Nordnet

torstai 15. kesäkuuta 2017

Yt-neuvotteluja ja motivaatiopulaa

Taisinpa tuossa taannoin mainita joutuneeni eri tehtäviin työpaikallani. Paitsi että sain palkanalennuksen (100€/kk) sain myös työparin. Työthän meillä jakautuu niin, että minä teen kaikki työt ja hän siirtää omassa työhuoneessaan paperia pöydän eri kohtiin. 

Kilautin edeltäjälleni, jonka kanssa ystävystyin ja kysyin miten teillä sujui työnjako silloin kun sinä olit minun asemassani. Hän valitettavasti toisti saman minkä olen tässä 1,5 kuukauden aikana huomannutkin. Liekö kollegallani motivaatiopula, kun työt loppuvat vai onko hän muutoin vain työtävieroksuva yksilö. Mene ja tiedä. Sen hän on kyllä ääneen lausunut, ettei enää ikinä tule vastaavanlaiseen työpaikkaan töihin. 

Itseäni on alkanut ottamaan päähän, miten kollega jaksaa kyllä muistutella deadlineista tämän tästä, mutta itse hän ei töitään hoida. Keskusteluyhteyttä ei oikein ole, koska toinen harrastaa herneiden vetämistä nenään, joten purnaan suosiolla itsekseni. Ja täällä. Kaikenlaisia kommentteja saan kyllä kuulla ihan mitäänsanomattomista asioista, esim. kirjoitusvirheistäni. 

Koomisinta on se, että hän jopa laittaa soitonsiirron minun työpuhelimeeni silloin, kun itse pitää lounastaukoa, ja meillähän on lounastauko samaan aikaan. Hän vain vetoaa siihen, että menee lounasravintolaan syömään eikä voi sieltä käsin vastata puhelimeen, kun minä taas voin oman ruokailuni ohella työpaikalla vastailla puhelimeen. Reilua. 

Lisäksi toinen tekee jatkuvasti ylitöitä. Kuitenkaan meidän yhteinen työpinomme ei vähene hänen toimestaan, vaikka hän miten painaa ylitöitä. Plus, että ilahdun joka aamu suunnattomasti siitä, miten työparini on ylitöihin jäätyään jättänyt minulle ylimääräisiä tehtäviä aamua varten. 

Vaihtoehto tilanteeseen on kutakuinkin se, että päästelen höyryjä ulos itsekseni ja lasken aamuja siihen, koska työparillani alkaa kesäloma. Eipä tuo esimieskään enää voi aikaansaada muuta kuin kissatappelun. Loppujen lopuksi omat työnihän loppuvat 1,5 kk:n päästä. 

Eniten tässä kaikessa kismittää nämä yt:t. Olemme siis "sivutoimipiste", joka lopetetaan. Emoyhtiö jatkaa ja emoyhtiöllä oli haussa paikka, joka oli kuin minulle tehty koulutusteni ja työkokemusteni perusteella. Tämä paikka oli kuitenkin yt:eiden takia pedattu tälle ihanalle kollegalleni, joten jätin hakematta ko. vakipaikkaa. Yritin kyllä udella, että onko kollegani kiinnostunut paikasta ja hakeeko sitä ja ottaako vastaan, mutta mitään vastauksia en saanut. Nyt kun olen pari viikkoa päästellyt höyryjä taivaalle tajuttani miten meillä työt ihan oikeasti jakaantuu, asia on alkanut harmittamaan. Olisi pitänyt ajatella itseä, koska eihän kukaan muukaan sitä puolestani tee. Olen aina ihan liian lojaali ja hyväsydäminen muita kohtaan. 

No, life goes on ja olenpahan taas oppinut seuraavaa työkokemusta ajatellen jotakin. Ehkä.




4 kommenttia:

  1. Minusta sinun ei kannata nyt hötkyillä mihinkään suuntaan. Etkös kuitenkin tykännyt olla samassa firmassa, toisessa hommassa (vai muistanko väärin). Eli jos sinulla on 1,5 kk vielä töitä niin osaisitko tehdä ne hymyssä suin (kotona ja täällä purnaat). Jätä työpaikkaan itsestäsi hyvä työnjälki. Se voi poikia jotain myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin päätinkin, että purnaan itsekseni ja teen työni loppuun saakka parhaani mukaan. Työpaikka on edelleen ihan huippu tätä yhtä lukuunottamatta ;)

      Poista
  2. Muista kuitenkin, että muutkin väistämättä huomaavat tilanteen oikean laidan ennemmin tai myöhemmin. Silloin kukin saa lopulta ansionsa mukaan :)

    VastaaPoista