Nordnet

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Itsensä kehittämisen hintalappu

Aloitin syyskuussa avoimessa yliopistossa erään aineen perusopinnot. Hain opintoja vastaavaan koulutukseen viime keväällä, mutta jäin pisteen päähän opiskelupaikasta. Näiden perusopintojen avulla saisin kolme lisäpistettä mikäli hakisin ensi keväänä uudelleen opiskelijaksi. Nämä opinnot olivat myös suoraa seurausta ammattipsykologin luona tehdyistä ”päätelmistä”. Päätelmistä siitä, mikä minusta isona tulee. Kun tammi-helmikuussa hakeuduin ammatinvalintapsykologille TE-keskukseen, useampi taho totesi, ettei hetki ehkä ole oikea. Olinhan sairaslomalla burn-outini takia. Uupuneena kun ei tule tehtyä välttämättä niitä oikeita ratkaisuja. Nyt nämä ihmiset voisivat tulla sanomaan ”mitäs minä sanoin!”

Kaksi kuukautta opintojen aloittamisesta olen hakannut päätäni aika monta kertaa seinään. Ei, tämä ei ole minun juttuni. Sinnittelen, koska olen tähän mennessä kustantanut opintojani jo:
  • 380 € avoimen yliopiston opintomaksuja
  • 102,90 € oppikirjoista

Oppikirjoja ei yllättäen kirjastosta saa, koska meitä on iso ryhmä opiskelemassa samalla paikkakunnalla, mutta luotan siihen, että saan kirjat myytyä seuraaville opiskelijoille kevään/ kesän aikana ”hyvään hintaan.”

Perusopintojani ei myöskään katsottu hyvällä taannoisessa työhaastattelussani. Hain työpaikkaa AMK-tutkinnollani, mutta ensimmäisenä minulta kysyttiin mikä minä oikeastaan olen ammatiltani, koska olen suorittanut myös ylemmän korkeakoulututkinnon ja teen siihen lisää sivuaineopintoja. Itseäni hieman kummastuttaa tämä asetelma. Poissulkeeko toinen tutkinto toisen, ja jos poissulkee, niin miksi? Miksi automaattisesti kuvitellaan, ettei ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö haluaisi tehdä amk-tutkinnon tasoista työtä? Vaikka haastattelu meni hyvin, villi veikkaukseni on, että tehtävään valitaan ”pelkkä” AMK. Tämä selviää alkavalla viikolla. Siihen saakka yritän jaksaa paneutua tenttikirjojen ihmeelliseen maailmaan. Onneksi voi aina siivota ;)


perjantai 28. lokakuuta 2016

Kuluttamisen ilosta

"To buy or not to buy?"
Vaikka olen saanut pahimmat ostohysteriani taltutettua, huomaan minulla olleen kuluneen vuoden aikana ”kulutuksen teemakuukausia”. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi viime keväänä ostin itselleni ja lapsilleni tarpeeseen vaatetta joka kuukausi. Kesällä reissasin lasten kanssa ja täydensin omaa kesävaatekaappiani. Loppukesän ja alkusyksyn ostin lapsille kuukausittain vaatetta, ja kun vaatteet oli hankittu, sisäinen sisustajani heräsi.

Kun viettää riittävästi aikaa kotona, kuten minä huhtikuusta lähtien, ehtii huomioida paremmin kaikki ne kompastuskivet, joita talomme on ollut pullollaan. Huom! ”on ollut”, vaan ei ole enää. Viimeiset kaksi, kolme kuukautta olen käynyt huone huoneelta läpi talomme ja tehnyt, kunnostanut sekä ostanut kaiken sen, mitä en ole aiemmin aikaiseksi saanut. Aina on ollut kiire, sopivaa tuotetta ei ole löytynyt tai sitten en ole keksinyt miten ongelma olisi fiksuinta ratkaista.

Nyt lastenhuoneista lähti viimeinenkin lastensänky ja tästä kerrossängystä saaduilla tuloilla tytärkin sai aikuisten sängyn. Samalla huone tuli laitettua siihen kuntoon, jossa se saa olla aika monta seuraavaa vuotta. Kerroin aiemmin miten tein itselleni ostoslistan hillitsemään ajoittain esiintyvää ostohysteriaani. Siinä ei enää juurikaan ole mitään ostettavaa, paitsi järkkäri ja piano. Edelleen harkitsen näiden kahden ostamista veronpalautusrahoillani, mutta onneksi harkinta-aikaa on jäljellä vielä runsaasti. Voi olla, että laitan koko summan sijoituksiin tai sitten en.

Olen ylpeä itsestäni, että kaiken tämän ostelun ohella olen saanut joka kuukausi sijoitettua rahaa myös indeksirahastoihini. Olen joskus ennenkin todennut, etten pysty elämään niin tiukassa otteessa, etteikö mieliteoille ja –haluille olisi tilaa ja rahaa.


On aika metkaa olla tilanteessa, jossa ei juuri nyt löydä tarpeellista ostettavaa. Tosin, kun tämän kirjoitan, lyön melkein pääni vetoa, että kaikki hiihtomonot, sauvat, luistimet ym. ovat jääneet pieniksi ja poika päättää venähtää taas seuraavan vaatekoon verran :) Seuraava vaatekoko tosin on jo kaapissa odottamassa...

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Työhaastattelu numero 2

22. työhakemukseni poiki kutsun työhaastatteluun, jes! Kaiken kaikkiaan hakemuksia on raapusteltu nyt yhteensä 23 kpl. Olen jälleen ihan innoissani menossa haastateltavaksi. Kyseessä on vuoden määräaikainen työsuhde. Organisaatio itsessään on tunnettu ja hyvämaineinen, työtehtävät monipuolisia, haastavia ja mielenkiintoisia. Jos tämän työn saisin, luulen, että joka aamu olisi tosi kiva mennä töihin ;) Pitäkää peukkuja pystyssä!

Sain muuten hallinto-oikeudestakin kirjeen, että valitukseni laittomasta irtisanomisesta on otettu käsittelyyn. Hyvä niin, vaikkakin arvioivat, että asian käsittelyyn menee n. 12 kk. Pääasia, että jotakin tapahtuu sielläkin päässä :)


maanantai 24. lokakuuta 2016

Voihan kolari...

Kävin tänään arvioituttamassa oman autoni vahingot viime viikkoisen kolarointini jäljiltä. Vahinkotarkastaja totesi, että kannattaa laskea nyt tarkkaan maksatutanko vaurioni vakuutusyhtiöllä, jolloin bonukseni pienenevät vai maksanko vauriot kokonaan itse, koska kyse ei ole isosta vaurioista. Omavastuu vakuutuksessani on 150€. Liikennevakuutuksesta minulla jo bonukset tipahtivatkin. 

Vahinkotarkastaja epäili, että jos tyytyisin pieneen "kosmeettiseen toimenpiteeseen" oman lompakon turvin, selviäisin n. 200-400 eurolla, ja säilyttäisin autovakuutukseni bonukset. Tämä pieni "kosmeettinen toimenpide" tarkoittaa etulokasuojan noin euron kolikon kokoisen kohdan maalaamista. Vakuutusyhtiö teettäisi isomman remontin, jossa koko etulokasuoja irrotettaisiin ja maalattaisiin. Tämä luonnollisesti kestäisi pitempään kuin em. "pikamaalaus", ja samalla vakuutusmaksuni nousisivat.

Kyllä kismittää. Euron kokoisen alueen maalaaminen maksaa 200-400 euroa. Kuulostaa ihan järjettömältä. Samalla auton myyntihintaa joutunee tarkastelemaan uudelleen... Tuli viime viikkoiselle kauppareissulleni kieltämättä hintaa :(

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

S-kanavan hyödyntäminen

S-pankissa on linkki omaan S-kanavaan. S-kanava on uudistunut jo tovi sitten, mutta itse olen vasta nyt ”oppinut” käyttämään sitä. On kätevää, kun takuutodistukset on koottuna yhteen paikkaan, mutta yksi rahanarvoinen juttukin sieltä löytyy. Nimittäin se, miten paljon olet tähän mennessä ostanut S-ryhmän tuotteita/ palveluita ja kuinka paljon sinun pitää vielä ostaa päästäksesi seuraavaan bonustasoon. Itse hyödynnän tätä jonkin verran. En kuitenkaan pyri kuluttamaan kuluttamisen ilosta siirtyäkseni seuraavalle tasolle, mutta saattaa olla, että ostan seuraavalla kauppareissulla varastoon vaikkapa sen ison wc-paperipakkauksen.


Oletteko itse tulleet huomioineeksi tämän palvelun?

perjantai 21. lokakuuta 2016

Pyhä peltilehmä

Takuuvarma riidan aihe parisuhteessa on pyhän peltilehmän kolarointi. 

Jep, jep, myynnissä oleva (minun) autoni on nyt naarmuilla ja syy on täysin minun. Lisäkivakuluja on minulle luvassa omavastuun muodossa. Oma lehmänihän ei ollut ainoa, joka otti osumaa. Kyllä ottaa päähän!!

Auto olisi mennyt kuulemma kaupan jo kahdesti, mutta isäntä ei suostunut myymään sitä esitettyyn hintaan. Sain tämänkin tietää jälkikäteen, koska mies lupasi auton myynnin hoitaa. Minulle esitetyt pyyntihinnat olisivat riittäneet. 

Ei muuta kuin peltilehmä korjaamolle ja uutta matoa koukkuun. Sillä välin väistelen tarmokkaasti isännän "sanalliset koukut" kolaroinnista... ja taidanpa ottaa tuon myyntipuolenkin ihan itselleni...


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Muutosvastarintaa!!

Olen joissakin asioissa vanhanaikainen. Kuten siinä, etten omista vieläkään älypuhelinta. On ollut helppoa perustella 2.-luokkalaisellekin, ettei hän tarvitse älypuhelinta, koska äitikään ei tee sillä mitään. Tämä selitys ei tosin ole ollut helppo niellä 8-vuotiaan taholta, ja luulen, että joudun tuon puhelimen kohta hänelle ostamaan. Itse en älypuhelinta ole hankkinut, koska en ole kokenut tarvitsevani sellaista. Lisäksi inhoan syvästi kosketusnäytöllä kirjoitamista. Minulla on vanha nokialainen, jolla pääsee nettiin sen verran kuin on tarvis. Hidashan tuo on, mutta tähän saakka ollut minulle riittävä. Kotona teen kaiken läppärin kautta.

Olen Nordean ja S-pankin asiakas ja Nordea ilmoitti minulle ja muille kaltaisilleni, ettei perinteistä tunnuslukutaulukkoa saa enää vuodesta 2017 lähtien, vaan jatkossa pankkiasiointi tapahtuu älypuhelimeen ladattavan mobiilisovelluksen kautta. Jos en aio hankkia älypuhelinta, voin saada Nordeasta tunnuslukulaitteen ilmaiseksi, joka arpoo joka kerta minulle uuden tunnusluvun päästäkseni verkkopankkin. Vaikka laitetta kutsutaan miten kevyeksi ja pieneksi, tuskinpa se lompakkoon mahtuu. Ainoat perustelut Nordealla tuntui käytännön muuttumiseen olevan, että tunnuslukutaulukko jo 20 vuotta vanha ja että Ruotsissa tunnuslukulaite on ollut käytössä jo pitkään. Hetken mietin siirränkö rahavirtani S-pankin tunnuslukutaulukon alle. Eikö joskus voisi vain pitää asiakkaiden hyväksikokemia tapoja?


Olen miettinyt näinkö meidät ei-älypuhelinten omistajat pakotetaan hankkimaan älypuhelin, laittamalla kaikki toiminnot mobiilisovelluksiin? Onkohan lukijoissani ketää muuta, joka ei omista älypuhelinta?

maanantai 17. lokakuuta 2016

Suuntaa etsimässä

Vuosi alkaa lähennellä loppuaan, halusi sitä tai ei, ja niinpä ryhdyin lenkkipolulla tänä aamuna miettimään mihin suuntaan lähtisin talouttani viemään ensi vuonna. Tänä vuonna olen jo saavuttanut sen, mitä halusin, ja enemmänkin. 10.000 euron ”hätävarasto” tulikin kasaan oletettua nopeammin. Sijoituksiin saan 5.000 euron tavoitteen helposti täyteen vielä ennen vuoden loppua. Mitä sitten ensi vuonna? Minkä strategian valitsisin?

Olen ihaillut kuusivuotissuunnitelman ajatusta kuuden vuoden tavoitteellisesta toiminnasta. Minulla ei tällä hetkellä ole oikein mitään tavotteita, paitsi työllistyminen. Mietinkin siis sitä, että täytän 40 vuotta noin kuuden vuoden päästä, aloittaisinko oman kuusivuotistavoitteeni.  Kun aloitin helmikuussa kirjoittamaan tätä blogia, tavoitteenani oli vähentää työntekoa ja lisätä vapaa-aikaa. No, kappas, sitä vapaa-aikaa tulikin ennätysajassa, kuin tilauksesta... Be careful what you wish for...

Tajusin, kun hain etätyötä, josta kävin työhaastattelussa, millaista työtä minä oikeasti haluan tehdä. Tuo työ, olkoonkin yksitoikkoista naputtelua, edusti juuri sitä, mitä minä työltä haluan. Eräänlaista vapautta. Työn laskutus perustuu tehtyyn työhön, joten voisin tehdä riittävät työtunnit vaikkapa parissa, kolmessa päivässä ja nauttia elämästä loppuviikon. Saisin itse valita työaikani. Olen parhaimmillani heti aamupäivästä. Puolen päivän jälkeen tehokkuuteni tipahtaa roimasti, mutta iltaa kohti olen taas tehokkaampi. Saisin istua tietokoneen äärellä teemukini kanssa, käydä kaupassa kesken työpäivän tms. Ajatus 8-16 työstä puistattaa minua, vaikkakin tulen jossakin kohtaa erittäin todennäköisesti palaamaan siihen.

Jotta siis voisin tehdä vähemmän töitä, paljonko minun pitäisi kuukaudessa tienata? Otan asuntolainan ja auton tässä kohtaa pois laskuista. Syy tähän selviää kirjoitukseni lopussa. Pakolliset menoni kuukaudessa ovat siis:

  • talon kulut (sis. vesi, sähkö, tonttivuokra, kiinteistövero, vakuutukset, remonttivara) 250€
  • puhelin n. 30€
  • laskutili 150€ (sis. terveydenhuolto, matkustusvara, lasten harrastukset)
  • ruoka 400€

Yhteensä siis 830€/kk. Jos jatkaisin sijoittamistani ennallaan, tuohon tulisi lisätä 280€/kk lisää = 1100€/kk. Aika pieni summa. Olettaen siis, että tämä tilanne minulla olisi n. kuuden vuoden päästä. Poikani olisi tuolloin miltei 15-v. ja tyttäreni 13-v. Saisin vielä lapsilisiä sekä elatusmaksuja heidän 17. syntymäpäiväänsä saakka, jolloin (1100€-701,55€)  tarvitsisin rahaa omasta takaa vain 408,45€/kk. (Summat on laskettu tämän hetkisen tilanteen mukaan eikä näissä ole otettu huomioon lapsilisiin kohdistuvia leikkauksia tai indeksikorotuksia.)

No, jotta näin ruusuisiin lukemiin päästäisiin, auto pitäisi olla myytynä ja asuntolaina kuitattu. Asuntolainaa minulla on joulukuussa 2016 n. 85.900€. Jos haluaisin sulattaa tuon potin kuuden vuoden aikana, minun tulisi lyhentää lainaani nykyisillä koroilla n. 1193€/kk. Käytännössä tuo tarkottaisi nykyisen lyhennykseni tuplaamista, mihin minulla ei tällä hetkellä ole varaa. Sijoittaisinko kuitenkin ensi vuodesta lähtien kaiken ylimääräisen asuntolainan maksuun, jotta 4 -kymppisenä voisin elää aika lailla ”care free”? Tiedostan, että minulla on edelleen äitini perintörahat nostamatta ja omistan isäni asunnosta ¼. Lisäksi minulla on hallinto-oikeudessa valitus entistä työnantajaani vastaan laittomasta irtisanomisesta. Nämä kaksi seikkaa tulevat mahdollisesti tämän kuuden vuoden aikana kuitenkin kuittaamaan suuren osan asuntolainastani, jolloin unelma velattomuudesta toteutuisi mahdollisesti vieläkin nopeammin.


Mitä mieltä Sinä olet? 



perjantai 14. lokakuuta 2016

Työhaastatteluni lopputulos

Sain sen paikan, jonka työhaastattelussa kävin. Yritin vielä viimeiseen saakka neuvotella kuukauden kestävästä koulutuksesta, mutta tuloksetta. Koulutuksesta ei voi "tinkiä" viikkoa, saati päivääkään. 

Eilen ilmoitin, etten pysty vastaanottamaan paikkaa. Tosi harmi. No, leuka pystyyn ja kohti seuraavaa työpaikkaa. Ainakin tiedän, että olisin kelvannut pölynimurikauppiaaksi (puhelinmyyjäksi?) ja oikeasti haluamaani tehtävään :) 


tiistai 11. lokakuuta 2016

AdSense-tulot

Kävin mielenkiinnosta kurkkaamassa AdSense-tililläni montako senttiä olen tienannut kahdella blogissani pyörivällä mainoksella. 1000 kävijää = 1€. Ei tällä rikastumaan pääse, mutta eikö ole kuitenkin aika mielenkiintoista, miten helposti ilmaista rahaa tulee? 

Nyt minulla on hakemus vetämässä TradeTrackeriin. En viitsi TradeTrackerista/ AdSensesta sen koommin kirjoittaa, koska esimerkiksi "puolimiljonaa pääomaa" on aihetta käsitellyt jo hyvin. Pakko silti testailla näitä juttuja ihan vaan huvin vuoksi. Toisaalta muistaakseni, nyt jo erinomaisen bloginsa lopettanut (tauottanut?), Piensijoittaja nettosi kolmea blogia ylläpitämällä n. 500€/kk. Onhan se hyvä tuotto kirjoittamisesta pitävälle henkilölle, etenkin, kun tätä tekee harrastukseksi :) 


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Työhaastattelu

Matkasin tosiaan kuluneella viikolla 150 kilometriä/ suunta työhaastatteluun, jonne sain kutsun. Itse haastattelu meni paremmin kuin hyvin ja oli oikeastaan kiva huomata itsessään jonkinlainen kasvu edelliseen, seitsemän vuoden takaiseen, haastatteluun verrattuna. Osaan perustella asioita ja kertoa itsestäni aivan eri tavalla kuin parikymppisenä. Osaan myös esittää kysymyksiä, ja osa niistä oli haastavia haastattelijalle itselleenkin. Ihan vaikkapa esimerkkinä työterveys ja sairasloma... Mielestäni nämä ovat ihan perusasioita työntekijän kannalta, mutta haastattelija ei osannut sanoa eikä kertoa näistä mitään. 

Työ kuitenkin vaikutti juuri sellaiselta, mitä olin hakemassa ja mitä voisin hyvillä mielin tehdä. Työajat tosiaan saisin valita vapaasti (vaikkapa keskellä yötä, jos siltä tuntuu), mutta vasta haastattelussa kerrottiin kuukauden mittaisesta koulutuksesta, johon on pakko osallistua mikäli tulee valituksi. Kuukausi, 300km/pvä, 8h koulutusta... En pysty järjestämään mitenkään lasteni arkea!! Tytön päiväkoti aukeaa aikaisintaan 6:30, ja minun pitäisi lähteä aamuviiden junalla, ja silti myöhästyn koulutuksesta. Autolla myöhästyisin todennäköisesti vielä komeammin. Mieheni tekee 3-vuorotyötä, joten hänestäkään ei ole aamujen sankariksi. Kyllä kieltämättä harmittaa. Tämä on nyt niin tätä, kun lapset ovat pieniä... 

Vaikka tämä ei nyt tässä kohtaa onnistu, niin vuoden päästä tilanne on lasteni näkökulmasta täysin toinen. Sain ainakin hyvän kokemuksen ja rutkasti itsevarmuutta lisää.

torstai 6. lokakuuta 2016

Kutsu työhaastatteluun

Olin henkisesti aika lyöty sen puhelinmyyjän työhaastattelukutsun jäljiltä (täällä linkki siihen), minne en sitten koskaan edes mennyt. Nyt sain kutsun työhaastatteluun hakemastani paikasta. Jännä, miten mieliala välittömästi muuttuu, kun tajuaa, että joku on pongannut minut lukuisten hakemusten keskuudesta. Eipä hypitä vielä kuitenkaan ihan kattoon. 

Työpaikan plussat:
  • Kyseinen paikka, mitä hain, on työ, jota voin tehdä etänä kotoa käsin. Etätyö kuulostaisi juuri nyt melkoisen ihanteelliselta, kun nuorimmainen on esikoulussa ja poika 2. luokalla. Vielä ihanammalta se kuulostaisi vuoden päästä, kun tytär aloittaa koulun... 
  • Työajoissa on joustoa
  • Työtä voi tehdä osa-aikaisesti tai kokopäiväisesti
  • Työ on hyvin yksinkertaista, ja minulla on vastaavanlaisista tehtävistä jo aiempaa kokemusta 
  • Palkasta käteen jäävä osuus on suunnilleen sama kuin ansiosidonnaiseni tällä hetkellä

    Työpaikan miinukset:
    • Mikäli jään työttömäksi tästä työstä, tuleva ansiosidonnaiseni tippuu radikaalisti
    • Työ on hyvin monotonista tekstinkäsittelyä - kuinka ylläpitää motivaatiota?
    • Joudun viimeistään nyt hankkimaan päätelasit, kustannus n. 100 euroa

    Vielä selvitettäväkseni jää:
    • Miten työterveys järjestyy, kun teen töitä toisella puolella Suomea? 
    • Miten palkkani määräytyy? Onko olemassa peruspalkka vai maksetaanko palkka kirjoitetun tekstin mukaan?
    • Mikä on työtuntieni määrä? Saanko tehdä täyttä viikkoa vai olenko osa-aikainen? 
    • Saanko työvälineet työpaikan puolesta?
    • Kuka maksaa internet-yhteyden?


    Mieheni lynkkasi työpaikan siltä istumalta. Miksi maisteri alkaisi tehdä sihteerin töitä. Miksi ei? En ole niin ronkeli töiden suhteen, ettenkö voisi kokeilla muutakin työtä, poislukien kuitenkin pölynimureiden myynti ja puhelinmyynti. Yritin etukäteen kysyä palkkauksesta, mutta sain aika ympäripyöreän vastauksen, josta kuitenkin käsitin, että neuvotteluvaraa mahdollisesti olisi. Ilmoittivat halunsa neuvotella palkasta työhaastattelun yhteydessä. Ko. työ voisi olla jonkin aikaa todella mukavaa, mutta koska minulla on asuntolaina ja muitakin elämänmenoja, kuten kaksi lasta, tarvitsen oman turvallisuudentunteeni vuoksi peruspalkan. 

    Lähden haastatteluun ennakkoluulottomasti, lähinnä kokemusta hakemaan. Edellisestä työhaastattelustani on kulunut 7 vuotta, joten ihan jännää mennä. Tiedänpähän seuraavalla kerralla mitä muuttaisin haastattelussa.

    tiistai 4. lokakuuta 2016

    Omantunnon tuskia?

    Viime kuun kulutuskrapula tuntuu vielä tässäkin kuussa. Luottokortille jäi maksettavaa 57,69€, jonka kuittaan heti, kunhan huomenna saan ansiosidonnaisen tililleni. Samalla kun tein uuden hakemuksen työttömyyskassaani, etusivulla osui silmiini teksti, jossa kerrottiin ansiosidonnaisen päivärahan määrän alenemisesta ensi vuonna. Olihan tästä ollut puhetta uutisissa, mutta nyt se oli siinä. Konkreettisesti.

    Ensimmäinen tunteeni oli kiukku siitä, miksi työttömiä kohdellaan kuin työttömyys olisi heidän oma vikansa. No, osalla varmaan onkin, mutta ei kaikilla. Toisaalta olen paljon pohtinut omaa tilannettani. Tavallaan tuntuu ”syylliseltä” saada näinkin paljon ansiosidonnaista ”tekemättä yhtään mitään”. Joku toinen työtön varmaan repii pelihousunsa, kun huomaa, että tässä kuussa minulla jää sijoitettavaa rahaa ansiosidonnaisesta. Ymmärrän tämän reaktion täysin. Eikä välttämättä ainoastaan työttömät revi housujaan, vaan moni työssäolevakin todennäköisesti repisi. Se, minkä verran saan ansiosidonnaista on enemmän kuin toisten peruspalkka. Onhan se väärin. Vai onko teidän mielestänne?

    Olen siinä mielessä etuoikeutetussa tilanteessa, etten asu kalliilla pääkaupunkiseudulla, jossa kaikki rahani uppoaisivat asumiskustannuksiin. Olen perheellinen, jolloin kaikki kustannukset eivät kaadu yksin minun niskaani. 850 eurolla kk:ssa, jotka minulla uppoavat asuntolainan maksuun ja talon kustannuksiin, ei moni saisi pääkaupunkiseudulla edes vuokra-asuntoa.

    Kun edellisellä apteekkireissullani sain kuulla maksukattoni tulleen täyteen, minua hävetti. Minulla menee taloudellisesti hyvin, miksi minun pitäisi saada lääkkeestäni 2 euron alennus kuukaudessa? Koin itseni suorastaan toisen luokan kansalaiseksi, joka hyödyntää (itsekin maksamiani) veroeuroja, vaikkei minun tarvitsisi niitä käyttää. On olemassa huonotuloisia, köyhiä, jotka tarvitsevat minua kipeämmin alennusta lääkkeisiinsä. Ja vaikka kyse oli vain kahdesta eurosta, silti häpeän tunne nosti vahvasti päätään.

    Pointtini tässä pohdinnassa on se, että minua hävettää tulla työttömänä näinkin hyvin toimeen. Toki hyvä taloudellinen tilanne tekee elämästäni turvallista ja on siinä mielessä mukavaa, mutta olen kyllä tästä kaikesta äärimmäisen kiitollinen. Onko silti oikein, että saan ansiosidonnaisen päälle lapsilisät ja elatusmaksut ja pystyn edelleen jatkamaan sijoittamista? Hmm...

    By the way. 21. työhakemukseni lähti kierrokselle. Yritän parhaani työnhaussa.


    sunnuntai 2. lokakuuta 2016

    Uusi blogi

    Hui, pelottavaa. Nyt se on perustettu, nimittäin uusi blogi, jolla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa. Tai ehkä jossakin kohtaa on? Toteutin viimein salaisen haaveeni ja ryhdyin pitämään blogia hyvinvoinnista. Paljastan myös aika paljon itsestäni... Jos kiinnostuit, kurkkaa tänne.

    Ehkä huomasitte jo mainoksetkin tässä blogissa? No, testailen näitä nyt vähän aikaa ja mahdollisesti jossakin kohtaa lisäilen toiseenkin blogiini. Katsotaan miten käy rahallisesti... :D Saankohan yhtään taskurahaa? :D 

    Tuon toisen blogin myötä olisi tarkoitus saada jossakin kohtaa lisätienestejä, ei vain kirjoittamisen muodossa, mutta näistä "bisnessalaisuuksistani" en vielä kerro. Nyt alkuun siellä kerrotaan minusta, miten kaikki alkoi ja miksi kirjoitan ko. blogia. Huomenna, 3.10., tulee jatkoa. Katsotaan miten tuotteliaalla tuulella olen lähiaikoina ja kuinka paljon saan tekstiä molempiin blogeihin. Stay tuned!

    lauantai 1. lokakuuta 2016

    Syyskuun kuukausikatsaus


     Elämän pieniä iloja, kun tonnit paukkuvat taas asuntolainassa ;) Onhan tuota maksettavaa vielä, mutta alaspäin silti mennään. Korkotili näyttää -50€, mutta nämä ovat kesällä myydyistä rahastoista ”jämiä”, joita sijoitan uudelleen.

    VARAT €
    31.8.16
    30.9.16
    Muutos
    Osakkeet
    141,12
    141,04
    - 0,08
    Rahastot
    4.265,69
    4.279,81
    + 14,12
    Korkotili
    10.289,98
    10.239,98
    - 50,00
    Yhteensä
    14.696,79
    14.660,83
    - 35,96


    VELAT €


    Asuntolaina
    -88.312,74
    -87.806,65
    + 506,09

    Tulot elokuu:
     1796,27€

    Tulot koostuvat lapsilisistä, elatusmaksusta ja ansiosidonnaisesta päivärahasta.

    HUOKAUS. Yritin pysyä menojen mukana, mutta tässä ei ole kaikki menot. Menin jo jossakin kohtaa sekaisin minkä verran tulikaan maksettua laskutililtä ja minkä verran käyttötililtä. Liikaa menoja jokatapauksessa!

    Menot elokuu: 

    Säännölliset kulut: 
    •         Asuntolaina 591€
    •         Taloon liittyvät kulut 250€
    •         Puhelin (oma + pojan)  52,77€
    •         Ruoka- ja päivittäistavarat 260,38€
    •         Laskutili 315€ 


    Ylimääräiset kulut: 
    •        vaatteet lapsille 162,95€ (laskutililtä)
    •        omat vaatteet 74,95€
    •         koti 169,66€
    •         oma harrastus 54,29€
    •        synttärilahjat 19,90€
    •         teltta 30,00€
    •         joululahja 9,00€
    •         lahja 15,95€
    •         pojan silmälääkäri + silmälasit 115,90€ (laskutililtä)
    •         apteekki 4,72€
    •         posti 3€
    •         Pleikkapelit lapsille 32,50€
    •        (koulu)kirjat 66,26€


    Sijoittaminen:
    •         50€


    Puhelinlaskussa näkyy viime kuun Helsingin reissulla ostamani junaliput.

    Ruokalaskussa olen onnistunut säästämään tyhjentämällä viime kuussa täyttämääni pakastinta ja tekemällä todella edullista ruokaa. Leipää on tullut tehtyä itse leivinuunissa. Lisäksi mies on välillä intoutunut ruokaostoksille.

    Arvasin mitä pian tulee tapahtumaan, kun poikani alkoi syödä kaksin- jopa kolminkertaisia ruoka-annoksia ja pyysi jatkuvasti ”jotakin syötävää”. Tapahtui hurja venähdys pituuskasvussa! Onneksi löysin kirpparilta kerrankin pojalle huppareita, pitkähihaisia, t-paitoja ja collegehousuja. Keväällä ostetut lenkkarit olivat kestäneet yllättävän hyvin, mutta nyt nekin hajosivat. Mietin, että varmana eivät mahdu enää ensi keväällä jalkaan, mutta tarvitseehan lapsi kengät jalkaansa. Uudet lenkkarit 24,95€. Lisäksi välikausikengät olivat pohjasta puhki, uudet kustansivat 39,90€. Välikausivaatteita olikin onneksi varastossa alennuksesta hankittuina, joten vältyin näiltä kuluilta. Tosin, nyt kun varastot on kulutettu loppuun, joudun katselemaan taas seuraavaa kokoa varalle, tai itseasiassa toivon kummeilta joululahjaksi vaatepaketteja. Lisäksi vielä reilu kuukausi sitten mennyt viime talven toppapuku jäi autuaan pieneksi. Meillä on aina ollut kahdet toppavaatteet, koska toiset ovat aina märät. Nyt pitää katsoa varavaatteet taas jostakin... Tytöllä jäi uimapuku pieneksi, ostettiin halvin mahdollinen 14,95€.

    Itselleni ostin kaksi Lidlin collegepuseroa. Tällä hetkellä käytän kolmea collegepuseroa ja säästän ns. parempia vaatteitani työelämään. Nykyiset paitani ovat ”työttömän lookini” :P Bändipaita piti ostaa (30€) Red Hot Chili Pepperssien keikalta. Kallis, mutta joskus on vaan pakko saada...

    Kun rahaa on jäänyt ruokaostoksista yli, olen ostanut kotiin. Nyt on käsipyyhkeitä ostettu ja vanhat, kuluneet siirretty muuhun käyttöön. Naulakkoa, pöytäliinaa, kylpyhuoneen mattoa, kynttilöitä, rahi jne. on tullut ostettua. Fiksuja ja silti kestäviä ostoksia nämä. Lisäksi kylvin pihalle syyssipuleita sekä tein isoihin ulkoruukkuihin talviset istutukset.

    Yksi heräteostoksistani oli teltta! Halpa, mutta toistaiseksi ainakin toimiva. Minussa on vähän eräjormailijan vikaa, joten olen halunnut lapsiakin totuttaa metsässä olemiseen ja vaeltamiseen, ja nyt pääsimme testaamaan miltä tuntuu nukkua ulkona teltassa. Makuupussit lainasimme isältäni.


    Lisäkuluina olivat tässä kuussa myös poikani käynti silmälääkärissä sekä silmälasit, koulukirjat ja vaikka mitä muuta...