Nordnet

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Käärmeiden pesä

Viikko uudessa työpaikassa takana. Vaikka olin kuullut jo ”kauhutarinoita” uudesta yksiköstä (omammehan siis lakkautettiin), lähdin töihin avoimin mielin ja päättäväisenä, että teen omaa juttuani enkä puutu mihinkään. Kolmen kollegani kanssa suuntasimme maanantaina kimppakyydillä kohti uutta työpaikkaa. Voi jumpe mikä aloitus...

Aamu alkoi palaverilla, jonka päätyttyä väki lähti suunnistamaan omiin töihin. Vasta tässä kohtaa esimies katsoi aiheelliseksi pikaisesti esitellä meidät. Sitten esimies katosi. Jäimme palaveritilaan huuli pyöreänä, että minnekäs tästä nyt sitten...? Yksikön vastaava, ”pikku pomomme”, nappasi minusta kopin. Seuraavan tunnin aikana sainkin kuulla miten ”paska” yksikkö tämä on ollut ja miten tämä pieni mies oli nyt tullut ”pelastamaan yksikön”. Täällä ei enää paskaa puhuta, mutta samaan hengen vetoon sain kuulla, ketkä ovat kaiken vehkeilyn takana, ja heidät haukuttiin nimeltä minulle. Selvä.

Avaimet, työpuhelin, atk-tunnukset, henkilökortti, työhuone? Mitään ei ollut valmiina, vaikka siirrosta oli tullut tieto jo toukokuussa. Valtava talo on sokkeloinen ja siinä pikaisesti näytettiin missä on wc, jääkaappi ja toimisto. Sihteeri antoi avaimen ja puhelimen. Jälkimmäisestä en saanut edes numeroa, koska ei hän sitä tiennyt, piti siis soittaa omaan puhelimeen. Mihinkään ei tarvinnut allekirjoittaa saaneensa puhelinta, ja koska sihteeri ei tiedä työpuhelimeni numeroa, numeroni ei siis tule mihinkään puhelinluetteloonkaan. Mielenkiintoista. Henkilökortti? ”Ei minullakaan sellaista ole”, vastasi sihteeri. Niin... minä kierrän kylillä edustamassa yritystä. Okei, ei sitten. Atk-tunnukset? Esimies: ”Juu-juu, hoidan... kyllä ne tänään tulee... (kesti 4 päivää). ” Työhuone? Esimies: ”Noo... tuota... mitäs itse ajattelit...?” Voi vittu.

Kaksi ensimmäistä päivää pyörin kuin pieru saharassa ilman työvälineitä. Tavarani, jotka oli tuotu aiemmin vanhasta työyksiköstäni, olivat sikin sokin eri varastoissa, eri puolilla valtavaa taloa. Osa huonekaluistani oli jopa pöllitty toisten työntekijöiden toimesta. Niinpä kannoin kaikkea, mitä jaksoin, yksin portaita pitkin 4. kerrokseen, hiki virraten. Neljäntenä päivänä sain viimein apua huonekalujen kantoon. Töitä en ole voinut tällä viikolla aloittaa, koska sain vasta viikon viimeisenä päivänä atk-tunnukset ja tietokoneen. Työpöytä oli edelleen kasaamatta, kun lähdin torstaina töistä. Olisin itse kasannut, jos olisin löytänyt jostakin porakoneen. Yksikön vastaava totesi, että nämä on maanantaihin mennessä kasattu. Maanantaina (huomenna) piti aloittaa varsinaiset työt... En aloita. Enkä edes usko, että mitään on kasattu, kun huomenna menen töihin.

Osastopalaverissa oli huutotaktiikka. Yksi puhui puhelimessa, toinen selitti palaveriasiaa ja kolmas puhui päälle. Sihteeri saapui palaveriin myöhässä tokaisten ”se saatanan lehmä siellä xxx:ssa”... XXX oli entinen yksikköni. Näin kauniisti puhuttiin kollegastani, kaikkien kuullen.

Neljäntenä aamuna yksikön vastaava tuli aamupalaverin jälkeen ”naamalleni” selvästi tuohtuneena. Olin kuulemma ollut palaverissa kahden muun kanssa, jossa joku oli haukkunut koko yksikön, esimiehet ja kollegat. Sanoin, etten tiedä mistä puhut, minä en ole ollut missään palaverissa enkä tiedä edes kenestä puhut. Sain kuulla, että kaksi muuta kollegaani olivat saaneet perehdytyksenään yhdeltä ei-pidetyltä-työntekijältä tiedot miten paska työpaikka tämä on ja vastaava halusi nyt kitkeä kaiken tämän pois. Sihteeri näytti voitonriemuiselta, joten arvelin hänen juorunneen jotakin. Muut kollegani olivat kertoneet, ettei sihteeri tule toimeen tämän ei-pidetyn-henkilön kanssa, joten laskin helposti 1+1 yhteen.

Kun sihteeri oli poistunut paikalta, sanoin, että jos täällä kerran on avoin työkulttuuri, avaan minäkin suuni. Ensinnäkin teidän sihteerinne käytös on ala-arvoista. Minun kollegani nimi on ”Taru” eikä ”saatanan lehmä”, ja tämä ”Taru” on siirtymässä tähän yksikköön. Minun toinen kollegani on myös ystäväni enkä pidä siitä, että sihteeri haukkuu häntä julkisesti täällä. Lisäksi minun näkemykseni mukaan esimiehelle ei huudeta ”et oo saatana tosissas”, kun esimies käskee sihteeriä tekemään hänelle kuuluvan työtehtävän. Kun lopetin, totesin, että vikatikki. Sihteeri olikin kaikkien suosikki! Että siinäpä meni se, etten puutu mihinkään...

Toinen, tähän yksikköön siirtyneistä, kollegoistani otti yhteyden entiseen esimieheemme ja kertoi tilanteestamme. Koska olemme periaatteessa samaa organisaatiota, eri yksiköitä vain, esimiehemme soitti asiasta koko organisaation johtajalle. Toinen kollegoistani päätti jo irtisanoutua kolmen päivän jälkeen, toinen jäi lomalle ja nyt minä sitten yksin ajan työpaikalle seuraavat 2 viikkoa ja vastaanotan kaiken sen, mikä taivaalta sataa. Kun 4. päivänä sain viimein oman työhuoneeni, päätin, etten poistu sieltä kuin pissalle ja syömään. En halua nähdä enkä kohdata ketään, asiakkaitani lukuunottamatta. Laskin, että 4 kuukautta kestäisi tätä ”komennusta”. Ehkä hankin aamukamman... 

Oletko Sinä ollut koskaan töissä käärmeiden pesässä?



9 kommenttia:

  1. Oi apua! From bad to worse! Olen niin pahoillani sun puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta ole. Kuten totesin, kökötän kiltisti omassa "tornissani" ja käyn muiden ilmoilla ainoastaan, kun olen nälkäinen. Mietin vain millaiset on työntekijän mahdollisuudet irtaantua määräaikaisesta työsuhteesta, jos tilanne työpaikalla on kestämätön. Onkohan mitään porsaanreikää?

      Poista
  2. Huh, apua! Kuvittelin, että itselläni on nyt ollut uudessa työpaikassani huonoa perehdytystä, mutta ehkä mulla onkin asiat ihan hyvin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perehdytys = tässä on naisten vessa, tässä on jääkaappi ja täällä oli sinulle ajateltu tila (jonka vieläpä vaihdoin toiseen)... Ei voi kuin nauraa!

      Poista
  3. Tuohan on ihan kuin jostain kunnon komediasta :D Tästä tulee sitten muistelmiisi aikanaan aika mielenkiintoinen kappale jos sellaisen päätät kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, kun itsestä tuntuu olevansa saippuaoopperassa! Katsotaan mitä viikko 2 tuo tullessaan...

      Poista
  4. Kielenkäyttö on kyllä ihan asiatonta tuolla työpaikalla. Töissähän tuolla ollaan ja kaikilla on oltava mahdollisuus tehdä töitä neutraalissa ympäristössä. Ihan asiatonta kielenkäyttöä, joku 'saatanan lehmä...', en käsitä.

    VastaaPoista
  5. Onko luottamusmiestä? Työpsykologia? Tai ihan vaan työterveyshuoltoa, jossa voisi asiasta puhua? Koska ei kai tällaista tarvitse sulattaa?!? Asiattomat ansaitsevat kyllä tulla puhutelluksi. Teit aivan oikein kun yritit puuttua asiaan. Se on ihan se ensimmäinen askel!

    VastaaPoista