Nordnet

tiistai 28. helmikuuta 2017

Helmikuun kuukausikatsaus


VARAT €
31.1.2017
28.2.2017
Muutos
Osakkeet
179,20
176,96
-2,24
Rahastot
8.098,36
9.489,63
+ 1.391,27
Korkotili
10.014,23
10.016,70
- 2,47
Yhteensä
18.291,79
19.683,29
+ 1.391,50


VELAT €


Asuntolaina
- 81.871,33
- 81.368,46
+ 502,87

Tulot helmikuu:  2432,74€

Tulot koostuvat lapsilisistä, elatusmaksusta sekä palkasta.


SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:

Asuntolaina
502,87€
Uusi puhelimen näyttö
24€
Taloon liittyvät kulut
230€
Tytön kampaaja
22,00€
Puhelin (oma + pojan) 
35,39€
Pyyhkeet
57,80€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
292,27€
Bensa                               
57,44€
Ammattiliiton jäsenmaksu
28,61€


Laskutili
150€


Yhteensä
1239,14€

161,24€


Jälleen hyvä kuukausi! Ylimääräisiä menoja on vähän. Pojalta hajosi puhelimen näyttö, ja ensin meinasi itku päästä. Mietin pitääkö ostaa kokonaan uusi puhelin, mutta onneksi selvittiin vain aika monella kirosanalla, kun tilasin netistä uuden näytön ja vaihdoin sen itse.
Tyttö halusi lyhyet hiukset ja lupasin käyttää kampaajalla. Lasten hinnat olivat viime käynnistä nousseet kahdella eurolla.

Ja lopuksi minusta tuli mainosten uhri... Finlayson mainosti näyttävästi ystävänpäivä-kampanjassaan ”Osta kaksi pyyhettä yhden hinnalla” tmv. Olimme uusien kylpypyyhkeiden tarpeessa, joten tilasin samantien neljä uutta pyyhettä. Tosin, pettymyksen tuotti se, että vain tuote on suunniteltu Suomessa ja itse työ tehty Belgiassa. Miksei Suomessa valmisteta enää mitään? Pyyhkeet on nyt joka tapauksessa päivitetty eikä uusia tarvitse hankkia ihan hetkeen.

Lainasin isäni autoa ja kiitokseksi tästä tankkasin tankin täyteen. Siitä bensakulut.


Sijoituksiin lähti 1000€. Vuoden 2017 säästötavoite on ihan tuossa nurkan takana, näetkö? :)

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Miesbloggarit jonoon, osa I

Ananaksen toiveesta listaan nyt vuorostani miehiset rahamaailmaan sijoittuvat blogit. Tässä vasta murto-osa miesten bloggareista, mutta toivottavasti löysit jotakin uutta luettavaa :)



Aloittelijan sijoitusblogi on suhteellisen tuore tuttavuus. Blogi kertoo 3-kymppisen perheenisän ensiaskelista sijoitusmaailmassa. 

Arvosijoittajan tie kertoo salkun kehityksestä ja osakeanalyyseistä. Itselleni uusi tuttavuus tämä blogi!

Tämä blogi kertoo paitsi 3-kymppisen miehen harrastuksista, myös sijoittamisesta ja säästämisestä.

Eläkesijoittajan takaa löytyy 3-kymppinen mies, joka nimensä mukaisesti sijoittaa eläkkeeseen. Varallisuutta tällä bloggarilla on jo ihailtavat 500.000 euroa! 

4-kymppisen perheenisän blogi sijoittamisessa, jossa sijoittamisen tavoitteena on viettää mukavia eläkepäiviä sekä puolet vuodesta Thaimaassa.

Fyysikon blogista ei pikaselailulla käy ilmi onko kyseessä mies vai nainen, mutta jotenkin olettaisin hänen olevan mies. Korjatkaa, jos olen väärässä. Paljon asiaa osakkeista!

Tätä blogia päivittää 4-kymppinen perheenisä pääkaupunkiseudulta. Paljon asiaa mm. osakkeista.

Ikiholdaaja on 3-kymppinen osakesijoittaja pääkaupunkiseudulta. Nimensä mukaisesti sijoitusfilosofia on osta ja pidä.

Isomahamiehen blogi kertoo osakesijoittamista. Paljon asiaa osakkeista.

Kinskin sijoituspäiväkirja oli ensimmäisiä, joita itse aloin aikoinaan seuraamaan. Kinski on kertonut siirtyneensä enemmän Nordnetin Sharevillen puoleen, mutta täältä löytyy silti paljon dataa mm. osakkeista. 

Kitupiikki on päälle 3-kymppinen perheenisä, jonka blogi kertoo säästämisestä sekä sijoittamisesta.

Uusi tuttavuus itselleni! Jälleen kerran oletan kyseessä olevan miehen blogi. Jää itselleni seurantaan.

Oletan kirjoittajan olevan mies. Jo 10 vuotta vanha blogi, jossa kerrotaan sijoittamisesta "ja vähän muustakin."

Laiskasijoittaja ei paljasta sukupuoltaan, mutta olen käsittänyt hänen oleva mies ;) Paaaljon asiaa mm. osakkeista!

Nuoren miehen sijoitusblogi kertoo vuonna -90 syntyneen miehen matkasta kohti taloudellista riippumattomuutta osakkeiden avulla.

Itselleni täysin uusi tuttavuus tämä. Kyseessä on 3-kymppinen perheenisä, jonka tavoitteena on olla taloudellisesti riippumaton 55-vuotiaana eli vuonna 2035.

Osinkokuningas on yksi "herttaisimmista" bloggareista joukossamme. Aina kannustamassa muita ja tsemppaamassa. Bloggaajana on 3-kymppinen herra, tavoitteenaan taloudellinen riippumattomuus. Nimensä mukaisesti Osinkokuningas sijoittaa osakkeisiin.

Osinkotaloutta kirjoittaa 3-kymppinen mies, jonka harrastuksena on sijoittaminen. Paljon asiaa osakesijoittamisesta.

Nuoren miehen blogi, joka "passiivisella sijoittamisella hakee taloudellista turvaa."

Julkisuudessakin vilahtanut Pohatta tavoittelee taloudellista riippumattomuutta ja eläkettä ennen 35. vuoden ikää. Aikaa tähän on vielä reilut 2000 vuorokautta. Osakkeet ja asuntosijoittaminen ovat Pohatan keinot kohti vapautta.

Symppiksen miehen kirjoittama blogi, jossa kirjoittajalla on jo niin paljon rahaa, että me muut voidaan vain kadehtia ;) Tavoitteena on saada miljoona euroa kasaan 1.1.2026.

3-kymppisen miehen blogi, jossa tavoitellaan taloudellista riippumattomuutta sijoittamisen kautta. 

Rahamiäs on viime vuoden lopussa bloginsa aloittanut tamperelaisherra. Ikää 30 ja risat. Kuvailee itseään "tavalliseksi ja tylsäksi mieheksi". Blogi ei kuitenkaan ole tavallinen eikä tylsä. Rahamiäs sijoittaa osakkeisiin.

Rahaneuvos on parikymppisen miehen sijoitusblogi. Jälleen uusi tuttavuus itselleni! Bloggarin tavoitteena on rakentaa vuoteen 2032 mennessä miljoonan euron sijoitusvarallisuus.

Tämänkään blogistin sukupuolesta en ole sata varma, mutta oletettavasti blogin takaa löytyy mies. Rikkaan erakon tavoitteena on taloudellinen riippumattomuus vuonna 2026.

Jo suorastaan legendaarinen blogi päivittyy enää harvakseltaan, mutta täältä löytyy silti valtavasti hyvää tietoa vaikkapa aloittelevalle sijoittajalle.

Sijoittajatursas on 3-kymppinen perheenisä, joka sijoittaa ilman sen kummempaa tavoitetta. Sijoittatursas on mukana myös asuntosijoittamisessa.

Vaurastu-blogi kertoo "nuoren sijoittajan oppimisista ja oman taloutensa hoitamisesta."

Warren fyffet on sijoituspäiväkirja. Herralla on laaja hajautus osakkeisiin, indekseihin, ETF:iin... Paljon mielenkiintoisia lukuja ja arvioita.



lauantai 25. helmikuuta 2017

Tunnelmia irtisanomisuutisen jälkeen

Yön yli irtisanomisuutista sulatelleena lampsin suosiolla seuraavana aamuna töihin. Ei tullut mieleenkään, etten enää menisi töihin, kuten viime kierroksella. Toki edellisessä työpaikassa olikin problematiikkaa enemmän kuin tarpeeksi, ja olinhan ollut ko. yrityksessä töissä 6 vuotta.

Tykkään nykyisestä työstäni, kestipä se nyt minkä aikaa hyvänsä (kaikki on auki yhä soppareiden suhteen). Teen työni yhä samalla intohimolla, koska haluan tästä kokemuksesta hyvän työtodistuksen ja suosittelut tulevaan.

Hulluinta tässä kaikessa on se, että ensi viikolla minun piti aloittaa uudessa projektissa. Kävinkin asian (ja parin muun asian) tiimoilta esimiehen pakeilla ja sain vastauksia omaan tilanteeseeni. Projektit, uudetkin, jatkuvat vielä seuraavat 6 kk, minun työsopimus jatkuu entisellään ja saan mahdollisesti vielä tehdä "ylimääräiset" 2 kk ennen kuin koko pulju suljetaan. Kuulosti siis oikeastaan paremmalta kuin hyvältä. 



Pää on silti niin sekaisin kuin olla ja voi, mutta yritän kaivaa positiiviset asiat mieleeni:

  • Saan irtisanomisuutisesta huolimatta osallistua jo sovittuihin koulutuksiin.
  • Olen yhä hengissä edellisestä työttömyysjaksosta, joka kesti 4 kk.
  • Tyttäreni aloittaa syksyllä koulun, joten kotona oleminen ei olisi huono vaihtoehto
  • Olen viittä vaille saanut tämän vuoden tavoitteeni sijoitussalkkuni suhteen täyteen. 20.000€:n potti on kasassa viimeistään ensi kuussa, joten jos en pysty sijoittamaan enempää loppuvuodesta, olen silti saanut vuoden 2017 tavoitteeni täyteen.
  • Hallitus muutti työttömyysehtoja vuoden alusta niin, että minun ansiopäiväni nollaantuvat työsopimukseni päättyessä. Tuolloin 6 kk työaikaa tulee päivälleen täyteen ja ansiosidonnaiset päiväni "alkavat alusta". Ansiosidonnaiset päiväthän tippuivat vuoden alusta 500:sta 400:aan, mutta jospa reilussa vuodessa löytäisin uuden työpaikan tai saisin opiskelupaikan.
  • Motivaatio loppujen avoimen yliopiston opintojen tekemiseen kasvoi... 10 op jäljellä ja haku yliopistoihin on vasta alkamassa ensi kuussa (eikä opintojen tarvitse olla valmiina kuin vasta pääsykokeisiin kesällä). Ajatuksena on siis lisäpätevyyden hankkiminen vuoden opinnoilla, jotta voin työllistyä paremmin.
  • Valmiita versioita CV:eiden tekoon on jo liuta... ei tarvitse tätä(kään) ihan alusta aloittaa, vaikka toki joka paikkaan joutuu räätälöimään oman versionsa.
  • Minulla on 4-6 kk:tta aikaa etsiä uusi työpaikka.
  • Plussana näen myös Suomen taloudellisen tilanteen kohentumisen. Ehkä töitä tällä kertaa irtoaa helpommin kuin viime syksynä?

Miinuksena:
  • Ansiosidonnaiseni tipahtaa edellisestä olennaisesti, mutta kuten todettu, sijoitussalkun tavoite on saavutettu ensi kuussa, joten uskoisin saavani rahat venymään pakollisiin tarpeisiin. 


Kaikella on aina tarkoituksensa ja tämä menee nyt näin. Olen surullinen, mutta en vihainen. Kun vuosi sitten minut irtisanottiin vakituisesta työsuhteesta, olin niin raivoa täynnä, että mietinkin tuolloin miten helppoa olisi jäädä sohvalle makaamaan ja katkeroitumaan. Nyt kun tiesi (vaikka halusikin uskoa muuta), että työsopimus on määräaikainen, on ehkä toisenlainen lähtökohtakin irtisanomisuutisiin. Kollegoihini tämä tosin vaikuttaa eri tavalla... Minä kun olen ainoa määräaikainen.

Elämä jatkuu ja minä jään kokemusta rikkaampana henkiin. Vieläkin :)


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Irtisanominen vol. 2

2 kk:tta uudessa työpaikassa ja nyt tuli sitten ilmoitus, että kaikki irtisanotaan kevään aikana. Eihän oma soppari ollut alunperinkään kuin 6 kk:ksi, mutta silti tuntuu lähes yhtä pa*kalta kuin vuosi sitten saatu irtisanominen. Kuvittelin, että jatkoja mahdollisesti olisi ainakin vuoden loppuun saakka, mutta tämä oli sitten tässä. Nyt koitetaan vielä kaivaa viimeiset motivaation rippeet työpaikalle ja aletaan samalla etsiä uutta työpaikkaa, joka tässä kylässä on kyllä aika pirun vaikeaa... Suomi nousuun! Eiku...?

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Told you so!

Onko maailmassa mikään niin ärsyttävää kuin se, kun toinen sanoo "Mitäs minä sanoin"? Vielä ärsyttävämmäksi nuo sanat tulevat, kun oma puoliso latasee ne pienen omahyväisen virneen kera. 

Sain viime vuoden loppupuolella kerrottua miehelleni, että minulla on tällainen blogi, ja hänestä on kuoriutunut yksi innokkaimmista lukijoistani. Kommentointi on häneltä kielletty blogiin, naamatusten kyllä keskustelemme sitten postauksistani. On oikeastaan aika helpottavaa, että nyt kaikki on vapaasti hänenkin luettavissaan, koska meillä ei rahasta juurikaan aiemmin puhuttu. 

No, miksi sitten sain tämän omahyväisen virneen (taas?) osakseni, oli postaukseni kaupankäynti- ja hallinnointikuluista. "Luulitko todella, että on olemassa ilmaisia lounaita?" No en... mutta heräsin todenteolla tuon postauksen myötä ja olen viime viikot pohtinut mikä on oma kipurajani hallinnointikulujen suhteen. 100 euroa vuodessa? Se tuntuu ainakin tällä hetkellä summalta, jonka yli en halua mennä. 

Mitä sitten, kun indeksirahastoissa on niin paljon rahaa, että hallinnointi maksaa satasen vuodessa? Osakkeita? Niitä miehenikin on tyrkyttänyt minulle jo tovin. Itseasiassa meillä näyttäisi olevan kilpailu meneillään kumman salkku on arvoltaan suurempi. 

Muistatteko vielä, kun kirjoitin, että mieheni tienaa reilusti enemmän kuin minä, mutta käyttää rahansa sijoittamisen sijasta harrastuksiin? Nyt tähän on tullut selkeä muutos ja mies on ostanut osakkeita muutamaan otteeseen viime kuukausien aikana tajuttuaan, että minulla on enemmän omaisuutta. (Lue tämä teksti pilke silmäkulmassa). Ei, meillä ei ole parisuhdekriisiä eikä tule, mutta olemme hemmetin kilpailunhaluisia. Kaikessa. Joten, kun mieheni ryhtyi yhdeksi blogini lukijaksi, hänelle iski kilpailuvietti päälle. Aika hyvä, eikö? Motivoimme toinen toistamme. 

Mieheni luvalla julkaisen hänen salkkunsa tähän. 


Osake
Kpl
Arvo
Fortum
150
2.134,50
Neste
100
3.483,00
Outokumpu
700
6.730,50
Ramirent
300
2.340,00
Talvivaara
7000
212,10
UPM-kymmene
150
3.411,00
Arvo yhteensä

18.311,10


Valitettavasti en pysty kovin paljoa tarkempaa dataa (ainakaan toistaiseksi) iskemään pöytää miten paljon hän on tehnyt voittoa vuosien saatossa tai paljonko saanut osinkoja. Mutta tässä ovat luvut, joiden kanssa itse lähden "kilpailemaan" :) Peseekö indeksisijoittaminen osakkeet? Epäilen. Vahvasti. Mieheni taitaa saada pelkästään osinkoja jo sen verran kuin mitä minun indeksirahastoni ovat tuottaneet olemassaolonsa aikana... 

Mutta hei, the game is on ja tämä on itselleni myöskin tervetullutta osakeopiskelua.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Viikon kuulumiset

Tällä viikolla ovat aiheet olleet aika vähissä. Työ kyllä verottaa osansa kirjoittamisesta, vaikka edelleen jaksan hokea miten paljon työstäni tykkään. 

Autottomuus on tehnyt todella hyvää itselleni. Kun ei pääse marketteihin, ei tule ostettua mitään muuta kuin ruokaa lähi K-supermarketista. Eilen kuitenkin sain auton käyttööni ja kävin Prismassa. Ei ehkä ollut paras idea, koska kotiutuin muovipussin kanssa, joka oli täynnä vaatetta. Lapsille sukkia loppuvuodeksi -50%, pojalle ensi talveksi pitkiä kalsareita tarjoushinnoin, tyttärelle tarjouslegginssejä, itselleni merinovillasukkiksia -30%... Silti kassalla kirpaisi, vaikka kaikki ostetut tulivat "tarpeeseen". 

Pienestä sivuloikastani huolimatta, olen kohdannut positiivisen ongelman: minulla jää 800-900€ joka kuukausi ylimääräistä rahaa, jonka sijoittaminen "oikein" on nyt jostakin syystä todella vaikeaa. Aiemmin olisin laittanut kaikki automaattisesti indeksirahastoihin, mutta tajuttuani rahastojen kustannukset, olen alkanut miettimään muitakin vaihtoehtoja. Mieheni on heitellyt yrityksiä, joiden osakkeita kannattaisi ostaa, mutta... mietin todella paljon asuntolainankin lyhentämistä. Ehdotuksia?

Ruokakulut ovat tipahtaneet roimasti siirryttyäni pääsääntöisesti kasvisruokaan. Olen edelleen sekasyöjä, mutta syön tällä hetkellä noin kuutena päivänä viikossa kasvisruokaa. Kasvissosekeitot ovat ihan parhaita :) Eli jos kaipaat säästöä ruuassa, kokeile kasvisruokaa.  


tiistai 7. helmikuuta 2017

Girl power!

Sijoitusblogit olivat todella pitkään pelkästään miesten kirjoittamia. Kuluneen vuoden aikana meitä naisia on tullut mahtavasti mukaan. Päätinkin koota listan blogeista, jotka käsittelevät rahaa ja sijoittamista naisnäkökulmasta. Jos blogisi ei ole listalla, laitathan kommentin! Ja miehet, älkää pahastuko... ;)



"Ajatuksia elämästä ja säästämisestä" käsittelee nimensä mukaisesti elämää ja säästämistä. Kirjoittajana 3-kymppinen perheenäiti.

http://budjetti700.blogspot.fi
Budjetti700 kertoo nimensä mukaisesti siitä, miten kuukausibudjetti on 700€. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus!

Ekonomimmi on alle 3-kymppinen ekonomi, jonka tavoitteena on asuntosijoittaminen sekä varallisuuden kasvattaminen. 

"En shoppaa yli varojeni" kertoo entisestä himoshoppaajasta, joka "opettelee elämään varojensa mukaan ja säästämään."

Femmadonna kertoo 3-kymppisen naisen "kamppailusta kohti järkevämpää taloutta".

"Kohti korkeuksia" on yli 3-kymppisen perheenäidin kertomus säästämisestä, sijoittamisesta sekä uranvaihtamisesta. 

Kuusivuotissuunnitelma on mielenkiintoinen blogi, jossa kirjoittajan tavoitteena on saavuttaa kuudessa vuodessa unelmakoti, esimiesasema sekä varallisuuden kasvattaminen sijoittaen.

Lapset ja raha-blogista löydät vinkkejä kuinka kasvattaa lapsista ja nuorista järkeviä rahankäyttäjiä.

Tämä blogi antaa paljon miettimisen aihetta! Pienet tulot, mutta sitäkin pienemmät menot. Miten se on mahdollista?

"Minun rahani"-blogin kirjoittaja on 26-vuotias nainen, joka kirjoittaa tuoreeseen blogiinsa ajatuksia säästämisestä ja kuluttamisesta.

Tämä blogi kertoo 3-kymppisen juristin matkasta vaurauteen.

Neiti Nuukailijan blogi on muutaman kuukauden vanha blogi, jossa tavoitteena on miljoonaomaisuus ja taloudellinen huolettomuus. 

Yksinhuoltajan selviytymisopas on loistava blogi, joka käsittelee yksinhuoltajuutta, sijoittamista, asuntosijoittamista ja elämää tämän kaiken keskellä.

Kyseessä on puolisen vuotta vanha blogi, joka omien sanojensa mukaan on harrastelijaosakesijoittajaäiti, joka haluaa kertoa sijoittamisesta. 

Lapsiperheen sijoitusblogi on perheen vanhempien yhteinen blogi, jossa kerrotaan (lapsille) säästämisestä ja sijoittamisesta.

http://puudelinberberi.blogspot.fi/

Aivan uunituore blogi, jossa laitetaan taloutta kuriin.

Rahahuoleton on suhteellisen tuore blogi, jossa 3-kymppinen nainen laittaa oman taloutensa kuntoon haaveenaan omistusasunto. 

https://rahallasaa.wordpress.com/

Kyseessä on parikymppisen naisen blogi, jossa säästetään ASP:n kautta omaan asuntoon, mutta myös sijoitusasuntoon sekä osakkeisiin. 

 www.rahataidot.fi

Rahataidot on kahden naisen tuore blogi "oman talouden hallinnasta ja vaurastumisesta." 

http://www.saastoistaunelmiksi.fi/
Uusi blogi säästämisestä ja sijoittamisesta unelmoiville.

Sinkkuäidinsijoitukset on uusi tuttavuus blogirintamalla. Blogin tavoitteena on taloudellinen turva sekä riippumattomuus.

"Raha ei tee onnelliseksi, mutta rahattomuus v*tuttaa" on päälle 3-kymppisen naisen kertomus veloista, haaveena tasapainoinen talouselämä sekä säästäminen. 

"Tiukilla" on itselleni uusi tuttavuus, vaikka blogi on ollut olemassa jo parisen vuotta. Blogi kertoo 35+ äidin elämästä "vähällä rahalla, mutta positiivisella asenteella".

Tuitturankukkaro on sangen uusi tulokas joukossamme (paitsi paljastuikin, että blogi on vain vaihtanut osoitettaan!). Tuitturankukkaro kuvaa blogiaan seuraavasti: "Addiktien aikuinen lapsi opettelee elämään omaa elämäänsä. Omat riippuvuudet shoppailu ja ruoka. Luvassa säästämistä ja sortumisia, kissa ja omituinen parisuhde sekä kaikkea muuta elämästä." 

Unelmia ja velattomuutta on aloittanut bloginsa jo 2014, mutta itse törmäsin tähän vasta nyt. Blogissa alle 3-kymppinen nainen pyrkii pääsemään veloistaan eroon. 

http://www.rikastaelamaa.fi/

Tämä blogi on itselleni uusi tuttavuus, kiitos vinkistä! Tässä blogissa blogataan "paljouden karsimisesta, oman talouden hallinnasta sekä muista tavoista yksinkertaistaa elämää". 

Löysitkö uutta luettavaa? Minä löysin montakin! Mukavia lukuhetkiä :)

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Nainen on naiselle susi - asiaa naisjohtajuudesta

Olen ehkä oksennukseen saakka jo hehkuttanut nykyistä työpaikkaani, mutta antaa oksennuksen tulla vielä kerran tämän postauksen myötä. Yksi aihepiiri on nimittäin vielä käsittelemättä ja se on esimieheni.

Olen jo vuosia haaveillut miehestä esimiehenä. Miksikö? Siksi, koska en jaksa seurata mikä kuukautiskierron vaihe kulloinkin on esimiehelläni menossa. Aina joudut miettimään milloin kannattaa kysyä mitäkin asiaa ja milloin ei. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta, olen aina ollut naisen alaisena. Niin olen nytkin.



Kun kerroin loppuunpalamisestani, yksi syy oli silloisen esimieheni kyvyttömyys johtaa ja jakaa töitä tasaisesti. Naisena hän johti tunteillaan. Palaverit olivat erityisen kiusallisia ja noloja, kun vaihdevuosi-iässä oleva esimies seisoi edessämme etusormea heristellen. Tuntui kuin olisimme olleet lasten päiväkodissa ja meidän olisi pitänyt olla pahoillaan, että olimme olleet tuhmia. Vika ei kuitenkaan ollut meissä, työntekijöissä. Esimies piilotti etusormensa taakse omat virheensä, joista syytti jokaikinen kerta meitä.

Projektien jakamiset työpaikalla menivät hormonimyrskyissä. Kun joku työntekijä oli epäsuosiossa, häneltä otettiin projekti pois kesken kaiken ja siirrettiin se toiselle sen koommin perustelematta. Näin esimies sai aikaiseksi kitkaa työntekijöissä. Osasto oli ilmapiiriltään pahimmillaan räjähdysherkkä. Kuvittele siihen vielä esimies, joka menee levittämään ”Maijasta” perättömiä juttuja ”Kaijalle”, jotta sai taas omat virheensä peiteltyä. ”Maija” itkee työpaikalla, ettei ole ansainnut tällaista kohtelua ”Kaijalta”, ja kun syy lopulta selviää, miksi ”Kaija” oli vihainen, istuttiin taas palaverissa, jossa esimies seisoi etusormi pystyssä. ”Kun te ette kuuntele ettekä tajua mitään. Minä en ole sanonut näin...”

Paitsi aiheuttamaan eripuraa, esimies oli myös innokas tekemään päätöksiä. Palaverit olivat meidän työntekijöiden näkökulmasta ihan jonninjoutavia, koska tiesimme, että taas tulee uusia päätöksiä, jotka ovat a.) laittomia ja b.) huomenna klo 9 mennessä kumottuja. Kun ei ole sitä substanssia eikä minkäänlaista kokemusta esimiestyöstä (paitsi ehkä äitinä ja isoäitinä olemisesta), miten voi johtaa isoa organisaatiota? Aikuisiin ihmisiin kun uhkailu-kiristys-ja-lahjonta eivät vain toimi.

Edellisestä esimiehestä kertonee paljon myös se, että kun hän sairastui vakavasti, koko osasto hurrasi. Mikä helpotus, että saimme ”varapomon”, joka olisi ollut suorastaan loistava esimies. Mutta ei... esimiehemme tuli kesken sairasloman takaisin, koska kuvitteli kai olevansa korvaamaton... Pääsi pari kirosanaa siinä kohtaa ja työpaikan hetkeksi kohonnut ilmapiiri laski kuin lehmän häntä.

Kyseinen esimies ei ole sarjassamme ainoa tunteillaan tuuletteleva. Eikä ainoa, joka kerää oman sisäpiirinsä; muut saavat kylmää kyytiä. Näitä on osunut omalle kohdalle monta. Itsekin kuuluin sisäpiiriin (olin neutraali työntekijä ja yleensä pidin mielipiteeni ominani), kunnes osittainen hoitovapaani ilmeisesti sai esimiehen joko kateelliseksi tai sitten vain osui taas kohdalle ”hormonimyrsky”.

Ilmoitettuani osittaisestahoitovapaasta, joka muuten on lakisääteinen, sain kohdata naamapunaisena huutavan naisen, joka raivosi mistä minä kuvittelen hänen saavan tilalleni toisen työntekijän osittaisen hoitovapaani ajaksi. Not my problem? Kun en saanut virallista dokumenttia osittaisesta hoitovapaastani esimieheltäni pyynnöistäni huolimatta, jouduin kääntymään ylemmän tahon puoleen. Päätös tulikin sitten pikavauhdilla, mutta minua ei enää edes tervehditty. Seuraavan kerran hän puhuikin minulle ojentaessaan irtisanomispaperit.  

Eräs esimies heitti kerran pöydältään paperit ja kansiot seinään, kun erehdyksissäni koputin hänen työoveensa ja kysyin olisiko hänellä jossakin kohtaa hetki aikaa. Ei kuulemma ollut. Seuraavaksi hän soitti seinän toiselle puolelle meuhkatakseen, etten saa enää ikinä tulla kysymään, olisiko hänellä hetki aikaa. Jos minulla on asiaa, en koputa, vaan astun suoraan huoneeseen ja esitän asiani. Että meninkin olemaan kohtelias!



Nykyinen esimieheni on suorastaan raikas tuulahdus naisjohtajana.  Jos ovi on auki, tiedän, että voin koputtaa ovenpieleen ilman pelkoa, että kohta lentää tavarat, ja saan vastauksen kysymykseeni. Jos ovi on kiinni, tiedän, että hänellä on asiakas tai palaveri meneillään enkä silloin edes pyri sisään. Loogista, eikö?

Meidän palaverimme alkavat aina kysymyksellä ”Miten meillä menee?” Itselläni on toistaiseksi mennyt paremmin kuin hyvin, mutta olen seurannut, miten työkaverini uskaltavat sanoa, jos jokin asia mättää tai ei toimi. Ja arvatkaa mitä? Se asia korjataan samantien tai siihen etsitään ratkaisu! Neljässä viikossa olen ehtinyt havainnoida meillä olevan hyvinkin avoimen ilmapiirin. Asiat sanotaan niin kuin ne ovat ilman pelkoa ”kostosta”.

Toiseksi arvostan esimieheni kykyä delegoida asioita. Hän myöntää ääneen, että ”tämä ei ole minun vahvuuteni, mutta sinä osaat tämän. Tee sinä tämä.” Näin jokainen työntekijä saa tehdä juuri sitä, mihin hänet on koulutettu.  

Kolmas merkittävä piirre esimiehessäni, on kyky vastaanottaa myös negatiivista palautetta. Nykyinen esimieheni on ensimmäinen, joka on tähän kyennyt. Uutena työntekijänä on suorastaan herkullista seurata miten työyhteisö toimii ja käyttäytyy, mutta tapa, miten esimieheni ottaa vastaan palautetta on suorastaan ihailtavaa. Se on normaalia. Kun palaute on annettu, keskustellaan seuraavaksi asia halkipoikkipinoon, ettei kenellekään jää enää mitään hampaankoloon, ja mikä tärkeintä: otetaan opiksi. Esimieheni jopa kiittää palautteesta, vaikka olisi yhä asiasta eri mieltä.

Kaikki tekstini kolme esimies-esimerkkiä ovat korkeastikoulutettuja naisia, mutta vain yhdellä on ”käytöstavat” ja johtaminen hallussa. Syy älyttömään käytökseen ei siis voi johtua sivistyksen puutteesta. Näiden kahden hormonihirmun oma perhe-elämä ei kuulemani mukaan ole ollut järin tasapainoista. Nykyinen esimieheni puolestaan elää onnellista perhe-elämää. Voisiko tässä olla syy naisten käytökseen? Vai missä oikein on vika, kun nainen ei osaa johtaa?

Millaisia kokemuksia Sinulla on naisjohtajuudesta?