Nordnet

lauantai 25. helmikuuta 2017

Tunnelmia irtisanomisuutisen jälkeen

Yön yli irtisanomisuutista sulatelleena lampsin suosiolla seuraavana aamuna töihin. Ei tullut mieleenkään, etten enää menisi töihin, kuten viime kierroksella. Toki edellisessä työpaikassa olikin problematiikkaa enemmän kuin tarpeeksi, ja olinhan ollut ko. yrityksessä töissä 6 vuotta.

Tykkään nykyisestä työstäni, kestipä se nyt minkä aikaa hyvänsä (kaikki on auki yhä soppareiden suhteen). Teen työni yhä samalla intohimolla, koska haluan tästä kokemuksesta hyvän työtodistuksen ja suosittelut tulevaan.

Hulluinta tässä kaikessa on se, että ensi viikolla minun piti aloittaa uudessa projektissa. Kävinkin asian (ja parin muun asian) tiimoilta esimiehen pakeilla ja sain vastauksia omaan tilanteeseeni. Projektit, uudetkin, jatkuvat vielä seuraavat 6 kk, minun työsopimus jatkuu entisellään ja saan mahdollisesti vielä tehdä "ylimääräiset" 2 kk ennen kuin koko pulju suljetaan. Kuulosti siis oikeastaan paremmalta kuin hyvältä. 



Pää on silti niin sekaisin kuin olla ja voi, mutta yritän kaivaa positiiviset asiat mieleeni:

  • Saan irtisanomisuutisesta huolimatta osallistua jo sovittuihin koulutuksiin.
  • Olen yhä hengissä edellisestä työttömyysjaksosta, joka kesti 4 kk.
  • Tyttäreni aloittaa syksyllä koulun, joten kotona oleminen ei olisi huono vaihtoehto
  • Olen viittä vaille saanut tämän vuoden tavoitteeni sijoitussalkkuni suhteen täyteen. 20.000€:n potti on kasassa viimeistään ensi kuussa, joten jos en pysty sijoittamaan enempää loppuvuodesta, olen silti saanut vuoden 2017 tavoitteeni täyteen.
  • Hallitus muutti työttömyysehtoja vuoden alusta niin, että minun ansiopäiväni nollaantuvat työsopimukseni päättyessä. Tuolloin 6 kk työaikaa tulee päivälleen täyteen ja ansiosidonnaiset päiväni "alkavat alusta". Ansiosidonnaiset päiväthän tippuivat vuoden alusta 500:sta 400:aan, mutta jospa reilussa vuodessa löytäisin uuden työpaikan tai saisin opiskelupaikan.
  • Motivaatio loppujen avoimen yliopiston opintojen tekemiseen kasvoi... 10 op jäljellä ja haku yliopistoihin on vasta alkamassa ensi kuussa (eikä opintojen tarvitse olla valmiina kuin vasta pääsykokeisiin kesällä). Ajatuksena on siis lisäpätevyyden hankkiminen vuoden opinnoilla, jotta voin työllistyä paremmin.
  • Valmiita versioita CV:eiden tekoon on jo liuta... ei tarvitse tätä(kään) ihan alusta aloittaa, vaikka toki joka paikkaan joutuu räätälöimään oman versionsa.
  • Minulla on 4-6 kk:tta aikaa etsiä uusi työpaikka.
  • Plussana näen myös Suomen taloudellisen tilanteen kohentumisen. Ehkä töitä tällä kertaa irtoaa helpommin kuin viime syksynä?

Miinuksena:
  • Ansiosidonnaiseni tipahtaa edellisestä olennaisesti, mutta kuten todettu, sijoitussalkun tavoite on saavutettu ensi kuussa, joten uskoisin saavani rahat venymään pakollisiin tarpeisiin. 


Kaikella on aina tarkoituksensa ja tämä menee nyt näin. Olen surullinen, mutta en vihainen. Kun vuosi sitten minut irtisanottiin vakituisesta työsuhteesta, olin niin raivoa täynnä, että mietinkin tuolloin miten helppoa olisi jäädä sohvalle makaamaan ja katkeroitumaan. Nyt kun tiesi (vaikka halusikin uskoa muuta), että työsopimus on määräaikainen, on ehkä toisenlainen lähtökohtakin irtisanomisuutisiin. Kollegoihini tämä tosin vaikuttaa eri tavalla... Minä kun olen ainoa määräaikainen.

Elämä jatkuu ja minä jään kokemusta rikkaampana henkiin. Vieläkin :)


4 kommenttia:

  1. Jeps, tilanteesi oli tällä kertaa ihan erilainen kuin viimeksi, ja olit jo valmistautunut siihen että tuo on vain 6kk pesti. Silti tietysti vähän ikävä juttu.

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että näet asiassa valoisiakin puolia. Onnea työnmetsästykseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kaivaa ne positiiviset asiat, muuten jumahtaa sinne sohvan pohjalle voivottelemaan :/

      Poista
  3. Hienoa, että olet saanut ajatukset järjestykseen. Helppo sanoa, mutta katkeroituminen ei auta. Valitettavasti. Onneksi sulla on taustalla asiat todella hyvin :)

    VastaaPoista