sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Shopping, shopping and more shopping!

Sairastin kuluneella viikolla melkoisen kuumeflunssan. Alkoi jo rehellisesti sanottuna ottamaan päähän maata kolme päivää sohvalla turhanpäiväisen tv-hötön parissa. Hetken jo mietin Netflixin hommaamista, mutta pelkän flunssan takia tuo olisi ollut melkoisen turha ostos, kun en muutoin telkkaria juurikaan seuraa. Sen sijaan pongasin yhden hyvän ohjelman Yleltä. Vanhoina uusintoina tuli ohjelma ”Kukkaron herraksi”, josta sain inspiraation tähän tekstiin: Miksi yleensä naisilla lähtee mopo irti shoppailussa?

Jostakin syystä me naiset ostamme tavaroita tunteeseen, emme järkeen vedoten. Vaikka vaatekaappi huutaa jo armoa ollessaan tupaten täynnä, silti joka aamu tuntuu, ettei ole mitään päälle pantavaa. Mies ei mene vaatekauppaan viettämään aikaa ja hengailemaan eikä tule kotiin turhien heräteostosten takia. Mies ostaa järjellä ja tarpeeseen. Ei miehen vaatekaappi pursua vaatteista, joissa on hintalaputkin vielä vuoden päästä kiinni. Ainoa asia, jonka mies (minun mielestäni) ostaa tunteella, on auto. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Nainen puolestaan liittää vaatteisiin tunteita: neuletakki, joka oli päällä ekoilla treffeillä, hääpuku, jopa alusvaatteet, jotka revittiin päältä nopeasti... Ymmärtänette pointtini? Siksi ei oikeastaan ole edes yllättävää, kun nainen kohtaa kriisin elämässään, hän suuntaa askeleensa vaatekaapille ja ryhtyy siivoamaan sitä. Eron myötä vaatekaappi puhdistetaan kaikesta siitä mikä liittyy entiseen. Tietenkään kaikki eivät näin toimi, mutta aika moni meistä. Kuvittelemme, että heittämällä pois kaiken, mikä liittyy kohtaamaamme kriisiin, helpotamme omaa oloamme.



Naisilla shoppaaminen liittyy usein jonkin tyhjiön täyttämiseen. ”Olen parempi ihminen, kun saan ostaa kivoja juttuja” tai itsekin sorrun siihen, että voin ostaa jotakin, koska ”olen ansainnut sen”. Ansaitseminen on vaikkapa selviytymistä rankasta työviikosta, tentin suorittaminen tmv. Aina löytyy jokin muka hyvä syy! Vaatteilla koristamisella kuvitellaan nostavan nollassa olevaa itsetuntoa. Totuus kuitenkin on, ettei shoppailemalla saa tiettyä statusta, hyvästä omastatunnosta puhumattakaan.

Miksi itselläni mopo sitten karkaa käsistä aika ajoin? Sukelsin lapsuuteeni, joka osuu mukavasti 90-luvun lamaan. Siinä missä isosiskoni sai aina upouudet, 500 mummonmarkkaa maksaneet Levis 501:t, minä pukeuduin muiden vanhoihin vaatteisiin. 7 vuotta vanhemmalta serkultani saadut vaatteet olivat ihan hirveitä ja niin out-of-style, eivätkä nuo siskonkaan vaatteet minulle istuneet kun olemme kropaltamme ihan erilaisia. Ala-asteella minua jopa kiusattiinkin vaatteitteni takia. Ehkä tästä kumpuaa itselläni se naarasleijona, joka ostaa kiltisti omille lapsilleen Adidasta ym., ettei heitä ainakaan vaatteiden takia kiusattaisi. Varmaan tässä on myös syy omaan vaatteilla koreiluuni: kukaan ei enää arvostele minua onnettomien vaatteitteni takia. Vaikka farkkuni maksavat 13€, paita vitosen, neuletakki kympin, kengät 8 euroa koen näyttäväni hyvältä ja voin mennä näissä vaatteissa töihin. Pääasia, että vaatteet ovat siistit, puhtaat, ehjät ja mukavat. En välitä merkkituotteista omalla kohdallani eikä kukaan muu edes arvaa, että vaatteeni ovat näinkin halvat.



Kuulun myös siihen joukkioon, jolla raha polttelee tilillä, taskussa ja lompakossa. Ikään kuin raha olisi vihollinen, josta pitää päästä eroon. Kun tässä kuussa ryhdyin tuhoamaan hätävararahastoani, siirsin 3.000 euroa suoraan Nordnetin tilille. Tuo summa jos olisi makoillut verkkopankilla jollakin tilillä, arvatkaa vain olisiko sitä summaa käytetty muuhuin kuin sijoittamiseen? Olen tarkoituksellakin levitellyt rahojani useampaan paikkaan, esimerkkinä laskutili, jotta rahat pysyisivät koskemattomissani.

Tällä hetkellä ostoshimoani on hillinnyt inventaariolista, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että olen läpikäynyt omat ja lasteni vaatekaapit. Listaan olen merkinnyt, mitä tarvitaan ja mitä ei. Siitä tuossa 600 euron haasteesssakin on kysymys. Silti, olen ostanut jo tuplasti suuremmalla rahasummalla vaatteita. Lapsille vaatteiden ostaminen on ”hemmottelua” (tai näin ainakin selitän asiaa itselleni), vaikka välillä tuntuu, etteivät lapset välitä kuitenkaan vielä niin paljoa mitä heillä on päällään. Minä puolestani välitän, ja juuri sen takia, etten halua heitä kiusattavan, kuten minua kiusattiin. Ratkaisua omaan ongelmaani en ole juurikaan löytänyt. Paitsi sen, että pyrin pitämään käyttötililläni, johon minulla on pankkikortti, vain kuukauden ruokamenoja vastaavan summan. Kaikki ylimääräinen raha menee sijoittamiseen. Joskus teen ostoksia verkkokaupassa ja klikkailen ostoskärriin kaiken minkä haluan, ja kauhistelen hintaa. Sen jälkeen karsin ostoksia pois, kunnes lopulta totean, etten tilaa mitään. 

Sijoittamisesta puolestaan on tullut ihan hyvä uusi shoppailun kohde... Kokeneet osakesijoittajat saattavat katsoa ostojani päätään pudistellen, mutta minä vasta opettelen. Olen ostanut jotakin osaketta tiettyyn hintaan, ja nyt teen alennusmyyntiostoksia sitä mukaa, kun kurssi laskee... Hetkessä huomaankin tehneeni kolmet kaupat kolmesta eri osakkeesta. Tällä kertaa ostokset ovat kuitenkin fiksuja verrattuna mihin muuhun olisin rahat voinut tuhlata...


Naisille olisi varmasti kysyntää mielikuvaharjoituksista, joilla hillitä shoppailua. Tiedätkö hyviä metodeja? Mitä Sinä teet, kun shoppailuhimo iskee päälle?

torstai 27. heinäkuuta 2017

Hätävararahasto

Tähän mennessä olemme siis käyneet läpi budjetin laadinnan, aloittaneet keräämään dataa kuukausittaisista ostoksistamme, kilpailuttaneet vakuutukset, lainat, puhelin- ja nettiliittymätsekä miettineet muutamia säästämisen kohteita, kuten autottomuutta sekä ruuan hintaa. Seuraavaksi alkaa hätärahavaraston kasaaminen.

Kun olet saanut selville paljonko Sinulla jää ylimääräistä kuukausittain, voidaan niillä rahoilla alkaa rakentamaan puskuria, jonka turvin selviät äkillisistä ja yllättävistä menoista. Jokainen määrittelee oman hätävararahastonsa suuruuden itse. Toisille se on puolen vuoden palkkaa vastaava summa, joillekin muutamaa kuukautta vastaava palkka, joillekin riittää alle tuhannen euron hätävararahasto.

Itselleni oli, aloittaessani sijoittamisen, vaikeaa päättää summasta. 10.000 euron potti tuntui ajatuksena ”turvalliselta”. Itse säästin tuota summaa Nordean KorkoExtra-tilille, jossa rahat saivat maata vuoden keräten mitäänsanomatonta korkoa. Ideana KorkoExtra kuitenkin palveli minua: jos nostat rahaa kesken vuoden, menetät koron.



Aika monella tuntuu olevan hätävararahasto Norwegian Bankin tilillä, jossa korko on huomattavasti korkeampi kuin suomalaisilla pankeilla. Itsekin olen tätä miettinyt vaihtoehtona, mutta tuntuu, että näitä pankkeja on jo liikaa yhtä ihmistä kohden (Nordea, S-pankki, Seligson, Nordnet).

Hätävararahaston lisäksi minulla on Nordean luottokortilla 5.000 euron nostoraja ja S-pankin luottokortilla 1.000 euron. Jälkimmäistä korttia en ole koskaan edes käyttänyt eikä se kuulu lompakkoni sisältöön. Nyt kun olen saanut sijoitettuakin hieman rahaa, koen, että on suorastaan hulluutta makuuttaa 10.000 euroa nollakorkoisella tilillä. Ensin ajattelin tiputtaa summan 5.000 euroon, mutta vielä en uskaltanut. 7.000 euron hätävararahasto saa toistaiseksi riittää. Vaikka taannoin hehkutin autottomuuttani, tuo 7.000 euroa on todellisuudessa auton ostoa varten tililläni. Työsuhteeni loppuu vuoden vaihteessa ja kaikki sen jälkeen tapahtuva on täysin avoinna... Siksi koen tarpeellisena pitää tuon summan tilillä, jos työt pakottavat taas palaamaan auton rattiin.

Kuinka paljon Sinulla on rahaa puskurissa pahan päivän varalle? Millä perusteilla olet summan valinnut?

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Ruokakulut

Terveydenhuollon ammattilaisena, vaikkakin ehkä jo jopa entisenä sellaisena, en voi käsittää miten ihmiset väittävät huonon terveytensä johtuvan terveellisen ruuan kalleudesta. Jos kelaan taaksepäin blogiani, ruoka on ollut helpoin kohta säästää rahaa ja syödä silti terveellisesti. Ruoka ei varmaan koskaan ole ollut Suomessa yhtä halpaa kuin mitä se tänä päivänä on.

Yhä huomaan työpaikallanikin törmääväni siihen, että ihmisillä on tullut tavaksi käyttää vain tiettyä ruokakauppaa eikä vertailua ruuan hinnoissa tehdä ollenkaan. Tutkimukset osoittavat Prisman, S-marketin ja Lidlin olevan kaikkein edullisimpia, tosin Prismat harvoin sijaitsevat taajamissa. Kollegani valitti harva se päivä ruokaostoksien kalleudesta ja hämmästyi, kun kerroin Citymarketin olevan yksi kalleimmista ruokakaupoista. Prismaan vaihtamisen jälkeen hänkin totesi rahaa jäävän enemmän käteen. Tieto halvemmista ruokakaupoista ei siis ole tavoittanut Prisman ja Lidlin suurista mainoskampanjoista huolimatta kaikkia.

Itse testasin vegaanihaastetta tammikuussa ja siirryin sen myötä kasvislinjalle. Maistuu se pihvi vieläkin, mutta lihaa tulee enää syötyä vain kerran, pari viikossa. Näkyy ja tuntuu muuten kauppalaskussa, omasta hyvästä olosta puhumattakaan.

Viljelylaatikossa kasvamassa tomaattia ja kesäkurpitsaa.


Miten ruuassa voi siis säästää?
  • Kilpailuta ruokakaupat.
  • Suunnittele viikon ruokalista etukäteen.
  • Käytä kaupassa kotona tehtyä ostoslistaa ja mene ruokakauppaan aina kylläisenä. Tällöin vältät heräteostokset mm. karkkiosastolla...
  • Osta kaupan halppismerkkejä. Suurin osa kaupan omista merkeistä tulee tismalleen samalta hihnalta kuin vastaava kalliimpi merkki. Vertailemalla kaupan oman merkin tuotesisältöä ”aitoon” vastaavaan, saat selville onko tuotteessa oikeasti eroa. Harvemmin on.
  • Osta mielummin isoa kuin pientä. Pienet jugurttipurkit tulevat kalliimmaksi kuin litran jugurttipurkki eivätkä ole yhtä ekologisia. Wc-ja talouspaperit kannattaa myöskin ostaa isommissa erissä, jos vain on tilaa minne laittaa ne.
  • Pidä kasvisruokapäiviä sekä puuropäiviä viikon aikana. Lihan poistaminen ruuasta näkyy tuntuvasti kauppalaskussa.
  • Käytä ruuan jämät joko seuraavaan ruokaan tai pakkaa ne eväiksi töihin.
  • Tee töihin omat eväät kalliin lounasruokailun sijaan.
  • Ruokaa voi myös itse kasvattaa. Itselläni on tulossa tänä kesänä iso erä kesäkurpitsaa, valtava määrä tomaatteja, basilikaa, salaatinlehteä, persiljaa ym. Kasvihuone puuttuu vieläkin, mutta joku päivä minä sen vielä hankin...
Yksi yrttilaatikoistani.



Meidän 4-6 hengen uusperheessä ruokakustannukset ovat 400€/kk. Onko se paljon vai vähän? Paljonko Sinulla kuluu rahaa ruokaan kuukaudessa?



sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Autottomuus

10.6.17 Helsingin sanomissa olimielenkiintoinen juttu Tauben perheestä, joka päätti luopua autosta. Pystyin samaistumaan perheen kertomukseen täysin. Luovuin omasta rahareiästäni vuoden vaihteessa. Koska olin työtön, pelkästään auton pitäminen autotallissa kustansi 200€/kk (vakuutukset, dieselvero, katsastus sekä huolto jaettuna kk-hinnaksi). Täysin hukkaan heitettyä rahaa! Kun sain tammikuussa työpaikan pyöräilymatkan päästä, halusin päästä kokeilemaan autottomuutta todenteolla.

Eniten jännitti miten lasten harrastukset hoituisivat etenkin talviaikaan, jos mies sattuisi olemaan töissä harrastuspäivinä. Tämä oli täysin turha pelko. Esikoisen kanssa opettelimme bussilla kulkemista ja oikeilla bussipysäkeillä poisjäämistä. Kevään koittaessa esikoinen pyöräili kaikki harrastusmatkansa keskustan ja kodin välillä. Lapsi tuntui nauttivan siitä, että sai olla ”iso” ja kulkea yksin. Toki olimme tätä ennen pyöräilleet reittiä lukuisia kertoja ja käyneet läpi ”vaaranpaikat”.

Lähikauppamme on K-supermarket, joka sijaitsee n. 500 metrin päässä. Välillä kiroan mielessäni raskaita kauppakasseja kantaessani autottomuutta, mutta toisaalta, miksi yhdellä kertaa pitäisi yrittääkään kantaa viikon ruokia? Omaa tyhmyyttäni/ laiskuuttani. Autottomuuden lisäksi olen säästänyt valtavan summan rahaa, kun en yksinkertaisesti pääse marketteihin tekemään heräteostoksia.




Tänä kesänä aloitimme lasten kulkemisen isälleen junalla. Esikoinen teki ensimmäisen junamatkan yksin kesälomansa alussa, ja nautti! Kännykän avulla on helppo aina muistutella, koska pitäisi jäädä pois. Onneksemme matka isän luo ei edes sisällä muita pysähdyksiä. Parin reissun jälkeen pikkusiskokin pääsi mukaan, ja totesimme exämme kanssa, että jatkossa hoidamme lasten liikkumisen VR:llä. Paitsi että säästän itse kolme tuntia ajomatkoissa, lasten on mukavampi reissata junalla, se on ekologisempaa ja halvempaa kuin ajaa autolla ko. matka. Lastenliput kun ovat puolet aikuisten hinnoista.

Autottomuus on lisännyt myös hyötyliikuntaa perheessämme. Lapset ovat oppineet tuntemaan kaupunkia paremmin, kun olemme pyöräillen siirtyneet paikasta toiseen. Asennekin on nykyisin ihan erilainen: jos jotakin haluaa, sinne täytyy mennä pyörällä. Toivon, että tulevaisuudessakin lapset oppisivat hyppäämään fillarin selkään auton sijaan.

Ainoa miinus minkä autottomuus on aiheuttanut, on se, että asumme paikkakunnalla, jonka keskusta on kutakuinkin ”kuollut”. Isot ostoskeskukset kauempana ovat vieneet keskustamme liikkeet mukanaan. Kun esikoisen lenkkarit hajosivat, ehti pienen pieni ”apuva” jo tulla. Keskustasta kun ei löydy enää ensimmäistäkään kenkäkauppaa. Onneksi isäni asuu melkein kiven heiton päässä ja saan autoa lainaksi aina tarvittaessa. Toivon, että talouden kasvu toisi liikkeitä takaisin keskustaan, koska mielummin ostaisin tarvitsemani asiat kivijalkakaupoista, ilman autoa.

Vaikka välillä huomaan autokuumeen iskevän, toivon, ettei minun tarvitsisi enää sellaista ostaa.

Oletko Sinä koskaan kokeillut autottomuutta? Paljonko säästäisit kuukaudessa, jos luopuisit autosta?




keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Savua ilmassa...

Muistatko kollegani? Hän palasi maanantaina kesälomaltaan. Olin tehnyt ylitöitä enemmän kuin tarpeeksi hänen lomansa aikana ja tuntui, että hukuin työtaakkaani. Tiesin kyllä, etten voi paljoa odottaa toiselta apuja, mutta enpä arvannut, että joutuisin ensimmäisenä työpäivänä odottamaan 7 tuntia 40 minuuttia ennen kuin kollegani päätyisi kysymään mitä hän voisi tehdä. Tätä kysymystä oli edeltänyt hänen keskustelunsa pomomme kanssa. Tuskinpa hän olisi tullut ilman tätä keskustelua edes kysymään moista. Esimieheni oli sentään jo nähnyt työmääräni ja oli huolissaan. 

Mietin kuinka paljon toinen työntekijä voi toiselle, samanvertaiselle työntekijälle, työntää työtehtäviä? Onko minun tehtäväni kertoa toiselle mitä hän "voisi" tehdä työpäivänsä aikana? Onko minun tehtäväni mennä sanomaan toiselle, että hei täällä olisi ihan oikeita töitä... tulisitko auttamaan? Kun sitä apua ei ole spontaanisti muutenkaan saanut, vaikka työtehtävät ovat tismalleen samat, mitä minä voin oikeastaan edes tehdä? 



Tänään meinasin nukahtaa kahvihuoneeseen. Ehdin sentään syömään, positiivista! "Voi , miten voisin auttaa?"-kysymykseen annoin tällä kertaa vastauksen. "Voisitko hoitaa erään juoksevan asian?". Mitä sain vastaukseksi? "No, itselläni ei ole asiaa tuonne vasta kuin huomenna." Eli itse jouduin lähtemään hoitamaan tämän(kin) kiireellisen asian, koska huominen oli liian myöhäistä. Nyt joudun kaiken aikaa vastaamaan kysymykseen "Miten voin auttaa", kun esimies on puhunut kollegani kanssa, mutta mitään konkreettista apua en ole tähän mennessä saanut. Toinen kommentti mitä kuulen: "Voi miten rankkaa sulla on." Luulen, että nämä kommentit ovat tarkoitettu sitä varten, että kollegani voi tarvittaessa sanoa esimiehellemme, että "olen kyllä tarjonnut apuani..." Tyhjää sananhelinää kaikki. Olen aivan puhki. Loppu. Kaputt. Jos olisin oikein kusipää, jäisin loppuajaksi sairaslomalle. Siinä saisi toinen kokeilla hukuttautumista paperiarkistoon. 

Esimies tosin antoin pienen lohdukkeen tänä aamuna todetessaan, että voi tarvittaessa vaatia kollegani "viimeiseltä" kesälomaltaan töihin. Meinasi kollegan aamukahvit mennä väärään kurkkuun... Itselläni on työsopparia enää 2 viikkoa jäljellä. Yritän ajatella työaamuja. 11 aamua. Tämä on vain työtä. Kohta se loppuu. Mutta silti kysyn: miten joku voi saada palkkaa siitä, että istuu 8h/pvä lukemassa sähköposteja koneeltaan? 

Ps. Pahoitteluni postausteni viivästymisestä. Nyt ei vain pysty eikä kykene. Ehkä 2 viikon jälkeen...

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mistä voisimme vielä säästää...?

Viime postauksessa kerroin budjetin laatimisesta. Kun kiinteät menot ja tulot on tiedossa, on aika pureutua siihen, minne ne eurot sitten hupenevat? Oma blogi on ollut armoton tapa tehdä joka kuukausi kuukausikatsaus. Kun kaikki ostokset listaa taulukkoon, ja vieläpä julkisesti, pääsee näkemään paitsi konkreettisesti minne se raha katoaa, myös henkisesti saa päällensä tietynlaisen häpeäntunteen: ”Ei hitto, taas ostin vaatteita ja näin suurella summalla...” Tämän lisäksi kuukausikatsauksista voitsekata esimerkiksi puolen vuoden välein mitä ylimääräistä on tullut ostettua,ja kuinka suurilla summilla.

Esimerkiksi ensimmäisenäblogivuotena havahduin itse siihen, että tuhlasin rahaa aivan tolkuttomastivaatteisiin sekä kodin sisustukseen. Lisäksi huomasin, että lapsillani oli aivan liikaa vaatteita, minkä johdosta ryhdyin tekemään säännöllisiä ”inventaarioita” heidän vaatekaappeihinsa. 7 t-paitaa, 7 pitkähihaista, 5 collegehousut/legginssit, 7 alushousut, parit farkut ja sortsit, pari siistimpää paitaa pojalle, tytölle pari mekkoa, sukkia ja  tällä pärjää paremmin kuin hyvin. Tällä mentaliteetillä voi ostaa alennuksista tai kirpputoreilta valmiiksi seuraavaa kokoa kaappiin. Lisäksi tarvitaan ulkovaatteita ja kenkiä vuodenajan mukaan. Kaiken pieneksijääneen olen myynyt samantien facebookin kirppisryhmissä tienaten rahaa itselleni.



Luin myös Rinna Saramäen kirjan ”Hyvänmielenvaatekaappi” ja innostuin jenkeistä rantautuneesta ideologiasta ”Project 333”. Esimerkkejä kausipukeutumiseen ja Project 333:een löytyy valtavasti esimerkiksi Pinterestistä (hakusanoina vaikkapa ”project 333” tai ”capsule wardrobe”). Sieltä olen poiminut itsellenikin vinkkejä vaatekokonaisuuksiin. Kaikki vaatteet, joita en ole vuoteen käyttänyt (lukuunottamatta juhlavaatteet ja hääpukuni), olen myynyt tai laittanut kiertoon. Enää ostan vaatteita tarpeeseen, ja vaihteluahan vaatekaappiin saa kausipukeutumisella.

Haastoin itseni myös tekemällä vuoden vaatebudjetin 600 eurosta. No, reisillehän se meni, mutta opin jo tästäkin kokeilusta paljon. Muunmuassa sen, että budjettia pitää korottaa ainakin tonniin. ;) Tätäkään tietoa en olisi ostoksistani saanut, ellen tarkkaan kirjaisi joka kuukausi ostoksiani.

Milloin viimeksi kilpailutit vakuutuksesi, puhelin- ja/tai nettiliittymäsi, sähkösopimuksen tai vaikkapa lainasi marginaalin? Vai kuulostaako liian työläältä? Netti on tätä nykyä pullollaan erilaisia yrityksiä, jotka kilpailuttavat haluamasi asiat puolestasi. Isännän kanssa olemme käyttäneet apuna sivullanikin pyörivää mainostajaa, kilpailuttaja.fi:tä. Kyseisen firman sivuilta voit kilpailuttaa kaiken edellä mainitsemani. (Jos päädyt minun sivustoni kautta kilpailuttamaan vaikkapa vakuutuksesi, maksetaan siitä minulle alle euron palkkio.) Kilpailuttaminen vuosittain tai kahden vuoden välein tuo silkkaa säästöä. Asuntolainani alittaessa tuo maaginen 100.000 euron rajapyykki, sain neuvoteltua pankista huomattavasti pienemmän marginaalin, ja se oli kaiken lisäksi tuntuva. Nyt olisi itseasiassa aika kilpailuttaa asuntolaina uudelleen...

Sinun tehtäväsi olisi nyt kirjata ylös KAIKKI kuukauden ajan menosi sekä kilpailuttaa sähkö, vakuutukset, puhelin- ja nettiliittymät sekä lainasi. Paljonko säästit kilpailuttamisella?

Seuraavalla kerralla kiristetään lisää kukkaroa...

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Saagani 1. osa

Säästäminen on kuin laihduttaminen: jokainen tietää mitä pitäisi tehdä, mutta aloittaminen on vaikeaa.

Tehdessäni puolen vuoden katsaustani tämän vuoden osalta, hämmästyin omista tuloksistani niin paljon, että oli pakko tehdä katsaus mennesseen. Miten ja mistä kaikki sai alkunsa? Mitä piti tehdä, jotta elämänmuutos tuhlaajasta sijoittajaksi oli mahdollinen? Siitäpä sain kipinän tähän ”saagaan”: miten Sinä voit muuttaa oman taloutesi.

Ensinnäkin terve! Minä olen Karoliina. 34-vuotias (jos laskin oikein) tavallinen duunari. Ylioppilas, kersantti, AMK- ja maisteritutkinnon suorittanut nainen. Olen uusperheen äiti ja entinen holtiton rahankäyttäjä. Tuhlasin seuraavan kuun palkkani aina etukäteen luottokortin voimalla, kunnes sain tarpeekseni loppuvuodesta 2015.



Mistä minä lähdin liikkeelle aivan ensimmäiseksi ja mistä Sinunkin kannattaa lähteä liikkeelle? Vastaus on tulojen ja menojen selvittämisestä. Ota kynä ja paperia sekä avaa verkkopankkisi. Ensin kartoitetaan se mukava puoli eli tulot.

Merkitse paperiin mistä tulosi koostuvat ja kuinka paljon euroja tipahtaa tilillesi kuukausittain. Asiaa voi edesauttaa myös päivämäärien merkitseminen. Esim. itse saan palkan, elatusmaksut sekä lapsilisät eri aikaan kuukaudesta. Omat tuloni ovat kuukausittain 2457,74€.

Kun olet saanut tulot kartoitetuksi, tuleekin se ikävämpi puoli: menot. Millaisia menoja Sinulla on? Tässä voit hyödyntää verkkopankkia. Itse olen merkinnyt omaan budjettiini vielä päivämäärät, jolloin maksan menoni:

Tilipäiväni on 15. päivä ja silloin tililtäni lähtevät automaattisesti
  • asuntolaina 591€
  • päiväkotimaksu 174€
  • ammattiyhdistyksen maksu 28,61€

Lisäksi kuukauden aikana tulee muitakin laskuja, kuten
  • vesimaksu kulutuksen mukaan
  • sähkö kulutuksen mukaan
  • jätemaksu 33,16€
  • oma ja kahden lapsen puhelinlasku

Näiden pakollisten menojen lisäksi maksan mieheni kanssa kerran vuodessa seuraavat laskut:
  • kotivakuutus 548,69€
  • kiinteistövero 245,83€
  • tonttivuokra 278,36€

Kerran vuodessa maksettavat laskut olen jakanut kuukausieriksi. Esim. kotivakuutus 548,69/12 = 45,72€/kk. Kun olet jakanut kaikki kerran vuodessa maksettavat laskut 12 kuukaudella, tiedät kuinka paljon sinun täytyy siirtää rahaa sivuun joka kuukausi, jotta nämä suuret laskut eivät yllättäisi Sinua joka vuosi. Tähän tarkoitukseen minulla on käytössä mieheni kanssa aivan eri tili. Itseasiassa olemme mieheni kanssa sopineet, että kumpikin siirtää tälle tilille joka kuukausi 250€, ja tältä tililtä kustannamme myös sähkö-, vesi- ja jätemaksut.

Lasteni harrastukset, terveydenhuollon, matkustamisen ja vaatteet olen budjetoinut omalle laskutililleni. Aikaisemmin hyödynsin laskutiliä autoni huoltoon, vakuutuksiin, katsastukseen ja dieselveroihin. Nyt kun olen autoton, laskutilini on lähes hyödytön. Auto on niin suuri kuluerä, että sen huoltoa varten kannattaa säästää jo etukäteen. Taas laske kuinka paljon kuukaudessa Sinun tulee siirtää rahaa sivuun, jotta autovakuutukset eivät yllätä Sinua. Tämä oma henkilökohtainen laskutilini sijaitsee eri pankissa kuin minne minun palkkani tulee, ja juuri sen takia, etten heikkona hetkenä saisi nopeasti siirrettyä rahaa sieltä. Verkkopankin kanssa siirtoihin tulee helposti päivän tai kahden viive.

Velkaa minulla ei ole kuin asuntolainaan. Merkitse Sinä paperille KAIKKI velkasi, niiden eräpäivät sekä korot. Täältä löytyy yksi loistava blogi, joka kertoo ”snowball-fightista” eli miten selättää velat. Suosittelen lämpimästi tutustumaan.

Laske verkkopankista kaikki kuukauden ruokakauppareissut. Paljonko Sinulla menee kuukaudessa rahaa ruokaan? Minä olen budjetoinut 4-6 henkiselle perheellemme 400€/kk.

Okei, pitäisi olla valmista? Millaisen lopputuloksen sait? Paljonko Sinulla jää kuukausittain rahaa, kun olet vähentänyt menosi tuloistasi? Oletko tyytyväinen? Minun loppusumma on 884,13€/kk. Eli tuon verran minulle jää ”ylimääräistä” rahaa menojeni jälkeen.

Seuraavalla kerralla lähdemmekin kartoittamaan mistä voisimme vielä säästää...

torstai 6. heinäkuuta 2017

Heinäkuun jälkeinen elämä

Koska tykkään pyöritellä numeroita enemmän kuin ehkä tarpeeksi, ryhdyin miettimään millaiseksi talouteni muuttuu 1.8.17 alkaen, kun taas siirryn osittaisen hoitovapaan turvin tekemään 4-päiväistä työviikkoa. Palkka tippuu 20%, mutta hoitoraha korvaa osan menetetystä palkasta. Tuo hoitoraha on kohdallani n. 79€/kk. Tuloni ovat kutakuinkin 2332,88€/kk elatusmaksut sekä lapsilisät huomioiden. Eroa entiseen -124,86€/kk. Olisitko arvannut eron olevan näin pieni?

Entäs ne menot?

Joudun heinäkuussa vielä maksamaan päiväkotimaksun toukokuulta, koska kuntamme laskutus laahaa raivostuttavasti 2 kuukautta jäljessä. Säästän kk:ssa +174€, kun nuorimmainenkin siirtyy peruskouluun. Iltapäiväkerhoa emme tarvitse mieheni arkivapaiden ansiosta.

Asumisen kustannukset pysyvät ennallaan: asuntolaina 512,66€ sekä 250€ yhteiselle tililtä, josta kustannetaan vesi, sähkö, kiinteistövero, vakuutukset, lehtitilaukset ym. Tilanne edelleen +/-.

Puhelinlaskut ovat  uusi kustannuserä. Oma liittymäni kustantaa kk:ssa 24,90€, esikoisen 25,90€ ja pikku neidin 4,90€ + viestit/puhelut. Pikku neiti harjoittelee vielä puhelimen käyttöä ja ihan kauhulla odotan ensimmäistä puhelinlaskua tässä kuussa. Yhteensä puhelimiin menee arviolta 60,80€/kk. Nousua tulee n. +25€/kk entiseen verrattuna.

Ammattiyhdistyksen maksu kutistuu -6€:lla palkankin pienentyessä.

Pakolliset menot ovat 846,36€/kk. Pakolliset menot pienenevät -178,64€/kk.


Muut kustannukset sitten nousevatkin. Lapseni ovat sen verran isoja, että ajattelin nostaa matkabudjettiani sen verran, että pystyn ensi vuonna viemään lapset ulkomaille. Kun aiemmin säästin omia reissujani varten 50€/kk, aion nyt nostaa summan +84 euroon kk:ssa.

Lasten harrastuksetkin on syksyn osalta ”lyöty lukkoon”. Niihin menee vuoden aikana n. 1000€, mikä tekee kuukausitasolla 83,33€.

Vaatebudjetti tuskin tulee ensi vuonnakaan pysymään 600 eurossa, nostan senkin suosiolla tonniin.

Terveydenhoitokuluja ei pitäisi tulla muutoin kuin ehkä hampaiden osalta enää tämän vuoden puolella.

Summasummarum; laskutili nousee 150 eurosta 250 euroon. Ruokakustannukset pyrin pitämään yhä 400€/kk.

Tulot – menot = 758,18€/kk, muutos entiseen -95,95€.


Mitä tämä kaikki merkitsee käytännössä? Minä teen vähemmän töitä ja saan enemmän, kuten voin matkustaa ensi kesänä lasteni kanssa ulkomaille + saan ihan mukavan summan sijoitettavaksi kk:ssa. Yksi työpäivä vähemmän viikossa maksaa minulle minun budjetissani 95,95€ kuukaudessa. Voisin tällä matematiikalla ottaa toisenkin työpäivän viikosta suosiolla pois, ja ehkä kolmannenkin...


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kesäkuun kuukausikatsaus

Ei pöllömpi kuukausi, ainakaan sijoitusten suhteen ;)

VARAT €
31.5.2017
30.6.17
Muutos
Osakkeet
183,20
1152,88
+ 969,68
Rahastot
10.186,66
10.074,57
- 112,09
Korkotili
10.016,70
10.016,70
-
Yhteensä
20.386,56
21.224,15
+ 857,59


VELAT €


Asuntolaina
- 79.859,85
-79.308,34
+ 551,51

Tulot kesäkuu:  2827,48€

Tulot koostuvat lapsilisistä, elatusmaksusta sekä palkasta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
502,87€
Tallinnan reissu 280€
Taloon liittyvät kulut
230€
Syntymäpäivälahja 20€
Puhelin (oma + lasten) 
44,67€
Junaliput 40€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
276,27€
Puhelimet lapsille 219,29€
Ammattiliiton jäsenmaksu
33,40€
Lelut 24,99€
Laskutili
150€

Päiväkoti
174€

Yhteensä
1411,21€
584,28€     Yht. 1995,49€

Ruokakulut ovat naurettavan pienet, koska lapset ovat olleet kesänvietossa mummolassa, isällään sekä sukulaisillaan. Junamatkat koostuvat isän luo tehdyistä reissuista.

Sijoitukset  995,09€:


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Thomas-analyysi

Siivosin laatikoitani ja löysin jokunen vuosi takaperin tehdyn Thomas-analyysin itsestäni. Kyseessähän on 1950-luvulla kehitetty työskentelytyylin itsearviointimenetelmä. Sen perustana on käytetty psykologi William Moulton Marstonin teorioita ihmisten normaalista käyttäytymisestä, joita voidaan selittää neljällä eri piirteellä (hallitsevuus, vaikuttavuus, pysyvyys ja myöntyvyys) ja niiden keskinäisillä suhteilla.

Entinen työnantajani yritti saada erästä laatusertifikaattia, ja siihen liittyen jokaisesta työntekijästä laadittiin ko. analyysi. Ensin jokaisen meistä tuli tehdä itsearviointi itsestämme valmiin kyselylomakkeen pohjalta. Tässä kyselylomakkeessa piti valita itseään vähiten ja parhaiten kuvaava sana. Tähän vastaamiseen meni noin 5-10 minuuttia. Sen jälkeen kone laati vastausten pohjalta analyysin, joka käytiin yhdessä kouluttajan kanssa läpi. Vastauksissa näkyvät työntekijän motivaatio, rajoitteet, vahvuudet, kehittymismahdollisuudet, kommunikointityyli, oma-aloitteellisuus ja käyttäytyminen painetilanteissa.

10 minuutin ”testi” antoi yllättävän realistisen kuvauksen minusta työntekijänä. Nyt kun viisi vuotta myöhemmin luen tekstiä, huomaan sen edelleen pitävän suurimmalti osin paikkaansa. 



Millainen minä sitten olen työntekijänä?

Järjestelmällinen, perusteellinen, tarkka ja pitkäjänteinen. En ole erityisen seurallinen, mutta haluan silti kuulua organisaatioon/ ryhmään, jossa pystyn toimimaan itsekseni ryhmän laitamilla. Olen sopuisa ja annan tavallisesti periksi välttääkseni ristiriitatilanteet ja avoimet yhteenotot. Haluan perehtyä ja tutkia mielellään kaikki mahdolliset ratkaisut ja niiden seuraukset ennen päätösten tekoa ja toimintaan ryhtymistä.

Minulla on taipumus pyrkiä täydellisyyteen enkä mielelläni ota riskejä. Olen kärsivällinen ja kuuntelen toisia. En kuitenkaan tuo mielipiteitäni esille, ja tämän takia toiset voivat kokea minut vetäytyväksi.

Pystyn toimimaan toistuvuutta sisältävissä tehtävissä, varsinkin jos ne ovat asiantuntijuutta vaativia. Loogisena ja vaiteliaana pyrin ahkerasti ylläpitämään korkeaa laatu- ja suoritustasoa. En tee mielelläni nopeita päätöksiä tai sellaisia päätöksiä, jotka saattavat minut ristiriitatilanteisiin. Pyrin ylläpitämään vallitsevaa olotilaa ja kykenen tarvittaessa rauhoittamaan toisia.

Motivoidun turvallisuudesta, vakiintuneista toimintamenetelmistä, selkeästi määritellyistä vastuualueista ja jäsentyneestä työympäristöstä. Haluan saattaa tehtävät loppuun ja työskennellä omassa tahdissani siten, ettei minun tarvitse työskennellä epärealististen aikataulujen mukaan.

Työni päätehtävänä tulisi olla asiantuntija-avun antaminen. Painopiste voisi olla joko käytännöllisyydessä tai teoreettisuudessa. Valtuuksien tulisi pohjautua ammattitaitoon. Minun tulisi työskennellä korkean laatu- ja suoritustason mukaan. Olisi hyvä, jos voisin käyttää erikoistaitojani tai –tietojani.

Minulle ihanteellinen esimies on demokraattinen henkilö, joka tunnistaa tarpeeni jäsentyneeseen työympäristöön.

Minua kuvaavat sanat

Yksityiskohtainen, täsmällinen, pitkäjänteinen, perusteellinen, vaitelias, looginen, ahkera, sitkeä, hiljainen, sopuisa, tarkka, varovainen, huolellinen, toisia kuunteleva, suunnitelmallinen, syvällinen, epäilevä, kysyy ”miksi” ja ”miten”, kiltti, täydellisyyden tavoittelija, johdonmukainen, epäröivä, pidättyvä, mietteliäs, varauksellinen, hyväntahtoinen ja vähään tyytyvä.

Yleiskuvaus
  • Täydellisyyden tavoittelija, joka pyrkii välttämään virheitä
  • Ei pidä epärealistisista määräajoista eikä sitä, että häntä painostetaan luovuttamaan työ, ennen kuin hän on tyytyväinen sen lopputulokseen
  • Työskentelee perusteellisella ja systemaattisella tavalla saavuttaakseen täydellisen lopputuloksen
  • Valmis noudattamaan järjestelmiä, sääntöjä ja menettelytapoja
  • Tarvitsee aikaa sopeutuakseen muutokseen
  • Haluaa viimeistellä keskeneräiset asiat ja hoitaa tehtävät loppuun
  • Johdonmukainen jopa vastakkainasettelutilanteissa
  • Sopuisa: ei pidä hankaluuksista, ristiriidoista eikä epäsovusta



Jotakin on kuitenkin muuttunut. Jos aiemmassa työpaikassani olin vetäytyvä, se johtui siitä, että menin ko. työnantajalle 26-vuotiaana, nuorimpana työntekijänä. Toiseksi nuorin oli 8 vuotta minua vanhempi. On aika haastavaa nuorena mennä työpaikkaan, jossa enemmistö työntekijöistä (naisista) on 50-vuotiaita. Itse koin, etten voi sanoa ääneen mielipiteitäni, koska useimmiten asiat oli tehty näin jo ”viimeiset 20 vuotta”, joten miksi muuttaa yhtään mitään? Toisaalta arvostan kokeenempia kollegoita ja ahmin hiljaista tietoa heiltä, mutta kaipaisin joustoa siinä, että nuorikin voi tuoda jotakin aivan uutta työyhteisöön.

Nykyisessä työpaikassani astuin tehtäviini 34-vuotiaana. Minulla oli jo elämänkokemusta ja näkemystä siitä, miten asioita voi tehdä. Etuna oli myös se, että olin ainoa ammattini edustaja pienessä työyhteisössämme. Kukaan ei voinut tulla kertomaan minulle, että työtäni on tehty näin viimeiset ”20 vuotta” ja samalla linjalla jatketaan, vaan sain luoda itse oman työnkuvani alusta asti. Kun työtehtäväni muuttui 2 kk sitten, sain työparin, ja huomasin taas olevani tilanteessa, jossa asiat oli tehty ”20 vuotta jo tällä tavalla”. Tämä ajattelutapa tukahduttaa kaiken luovuuden ja tappaa motivaation työstä.

En enää allekirjoita sitäkään, että tarvitsisin aikaa sopeutuakseni muutokseen. Kokemattomana vie oman aikansa sopeutua muutoksiin, mutta nytkin vaihdoin työtehtäviä lennossa eikä oikeastaan "tuntunut missään". Tässäkin varmasti lapset ovat auttaneet omalta osaltaan: pienten lasten kanssa eivät asiat koskaan mene kuin Strömssössä :)

Se, mitä esimiehestä sanotaan, pitää edelleen kohdallani paikkaansa. Entisessä työpaikassa vallitsi kaaos, jota hallitsi pelko töiden menettämisestä toisille esimiehen ailahtelujen takia. Nykyistä esimiestäni olen ylistänyt taivaisiin. Hän on demokraattinen, jakaa vastuuta, luottaa, antaa myös positiivista palautetta, kannustaa ja luo me-henkeä. Mietinkin, että varmaan luovat alat hyötyvät esimiehestä, joka ei selkeästi määrittele työnkuvaa? Mutta jäykässä virkamieskoneistossa, jossa lakia tulee noudattaa, pykälien on oltava täsmälliset eikä ”sinne päin”, esimiehen nimenomaan tulee olla jämpti, ja työntekijän tarkka.

Perfektionismi on itselleni rasite, jota lapset ovat kyllä mahtavasti karistaneet minusta. Silti teen mielummin työni tarkasti kuin että teen tuplatyötä saatuani työni uudelleen takaisin korjattavaksi.


Nyt kun löysin tämän analyysin itsestäni, mietin voisko tätä hyödyntää jatkossa esimerkiksi työnhaussa? Toisaalta joku on jo valmiiksi analysoinut luonteenpiirteeni, joista voin cv:hen poimia parhaimmat. 

Onko Sinusta tehty Thomas-analyysia? Millaiset vastaukset sait?