Nordnet

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Työhyvinvoinnista

Olen paljon rummuttanutblogissani työhyvinvoinnin merkitystä. Vaikka asian tiedetään olevan merkityksellinen, joka työpaikalla se ei siltikään toteudu. Miksi ei? Avauduin taannoin naisjohtajuudestakin, ja siitä, miten esimerkikillinen naisesimies itselläni tällä hetkellä on. Kaikkea tätä on oppinut puolen vuoden aikana arvostamaan mitä suuremmissa määrin, mutta...

Kävin kollegani kanssa tutustumassa uuteen työpaikkaamme, jossa aloitamme loppukesästä. Olin mukana eräässä projektissa, jossa olin tutustunut uuden työpaikkani työntekijään, ja joka jo tuolloin kertoi heillä olevan melkoista kismaa työntekijöiden välillä. Jätin kommentit ignooraamatta, koska ainahan jokaisella meistä on jotakin valitettavaa asiasta kuin asiasta ja mikä se lopullinen totuus on versus yhden ihmisen henkilökohtainen kokemus...? Olin suorastaan unohtanut nämä ennakkokommentit, kun pääsimme työpaikalle. Siellä odotti rehellisesti sanottuna kaaos. Siellä oli parasta aikaa tulevan esimiehemme esimies selvittämässä työntekijöiden välisiä riitoja. Mitään meidän työhömme liittyvää ei oltu mietitty vielä lainkaan, itselleni suunniteltu työskentelytila oli puutteellinen, ja joka paikka oli likainen (!!) eikä oven kahvoihinkaan tehnyt mieli koskea paljaalla kädellä. Kun päivittäisistä asioista kysyi tulevalta esimieheltämme, vastaus oli, ettei hän muista/ tiedä... Kahvihuoneessa oli jopa lappu, missä kiellettiin nauraminen ”huonolle huumorille”...



Lähdimme tutustumiskierrokselta hyvin ristiriitaisin tunnelmin. Jälkikäteen sain kuulla toiselta kollegaltamme kuinka tuleva työnantajamme itketyttää erästä alaistaan, miten väkeä on irtisanoutunut ”ovet paukkuen” ja kuinka tuleva esimiehemme oli tullut jo ”linjoja pitkin” kollegalleni vaatien joustamista töihin tulemisessa (siis tämä sama henkilö, jonka kanssa siirrymme tähän työpaikkaan, ja jonka kanssa kävin tutustumassa tähän uuteen yksikköömme). Kollegani ihmetteli, miksi esimies huutaa hänelle puhelimessa, vaikka hän totta kai lupautui joustamaan.

Yritän edelleen tukkia korvani kaikelta, mutta kieltämättä nyt on alkanut tuntua siltä, että olenkohan työntämässä itseäni oikeaan paikkaan...? Toisaalta, minne muualle voisin itseäni edes työntää? Yritän lohduttautua sillä, että teen aivan toisenlaista työtä kuin kaikki muut, teen työtäni yksin ja voin ehkä linnottautua omaan työskentelytilaani, kunhan olen ensin painepesurilla käsitellyt sen. Ehkä nämä ”konfliktit”, jos niitä on, tulevat minun silmiini ainoastaan henkilöstöpalavereissa, joissa voin jälleen laittaa korvatulpat korviini? Tämä työskentelytilani sijaitsee kaiken lisäksi kaukana kaikista muista, jolloin kahvitauoilla tapaisin ainoastaan muita. Toiveajattelua?


Toisaalta olen pohtinut sitäkin, kuinka suuri merkitys uusilla työntekijöillä on ryhmän kehitykseen. Voisimmeko vaikuttaa myönteisesti työilmapiirin kehittymiseen? Voisimmeko tuoda sitä hyvää fiilistä nykyisestä työstämme uuteen? Ensimmäisenä tosin tempaisen kahvihuoneen lapun irti seinältä. Kuka hei määrittelee mikä on hyvää ja mikä huonoa huumoria?

Ps. Eräs kollega lähestyi minua tällä viikolla omasta bisnesideastaan käsin. Kahden naisen yritys kuulostaa hyvältä ajatukselta, mutta tarkemmin ajateltuna tiedän jo nyt kaiken hallinnollisen kaatuvan yksin niskaani. Vastaavanlaista hanketta/ projektityötä suunnittelee eräs toinenkin taho, ja jään nyt odottamaan mitä he kehittävät. Kenties tarjoan itseäni heidän palkkalistoilleen. Jotenkin tykkään enemmän ajatuksesta olla ihan tavan työrukkanen ja annan hallinnollisen puolen suosiolla muille. Mutta elämme jännittäviä aikoja joka tapauksessa... ;)

6 kommenttia:

  1. "Ensimmäisenä tosin tempaisen kahvihuoneen lapun irti seinältä."

    Eiköhän tuo ole nimenomaan tapa pistää itsensä juuri sinne konfliktien keskelle, kun aikaisemmin sanoit haluavasi pysyä erossa niistä. Se, joka lapun on laittanut, näkee varmasti punaista, jos uusi työntekijä päätyy repimään lapun alas.

    VastaaPoista
  2. ...jatkan vielä sen verran, että tuon lapunhan voi poistaa ihan huomaamattomastikin, ilman, että kukaan osaa epäillä kuka sen lopulta nappasi ;)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista että joillain työpaikoilla on noin huonosti hoidettu asiat. Toivotaan että tilanteeseen tulee parannus.

    VastaaPoista
  4. Päivittele sitten, että miten lähtee työ luistamaan. Itse olen kanssa miettinyt joskus, että mitä jos joutuisi tuollaiseen työpaikkaan - mahdollisuus on ollut, mutta olen jättänyt hakemtta paikkaa juuri siksi, että tiesin laitoksessa olevan isoja työilmapiiriongelmia. Mitenhän tuossa luovisi, ettet joutuisi sodan keskelle? Varo ainakain valitsemasta kenenkään puolta!
    Zemppiä ja pidä korvat auki noiden toisten työprojektijuttujen varalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kieltämättä vähän jännittää. Onneksi on toinen, jonka kanssa siirrytään tuonne. Meillä on nykyisessä työssä aamukahvit jo niin hauskoja tapahtumia, että nauretaan suunnilleen "pissat housussa". Voi olla vaikeaa siirtyä kahvihuoneeseen, jossa huumori on osittain kiellettyä. Mutta, edelleen avoimin mielin, ja ei, en aio "liittoutua" mihinkään porukkaan. Parempi kun ei ota kantaa mihinkään, niin pysyy konfliktien ulkopuolella.

      Poista