Nordnet

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Miksi rahasta valehdellaan?

Edellisessä postauksessa käsittelin sitä, miten ensimmäisen kerran tulin puhuneeksi sijoittamisesta työpaikallani. Lisäksi olen kertonut sisareni sekä parin ystäväni rahankäytöstä ja kirjoittanut myös vaikeudesta puhua rahasta.

Olin menneellä viikolla jälleenkahvilla ystäväni kanssa. Kesälomarahat olivat juuri kilahtaneet tileillemme, mutta taas kahvilareissu alkoi sillä, että ystäväni laski euroja ja mietti, että ”jos otan leivoksen, en voi ottaa juotavaa, koska ei ole rahaa”. Hän sai täydet kesälomarahat, hän tekee 3-vuorotyötä, ja saa peruspalkan lisäksi muut lisät ja käteen jää jo pelkästään kuukausittain hieman vajaa tonni enemmän rahaa kuin minulla. Mietin mihin toinen on voinut hassata kaikki rahansa jo kahdessa päivässä. Vai onko osalla meistä suomalaisista tapana esittää olevamme ”köyhiä”? Ja miksi pitää mennä sinne kahvilaan väen väkisin, jos ei voi ostaa kuin pullan?

Toinen ystäväni, josta olen kertonut blogini alkuvaiheessa ilmoitti ostaneensa uuden tontin ja aloittavansa perheensä kanssa uuden talon rakentamisen. Vielä kuukausi sitten kuuntelin, miten rahasta tekee taas niin tiukkaa, ja on tehnyt aina. Jos sinulla on omakotitalo vielä myymättä, ja sinulla on rahaa ostaa merenrantatontti ja ennen kaikkea rahaa alkaa rakentamaan ennen kuin olet myynyt omakotitalosi, et voi olla ”köyhä” tai ”persaukinen”. En jaksa uskoa, että pankit antavat rahaa, jos vanhakin on myymättä eikä takuita muusta omaisuudesta ole.

Rahasta puhuminen on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on kai sitten olla ”rehellinen” itselleen ja muille? Miksi meidän pitää esittää, ettei meillä ole rahaa, jos sitä kuitenkin on? Enkä tarkoita sitä, että rahasta täytyisi tehdä ”numero”, vaan jos sinulla on rahaa, miksi pitää esittää, ettei sitä ole?

Oletko törmännyt vastaavaan?



Ps. seuraava postaus tulee poikkeuksellisesti 30.6.17 illasta...

14 kommenttia:

  1. Olisiko varsinkin tuossa talonrakennushommassa kyse siitä, että kaikki liikenevä on mennyt säästöön projektia varten ja sen takia on sitten jouduttu kituuttamaan ja olo on tuntunut köyhältä? Itselläni menee joka kuukausi automaattisesti noin 13% palkasta sijoitustoimintaan ja joka kuukausi surkuttelen kun rahat on lopussa ennen seuraavaa palkkapäivää, mutta en silti halua tinkiä säästämisestä. Tietysti pidän tuon asian omana tietonani enkä surkuttele rahatilannettani julkisesti kavereilleni...

    Itse olen muutaman kerran kysynyt suoraan kaverilta, ja myös puolisolta, että mihin ihmeeseen ne rahat katoavat aina niin järjettömällä vauhdilla. Oikeiden kavereiden ja ystävien keskuudessa pitää olla myös pokkaa keskutella vakavista ja vaikeista asioista eikä niistä kysymyksistä pidä ottaa itseensä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että ovat säästäneet rakentamista varten. Mutta jo monta vuotta olen kuunnellut, kun rahat eivät riitä edes peruselämiseen, vaan ruoka-apua ovat joutuneet pyytämään miehen vanhemmilta. Ehkä nyt on käynyt jonkin sortin lottovoitto tmv. jonka turvin pystyy tekemään jotain noinkin upeaa kuin rakentamaan talon meren rannalle...?

      Poista
  2. Syyllistyn välillä itsekin samaan. Saatan surkutella että ei ole paljoakaan rahaa, mutta se johtuu taas ainoastaan siitä että olen sijoittanut taas koko palkan. On aina helpompi sanoa että on vähän rahaa kuin paljon. Ehkä ystäväsi yrittää saada sinulta sympatiaa?

    VastaaPoista
  3. Minulla on kyllä nyt miettimisen paikka, sillä juuri nyt minulla on sisäiset säästöpaineet. En halua ostaa mitään (investoinnit, jotka tuottavat myöhemmin, ovat eri asia). Rahaliikenteeni on aivan auki. En osaa hahmottaa kokonaisuutta. Tiedän että minulla on varaa tuohon aloittamaani rakennusprojektiin, mutta siinä on niin monta muuttuvaa tekijää, että päätin, että nyt en törsää. Ja sanoin kyllä sen vähän aikaa sitten ääneen sukulaiselleni, kun tuli puhetta kesälomamatkasta. En halua lähteä (lue maksaa) mihinkään, kun talous on levällään. Haluan helppoa elämää. Lisäksi olin ihan esim eilen vielä ulalla yritykseni veron maksusta (määrästä ja maksupäivästä). Mutta eilen tuli verotuspäätös. Selkeni. Eli jos liikkuvat rahasummat ovat liian suuria 'arkijärkeen', niin minä menen juuri tuolle 'ei ole rahaa' linjalle (lue rakennusprojekti ja esim. verot olikin vaan 4000 euroa eikä kymppitonnia kuten the olin miettinyt). Tunnistan itsessäni tuon 'ei ole varaa' tyypin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin tunnistat itsesi tuosta? Voi apua... :) :) Itse en kyllä ole huomannut hokevani enää tätä.

      Poista
  4. Meillä on rouvan kanssa semmoinen sisäpiirin vitsi kun tulee eteen joku isompi hankinta joka pitäisi (jonka haluaisi) tehdä: "vaikeaa kun olis varaa, muttei oo rahaa". Eli kaikki on säästöissä kiinni... Töissä joku joskus valittaa rahojen olevan vähissä, mutten ota sitä kovin vakavasti enkä kommentoi mitenkään. Kutakuinkin samoilla palkoilla tässä kaikki kollegat mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli hauskasti sanottu "vaikeaa kun olis varaa, muttei oo rahaa..." :D

      Poista
  5. Mä olen huomannut tämän saman ilmiön!

    Mun kavereissa ja tuttavissa uskon tähän olevan useampia syitä. Yksi kaveri on oikeasti ihan pa ja tuhlaa rahansa aina parissa viikossa joten loppukuu on aina kitsastelua. Mutta hän ei kylläkään käy töissä joten pienillä tuilla elää joka tapauksessa.

    Toinen kaveri taas valittaa rahattomuuttaan ilmaisen tavaran ja ruoan toivossa. En tiedä onko tietoista toimintaa, sillä muuten hän on ihana ihminen ja rahaa hänellä luultavasti on minua enemmän,. Silti tapaamiset on aina minun luona ja milloin on mikäkin asia "ihana ja haluaisin niin kokeilla tälläistä mutta ei ole varaa...". Ennen annoin turhia tavaroita ja vaatteita pois mutta nykyään on pelkkä kahvitarjoilu ja mielummin sitten vaikka kamat kirpparille pienellä tuotolla.

    Työpaikassa olen kuullut myös tätä samaa virttä, mutta rahaa tuntuu kuitenkin tietyillä tyypeillä aina löytyä viikonloppuisin baarissa riekkumiseen ja eväätkin ovat tyyliä valmissalaatti, kahvilan patonki tai muut kalliit einekset. Mutta senpä takia sitä rahaa ei ehkä muuhun olekaan?

    Itse jotenkin kuvittelen että näin suuremmassa mittakaavassa tämä "rahattomuudesta" valittaminen liittyy ehkä ihmisen yksilölliseen taloudellisen turvan tunteeseen.

    Itsellä jos oli esim. opiskellessa rahaa vielä tilillä ennen uusien opintotukien tulemista niin kaikki oli hyvin. Kaverilla taas ei ollut rahaa koskaan mihinkään (esim. leffassa käyntiin yms.) mutta sain kerran tietää että hänellä on tilillä aina 2000e ja sen alle ei saa mennä. Eli tämän kaverin turvan raja oli tuo 2000e ja hyvä niin! Olisinpa minäkin ollut niin fiksu.

    Herättipä tämä taas ajatuksia, kiitos mielenkiintoisesta tekstistä! :)

    -Neiti Nuukailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sinun ystäväsi, joka valittaa rahattomuuttaan ilmaisen tavaran ja ruuan toivossa, on tuttu tyyppi. Itse en enää tuohon lankea, mutta hän on löytänyt uusia ystäviä, joista eräs lahjoitti kolme jätesäkillistä vaatetta hänelle -ilmaiseksi. Itse aina mietiskelen, että kupillinen kahvia on edullisempi vaihtoehto kuin leivos... viiden euron leivokseen on aina varaa, mutta liekö vain tavaksi tullut sanonta, että euron kahviin ei sitten rahat riitäkään... Itse lopetin myöskin pienten lasten vaatteiden antamisen hänelle. Veikkaan, että loppupeleissä hän on Roope Ankka ;) Tai mistäs sitä tietää...?

      Tuo varmasti on totta, että rahattomuudesta valittaminen liittyy taloudellisen turvan tunteeseen. Ehkä nyt kun itsellekin on varallisuutta tullut ihan huikeasti (huomenna siitä lisää!), ei ole enää tarvetta sanoa "ei ole rahaa"... Nykyisin huomaan toteavani, että laitan euroni mielummin muualle... :D

      Poista
  6. Itse myös tollanen kun ei kiinnosta tuhlailla hyvä sano ettei oo ylimäärästä rahaa :D

    VastaaPoista
  7. Ja heitän aina vitsillä että ei oo rahaa ja semmoinen joka tietää että sitä löytyy sanoo että joo eipä vissiin ole :D tulee jotenkin hyvä tunne kun rahaa löytyy kaikkeen mitä haluaa :) mutta kun en nää tarvetta sitä tällä hetkellä tuhlata sitä mihinkään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on ihan totta... Vaikka rahaa olisi, ja joku siitä huomauttaisi, niin toisen tarpeet eivät välttämättä ole samat kuin sinun. Miksi siis sinun pitäisi tuhlata rahaa sellaiseen, jota sinä et halua.

      Poista
  8. Työskentelen alalla, jossa kaikki tienaavat enemmän kuin aivan perusduunarit, ja voi sitä voivottelun määrää kun raha ei riitä ja "kaikki mikä tulee myös menee." En tiedä onko tuo keksittyä vai ovatko todella noin lahjakkaita tuhlaamaan rahaa.

    Käytän tuota kyllä itsekin välillä, vaikka varsinkin tutut kyllä tietävät ettei se ole totta. Sitä on vain hauska hokea. Myyjiltä ainakin pääsee helposti karkuun tällä verukkeella. :)

    VastaaPoista