Nordnet

maanantai 1. toukokuuta 2017

Verkkapuku

On taas kevät ja perheellisillä se tietää sitä, että talvivaatteille saa alkaa etsimään uutta kotia tai säilytyspaikkaa, sillä ensi talvena ne eivät kuitenkaan lapsille päälle mahdu. Ei ainakaan meillä. 

Sitten alkaa se kevätvaatteiden sovittamisrumba. Pihi äiti on ostanut jemmaan alennuksesta ja kirpputorilta vaatteet ja huokaisee helpotuksesta, kun suurin osa vaatteista löytyy ihan omista kaapeista, mutta... En ihan odottanut vielä, että esikoinen alkaisi toistamaan mantraa, jossa kertoo luokkakavereillaan olevan "parempi puhelin, Adidaksen verkkarit, en halua laittaa noita vaatteita, koska ei kukaan tuollaisia käytä..." jne. A-P-U-A. Odotin tätä vaihetta jossakin teinivaiheessa, en vielä 9-vuotiaalta. 

Vein poikani vaateostoksille, koska tarvitsimme verkkahousuja. Olin kirpparilta ostanut kaksi käytettyä, siistiä verkkatakkia, joiden kappalehinta oli 0,50€. Takit eivät olisi millään kelvanneet, koska eivät olleet Adidasta. Urheiluliikkeessä poika löysi mieleisensä Adidaksen verkkapuvun. Hintaa puvulla oli 59,95 euroa... en ostanut. Katselin paljonko olisi maksanut pelkät Adidaksen verkkahousut; 34,95€/kpl. En ostanut niitäkään, vaan takin kanssa samaa merkkiä olevat housut. Umbro oli merkki. 



Tämä kauppakokemus toi mieleeni oman kolmannen luokan, joka osui 90-luvun pahimpaan lama-aikaan. Muistan, miten itse jouduin kulkemaan 9 vuotta vanhemman serkun 9 vuotta vanhoissa vaatteissa, jotka olivat kamalia. Eikä riitä, että ne olivat 9 vuotta vanhemman serkun, vaan ne kiersivät myös isosiskollani ennen kuin minä ne sain. Joululahjaksi saatoin saada uusia vaatteita eivätkä nekään olleet valitettavasti aina mieluisia. Kun oma isä oli työtön ja äiti opiskeli uutta ammattia, eivät rahat riittäneet vaatteisiin, joten jostakin oli karsittava ja minun kärsittävä. Itsehän sain tämän tästä kuulla koulussa vaatteistani. Niinpä 13-vuotiaana lähdinkin mansikkamaalle keräämään ensimmäiset kesärahani, joiden turvin ostin pari mieleistä vaatekappaletta, ja loput laitoin säästöön.

Tuo oma kokemus tuli niin voimakkaana muistona, että jäin kaupassa jopa miettimään Adidaksen verkkapuvun ostamista. Silti, 60 euroa lapsen verkkapuvusta on aivan jäätävä summa. Tällä kertaa minulla olisi siihen varaa, toisin kuin omalla äidilläni aikoinaan, mutta halua ostoon ei ole. On silti karua, että jo nyt, 9-vuotiaana, aletaan tuijottamaan kenellä on minkäkin merkkisiä vaatteita. Tai millainen puhelin. Itse olen vieläpä se tyhmä äiti, joka lähtee tähän leikkiin mukaan ajatellen, ettei lasta ainakaan vaatteista kiusattaisi... Vaikkei verkkapuku tällä kertaa Adidasta olekaan, huomaan katsovani jo muita tulevia ostoja "merkit silmällä pitäen"... Voin jo tässä kohtaa todeta, että 600 euron haasteeni voi vetää vessanpöntöstä alas... 

7 kommenttia:

  1. Näin se vaan nykyään menee että merkit on jo mielessä pienestä pitäen :D

    VastaaPoista
  2. Niin. Ja äidin taloussuunnitelmat räjäytetään täysin näiden merkkivaatteiden takia :D Ihan kauhulla odotan, kun poika sai siskoni pojalta Dolce Gabbanan huppareita ja muita merkkivaatteita, että kun nämä vaatteet ovat syksyllä sopivia, kelpaako näiden jälkeen enää Prisma, henkkamaukka tmv.

    VastaaPoista
  3. Kyllä tää on ihan todellisuutta ekaluokkalaistenki keskuudessa. Mistä lie lapset oppivat merkit ja muut jo pienestä pitäen..

    VastaaPoista
  4. Näin se vaan menee. Mutta: mun teini on jo monta vuotta suostunut käyttämään vain tietyn merkkisiä/ laisia vaatteita. Kaikki muut kuin sen itsensä hyväksymät on jäänyt käyttämättömänä kaapin perälle. Ratkaisuna on ollut aivan minimalistinen pieni määrä vaatteita, eli vain viikon tarpeet, eli 3-4 hupparia, kahdet farkut ja kahdet verkkarit. Kappalehinta vaatteilla on kova, mutta kokonaiskustannus jää siedettäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan ihan fiksua tuo. Tulee ainakin vaatteita pidettyä. Onko teillä jonkinlainen vaatebudjetti?

      Poista
    2. Hah! En tiiä, kehtaanko.... Mies maksaa teinin vaatteet, mä itseni ja leikki-ikäisen tytön. Viime vuonna käytin meidän kahden vaatteisiin reilusti yli 2000€. Tänä vuonna olen yrittänyt pitää narua tiukemmalla.

      Poista
    3. Kyllä vaatteisiin saa rahaa uppoamaan, ja etenkin lastenvaatteisiin.

      Tuo oma 600 euron budjettini oli alunperin työttömänä suunniteltu budjetti. Kuvittelin jatkavani viime syksyn tapaan joka viikko kirppiskierroksia, mutta kun onnekseni sain töitä, ei aika eikä energia yksinkertaisesti riitä. Helpommalla pääsee, kun netistä tilaa kaiken tarvittavan.

      Poista