Nordnet

torstai 22. kesäkuuta 2017

Itsensä kehittämistä

Sain juuri postissa todistuksen sivuainekokonaisuudesta, jonka suoritin viime syksyn ja tämän kevään aikana avoimen yliopiston kautta. Tämä kokonaisuus oli se, jota itseni oli aikomus lähteä opiskelemaan yliopistoon. Viime vuonnahan jäin pisteen päähän opiskelupaikasta, ja tällä postin tuomalla paperilla olisin saanut 3 lisäpistettä tämän kevään pääsykokeissa, mutta jätin menemättä pääsykokeisiin. Yhtenä suurena syynä oli se, että työni saivat jatkoa, toisena se, että havahduin siihen, ettei tämä ehkä olekaan ”minun juttuni”.

Olen aina tykännyt opiskelemisesta ja uuden oppimisesta. Tämä sivuainekokonaisuus on toinen, jonka olen tehnyt maisteriksi valmistumisen jälkeen. Lisäksi olen käynyt lukuisissa työpaikan tarjoamissa täydennyskoulutuksissa. Nyt kun taas yksi kokonaisuus on suoritettu, olen alkanut miettiä mitä seuraavaksi. Olen tuskaillut teilleuseammassa postauksessani tutkintoni ”vanhuutta”, jos niin voi asian ilmaista. Tällä tutkinnolla ei siis enää nyky-Suomessa työllisty. Tutkintoani voi tekohengittää aina hieman sivuaineopintojen avulla, mutta kuinka pitkälle?



Hieman (tai aika paljonkin) kateellisena kuuntelin kevään EA-kurssilla kahta 19-vuotiasta, jotka tulivat kanssani samaan ryhmään. Toinen tytöistä oli kevään abi, toinen valmistumassa merkonomiksi. Merkonomiksi valmistuva oli halunnut tehdä SPR:n ensiapukurssin, koska se ”näyttäisi hyvältä cv:ssä” ja toinen tuli kurssille saadakseen todistukseensa suorituksen.

Merkonomitytöllä oli selkeät urasuunnitelmat. Hän oli hakenut jatko-opiskelemaan ammattikorkeaan. Kun kyselin kesätöistä, hänellä oli selkeät suunnitelmat millaista työtä, millaisin ehdoin ja millaisella palkalla, cv:tä toki vahvasti ajatellen. Hän oli käynyt jo työhaastattelussakin, mutta todennut, ettei paikka tarjoa hänelle mitään uran kannalta merkittävää. Olin, että wau. Abityttö puolestaan oli kuten minä: ihan hukassa. Ei hän oikein tiennyt mitä halusi tehdä ja pohti välivuoden pitämistä. Työpaikka hänellä kuitenkin oli McDonald’sissa.

Pohdiskelin sellaisen opintokokonaisuuden aloittamista, joka tukisi elokuussa alkavaa työtäni. Itselläni ei ole harmainta haisuakaan kuinka pitkä työsopimus on luvassa, mutta koska työ on samaa kuin mitä se oli vielä huhtikuussa, olen aivan varma, että tykkään työstäni, vaikka työilmapiiri hieman pelottaa. Ja siinä työssä olen hyvä. Mutta, onko tästä kokonaisuudesta hyötyä jatkossa? Vai onko sillä edes väliä, jos vain tykkää opiskelusta?

Onko se haitta vai etu, jos ihmisellä on opintoja sieltä täältä? Entä, jos on ollut pätkätyöläisenä lukuisissa eri työpaikoissa? Katsotaanko cv:n ”rikkonaisuutta” huonolla tavalla? Mitä mieltä olette?


8 kommenttia:

  1. Itselläni on ylioppilastutkinto, ammattikorkeakoulusta insinöörin paperit ja sen jälkeen suoritettu merkonomin tutkinto.
    Näiden lisäksi olen suunnitellut muutamaakin erilaista lyhyempää koulutusta, joilla uskoisin täydentäväni cv:tä niin, että siitä olisi myös hyötyä.
    Amk-koulutuksellani voi hakea moniinkin erilaisiin töihin, joissa on hyötyä erilaisista kokemuksista.

    VastaaPoista
  2. Minun mielestä tuollaiset pienemmät opintokokonaisuudet kertoo hyvin kiinnostuksen kohteista ja voi siten olla hyödyksi, jos ne osuvat hyvin haettavaan työhön. Jos ne taas eivät osu, niin tulee olo, että "Ei tämä oikeasti ole tästä työstä kiinnostunut vaan noista muista jutuista, joita on opiskellut". Voi siis olla järkevää muokkailla cv:ssä ilmoitettavia kohtia haettavan työn mukaan.

    Nykyisin en tutkinnoille välttämättä anna erityisen suurta arvoa, muuten kuin ehkä muodollisen pätevyyden kannalta. Ihminen, joka on opiskellut jonkun yliopistotutkinnon hyvilläkin arvosanoilla, saattaa silti olla täysin väärää alaa, josta ei ole ollut yhtään kiinnostunut.

    Näin ollen pitäisi olla joku muu juttu sen tutkinnon lisäksi, joka kertoisi, että kiinnostus alaa ja työtä kohtaan on aitoa eikä vain sellaista "tällaista nyt satuin opiskelemaan". Kuten sanotaan: Asenne ratkaisee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin en ollut tajunnut ajatellakaan, että jatkossa töitä voisi hakea vain mainitsemalla tietyt koulutukset, joista erityisesti näkee olevan hyötyä työtä hakiessa. Itse haaveilen siirtymisestä opetuspuolelle, jossa pätevyysvaatimukset ovat olemassa. Opettajan pätevyys löytyy, mutta tutkintoa pitäisi nyt ryhtyä rakentelemaan sellaiseksi, että se kelpaa muuallekin kuin vain ammatilliseen koulutukseen...

      Poista
  3. Ehdottomasti vaan opiskelemaan, jos aihe kiinnostaa ja opiskelu maistuu! Voihan sitä tosiaan vähän muokkailla, mitä koulutuksia cv:ssä ilmoittaa, keskittyy haettavan paikan kannalta olennaisiin. Itse ainakin rekrytessä olen arvostanut useampia koulutustaustoja, koska kertoohan tämä motivaatiosta ns. elinikäiseen oppimiseen. Ja voivathan mielenkiinnon kohteet vaihtua iän myötä, kuten itsellenikin tässä kävi ja täydellinen uran vaihdos lähti käyntiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä tietää, että kouluttautumista arvostetaan, vaikka olisi opiskellut useampia kokonaisuuksia.
      Itselläni on myös uranvaihdos käynnissä, ja todellakin mielenkiinto on täysin muualla kuin missä se oli parikymppisenä... :)

      Poista
  4. Suomessa tuudittaudutaan vähän liiankin paljon muodollisten koulutusten ja pätevyyksien varaan. Kun kuitenkin tenttikirjojen läpi kahlaaminen ja parin pakollisen esseen vääntäminen ei yksistään tee kenestäkään mitään huippuosaajaa ja ammattilaista. Liian usein törmää yksioikoiseen jaotteluun "ei insinööri voi olla DI:n pomo" tai "KTM on sentään KTM, ei joku tradenomi voi osata enemmän, koska koulutus on alempi". Kuitenkin lopulta se tekemisen taso, asenne, perehtyneisyys ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet määrittää kuka oikeasti osaa ja kuka ei. Kaikenlaiset paperilla olevat koulutukset antaa vähän pohjaa ja perusteita, mutta kyllä ne todelliset osaajat ja ammattilaiset erotellaan ihan eri jutuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän asian olen joutunut valitettavasti huomaamaan työelämässä. Koulutus antaa vain pohjan, kaikki muu tulee oppia muulla tavalla.

      On tullut pakosta vertailtua maisterin ja amk:n periaatteessa vastaavia koulutuksia (toki se maisteri on hieman korkeampi), koulutuksia jotka valmistavat samaan työhön.

      Teorian osaaminen ei auta työelämässä ellei opittuja taitoja osaa soveltaa.

      Omalla kiinnostuksella on iso merkitys. Monesti myös se auttaa, että on edes kuullut tai lukenut asiasta lyhyesti, vaikka ei kyseistä asiaa osaisikaan.

      Kaikkien virallisten koulutusten lisäksi haluaisin muistuttaa ihan yleissivistyksen tärkeydestä. Siitä, että osaa keskustella tämän hetkisistä pinnalla olevista asioista. Vaikka ei olisi omia mielipiteitä (esim. politiikka), niin edes keskusteluun osallistuminen ihan vain mainitsemalla lukeneensa jutun kertoo jotain ihmisestä.

      Toisin sanoen olen omalla kokemuksella joutunut pyörittelemään silmiäni, kun maisteriksi valmistunut muka kaiken tietävä ei ymmärrä montaa perusjuttua edes omalta alaltaan, koska ei lue hesaria eikä keltaista lehdistöä (kumpi vaan olisi tässä tapauksessa riittänyt asian tietämiseen).

      Poista
    2. Komppaan teitä kumpaakin anonyymiä. Tunnen liiankin monta hyvää teoreettikkoa, jotka ovat olleet kympin oppilaita ja opiskelijoita läpi peruskoulun, lukion, yliopiston. Silti näille kympin opiskelijoille ei ole töitä ollut. Voit osata paperilla mitä vain, mutta ontua täysin esim. sosiaalisissa tilanteissa tai käytännön osaamista vaativissa tilanteissa.

      Yleissivistys on minunkin mielestäni tärkeä asia. En tiedä ontuvatko ystävyyssuhteeni juuri sen takia, ettei keskustelukumppanin kanssa ole juurikaan puhuttavaa. Kun toinen ei seuraa uutisia ikinä, ei voi oikein syntyjä syviä vääntää mistään aiheesta. Se on alkanut viime aikoina jopa harmistuttamaan. No, ehkä se on hyvä, että toiset tietävät sitten mikä on paras ripsiväri...

      Poista