perjantai 30. kesäkuuta 2017

Puoli vuotta tätä vuotta takana, missä mennään?

Tämä vuosi tuntuu menneen vauhdilla. Osasta kuukausista ei ole jäänyt oikeastaan mitään mieleen. Aloitin tämän vuoden uudella työpaikalla, vaihdoin lennosta uusiin työtehtäviin (samassa työpaikassa) ja nyt odotan, että aloitan uudessa työpaikassa elokuussa, nykyisen työn päätyttyä. Kevään väänsin sivuaineopintoja pakettiin, todistuskin tipahti postiluukusta eilen. Nuorimmainen lopetti esikoulun ja starttaa koulupolkunsa elokuussa, esikoisen aloittaessa 3. luokan. Paljon SUURIA elämänmuutoksia on siis ehtinyt mahtua jo puoleen vuoteen. Mutta nämä eivät ehkä teitä niinkään kiinnosta, vaan luvut. Missä mennään vuoden 2017 tavoitteiden suhteen?

Tämän vuoden varovainen tavoite oli saada 20.000 euron sijoitussalkku kasaan. Tuo tavoite meni jo heti alkuvuodesta rikki. En uskaltautunut haaveilemaan sen suuremmin loppuvuoden salkun koosta, kun yt:t iskivät jo uuteenkin työpaikkaan. Työt onneksi jatkuvat omalta osaltani, tosin en tiedä vieläkään kuinka pitkälle. Salainen haaveeni tämän vuoden tavoitteen täyttyessä oli saada sijoitussalkku 25.000 euron arvoon, ja tuokin näyttäisi menevän rikki, etenkin, kun veronpalautuksia on luvassa joulukuussa lähes 2.000 euron verran.

Varat €
31.1.17
30.6.17
Muutos
Osakkeet
168,80
1152,88
+ 984,08
Rahastot
6.785,45
10.074,57
+ 3289,12
Korkotili
10.014,23
10.016,70
+ 2,47
Asunto
125.000,00
125.000,00
-
Asunto 2
17.500,00
17.500,00
-
Asuntolaina
-82.374,20
-79.308,34
+ 3.065,86
Varallisuus yht.
77.094,28
84.435,81
+ 7341,53

Huhti-toukokuussa sain kutsun taloyhtiön yhtiökokoukseen, jonka seurauksena leukani loksahti alas. Mikä taloyhtiökokous? En ollut muistanut, että omistan ¼ äitini kuolinpesästä, ja siten myös ¼ hänen asunnostaan. Asunto arvioitiin pesänjaossa 70.000 euron arvoiseksi, jolloin oma osuuteni asunnosta on 17.500€. Unohdin koko taloyhtiön kokouksen kaikessa kiireessä, mutta lisäsin omaan varallisuuteeni nyt tuon 17.500 euroa ”asunto kakkosena”. Äitini perintöä emme ole jakaneet, joten kuolinpesän tilillä olevaa omaisuutta en ole laskenut varallisuuteeni. Asunnon liitin nyt sen takia varallisuuteeni, kun nimeni nyt kerran on asunnossa ja kutsu taloyhtiön kokoukseenkin tuli ”osakkaana”.

Toinen tavoitteeni tänä vuonna oli ajaa henkilökohtaisia kuluja alas. Suurimmat kuluerät viime vuonna olivat auto sekä päiväkotimaksut. Nyt olen molemmista päässyt eroon. Uusina kustannuksina ovat tulleet molempien lasten puhelinlaskut. Esikoinen sai jo paremman nettiyhteyden, mutta nuorimmainen saa tyytyä vielä harjoittelemaan ei-älypuhelimella. Itsekin lähdin älyaikaan mukaan pitkän kapinoinnin päätteeksi. Kotiin en ole laittanut euroakaan, kuten viime vuonna, mutta vaateostokset ovat kaikkien ”ihasteltavissa” 600 euronhaasteen-välilehdeltä. Vaikka itse haaste on jo epäonnistunut, ovat nämäkin kulut pienemmät kuin vuosi takaperin. Kulujen alasajo on siis todellakin onnistunut.

Suurin muutos ehkä tulee nyt näkymään sijoitusstrategiassani. Siirryin kaikessa hiljaisuudessa ostamaan Nordnetin kampanjan ansiosta osakkeita. Kesäkuun ajan ostin peräti kuudessa erässä Nordeaa salkkuuni. Ostin tarkoituksella useammassa erässä kaupankäyntikulujen ollen 0,99€/kauppa. Näin saan kaupankäyntikuluja alas ensi kuun osalta, kun ryhdyn tuhoamaan hätävararahastoani 3000-5000 euron potilla, ja ostan suuremmalla summalla osakkeita kertaostoksena. Lisäksi jatkan Nordnetin kampanjan puitteissa pikkusummilla osakekauppaa. Tarkoituksenani on hamstrata nyt osinkoa maksavia yrityksiä sijoitussalkkuuni, siitäkin huolimatta, että osakkeiden arvo tällä hetkellä on kova. Pelaan kuitenkin sen verran pienillä summilla, että rakennan nyt ”pohjat”, ja myöhemmin pyrin ostamaan pienemmillä hinnoilla osakkeita. Tarkoituksena on myöskin pitää osakkeet eikä yrittääkään saada niistä voittoa myymällä.

Lasten sijoitussalkut näyttävät tältä puolen vuoden jälkeen:

Sijoituskohde/poika
1.1.17
30.6.17
Muutos
Sijoitusoblikaatiot
4.260,50
4.332,70
+ 72,20
Korkotili
694,68
694,76
+ 0,08
Superrahasto Suomi
381,00
517,00
+ 136,00
Yhteensä
5.336,08
5.544,46
+ 208,28


Sijoituskohde/tyttö
1.1.17
30.6.17
Muutos
Sijoitusoblikaatiot
-
-
-
Korkotili
2.930,64
2.944,80
+ 14,16
Superrahasto Suomi
433,00
664,00
+ 231,00
Yhteensä
3.363,64
3.608,80
+ 245,16

Kivijalkapankin tarjoamat korot ovat kyllä täysin mitäänsanomattomia... Lasten Nordnetin salkut ovat plussalla jo reippaan sadan euron verran/ salkku, vaikka salkun arvo on satasia. Toivoisin Nordnetin jatkavan omaa loistavaa pienten osakeostojen kampanjaa, jotta voisin alkaa täydentämään lasteni salkkua pienten osakeostojen turvin.

Varallisuus vs. velat näyttää tältä:

Pahoittelut surkeasta grafiikasta, mutta... Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on varallisuutta enemmän kuin omaisuutta. Suurin omaisuus on kiinni toki talossamme, jota ei sijoituksena voida pitää, mutta varallisuudeksi se voidaan kuitenkin laskea. Asumme lisäksi arvostetulla alueella, jossa talojen hinnat nousevat, ja jos nyt laittaisimme talomme myyntiin, saisimme siitä voittoa yhteensä n. 100.000€.

Summasummarum. Aika huikea ”muodonmuutos” on varallisuudessani tapahtunut vain 1,5 vuodessa. Tietoinen kulujen pienentäminen tänä vuonna on mahdollistanut sijoittamisen jopa tonnin pienemmällä palkalla. Jos olisin kyennyt samaan kulujen pienentämiseen entisellä palkallani (joka siis oli käteenjäävältä osaltaan tonnin suurempi kuin nyt), millaiset luvut mahtaisivatkaan olla...? Opittu on sekin, että muutos ”korvien välissä” vie aikaa. Ainakin tuollaiset 1,5 vuotta omalla kohdallani ;)

Ps. Huomaa huikea korko Nordean Korkoextra-tilillä! 2,47€ korkoa vuoden 10.000 euron sijoitukselle. Lisäksi on tulossa n. 15 euron ”suurpotti” extrakorko-ajalta... Vieläkö mietit kannattaako lepuuttaa rahoja kivijalkapankissa?


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Miksi rahasta valehdellaan?

Edellisessä postauksessa käsittelin sitä, miten ensimmäisen kerran tulin puhuneeksi sijoittamisesta työpaikallani. Lisäksi olen kertonut sisareni sekä parin ystäväni rahankäytöstä ja kirjoittanut myös vaikeudesta puhua rahasta.

Olin menneellä viikolla jälleenkahvilla ystäväni kanssa. Kesälomarahat olivat juuri kilahtaneet tileillemme, mutta taas kahvilareissu alkoi sillä, että ystäväni laski euroja ja mietti, että ”jos otan leivoksen, en voi ottaa juotavaa, koska ei ole rahaa”. Hän sai täydet kesälomarahat, hän tekee 3-vuorotyötä, ja saa peruspalkan lisäksi muut lisät ja käteen jää jo pelkästään kuukausittain hieman vajaa tonni enemmän rahaa kuin minulla. Mietin mihin toinen on voinut hassata kaikki rahansa jo kahdessa päivässä. Vai onko osalla meistä suomalaisista tapana esittää olevamme ”köyhiä”? Ja miksi pitää mennä sinne kahvilaan väen väkisin, jos ei voi ostaa kuin pullan?

Toinen ystäväni, josta olen kertonut blogini alkuvaiheessa ilmoitti ostaneensa uuden tontin ja aloittavansa perheensä kanssa uuden talon rakentamisen. Vielä kuukausi sitten kuuntelin, miten rahasta tekee taas niin tiukkaa, ja on tehnyt aina. Jos sinulla on omakotitalo vielä myymättä, ja sinulla on rahaa ostaa merenrantatontti ja ennen kaikkea rahaa alkaa rakentamaan ennen kuin olet myynyt omakotitalosi, et voi olla ”köyhä” tai ”persaukinen”. En jaksa uskoa, että pankit antavat rahaa, jos vanhakin on myymättä eikä takuita muusta omaisuudesta ole.

Rahasta puhuminen on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on kai sitten olla ”rehellinen” itselleen ja muille? Miksi meidän pitää esittää, ettei meillä ole rahaa, jos sitä kuitenkin on? Enkä tarkoita sitä, että rahasta täytyisi tehdä ”numero”, vaan jos sinulla on rahaa, miksi pitää esittää, ettei sitä ole?

Oletko törmännyt vastaavaan?



Ps. seuraava postaus tulee poikkeuksellisesti 30.6.17 illasta...

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Sijoittamisesta puhuminen työpaikalla

Olen seurannut Herkuille personpiensijoittajan-blogista miten hän on saanut työpaikalla viriteltyä keskustelua sijoittamisesta. Sattuipa niin, että kuluneella viikolla meidänkin työpaikalla virittäydyttiin tähän samaan keskusteluun. En oikein muista mistä keskustelu lähti liikkeelle, mutta jossakin kohtaa keskustelua mainitsin itse harrastavani sijoittamista. Kaikki katseet kääntyvät minuun. Mihin sijoitat, miten paljon, onko sijoittamisesta hyötyä, kannattaako sijoittaminen... Päädyin melkoisen kyselytulvan kohteeksi.

Yleisin luulo näytti olevan, että jos sijoitat, menetät kaiken. Moni tässä keskustelussa osallisena ollut, oli saanut kivijalkapankista vinkkejä mihin rahastoon rahat kannattaa laittaa poikimaan, mutta kerroin jo suoraan näiden rahastojen kalleudesta ja minimaalisesta tuotosta. Esimerkkinä käytin esikoiseni sijoitusobligaatioita. Kehotin tutustumaan esimerkiksi Nordnetin superrahastoihin.

Toinen yleinen kysymys tuntui olevan se, kannattaako osakkeisiin sijoittaa. Hyödyttääkö se mitenkään. Kerroin osingoista, siitä miten sijoitettavaan yritykseen kannattaa paneutua, mutta jälkimmäinen kommenttini sai aikaan huutonaurua. ”Ei minulla ainakaan riitä ymmärrys eikä osaaminen.” No, sitä on hyvä lähteä kehittämään. Ei minullakaan ollut heti kaikkea tietoutta eikä kyllä ole vieläkään. Heitin muutamia blogeja esimerkiksi, joihin itse tutustuin ennen kuin lähdin sijoittamaan ensimmäistäkään euroa.


Jotakin hyvää tästä keskustelusta poiki, nimittäin useampi henkilö on tullut yksin kyselemään lisää aiheesta. Guru en tässä ole, mutta osasin ohjata heitä etsimään tietoa. Olisi kyllä tosi hienoa, jos joku sai kipinän tästä puheenavauksesta! Ehkä rahasta ja sijoittamisesta kannattaisi puhua enemmän? Tosin nykyinen työyhteisöni on ensimmäinen, jolle oli luontevaa edes asiasta avautua... Toivon, että joku kiinnostui. Mietin jopa veisinkö taukotilaan "Erilainen ote omaan taloteen"-kirjan, koska ko. kirja toimi itselleni lähtölaukauksena. Onhan tämä sijoittaminen paitsi hyödyllistä, myös mielenkiintoista ja vie mukanaan. Nimimerkillä ”Jo neljät osakekaupat tehty tässä kuussa” ;) 


torstai 22. kesäkuuta 2017

Itsensä kehittämistä

Sain juuri postissa todistuksen sivuainekokonaisuudesta, jonka suoritin viime syksyn ja tämän kevään aikana avoimen yliopiston kautta. Tämä kokonaisuus oli se, jota itseni oli aikomus lähteä opiskelemaan yliopistoon. Viime vuonnahan jäin pisteen päähän opiskelupaikasta, ja tällä postin tuomalla paperilla olisin saanut 3 lisäpistettä tämän kevään pääsykokeissa, mutta jätin menemättä pääsykokeisiin. Yhtenä suurena syynä oli se, että työni saivat jatkoa, toisena se, että havahduin siihen, ettei tämä ehkä olekaan ”minun juttuni”.

Olen aina tykännyt opiskelemisesta ja uuden oppimisesta. Tämä sivuainekokonaisuus on toinen, jonka olen tehnyt maisteriksi valmistumisen jälkeen. Lisäksi olen käynyt lukuisissa työpaikan tarjoamissa täydennyskoulutuksissa. Nyt kun taas yksi kokonaisuus on suoritettu, olen alkanut miettiä mitä seuraavaksi. Olen tuskaillut teilleuseammassa postauksessani tutkintoni ”vanhuutta”, jos niin voi asian ilmaista. Tällä tutkinnolla ei siis enää nyky-Suomessa työllisty. Tutkintoani voi tekohengittää aina hieman sivuaineopintojen avulla, mutta kuinka pitkälle?



Hieman (tai aika paljonkin) kateellisena kuuntelin kevään EA-kurssilla kahta 19-vuotiasta, jotka tulivat kanssani samaan ryhmään. Toinen tytöistä oli kevään abi, toinen valmistumassa merkonomiksi. Merkonomiksi valmistuva oli halunnut tehdä SPR:n ensiapukurssin, koska se ”näyttäisi hyvältä cv:ssä” ja toinen tuli kurssille saadakseen todistukseensa suorituksen.

Merkonomitytöllä oli selkeät urasuunnitelmat. Hän oli hakenut jatko-opiskelemaan ammattikorkeaan. Kun kyselin kesätöistä, hänellä oli selkeät suunnitelmat millaista työtä, millaisin ehdoin ja millaisella palkalla, cv:tä toki vahvasti ajatellen. Hän oli käynyt jo työhaastattelussakin, mutta todennut, ettei paikka tarjoa hänelle mitään uran kannalta merkittävää. Olin, että wau. Abityttö puolestaan oli kuten minä: ihan hukassa. Ei hän oikein tiennyt mitä halusi tehdä ja pohti välivuoden pitämistä. Työpaikka hänellä kuitenkin oli McDonald’sissa.

Pohdiskelin sellaisen opintokokonaisuuden aloittamista, joka tukisi elokuussa alkavaa työtäni. Itselläni ei ole harmainta haisuakaan kuinka pitkä työsopimus on luvassa, mutta koska työ on samaa kuin mitä se oli vielä huhtikuussa, olen aivan varma, että tykkään työstäni, vaikka työilmapiiri hieman pelottaa. Ja siinä työssä olen hyvä. Mutta, onko tästä kokonaisuudesta hyötyä jatkossa? Vai onko sillä edes väliä, jos vain tykkää opiskelusta?

Onko se haitta vai etu, jos ihmisellä on opintoja sieltä täältä? Entä, jos on ollut pätkätyöläisenä lukuisissa eri työpaikoissa? Katsotaanko cv:n ”rikkonaisuutta” huonolla tavalla? Mitä mieltä olette?


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Minkä ikäiselle lapselle pitäisi maksaa viikkorahaa – ja kuinka paljon?

Ostin esikoiselleni ensimmäisen oman puhelimen. Aiemmat puhelimet (ja kyllä, voidaan puhua monikossa) olivat lahjoituspuhelimia ja niissä yleensä oli aina jokin vika. Nyt esikoiseni täyttää 9 vuotta ja lähtee 3.  luokalle. Lupasin ostaa hänelle syntymäpäivälahjaksi toimivan puhelimen, ja ennen kaikkea uuden puhelimen. Saatesanoiksi totesin, että seuraavaan puhelimeen saat itse säästää rahaa. Mutta mistä säästää raha, kun viikkorahakäytäntöä en ole vielä halunnut ottaa käyttöön? Lapsi saa syntymäpäivärahaa, mutta ne olemme yhteistuumin siirtäneet lapsen tilille ja sijoituksiin, tosin jotakin pientä käyttörahaa olen hänelle jättänyt.

Mihin 9-vuotias sitten rahaa tarvitsee? Mikä puoltaisi viikkorahakäytäntöä? Meillä on ollut koulun puolesta jonkin verran tapahtumia, joissa on  ollut sisäänpääsymaksu tai sitten erilaisten tapahtumien yhteydessä pientä rahaa on tarvittu herkkukioskilla käyntiin. Toki lapsella tulee aina välillä halu ostaa jotakin ”kivaa” itselleen, kuten vaikkapa Legoja. Itse en leluja osta muutoin kuin joulu- ja syntymäpäivälahjaksi, joten lapset ovat itse maksaneet Legot omasta pussistaan.

Se, mikä puoltaisi pientä viikko-/kuukausiraha-käytäntöä olisi rahan käytön oppiminen. Eräs kollegani kertoi halunneensa ostaa 13.000 mummonmarkkaa maksaneen tietokoneen nuoruudessaan. Häneltä kesti 1,5 vuotta saada tuo summa kasaan. Hän säästi syntymäpäivälahjaksi saadut eurot ja jakoi mainoslehtiä, jotta sai potin kasaan. Kysyin mitä opit tuosta vai opitko mitään. Kuulemma oppi sen, että halutakseen jotakin, sen eteen tarvitsee tehdä työtä. Toki tässä ovat vastakkain nyt 9-vuotias ja 16-vuotias, mutta ajatus pysyy tismalleen samana. Raha ei kasva puussa eikä sitä saa ilmaiseksi seinästä, vaikka lapsenipienenä näin kuvittelivat.




Pitäisikö kotitöistä maksaa? Tämä 9-vuotiaani sai yhdessä vaiheessa euron/viikko, kun siivosi oman huoneensa. Tämä kummasti motivoi nuorta miehen alkua ja säästi äidin hermoja. Huone oli yleensä niin täynnä askartelun sotkua ja legot levällään, ettei huoneeseen mahtuneet muut edes menemään. Mutta esim. roskisten viemisestä ulos en lähtisi maksamaan.

Lasteni mummi on ollut hyvä työllistäjä ja maksanut pientä ”palkkaa” pihatöistä. Mökin rannalla oli ollut syystä tai toisesta paljon nauloja. Jokaisesta kerätystä naulasta sai 10 senttiä ja meidän lapsethan keräsivät niitä. Esikoinen nappasi itselleen reilun kympin tehdystä työstä ja oli maailman onnellisin. Näillä rahoilla poika sitten osti mieluisat kuoret uuteen puhelimeensa. Itse olen myös järjestänyt pihalla talkootöitä, joista olen maksanut pientä ”palkkaa”.

Kuinka paljon viikko-/kuukausirahaa lapselle sitten maksaisi? TutkijaTiina Wilskeen mukaan keskimääräinen summa ala-asteelaisella on 5-7€/viikko. Omaan korvaani tämä summa kuulostaa toistaiseksi turhan kovalta summalta. Ei ne kolmasluokkalaisen menot näin suuret sentään ole, että rahaa tarvittaisiin kuukaudessa 20-28€.  Yläasteelaisten viikkoraha on keskimäärin 10-15€/viikko.

Itse sain lapsuudessani ja nuoruudessani rahaa tarpeeseen, mutta en tiedä oliko se hyvä juttu? Wilske itse argumentoi tätä tapaa vastaan, koska silloin lapsi ei opi rahan arvoa eikä sen käyttöä. Sisareni kanssa meillä oli sama käytäntö, mutta sitä, miksi toisesta tuli suht fiksu rahankäyttäjä ja toisesta päinvastainen, en pysty mitenkään selittämään.


Saitko Sinä viikko- tai kuukausirahaa? Kuinka paljon? Oliko summa mielestäsi riittävä? Mihin käytit rahat?


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Elatusapu

Olen kirjoittanut elatusavustaaikaisemminkin, mutta ajattelin avata asiaa nyt uudestaan, koska kävin tarkastuttamassa omani lasteni isän pyynnöstä. Lasteni isä halusi lasketuttaa laskelmat uudelleen, koska nyt kun kumpikaan lapsistamme ei enää ole päiväkodissa, hänen näkemyksensä mukaan lastemme kulut ovat pienentyneet eikä elatusmaksua tarvitse maksaa enää yhtä paljoa kuin aiemmin.

Kun vanhemmat eroavat, on lapsella oikeus elatusapuun. Käytännössä elatusapua maksaa etävanhempi sille vanhemmalle, jonka luona lapsi asuu. Elatusavun määrän laskee ja vahvistaa yleensä lastenvalvoja, joka käyttää apunaan elatusapulaskuria. Vastaavankaltaisen laskurin löydät täältä. Kunnissa kuitenkin voi olla erilaisia tapoja elatusavun laskemiseen, mutta periaatteessa laskukaava on seuraavanlainen:

Lasten tarpeet yhteensä    X     Elatusvelvollisen elatuskyky         = elatusmaksun määrä      
Lasten lukumäärä                  Vanhempien yhteenlaskettu elatuskyky

Elatusmaksua maksetaan kuukausittain. Mikäli vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen lapsen elatusavusta lastenvalvojan luona, voidaan asia siirtää tuomioistuimelle. Lähivanhemmalle oikeusaputoimiston palvelut ovat maksuttomat, koska elatusavun saajat, alaikäiset lapset, ovat tulottomia hakijoita.

Elatusavun määrää arvioitaessa otetaan huomioon vanhempien tulot sekä menot. Laskelmassa huomioidaan myös ns. yläraja lainan lyhennykselle, ettei toinen vanhemmista voi estää riittävää elatusmaksua liian korkeilla lainanlyhennyksillä. Lasten osalta katsotaan esimerkiksi päivähoitomaksut ja harrastukset.

Laskelmissa huomioidaan lapsen yleiset elinkustannukset, joita ovat:
  • ravinto
  • vaatteet ja jalkineet
  • henkilökohtainen hygienia
  • puhelimesta ja tietokoneesta sekä puhelimen käytöstä ja muista tietoliikennekuluista syntyvät menot
  • taskuraha
  • tavanomainen virkistys- ja harrastustoiminta sekä sitä varten tarvittavat välineet
  • satunnaiset tai vähäiset terveydenhoito- ja lääkekulut
  • satunnaiset tai vähäiset koulutusmenot
  • lapsen osuus kodin kalusteista, koneista ja tarvikkeista
  • matkoista
  • muut näihin verrattavat seikat 

Yleiset elinkustannukset muodostuvat lapsen iän mukaan:
  • 0-6-vuotias lapsi 297€/kk
  • 7-12-v. 346€/kk
  • 13-17-v. 466€/kk

Eli kun lasteni isä vetosi päivähoitomaksujen poisjäämisen myötä elatusmaksujen pienemiseen, todellisuudessa yleiset elinkustannukset ovat kasvaneet 49€/kk/lapsi. Tähän samaan päätelmään olen valitettavasti itsekin jo törmännyt kirjoittaessani esimerkiksi ”Verkkapuku”-postauksen. Vaikken lapsille ole uusia puhelimia tämän tästä hankkimassa, on kännykät ja puhelinlaskut täysin uusi menoerä päivähoitomaksujen jäätyä, puhumattakaan harrastuksista.

Omalta kohdaltani elatusavun määrä ei siis muuttunut. Tosin, olisin voinut vaatia jopa enemmän, mutta mielestäni nyt saatu summa on sopiva. Loma-aikoina elatusavun määrään vaikuttavat myös se, kuinka paljon lapset viettävät aikaansa isänsä luona. Minusta tämä on ihan kohtuullista.

Luonapitovähennys katsotaan lapsen iän ja etävanhemman luona vietettyjen öiden perusteella:

0-6-vuotias
7-12-vuotias
13-17-vuotias
alle 7 yötä kk:ssa
-
-
-
7-9 yötä kk:ssa
31,50€
33,50€
37,00€
10-12 yötä kk:ssa
42,00€
45,00€
51,00€
13-15 yötä kk:ssa
54,50€
58,50€
64,00€

Lähde: STM

Mikäli vanhempi kieltäytyy maksamasta elatusapua, tai hänen maksamansa elatusapu on pienempi kuin Kelan elatustuki, voi Kelasta saada elatustukea, jonka suuruus on 155,50€/kk. Tätä summaa pienentää elatusapu, jos se on pienempi kuin 155,50€. Eli esim. elatusvelvollinen maksaa 50€/kk elatusapua, Kela vähentää tämän omasta elatustuestaan (155,50€-50€).

Jos vanhempi on kieltäytynyt maksamasta elatusapua, elatustukea on mahdollista saada Kelalta, ja kieltäytyneeltä vanhemmalta peritään kaikki maksamatta jääneet elatusavut korkoineen.


Elatustuki on verotonta tukea. Lisää elatustuesta täältä.

Kun lähipiiriä kuuntelee, ovat elatusmaksukiistat ihan top3:ssa. Usein elatusmaksua käytetävään "aseena" eron yhteydessä. Onko Sinulla kokemuksia reiluista/ epäreiluista elatusmaksuista?

torstai 15. kesäkuuta 2017

Yt-neuvotteluja ja motivaatiopulaa

Taisinpa tuossa taannoin mainita joutuneeni eri tehtäviin työpaikallani. Paitsi että sain palkanalennuksen (100€/kk) sain myös työparin. Työthän meillä jakautuu niin, että minä teen kaikki työt ja hän siirtää omassa työhuoneessaan paperia pöydän eri kohtiin. 

Kilautin edeltäjälleni, jonka kanssa ystävystyin ja kysyin miten teillä sujui työnjako silloin kun sinä olit minun asemassani. Hän valitettavasti toisti saman minkä olen tässä 1,5 kuukauden aikana huomannutkin. Liekö kollegallani motivaatiopula, kun työt loppuvat vai onko hän muutoin vain työtävieroksuva yksilö. Mene ja tiedä. Sen hän on kyllä ääneen lausunut, ettei enää ikinä tule vastaavanlaiseen työpaikkaan töihin. 

Itseäni on alkanut ottamaan päähän, miten kollega jaksaa kyllä muistutella deadlineista tämän tästä, mutta itse hän ei töitään hoida. Keskusteluyhteyttä ei oikein ole, koska toinen harrastaa herneiden vetämistä nenään, joten purnaan suosiolla itsekseni. Ja täällä. Kaikenlaisia kommentteja saan kyllä kuulla ihan mitäänsanomattomista asioista, esim. kirjoitusvirheistäni. 

Koomisinta on se, että hän jopa laittaa soitonsiirron minun työpuhelimeeni silloin, kun itse pitää lounastaukoa, ja meillähän on lounastauko samaan aikaan. Hän vain vetoaa siihen, että menee lounasravintolaan syömään eikä voi sieltä käsin vastata puhelimeen, kun minä taas voin oman ruokailuni ohella työpaikalla vastailla puhelimeen. Reilua. 

Lisäksi toinen tekee jatkuvasti ylitöitä. Kuitenkaan meidän yhteinen työpinomme ei vähene hänen toimestaan, vaikka hän miten painaa ylitöitä. Plus, että ilahdun joka aamu suunnattomasti siitä, miten työparini on ylitöihin jäätyään jättänyt minulle ylimääräisiä tehtäviä aamua varten. 

Vaihtoehto tilanteeseen on kutakuinkin se, että päästelen höyryjä ulos itsekseni ja lasken aamuja siihen, koska työparillani alkaa kesäloma. Eipä tuo esimieskään enää voi aikaansaada muuta kuin kissatappelun. Loppujen lopuksi omat työnihän loppuvat 1,5 kk:n päästä. 

Eniten tässä kaikessa kismittää nämä yt:t. Olemme siis "sivutoimipiste", joka lopetetaan. Emoyhtiö jatkaa ja emoyhtiöllä oli haussa paikka, joka oli kuin minulle tehty koulutusteni ja työkokemusteni perusteella. Tämä paikka oli kuitenkin yt:eiden takia pedattu tälle ihanalle kollegalleni, joten jätin hakematta ko. vakipaikkaa. Yritin kyllä udella, että onko kollegani kiinnostunut paikasta ja hakeeko sitä ja ottaako vastaan, mutta mitään vastauksia en saanut. Nyt kun olen pari viikkoa päästellyt höyryjä taivaalle tajuttani miten meillä työt ihan oikeasti jakaantuu, asia on alkanut harmittamaan. Olisi pitänyt ajatella itseä, koska eihän kukaan muukaan sitä puolestani tee. Olen aina ihan liian lojaali ja hyväsydäminen muita kohtaan. 

No, life goes on ja olenpahan taas oppinut seuraavaa työkokemusta ajatellen jotakin. Ehkä.




tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesän budjetointia

Omat lomareissuni tämän vuoden osalta on nyt tehty. Kesä on kuitenkin vasta aluillaan, ja tämä kesä onkin ensimmäinen 9 vuoteen, jonka vietän täysin työn äärellä. Eikä kelien puolesta kovin kesäiseltä valitettavasti ole tuntunut muutamaa päivää lukuunottamatta.

Istahdin lasten kanssa alas keittiön pöydän ääreen ja kysyin mitä he haluavat kesällä tehdä. Esikoinen ilmoitti, että voisimme lentää jonnekin, koska kaikki muut ovat olleet lentokoneessa hänen luokaltaan paitsi hän. No deal, sorry. Koska aikaa tehdä yhdessä jotakin erityisempää on ainoastaan viikonloppuisin, emme ehdi lentää minnekään eikä äidin budjettikaan anna myöden.



Meidän kesälomareissut kohdistuvat parissa erässä pääkaupunkiseudulle. Sealife, Linnanmäki ja Luonnontieteellinen museo ovat top3-listalla, ehkä käymme myös pulikoimassa päiväsaikaan Flamingossakin. Lisäksi vietämme yhden viikonlopun Pohjois-Savossa kummisetäni luona. Kaikki matkat on tarkoitus taittaa junalla.

Ryhdyin lasten toiveiden pohjalta tarkistamaan hintoja ja hupsista rallaa vaan... YLLÄTYIN!


Kaikkea tätä ei yhdelle päivälle pysty mitenkään mahduttamaan, joten reissuun on lähdettävä kaksi, tai jopa kolmekin kertaa, jolloin junamatkoihin menee pahimmillaan 178,20€. Yhtään halvemmaksi ei tule yöpyminen hotellissa.


Eli pelkästään sisäänpääsymaksut kaikkialle kustantavat 153€. Mukana ei ole edes junamatkaa pohjoiseen, ruokailuista puhumattakaan. Aika rapsakkaa, sanoisin. Tämän kaiken päälle toki koluamme läpi ilmaistapahtumia, mutta en siltikään arvannut, että muutaman toiveen toteuttamiseen tulee varata n. 450€. Melko kallista, sanoisin...

Millaisia kesälomasuunnitelmia ja -budjetteja Sinulla on? Vai kannattaako koko kesäbudjettia edes laatia?

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Työhyvinvoinnista

Olen paljon rummuttanutblogissani työhyvinvoinnin merkitystä. Vaikka asian tiedetään olevan merkityksellinen, joka työpaikalla se ei siltikään toteudu. Miksi ei? Avauduin taannoin naisjohtajuudestakin, ja siitä, miten esimerkikillinen naisesimies itselläni tällä hetkellä on. Kaikkea tätä on oppinut puolen vuoden aikana arvostamaan mitä suuremmissa määrin, mutta...

Kävin kollegani kanssa tutustumassa uuteen työpaikkaamme, jossa aloitamme loppukesästä. Olin mukana eräässä projektissa, jossa olin tutustunut uuden työpaikkani työntekijään, ja joka jo tuolloin kertoi heillä olevan melkoista kismaa työntekijöiden välillä. Jätin kommentit ignooraamatta, koska ainahan jokaisella meistä on jotakin valitettavaa asiasta kuin asiasta ja mikä se lopullinen totuus on versus yhden ihmisen henkilökohtainen kokemus...? Olin suorastaan unohtanut nämä ennakkokommentit, kun pääsimme työpaikalle. Siellä odotti rehellisesti sanottuna kaaos. Siellä oli parasta aikaa tulevan esimiehemme esimies selvittämässä työntekijöiden välisiä riitoja. Mitään meidän työhömme liittyvää ei oltu mietitty vielä lainkaan, itselleni suunniteltu työskentelytila oli puutteellinen, ja joka paikka oli likainen (!!) eikä oven kahvoihinkaan tehnyt mieli koskea paljaalla kädellä. Kun päivittäisistä asioista kysyi tulevalta esimieheltämme, vastaus oli, ettei hän muista/ tiedä... Kahvihuoneessa oli jopa lappu, missä kiellettiin nauraminen ”huonolle huumorille”...



Lähdimme tutustumiskierrokselta hyvin ristiriitaisin tunnelmin. Jälkikäteen sain kuulla toiselta kollegaltamme kuinka tuleva työnantajamme itketyttää erästä alaistaan, miten väkeä on irtisanoutunut ”ovet paukkuen” ja kuinka tuleva esimiehemme oli tullut jo ”linjoja pitkin” kollegalleni vaatien joustamista töihin tulemisessa (siis tämä sama henkilö, jonka kanssa siirrymme tähän työpaikkaan, ja jonka kanssa kävin tutustumassa tähän uuteen yksikköömme). Kollegani ihmetteli, miksi esimies huutaa hänelle puhelimessa, vaikka hän totta kai lupautui joustamaan.

Yritän edelleen tukkia korvani kaikelta, mutta kieltämättä nyt on alkanut tuntua siltä, että olenkohan työntämässä itseäni oikeaan paikkaan...? Toisaalta, minne muualle voisin itseäni edes työntää? Yritän lohduttautua sillä, että teen aivan toisenlaista työtä kuin kaikki muut, teen työtäni yksin ja voin ehkä linnottautua omaan työskentelytilaani, kunhan olen ensin painepesurilla käsitellyt sen. Ehkä nämä ”konfliktit”, jos niitä on, tulevat minun silmiini ainoastaan henkilöstöpalavereissa, joissa voin jälleen laittaa korvatulpat korviini? Tämä työskentelytilani sijaitsee kaiken lisäksi kaukana kaikista muista, jolloin kahvitauoilla tapaisin ainoastaan muita. Toiveajattelua?


Toisaalta olen pohtinut sitäkin, kuinka suuri merkitys uusilla työntekijöillä on ryhmän kehitykseen. Voisimmeko vaikuttaa myönteisesti työilmapiirin kehittymiseen? Voisimmeko tuoda sitä hyvää fiilistä nykyisestä työstämme uuteen? Ensimmäisenä tosin tempaisen kahvihuoneen lapun irti seinältä. Kuka hei määrittelee mikä on hyvää ja mikä huonoa huumoria?

Ps. Eräs kollega lähestyi minua tällä viikolla omasta bisnesideastaan käsin. Kahden naisen yritys kuulostaa hyvältä ajatukselta, mutta tarkemmin ajateltuna tiedän jo nyt kaiken hallinnollisen kaatuvan yksin niskaani. Vastaavanlaista hanketta/ projektityötä suunnittelee eräs toinenkin taho, ja jään nyt odottamaan mitä he kehittävät. Kenties tarjoan itseäni heidän palkkalistoilleen. Jotenkin tykkään enemmän ajatuksesta olla ihan tavan työrukkanen ja annan hallinnollisen puolen suosiolla muille. Mutta elämme jännittäviä aikoja joka tapauksessa... ;)