty palkkatuloista työssäollessani, mutta tämä on tuntunut olevan miehelleni lähinnä sivuseikka. Tavallaan ymmärrän mieheni kateuden, mutta jokaisella meistä, hänelläkin, on valta valita mihin hän rahansa käyttää. 

Kun nyt saimme päänavauksen talousasioihin, joista emme ole juurikaan keskenämme puhuneet, mieheni jopa näytti minulle omia sijoituksiaan. Tiesin hänellä olevan joitakin suoria osakeomistuksia, mutta nyt hän näytti minulle salkkunsa sisältöä. Arvoa tällä salkulla on n. 8.000 euroa. Aika vähän yli 60.000 euron vuosituloilla. Tämä laittoi miehenikin miettimään asioita hieman toisesta näkökulmasta. Mutta ei mennyt aikaakaan, kun hän sai myytyä harrastukseensa liittyvän tarvikkeen 2000 euron hintaan ja paineli saman tien kaupoille. Meillä on mennyt roolit päälaelleen neljän vuoden yhdessä olon aikana, vaikka kyllä minullekin näitä "ostohepuleita" on siunaantunut... 

Käymämme keskustelu oli kaiken kaikkiaan äärimmäisen hyvä. Ja mikä parasta, en ole enää kertaakaan kuullut mieheni sanovan, ettei ymmärrä "miten joku voi olla kotona." 

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Ruokakustannukset nousseet

Koulujen alettua kuvittelin ruokakustannustemme pienentyvän, kun nuorimmainen saa lounaan esikoulussa ja vanhempi koulussa. Pieleen meni. Minusta on mukavaa, kun lapsillani on kavereita, jotka tulevat meille leikkimään, mutta nyt olen muutaman viikon aikana ruokkinut omien ja mieheni lasten lisäksi lasten kaveritkin. Ihan mielelläni tein sitä aluksi, mutta aika ajoin on ollut tilanteita, jossa ruokapöydässäni istuu 6 lasta, joista kaksi on omia ja itselleni ei ruokaa sitten ole välttämättä riittänytkään. Tai, jos olen suunnitellut ruuan niin, että se kestää seuraavaksikin päiväksi, ruoka onkin loppunut jo heti valmistuttuaan. 

Välillä olen kysynyt voisivatko pojat mennä leikkimään kaverin luo, mutta poikani on tullut sieltä nälissään kaverinsa kanssa meille kotiin. Erään kerran oli kaverin isä antanut molemmille pojille omenat päivälliseksi. Pojat olivat olleet siis syömättä yli 6h ja saivat omenat sitten nälkäänsä. Totesin, että ruualle taitaa ilmeisesti olla tarvetta... 

Tämän poikani parhaan ystävän perhettä en tunne millään tapaa enkä voi vetää johtopäätöksiä yhdestä "omena-päivällisestä", mutta päätin olla kitisemättä mielessäni asiasta sen enempää. Poikien puheiden perusteella olen käsittänyt, että pojan isä olisi työtön ja äiti pienipalkkaisessa työssä. Ehkä perheessä tekee "tiukkaa". Tälle kaverille on maistunut kaikki välipalat ja päivälliset hyvin ja kohteliaana poikana hän muistaa aina kovasti kiitellä. Omenoitakin hän toi pienen pussillisen kerran mukanaan minulle.

Omasta lapsuudestani on joidenkin kavereitteni äidit jääneet hyvin mieleen. Parhaan ystäväni äiti tarjosi aina majapaikkaa ja turvaa, kun sitä tarvitsin. Toivon siis, että voisin olla omien lasteni kavereille kanssa se tyyppi, jonka kotiin oli kiva mennä ja joka välitti. Ja jolta voi pyytää apuakin, jos sitä joskus tarvitsee. 

Näin ollen voi siis olla, että joudun venyttämään viikottaista ruokabudjettiamme... 

maanantai 5. syyskuuta 2016

Kutsu työhaastatteluun

Te-keskuksesta kehottivat laittamaan cv:n heidän sivuilleen, jota työnantajat voivat sitten katsoa "suljetussa ympäristössä". Entinen kollegani, joka on raapustanut yli 80 työpaikkahakemusta, ei ole saanut yli vuoden aikana ensimmäistäkään kontaktia tätä kautta, mutta minä sain viime viikolla ensimmäisen yhteydenoton. 

Puhelusta en oikein saanut tarkalleen kuvaa työstä. Menin puhelusta jotenkin niin hämilleni, etten edes tajunnut kysyäkään mitään. Firma ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Ystävällisen kuuloinen nainen puhui esimiestyöstä ja kouluttamisesta, ja tämä kuulosti korviini hyvälle. Sovimme ajan haastatteluun. Nainen lähetti minulle tarkemmat tiedot tekstiviestinä ja koska puhelusta jäi hieman epäselvä kuva firmasta ja toimenkuvasta, ryhdyin mieheni kanssa googlettamaan yritystä.

Kattoon noussut innostukseni laski äärimmäisen nopeasti tajuttuani, että se, mistä minulle puhuttiin, oli täysin ristiriidassa sen suhteen millaista työtä ko. yrityksellä oli tarjota: pölynimurin myyntiä ovelta ovelle sekä puhelinmyyntiä. Keskustelupalstoilta kävi nopeasti ilmi, että ko. yritys on rekrytoinut muitakin työntekijöitä "esimiesasemalla" ja lopulta he ovat olleet puhelinmyyjinä. Palkan voittekin arvata. 

Kun itselläni on te-keskuksen työpaikkavahti päällä, olen huomannut, että saan päivittäin n. 10-20 myyntiedustajan (=puhelinmyyjän) paikkaa sähköpostiini. Kieltämättä kuunnellessani politikkojen keskustelua "tekemättömästä työstä", herää kysymys siitä, onko puhelinmyyjän työ sitä työtä, jota kaikkien työttömien tulisi tehdä? Sitä paitsi, kuka tykkää puhelimyyjistä? En ainakaan minä. 

Arvatkaa peruinko haastattelun? Todellakin peruin. 

perjantai 2. syyskuuta 2016

Elokuun kuukausikatsaus

Elokuu on ollut hyvä kuukausi aiempiin verrattuna. Möin 194€:lla varastosta tavaraa + viime talven toppavaatteet pois. Lisäksi lopputilin suuruus oli kuin pieni lottovoitto itselle. Plussalle jäätiin vielä parin sadan euron verran kaiken alla olevan jälkeen. (En taas tiedä miksi tämä näyttää näin omituisesti nämä pisteet ja ranskalaiset viivat, ja tekee omia lisärivejä, mutta ehkä tästä saa oleellisen kuitenkin irti.)

VARAT €
31.7.16
31.8.16
Muutos
Osakkeet
127,92
141,12
+ 13,20
Rahastot
4.120,99
4.265,69
+ 144,70
Korkotili
7.321,72
10.339,98
+ 3.018,26
Yhteensä
11.570,63
14.746,79
+ 3.176,16


VELAT €


Asuntolaina
-88.818,83
-88.312,74
+ 506,09

Tulot elokuu:
 5241,33€

Tulot koostuvat lopputilistä, lapsilisistä, elatusmaksusta sekä tavaroiden myyntituloista.

Menot elokuu:  1737,84€

Säännölliset kulut: 1502,22€
·        Asuntolaina 591€
·        Taloon liittyvät kulut 250€
·        Puhelin (oma + pojan)  34,84€
·        Ruoka- ja päivittäistavarat 311,38€
·        Laskutili 315€ 

Ylimääräiset kulut: 235,62€
-         lasten vaatteet 45,63€
-         itselle paita 10€
-         ravintola 28,10€
-         pokkarit 18,00€
-         joululahja 30€
-         apteekki 6,55€
-         muut 42,84€
-         keikka + kuljetus 54,50€

Sijoittaminen: 3330€
-         korkotili 3000€
-         omat rahastot 300€

-         lasten rahastot 30€