Nordnet

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Savua ilmassa...

Muistatko kollegani? Hän palasi maanantaina kesälomaltaan. Olin tehnyt ylitöitä enemmän kuin tarpeeksi hänen lomansa aikana ja tuntui, että hukuin työtaakkaani. Tiesin kyllä, etten voi paljoa odottaa toiselta apuja, mutta enpä arvannut, että joutuisin ensimmäisenä työpäivänä odottamaan 7 tuntia 40 minuuttia ennen kuin kollegani päätyisi kysymään mitä hän voisi tehdä. Tätä kysymystä oli edeltänyt hänen keskustelunsa pomomme kanssa. Tuskinpa hän olisi tullut ilman tätä keskustelua edes kysymään moista. Esimieheni oli sentään jo nähnyt työmääräni ja oli huolissaan. 

Mietin kuinka paljon toinen työntekijä voi toiselle, samanvertaiselle työntekijälle, työntää työtehtäviä? Onko minun tehtäväni kertoa toiselle mitä hän "voisi" tehdä työpäivänsä aikana? Onko minun tehtäväni mennä sanomaan toiselle, että hei täällä olisi ihan oikeita töitä... tulisitko auttamaan? Kun sitä apua ei ole spontaanisti muutenkaan saanut, vaikka työtehtävät ovat tismalleen samat, mitä minä voin oikeastaan edes tehdä? 



Tänään meinasin nukahtaa kahvihuoneeseen. Ehdin sentään syömään, positiivista! "Voi , miten voisin auttaa?"-kysymykseen annoin tällä kertaa vastauksen. "Voisitko hoitaa erään juoksevan asian?". Mitä sain vastaukseksi? "No, itselläni ei ole asiaa tuonne vasta kuin huomenna." Eli itse jouduin lähtemään hoitamaan tämän(kin) kiireellisen asian, koska huominen oli liian myöhäistä. Nyt joudun kaiken aikaa vastaamaan kysymykseen "Miten voin auttaa", kun esimies on puhunut kollegani kanssa, mutta mitään konkreettista apua en ole tähän mennessä saanut. Toinen kommentti mitä kuulen: "Voi miten rankkaa sulla on." Luulen, että nämä kommentit ovat tarkoitettu sitä varten, että kollegani voi tarvittaessa sanoa esimiehellemme, että "olen kyllä tarjonnut apuani..." Tyhjää sananhelinää kaikki. Olen aivan puhki. Loppu. Kaputt. Jos olisin oikein kusipää, jäisin loppuajaksi sairaslomalle. Siinä saisi toinen kokeilla hukuttautumista paperiarkistoon. 

Esimies tosin antoin pienen lohdukkeen tänä aamuna todetessaan, että voi tarvittaessa vaatia kollegani "viimeiseltä" kesälomaltaan töihin. Meinasi kollegan aamukahvit mennä väärään kurkkuun... Itselläni on työsopparia enää 2 viikkoa jäljellä. Yritän ajatella työaamuja. 11 aamua. Tämä on vain työtä. Kohta se loppuu. Mutta silti kysyn: miten joku voi saada palkkaa siitä, että istuu 8h/pvä lukemassa sähköposteja koneeltaan? 

Ps. Pahoitteluni postausteni viivästymisestä. Nyt ei vain pysty eikä kykene. Ehkä 2 viikon jälkeen...

8 kommenttia:

  1. On kyllä aika outoa, ihme jos firma menestyy jos siellä tollasia laiskureita on töissä :D

    VastaaPoista
  2. Saikulle vaan. Ja ihan hyvällä omalla tunnolla. Henkinen terveys on aivan yhtä tärkeää kuin fyysinen, eikä tuo tilanne vaikuta millään tavalla terveeltä kenenkään kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma moraali ei anna periksi. Mutta täytyy olla onnellinen siitä, että muut ovat nyt nähneet saman kuin minä: toinen ei tee mitään. Pääsi pomon kanssa "jutustelemaan".

      Poista
  3. Onneksi vain tuo pätkä jäljellä! Pakko sanoa, että itse olen ollut monestikin tilanteessa, että minulla ei ole mitään tekemistä. Muissa tiimeissä olisi ollut ihan älyttömästi hommia. Mutta koska ei ole tarkoitus, että minä opettelen niitä juttuja tai siirryn pois omalta alueeltani, en ole voinut juurikaan auttaa. Ymmärrän että toisia harmittaa. Itseänikin harmittaa, jos ei hommaa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tismalleen sama toimenkuva. Ei vain työnjako suju. Nyt olen avannut tosin suuni tällä viikolla jo kahdesti ja väkisin työntänyt töitä toiselle. Eihän se tykkää, mutta tarvitseeko tykätäkään? Ainoa mitä tosin pelkään on, että ei tee niitäkään töitä ja kusen omille kintuilleni...

      Poista
  4. Kannattaa miettiä jos olisi mahdollista määritellä työtehtävät tarkemmin työntekijäkohtaisesti esimiehen kanssa. Loma-ajat on tietenkin asia erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä työ loppuu osaltani kokonaan 2 vkon päästä ja siirryn toiselle paikkakunnalle töihin. En jaksa enää sen koommin yrittää...

      Poista