Nordnet

torstai 24. elokuuta 2017

Dynamiittia putkeen

Tällä hetkellä ei mikään suju. Ei mikään. Jo toinen taloudellisesti ahdistava kuukausi meneillään eikä sijoitustoiminnasta voi kuin haaveilla. Tätä kirjoittaessani voisin läppärinkin heittää harakoille, kun mokoma jumittaa jumittamistaan. Viimeisen kk:n ajan mieliala on ollut vahvasti miinuksen puolella niin henkilökohtaisessa-  kuin työelämässäkin. Ainoa lohdutus on, että täältä pääsee vain ja ainoastaan ylöspäin.

Tällä viikolla twiittasinkin ottaneeni porakoneen töihin. Kun ei 1,5 viikossa alkanut työpöytä kasaantumaan, totesin, että kun itse tekee, saa itsensä näköistä. Työpöytäni on siis valmis.  Älkää vain erehtykö luulemaan, että työhuoneessa olisi kaikki tarvittava. Viime viikolla tein toimistotavaroista tilauksen, jonka ensimmäinen ”logistikko” unohti noutaa. Tällä viikolla kahdesti on yritetty hakea tavaraa, tuloksetta. Ehkä kolmas viikko jo onnistaa?

Ulkopuolisen silmin työpaikalla ei ole minkäänlaista johtajuutta. Esimies on varsinainen taivaanrannanmaalari, joka linnottautuu omaan torniinsa eikä poistu sieltä. Hän ei tiedä mitä hänen alaisensa tekevät. Hän ei osaa nimetä yhtäkään vastuualuetta kenenkään osalta. Kävitpä kysymässä mitä tahansa, saat aina ympäripyöreitä vastauksia. Se pieni mies, joka tuli pelastamaan työpaikkamme yrittää johtaa joukkojaan, mutta koska kenelläkään ei oikeastaan ole hajua mitä pitäisi tehdä, mitään ei tapahdu. Viime viikolla esittämäni kysymys tiedotustilaisuudesta ei ottanut tuulta purjeisiin, kunnes toissa päivänä pieni mies hihkaisi, että huomenna se tapahtuu! Se ”huominen tapahtuma” vaati viiden ihmisen resurssit ja oli rehellisesti sanottuna juosten kustu jo alkujaankin. Seuraavaksi päiväksi olisi pitänyt tavoittaa 200 asiakasta tiedotustilaisuuteen. Arvatkaa montako saapui? 31. Alku se oli sekin. Tarkoituksenani oli tiedottaa asiakkaille toiminnan muutoksista ennen ensi viikkoa. Eihän siinä mitään...


On ottanut tiedättekö niin paljon päähän koko touhu. Eräs jaksaa jankuttaa miten mikään työpaikka ei ole samanlainen, jos joku on ottanut puheeksi entisen yksikköni (jossa aika moni asia kuitenkin toimi). Selityksiä, miksi tuolla mikään ei toimi, kyllä riittää. Kenelläkään ei tunnu olevan minkäänlaista oma-aloitteisuutta minkään asian suhteen. Pitääkö kaikkia käskyttää?

Kun oma ketutuskäyrä alkoi olla kovimmillaan, tuli henkilöstön tiedotustilaisuus: osastomme räjäytetään atomeiksi ja aletaan kasata uudelleen. Hyvä, etten seisaallani taputtanut. Vanhasta yksiköstäni siirtyy seitsemän henkilöä tähän nykyiseen, mukaanlukien entinen esimieheni. Tässä kohtaa olisin voinut tanssia jo Lambadaa. Vaikka kritisoinkin aiemmin esimieheni kaveeraamista alaistensa kanssa, hän sentään johti. Ja johtamaan hän tulee nytkin. Kovat on ainakin omat odotukseni.

Jos työ lähtee jo hiljalleen noususuhdanteeseen, henkilökohtainen talous ei. Teimme kesä-heinäkuun taitteessa tilauksen uudesta sohvasta. Tuolloin maksoimme jo käsirahan, tällä viikolla saimme viimein koko komeuden kotiin. Hintalappu? 2100€. Kyllä, luit täysin oikein. Jälkikäteen olen miettinyt, mitä olenkaan miettinyt, mutta toisaalta tuo on 15 vuoden aikana itselleni jo viides sohva. Muut ovat olleet 300 euron sohvia, ja laatu sen mukaista. Tämän mersun päälliset ovat jo sellaiset, ettei niitä saa puhki kuin puukolla ja likaa ei tartu. Napakka, kotimainen laatusohva. Mutta silti. 2100 euroa. Tätä sohvaa maksan vielä ensi kuussakin, joten ehkä lokakuussa pääsen viimein osakeostoille... 

Ai niin, ja tulihan sitä otettua työmatkalla selfiekin. Ylinopeussakkoa odotellessa...

3 kommenttia:

  1. Toivottavasti sohva kestää.... ja kestää... ja kestää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohva on itseasiassa niin hyvä, ettei siitä tee mieli edes nousta ylös :D

      Poista
  2. Ou jee, no kyllä se duunipuolikin sieltä lähtee rakentumaan. Toivottavasti sulla on työpäivän ulkopuolella täysjärkistä keskusteluseuraa :)
    Ja hei, kyllä sulla on varaa ottaa jonkun aikaa takapakkia talouspuolella. Puskurit on kunnossa ja sijoitusten suhteen nythän ei ammattilaiset monessakaan paikassa osta mitään, kun eletään mukamas niin veitsen terällä.

    VastaaPoista