Nordnet

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Raha on tabu

Palaan vielä aiheeseen miksi rahasta on vaikea puhua. Olen raottanut parin ystäväni sekä sisareni taloutta blogissani ja jumahtanut yhä miettimään, miksi rahasta on niin vaikea puhua. Täytyy myöntää, että näiden kahden ystäväni kuullen en voisi sanoakaan, että itse säästän ja sijoitan, koska näen, miten toisilla tekee taloudellisesti tiukkaa. Aiheuttaisiko aihe kateutta? En ole varma. Voisinko koskaan heittää enää heidän kuullensa kommenttia ”juuri nyt minulla ei ole varaa...”, vaikka olisin kertonut, että itselläni on sijoituksia? Olisiko se loukkaavaa?

Tiedättekö paljonko vanhempanne tienaavat tai saavat eläkettä? Minä itseasiassa tiedän isäni osalta, koska äitini kuoleman jälkeen jouduin selvittämään isäni puolesta kaikki hänen menonsa ja tulonsa sekä laatimaan hänelle jonkinlaisen budjetin. Muussa tapauksessa minulla ei olisi hajuakaan siitä, paljonko isäni saa eläkettä. Kuuluuko asia edes minulle? Vai johtuuko vaikeuteni puhua rahasta nimenomaan siitä, ettei rahasta keskusteltu lapsuudenkodissanikaan?

Kun rahasta ei puhu, päätyy ehkä noloihinkin tilanteisiin. Sisareni, jonka talous on yhtä kuin elää kädestä suuhun, ainakin hänen tarinoittensa perusteella, kuvitteli minun olevan täysin pennitön jäätyäni työttömäksi. Suorastaan hävetti, kun kyselin hänen poikansa pieneksijääneitä suksia, monoja ja luistimia, ja sain valtavan läjän tavaraa 40 eurolla. Siskonpoikani, kuten hänen vanhempansakin, pukeutuu ainoastaan merkkivaatteisiin ja nämä vaatteet, sukset, monot, pussillinen kenkiä ja kahdet luistimet sain siis pilkkahintaan. Kerroin voivani maksaa enemmän, mutta summa tyydytti häntä, koska ”olenhan työtön”... 

En siis kykene edes siskoni kanssa keskustelemaan raha-asioista, koska pelkään... niin mitä minä oikeastaan pelkään? Sanotaan, että tabuista asioista ei puhuta, koska ne aiheuttavat häpeää. Niin, ehkä minä häpeän? Häpeän n. 15.000 euron säästöjäni? Kyseessä ei ole kuitenkaan merkittävä summa rahaa, riippunee mistä suunnasta sitä summaa katsoo.

Sanotaan, ettei meillä Suomessa ole luokkayhteiskuntaa, mutta oletteko samaa mieltä asiasta? Uutiset toitottavat pienituloisista ja keskiluokasta tämän tästä. Onko rahasta keskusteleminen siis siksi tabu, koska arvotamme tänä päivänä ihmisiä heidän tulojensa mukaan? Millainen ammatti sinulle tulee ensimmäisenä mieleen pienituloisesta palkansaajasta? Mitä ajattelet hänestä? Mietitkö miksi hän on päätynyt ko. ammattiin? 

Suomalaisia tuntuu kuitenkin verotiedot kiinnostavan joka vuosi suunnattoman paljon ja lähipiirissäni kateus on oikea sana kuvaamaan verotietojen aiheuttamia reaktioita.

Osinkokuningas kommentoi blogitekstiäni siten, ettei hänellä ole ystäviä, joiden kanssa ei voisi rahasta puhua. Onko rahasta puhuminen sitten helpompaa miehille kuin naisille?

Paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Asia kuitenkin kiinnostaa itseäni, sillä tämä blogiyhteisö, johon tunnen kuuluvani, on itselleni ainoa foorumi, jossa voin (anonyymiyden myötä) puhua rahasta. Vai johtuuko tämä siitä, että te muutkin paljastatte avoimesti rahakuvionne ja ymmärrätte rahasta muutakin kuin monta euroa tarvitaan doltsegabbaanan käsilaukkuun? Hmm...

18 kommenttia:

  1. Kavereiden kesken emme puhu rahasta summina. Puhumme kyllä mihin on varaa ja mihin ei, miten jää rahaa säästöön ja miten voi aina pienentää menoja esimerkiksi äitiysvapaalla. Summista emme kuitenkaan puhu, eli ei tietoakaan mitä ystäväni tienaavat, vaikka olemme käyneet saman koulutuksen.

    Toisaalta en tiedä mitä vanhempanikaan tienaavat. Sen tiedän, että he kyllä pärjäävät huomattavasti paremmin, kun silloin lähes 15 vuotta sitten kun me lapset asuimme kotona.

    Mieheni kanssa tiedämme toisemme tulot ja säästöt aika tarkalleen. Vaikka tienaammekin eri tavalla, se asia ei haittaa.

    VastaaPoista
  2. Lapsuudenystävien kanssa on puhuttu esim. opintolainan määrästä. Ystäväni selvästi häpesi n. 10 000 euron lainaansa, jolloin päätin helpottaa hänen oloaan ja kertoa, että minullapa sitä oli lähes tuplat :D..
    Mun on itse tosi vaikea sanoa jostain tavallisista tilanteista esim. baarikeikka, että ei ole varaa (ts. en halua käyttää rahaani tähän).
    Nykyisessä ystäväpiirissä on tyyppejä, joilla on hiton kalliita autoja ja järkyttäviä asuntolainoja, mutta vissiin myös säästöjä ja kovat tulot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^ja vielä piti kirjoittaa, että näiden tyyppien rahatilanteesta ei ole mitään käryä. Eikä kehtaa kysyäkään, että onko esim. auto ostettu rahalla vai rahoituksella.

      Poista
    2. Jos ei ikinä pysty kieltäytymään mistään niin kyllähän sitä rahaa kuluu. Toisaalta jos katsoo että raha tuli käytettyä järkevästi (vaikka baariin) niin eikös se sitten mennyt ihan oikeaan paikkaan =)

      Poista
  3. Kiitos maininnasta =) Olen silti edelleen sitä mieltä että jos ei kukaan aloita itse rahasta puhumista niin ei sitä tee kukaan muukaan. Mietitään esimerkiksi ystäväsi tilannetta. Vaihtoehto 1: mahdollistat edelleen ystäväsi huonon rahankäytön, teet mitä hän pyytää etkä ota asiaa puheeksi että nyt pitää muuttaa toimintaa ja anna neuvoja että miten hän pääsisi kuiville tuosta tilanteesta.

    Vaihtoehto 2. Otat asian puheeksi niin kauan että ystäväsi ymmärtää miten raha-asiat kannattaa hoitaa. Hän joko ymmärtää ja toimii ohjeidesi mukaan tai sitten teille tulee välirikko.

    Itseäni tuo tilanne jäytäisi sen verran että valitsisin kohtuu varmasti vaihtoehdon 2. Haluaisin jakaa oppejani myös ystävilleni, sillä tiedän että minulta löytyy osaamista säästämisestä. Jos en tekisi näin niin ottaisi vain päähän tuo tilanne vaikka tietäisin että pystyisin auttamaan hänet tilanteesta ulos. Lisärahan syytäminen on sama kuin heittäisi bensaa liekkeihin, se ei auta ketään.

    Toki asiat eivät ikinä ole niin mustavalkoisia =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin tossahan oli kysymyksiäkin =D


      "Millainen ammatti sinulle tulee ensimmäisenä mieleen pienituloisesta palkansaajasta?"
      -> Siivooja varmaan tulee ensimmäisenä mieleen. Sitten tulee mieleen osa-aika työntekijä.

      "Mitä ajattelet hänestä? Mietitkö miksi hän on päätynyt ko. ammattiin?"
      -> Monesti tulee mieleen että eikö kyseinen henkilö ole saanut muuta työtä. Monestihan tämä voi olla tottakin, ainakin meillä siivoojat osaavat sanoa ehkä hei suomeksi ja siihen se siten jääkin.

      Poista
    2. Ehkä miehille on helpompaa tuonkin sanominen, että hei, pitäiskö sun alkaa säästämään ja tarkkailemaan talouttasi. Naiset ovat niin oma rotunsa, että välillä hämmästelen ihan itseänikin ;) Naisille kaikki pitää esittää jotenkin kierrellen ja kaarrellen, ymmärrätkö mitä tarkoitan? Meille se suorapuhe ei ehkä ole paras tapa laukoa asiat? Tai itselleni on, mutta näissä molemmissa ystävissäni on se puoli, että he vetävät hernepurkit nenäänsä, vaikka miten nätisti asiaa lähtisi esittelemään.

      Siivooja tuli minullekin ensimmäisenä mieleen ja ihan samanlainen ajatus, etteikö hän ole muuta työtä saanut. Miksi siivoojia aliarvostetaan? He tekevät kuitenkin äärimmäisen tärkeää työtä. Mutta ehkä meissä asuu sitä muinaista luokkaeroa vielä kuitenkin? Pohjalla ovat siivoojat, sitten tulee tavan duunarit... voiko ihmisiä arvottaa näin? Mielestäni ei. Eikä itselläni ole ollut ongelma esim. seurustella alemman koulutuksen saaneen kanssa.

      Poista
  4. Olen antanut blogini osoitteen monille ystävilleni ja kavereilleni, ja osa heistä lukee sitä. Sen myötä on tullut keskusteltua heidän kanssa aika paljonkin raha-asioistakin. Muuten olisi varmaan jäänyt vähän vähemmälle, mutta jonkin verran kuitenkin on ilmankin blogia tullut juteltua.
    Sukulaisteni kanssa taas en ole raha-asioista juurikaan keskustellut, tai no, vähän äidin kanssa kyllä.

    "Millainen ammatti sinulle tulee ensimmäisenä mieleen pienituloisesta palkansaajasta?"
    -> Mulle tulee ekana mieleen osa-aikainen kaupan myyjä, seuraavaksi tulee mieleen siivooja.

    "Mitä ajattelet hänestä? Mietitkö miksi hän on päätynyt ko. ammattiin?"
    -> En mieti oikein mitään, mutta jos oikein kaivelee, ajattelen, että ihminen on vain ajautunut myyjäksi/siivoojaksi, ei erityisemmin tähdännyt siihen.

    Luokkajaotteluista en oikein tykkää, koska ne ei mielestäni ole hyviä, koska monet ihmiset ei osu niihin luokkiin. Esim. akateemisesti koulutetuille pienituloisille ei ole luokkaa. Eikä oikein kouluttamattomille hyvin menestyneille yrittäjillekään. Raha ei ole useinkaan linjassa koulutuksen määrän kanssa.

    Mä en näe rahasta puhumisen helppoutta/vaikeutta ainakaan ollenkaan sukupuolikysymyksenä.

    VastaaPoista
  5. Taisin kerran illanvieton lomassa mainita kaverilleni, että tavoitteeni on 300K sijoitusvarallisuus parinkymmenen vuoden päästä. Hän taisi ottaa sen vitsinä. Sen enempää en ole kavereideni kanssa rahasta puhunut. Toki keskustelemme yleisellä tasolla esim. hintojen nousuista tai palkkojen yleiskorotuksista, mutta emme yksityiskohdista.

    Blogi on kyllä erinomainen väline kirjoittaa ja keskustella raha-asioista nimettömänä. Voin avoimesti kertoa tuloistani, menoistani ja säästöistäni ilman, että joutuisin häpeilemään valitsemaani elämäntapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osallistunpa nyt tähänkin keskusteluun ja kommentoin tähän, että itse myös koen tuon oman blogini selkeästi todella oivaksi keinoksi purkaa tietynlaisia ahdistuksia mitä nämä raha-asiat itselle aiheuttavat.

      En ole itse kertonut kenellekään ikinä raha-asioistani saati niiden huonosta hoitamisesta menneisyydessä. Blogistani tietää vain yksi erittäin hyvä ystäväni, mutta emme hänenkään kanssaan ole blogista huolimatta mitenkään syvemmin tai enemmän keskustelleet raha-asioista muutoin kuin yleisellä tasolla. Tavallaan on suuri helpotus, kun hyvä ystäväni tietää tämän(kin) asian minusta ja samaan aikaan hän "hoitaa oman osuutensa" ja on tarvittaessa vain tukena, ei tuomitsemassa.

      Poista
    2. Minun blogeista ei tiedä kukaan. Ei edes aviomieheni. Tietää, että kirjoitan blogia, muttei mistä aiheesta. En tiedä miksi tämän asian paljastaminen olisi itselleni niin suuri asia, mutta ehkä sitä tahtoo pitää jotain omanaankin...

      Poista
  6. Ehkä miehet ovat joissain tilanteissa tavalla suorempia ja kenties siten ei pääse muodostumaan niin helposti puheenaiheita, jotka koettaisiin hankaliksi. Eli ehkä me naiset teemme tämän itsellemme hankalaksi?

    Mutta tuo häpeä... Olen itse vasta aloittanut raha-asioitteni hoidon ja olen päättänyt onnistua tässä. Mutta en voi kuuluttaa sitä kovaan ääneen ja kaikkialle, sillä silloinhan joutuisin myöntämään, että aikaisemmin on mennyt metsään ja isolla kädellä vuosien ajan, vaikka ilmeisesti säikähdyksellä tästä olenkin selvinnyt.

    Kun kirjoitin esimerkiksi tuon pikavippi-kierteeni auki blogiin, kävin kerran tiliotteita läpikäydessäni jopa oksentamassa, kun kierre vain jatkui ja jatkui ja jatkui kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Häpeä on hirvittävä seuralainen ja auki kirjoittaminen rankkaa, koska tajusin siinä samalla, että tuo on tapahtunut minulle, että olen itse aiheuttanut sen itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Rouva (:D), ikävä kuulla, että asia painaa henkisellä tasolla sinua. Olet kuitenkin jo niin hyvällä matkalla ja tilanteesi tasalla, että mitään hätää ei ole. Samassa tilanteessa on tuhansia ja tuhansia ihmisiä, itseasiassa jopa pahemmassa 10% suomalaisista, joilla on maksuhäiriömerkintä tai ulosotto päällä. Mahtavaa, että jaat ajatuksesi ja kokemuksesi, niistä hyötyy ihan varmasti moni!!!

      Luulen, että tällä maksuhäiriöryhmällä on eniten vaikeuksia puhua raha-asioista, joskin heidän on pakko tuoda tietyissä tilanteissa asia julki. Vaikkapa kun hakevat vuokra-asuntoa tai uudelle puolisolle pitää kertoa, missä mennään. Tai työnantajalle, että ulosotto muuten sitten vie palkasta.

      Poista
    2. Kiitos mimmi E tsemppauksesta! Olet varmasti oikeassa siinä, että mitään hätää ei ole. Asia silti pelottaa, koska koen että syvällä on käyty ja nyt tajuan miten lähellä on, että olisi voinut käydä todella huonosti.

      Nyt niin oikealla tiellä. :)

      Poista
    3. Komppaan Ekonomimmiä! :) Tästä yhteisöstä saat lisäksi valtavasti vertaistukea eikä kukaan tule huutelemaan törkeyksiä, kuten vauva.fi-sivustolla ;)

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus ja pisti kyllä miettimään!

    Minä en tiedä paljonko ystäväni tienaavat,eikä me koskaan keskustella rahasta. Ystäväni toimivat pääasiassa samoissa tehtävissä kuin minäkin, joten jonkinlainen käsitys toistemme tulotasosta meillä tietenkin on.

    Sisaruksistani tiedän noin suunnilleen mitä he tienaavat ja kaikki taitavat tienata aika paljon vähemmän kuin itse (olen ainoa korkeastikoulutettu meidän perheessä). Tämä on aiheuttanut joitain kiusallisia tilanteita: esim. pikkusiskoni sanoi olevansa vihdoin valmis hankkimaan kalliin laukun ja sijoittamaan siihen. Kehotin katsomaan Mulberryn laukkuja, koska kokemuksesta tiedän, että ne ovat kestäviä ja hyvälaatuisia. Siskoni kävi Mulberryn sivuilla ja totesi, että hänelle noin 200 euron uhraus laukkuun on paljon. Mulberryn 1500 euroa olisi ihan toisissa sfääreissä.

    Vähän aiheen vierestä: itse en ole voinut vielä paljastaa miehelleni, että olen muutama viikko sitten alkanut kirjoittamaan "sijoitusblogia" :D Hän toki tietää, että olen alkanut sijoittamaan, mutta pelkään hänen pitävän raha-asioista kirjottamista jonkinlaisena elämän sisällöttömyyden ja ahneuden osoituksena. Ikään kuin koko elämäni pyörisi rahan ympärillä kun siitä pitää vielä kirjoittaakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minun miehenikään tiedä... Enkä tiedä, koska olen kypsä näyttämään blogini hänelle... Rahasta voimme sentään jo puhua, mikä sekin on jo saavutus.

      Poista
  8. Yhdelle kaverille olen antanut blogini osoitteen, aika vähän tulee kuitenkaan aiheesta juteltua ihan erilaisten elämäntilanteiden (tai lähinnä tulojen) vuoksi, veljelleni linkkasin vuosi takaperin mutta ei sen pahemmin ole aiheesta juteltu. Toiselle kaverille olen kertonut kokeilleeni sijoittamista, mutta jotenkin tilanne oli sen verran jäykähkö etten alkanut avaamaan ainakaan vielä tilannetta sen enempää.

    En ole antanut blogini osoitetta edes avopuolisolleni, meillä on ihan erilaiset tavoitteen raha-asioiden suhteen, tai enemmänkin niin erilaiset keinot asioiden saavuttamiseksi, että en ole nähnyt asiaa mielekkääksi. Kenties joku päivä tässä lähiaikoina annan osoitteen kun ollaan taloakin ostamassa.

    Ihan yhtä hankalaa asioista on puhua miesten kuin naistenkin kesken. Tai eihän se varmasti hankalaa olisi, kukaan ei vaan ota koskaan raha-asioita esille. Puhutaan kyllä autoista ja asunnoista joita on hankittu, mutta hintoja ja lainamääriä ei oteta puheeksi.

    Mieluusti kyllä puhuisin rahasta kavereidenkin kanssa, tuntuu vaan siltä että olen ainut jolla on konkreettisia tavoittaita säästämisen, sijoittamisen ja kulujen karsimisen saralla joten aihepiiri ei varmasti olisi kovin innostava illanistujaisten aiheena. Puolisolle kertoilen asioista, mutta vastaanotto ei ole läheskään niin innostunutta kuin toivoisin :D

    Millainen ammatti sinulle tulee ensimmäisenä mieleen pienituloisesta palkansaajasta?
    -osa-aikatyöntekijät, baarityöntekijät ja siivoajat. Monesti palvelualalla ammatti on itse valittu, mutta siivoajat ovat menneinä vuosina olleet monesti heitä jotka eivät muuta työtä tai koulutusta ole saaneet.

    Mitä ajattelet hänestä?
    -samanlaisia henkilöitä he ovat kuin muutkin, ystäväpiirissä on paljon festareilla keikkaa tekeviä ja baaritiskin takana tarjoilevia naispuoleisia henkilöitä, oikein mukavaa seuraa vapaa-ajalla ja miksei aina töissäkin ollessaan jos itse sattuu asiakkaaksi :) Miespuoleiset kaverit ovat monet joko ammattikorkean käyneitä tai sitten esimerkiksi autopuolen ihmisiä, taitotaso on korkea ja seura on alasta riippumatta hyvää.

    Mietitkö miksi hän on päätynyt ko. ammattiin?
    -joskus, en kuitenkaan asiaa sen enempää mieti ellei se tule puheeksi kunkin opiskelu- ja työhistoriasta jutellessa. Asialla ei oikeastaan ole mitään merkitystä jos kemiat kohtaa ja juttua löytyy...

    VastaaPoista