Nordnet

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Työtä mä metsästän

"Mikä minussa on vikana, kun olen hakenut moneen työpaikkaan, käynyt paikan päällä työhaastatteluissa ja silti en kelpaa mihinkään?", kysyi eräs parikymppinen miehen alku minulta tällä viikolla. Mies kertoi olevansa väsynyt ravaamaan haastatteluissa, jotka eivät kuitenkaan johda työpaikkoihin. 

Kerroin miehen olevan onnekas, koska on ylipäätään päässyt haastatteluihin; niihin kun kaikki eivät edes pääse. Lisäksi kerroin millaista oma työnhakuni oli viime syksynä: neljän kuukauden aikana kirjoitin yli 30 työhakemusta eri paikkakunnille, ja pääsin "vain" kolmeen haastatteluun, joista viimeinen johti työpaikkaan. Oma paikkakuntani on kieltämättä "masentava" työttömälle työnhakijalle, mutta uskon, että tämäkin ahkera nuori mies löytää vielä paikkansa. Hänellä onnekseen on koko Suomi hakukohteena, toisin kuin minulla, perheellisellä äidillä, jonka miehellä on vakityöpaikka ja lapsiakaan ei tekisi mieli tempaista aina uuden työn mukana tutusta koulusta ja kaveripiiristä pois. 

Itse en ole oman määräaikaisen työsopimuksen päättymisestä ahdistunut. Itseasiassa pääsi käymään niin, että kollegani kysyivät saavatko ilmoittaa yhteystietojani eteenpäin. Kun pomokin vielä työnsi lusikkansa soppaan, kollegoiden ja pomon ansiosta minua odottaa uusi työ nykyisen päättyessä. Minun ei siis itse tarvinnut tehdä yhtään mitään työpaikan eteen. Itkuhan siitä tuli. En ole koskaan ollut vastaavanlaisessa työpaikassa kuin nyt, en ikinä! Missään aiemmassa työpaikassani en ole törmännyt tällaiseen tiimihenkeen, jossa kaikista pidetään huolta. Kunpa saisin viedä nämä tyypit uuteen työpaikkaani... 

Uusi työ sijaitsee toisella paikkakunnalla ja julkisen liikenteen saavuttamattomissa. Joudun siis taas miettimään auton hankintaa, ellen saisi neuvoteltua isältäni autoa lainaan. Tämäkin työ nimittäin on määräaikainen eikä jatkosta ole varmuutta. Ei oikein houkuta ostaa autoa, jos sillä ei taas kohta tee yhtään mitään. Yksi kollegoistani alkoi jopa miettimään olisiko hänellä ketään tuttua, joka kävisi samassa kaupungissa töissä, jotta pääsisin kimppakyytiin. Mitä kullanmuruja! 

Tulin myös hakeneeksi yliopistoon opiskelemaan. JOS pääsen opiskelemaan, opinnot olisivat pääasiassa verkossa, pari kuukautta joutuisi olemaan paikan päällä ja ensi keväänä voisin juhlia uutta pätevyyttä. Verkkoja on siis vesillä, katsotaan tuleeko kalaa ;) 


4 kommenttia:

  1. Eihän sun mitää tarvii enää metsästää ku sait jo ton duunin metsästämättä :)

    VastaaPoista
  2. Valtavat onnittelut uudesta työstä! Murheen alku kääntyikin onneksi. Toivottavasti viihdyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään sain kuulla, että eräs kollegoistani sai itseasiassa samasta työpaikasta myös duunin!! Meillä on jo kimppakyytineuvottelut meneillään ;)

      Poista