torstai 10. elokuuta 2017

Kun puoliso tienaa enemmän

Tapaan harvakseltani pariskuntia, joissa on yhteinen talous. Kaveripiirissäni on tasan yksi tällainen perhe, jossa miehen rahat ovat myös naisen rahoja naisen ollessa äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Itse en ole elänyt koskaan vastaavanlaisessa taloudessa, vaan meillä on sekä ensimmäisessä että toisessa avioliitossa ollut aina omat rahat. Ensimmäisen liiton aikana minä olin se, joka tienasi enemmän ja se vaivasi exää. Nyt elän tilanteessa, jossa mies tienaa enemmän kuin minä ja taas se on miehelle ongelma.

Olen joutunut nykyisessä parisuhteessani useampaan kertaan selittämään, ettei raha ole minulle koko maailma. Miksi minä haluan tehdä 4-päiväistä työviikkoa 80%:lla palkalla. Miksi minulle työn sisältö on tärkeämpää kuin palkan suuruus. Vaikka selittäisin miten päin omaa näkemystäni, viesti ei mene perille. Vastaus on aina sama: olen hyvinkoulutettu ja teen ”paskahommia paskapalkalla”, menen kuulemma ”hukkaan”, koska minussa on potentiaalia enempään. Mahtavaa, että minuun uskotaan, mutta tämä on niitä harvoja riidan aiheita meidän perheessä.

Kun vanhempani tekivät töitä, heillä oli vakituinen ns. eläkevirka. Työntekoa on aina arvostettu Suomessa, mutta ajat ovat muuttuneet. Meitä ”toisinajattelijoita” alkaa olla melkoinen lauma. Me arvostamme enemmän vapautta ja vapaa-aikaa kuin materiaalia ja jatkuvaa oravanpyörässä juoksemista.

Uimahallin naistensaunassa lähellä eläkeikää oleva nainen naureskeli Pohatan tv-esiintymiselle vuosi takaperin, jossa Pohatta kertoi eläköitymisestään 35-vuotiaana. Nainen nauroi, pitäisikö meidän kaikkien alkaa laittamaan joka kuukausi 500€ säästöön, jotta voisimme eläköityä nopeammin. Mietin kuinka typerä kommentti ja meinasin todeta, että itse laitan itseasiassa joka kk enemmän kuin viishunttisen. En viitsinyt.

Kyllä, meille nauretaan. Kuvitelma tuntuu useimmiten olevan se, että taloudellinen riippumattomuus on täysi mahdottomuus ja loppujen lopuksi yhteiskunta tulee elättämään meidät, vaikka fakta on se, että me tulemme elättämään itse itsemme itse säästämillä euroillamme. Omassa parisuhteessanikin kohtaan kummallista otaksuntaa siitä, että mies elättäisi minua, vaikka näin ei todellakaan ole. Meillä on kulut jaettu 50-50 ja loput rahat ovat omia, riippumatta minun palkkani suuruudesta.


Toinen suuri mysteeri parisuhteessa tuntuu olevan se, voiko vähemmän tienaavaa kunnioittaa? Ensimmäisenä seurusteluvuotenamme tienasin reilusti yli 50.000€/v. ja enemmän kuin mieheni. Tällä hetkellä summani jäänee puoleen tuosta. Kuten jo totesin, saan jatkuvasti kuittia ”paskahommista”, mutta samaa sontaa sateli niskaan työttömänä ollessanikin.

On tutkittu, miten työttömyys vaikuttaa parisuhteeseen, mutta toisaalta samat lainalaisuudet käyvät hyvin yksiin parisuhteessa, jossa toinen tienaa reilusti enemmän kuin toinen. Näitä ovat esimerkiksi:
  • toisen puolison taloudellinen ahdinko
  • häpeä
  • konfliktit, toisen jatkuva kritisointi
  • itsetunnon ja itsearvostuksen laskeminen

Tiedän jopa parisuhteita, joissa toinen, vähemmän tienaava, puoliso jää kotiin, koska hänellä ei ole varaa matkustaa enemmän tienaavan mukana. Ravintolaillallisetkin voivat osoittautua kiusallisiksi, kun ei tiedä joutuuko maksumieheksi tai onko varaa maksaa edes omaa osuuttaan. Raha on valtaa, jota voidaan helposti hyväksikäyttää taloudellisesti heikompaan puolisoon. Miten sitten itse selviän parisuhteessani? Omistamalla isomman sijoitussalkun puolet pienemmällä palkallani. Jännä, miten tällä saa aina miehen turvan kiinni. Ainakin vähäksi aikaa.

Onko Sinulla kokemusta parisuhteesta, jossa olet enemmän/ vähemmän tienaava? Onko rahalla vaikutusta parisuhteeseen? Riidelläänkö teillä rahasta?


19 kommenttia:

  1. Edellisessä suhteessa miehellä tuplapalkka itseen ja salkku satoja tonneja, ei ollut ongelmia. Nyt olen suhteessa mieheen joka muodikkaasti taloudellisesti riippumaton. Itse surkea palkkainen. Vielä ei ongelmia ole ollut, mut jännittää yhteenmuutto... se hyvä tietty et molemmat ollaan pihejä ja yleisesti kulutusvastaisia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteenmuuttonne jälkeisestä elämästä olisi kiva kuulla myöhemmin lisää. Meneekö kulutuksessa kaikki yksiin vai huomaako, että toinen tuhlaa toisen mielestä johonkin tarpeettomaan?

      Poista
  2. Minulla oli naimisissa ollessani ex-miehen kanssa yhteiset rahat. Rahasta ei tullut riitaa (olin aina se vähemmän tienaava), mutta olisin ehkä miettinyt rahankäyttöäni tarkemmin, jos olisi ollut edes osittain omat rahat. Nykyisessä parisuhteessa tienaan enemmän, koska miesystävä opiskelee. Rahasta ei ole riitaa ja tarjoan joskus miehelle lounaan tai muita "elämyksiä".

    Tulevaisuudessa kyllä ajattelisin, että yhteen muuttaessa käytössä olisi taloustili, johon kumpikin osallistuisi prosentuaalisesti omien tulojen mukaan ns. pakollisiin menoihin. Minusta 50-50 jako ei ole reilu, mikäli toinen tienaa enemmän. Toki omassa tapauksessa pitäisi huomioida se, että minun lasteni takia asunnon pitää olla isompi kuin olisi tarpeen kahdelle aikuiselle ja myös ruokaan kuluu enemmän rahaa. Eli näistä maksaisin tietysti suhteessa enemmän.

    VastaaPoista
  3. Kyllä hieman puolisoani enemmän tienaavana maksan suhteessa enemmän kuluja. Luonnollista, yhdessähän sitä elämää eletään. Mitä jää viivan alle, tekee kukin kuten parhaaksi näkee.

    VastaaPoista
  4. Kiva blogi sinulla!
    Minusta 50-50 jako ei ole lainkaan reilu, jos toinen puoliso tienaa enemmän kuin toinen. Meillä on omat rahat ja yhteiset menot maksetaan molemmat. Parempipalkkainen maksaa enemmän kuin toinen.
    T. Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisia ajatuksia teiltä kolmelta siitä, ettei ole reilua maksaa 50-50, jos toinen tienaa selvästi enemmän. Itse en ole koskaan edes kyseenalaistanut tätä, koska olen aina halunnut olla "taloudellisesti itsenäinen" ja pelkkä ajatus "toisen siivellä elämisestä" ... niin, toisaalta avioliitossa sun rahat on myös mun, ja voiko avioliitossa toisen siivellä elää, koska lain mukaan puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan?

      Ehkä itselläni on se perinpohjainen ajatus, ettei yksikään mies minua elätä, ettei pääse ainakaan sanomaan, että elättäisi. Vääristynyt ajatusmaailma varmastikin... Ja ehkä tässä kuviossa on myös se, että nykyinen mieheni ei ole lasteni biologinen isä, joten en halua hänen "elättävän" heitäkään. Poikatyttönä olen aina halunnut pärjätä itse, mutta nyt pohdin itsekin sitä, että taitaa oma maailmankuvani kaivata jonkinlaista ravistelua...

      Poista
  5. Meillä on yli kymmenen vuoden yhteiselämästä huolimatta omat rahat, ja yhteiset menot jaetaan tasan puoliksi. Molemmat on aina ollut pienituloisia ja pienimenoisia, eikä rahasta(kaan) ole riidelty. Välillä toisen tulot on ollut tuplat tai triplat tai joskus nelinkertaisetkin toiseen verrattuna, välillä on ollut toisinpäin; molempien tulot on vaihdellut paljon kuukaudesta toiseen mm. opiskelun, osa-aikatyön, työttömyyden, hetkellisen kokoaikatyön takia. Täysin tulottomiakin kuukausiakin on ollut. Mutta kun kumpikin on omista tuloistaan saanut rahaa säästöön, ei ole ollut mitään syytä yhdistää rahoja.

    Tuo piikittely ja kaikenlainen paska epäkunnioitus kuulostaa pahalta! :(
    Meillä on puolisoni kanssa molemmilla korkeakoulututkinto, mutta ollaan työskennelty (yhtä lyhyehköä poikkeusta lukuunottamatta) ainoastaan "paskahommissa". En silti osaa kuvitellakaan tilannetta, jossa jompikumpi olisi jotenkin typerästi ylimielinen ja halveksuisi toista. Vaikka kuinka olisi itse suuripalkkainen ja "arvostetussa" asemassa, ei se vaikuttaisi parisuhteen dynamiikkaan niin, että väheksyisi ja kritisoisi omaa rakastaan! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kommenttisi piikittelystä ja epäkunnioituksesta on niin totta... Ehkä sitäkin suuremmalla syyllä sitä haluaa näyttää, mihin itse pystyy pienillä tuloilla, ja mihin toinen ei...

      Poista
  6. Vaimoni on lähes aina tienannut enemmän kuin minä ja ollut muutenkin varakkaampi. Se ei ole ollut mikään ongelma. Olen nimittäin sisäistänyt asian: "Se, että jollakin on jotain enemmän, ei ole minulta pois".

    Ainoat rahaan liittyvät kitkat ovat syntyneet siitä, kun meillä opiskeluaikoina oli rahasta tiukkaa ja vaimoni mielestäni käytti rahansa holtittomasti turhuuksiin. Siinä vaiheessa, kun rahaa alkoi tulla enemmän sisään, hän on puolestani saanut vapaammin käyttää rahansa, mutta hänkin on nykyään paljon tarkempi rahansa käyttökohteiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellenikään ei ole koskaan ollut ongelma olla se enemmän tienaava tai vähemmän tienaaja. Puolisoillani on aina ollut ongelmana minun tulot. En tiedä miksi. Se, että nainen tienaa enemmän voi aiheuttaa joissakin miehissä alemmuuden tunnetta, mutta jos tienaakin vähemmän...?
      Jos talous kuitenkin toimii, onko sillä kuka tienaa ja mitä, mitään merkitystä? Nyt alan jo kyseenalaistaa oman parisuhteeni terveyttä :D

      Poista
    2. No täytyy myöntää, että jos oma vaimoni tekisi työtä, joka on selvästi alle hänen kykyjensä, niin voisin puolisosi tavoin haastaa häntä "potentiaalin haaskaamisesta". Ainakin pitäisi olla joku hyvä perustelu sille, miksi ei tavoittele enempää. Jos hänellä esim olisi työelämän ulkopuolella joku hänelle tärkeä juttu ja työ olisi vain tapa maksaa laskut, niin se voisi hyvinkin kelvata minulle ainakin nykyään. Nuorempana en välttämättä olisi ollut niin ymmärtäväinen, mutta nykyään kunnioitan todella paljon niitä, jotka uskaltavat valita elämän normaalin uraputken ulkopuolella tehdäkseen jotain itselleen tärkeää.

      Poista
    3. Kyllä itse varmaan tavoittelisin "korkeammalle", jos olisi sellaista työtä tarjolla. Omaa koulutustani vastaavaa työtä ei vain ole. Ei edes lähikaupungeissa. Toisaalta olen tällä hetkellä pelkästään tyytyväinen siihen, että on edes töitä. Työsopimus on vuoden loppuun ja sekin vähän mietityttää. Onko töitä enää sen jälkeen, ja jos on, niin missä?

      Mutta se, että jos itse on valinnut työpaikkansa, jossa viihtyy (poislukien tuo viimeisen 3 kk:n työnkuvan muutos), niin eikö tärkeintä kuitenkin ole se, että kotiin tuleva puoliso tulee hyvällä tuulella kotiin ja lähtee mielellään seuraavanakin aamuna töihin, kuin kotona työttömänä (vittuuntuneena) makaaminen?

      Poista
    4. Jep. Onnellisuus on se, mitä tässä tavoitellaan, eikä mitään muiden määrittelemää "oikeaa" uraa.

      Poista
  7. Meillä toimiva systeemi on ollut, että yhteiset kulut suhteutetaan tulojen mukaan. Taloushoitotilille laitetaan omasta palkasta tietty %-osuus.

    VastaaPoista
  8. Itse tienaan jonkin verran tyttöystävääni vähemmän. Molemmat tienataan kuitenkin ihan tarpeeksi niin ei tuolla ole mitään väliä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meneekö teillä kulut 50-50 vai tietyn prosentin mukaan, joka määräytyy tulojen perusteella?

      Poista
  9. Meillä on ollut käytännössä yhteenmuutosta lähtien (josta on jo kymmenen vuotta) yhteiset rahat. Molemmilla on omat tilit, mutta rahaa siirrellään edestakaisin jos tarvetta. Parisuhteen alussa tuli kyselyä/ihmettelyä tietyistä rahankäytön kohteista, mutta harvemmin enää. Puoliso on harkitsevaisempi rahankäyttäjä kuin minä ja jaksaa vertailla hintoja enemmän, mutta isoista hankinnoista jutellaan aina yhdessä.Hyvin on meillä toiminut. Oon kyllä joskus ihmettelyt joitain kaveripariskuntia, jotka ovat naimisissa ja niillä on erilliset rahat. On tuntunut niin utopistiselta,avioliittolainkin mukaan kun ovat elatusvelvollisia toisistaan. Mutta jokainen taplaa tyylillään!

    VastaaPoista
  10. Meillä minä tienaan enemmän, ja meillä on erilliset rahat paitsi yksi yhteinen säästötili. Asumme erillään ja tämä on molempien tahto ja sopii meille.

    Niin nykyisessä kuin edellisissäkin parisuhteissa olen aina tienannut enemmän kuin silloinen avokki/poikaystävä, tai sitten molemmat ovat olleet opintotuella eli "tienanneet" yhtä vähän. Ajattelen samalla tavoin kuin sinä olit ylempänä kommenteissa sanonut: en kuuna kullanvalkeana haluaisi miehen elättävän minua. Rehellisesti sanottuna tämä taitaa olla muovannut mulle sellasen ajatusmaailman, että tulevaisuuttakin ajatellessa jotenkin oletan automaattisesti, että olen paremmin tienaava osapuoli. Näissä kuvitelmissa itse maksan aina kuluista suuremman osan - ja se on ihan fine. Toki jos vähemmän tienaava osapuoli haluaa maksaa kaiken puoliksi, niin en väkisin siirrä rahojani toisen tilille, koska sattuneesta syystä ymmärrän erittäin hyvin tuon halun elättää itsensä. :D En uskaltaisi luottaa kenekään toisen elättävän itseäni, tilanteet muuttuvat ja ero on arkipäivää, nukun niin paljon paremmin kun budjetti on omissa käsissäni. Ehkä jyrkkyyteni johtuu siitä, että elätettävänä oleminen ei ole koskaan ollut edes mahdollisuus vaan ennemminkin minä olen se joka tarjoaa ravintolassa tai jolta voi tarpeen tullen lainata. Olen myös ylpeä luonne, pelkästään lainan pyytäminen läheiseltäkin ihmiseltä on vaikea pala.

    Koen silti etten ole koskaan nälvinyt kumppaneitani heidän työttömyydestään/rahattomuudestaan, käyttänyt sitä aseena riidassa tai syyllistänyt rahattomuuden takia tekemättä jäädyistä matkoista tai elämyksistä. Olen tiedostanut ja yrittänyt toiminnallani välttää kasvattamasta sitä eriarvoisuutta, joka meinaa suhteessa syntyä, kun toinen tienaa kolminkertaisesti toiseen verrattuna. On kyllä turhauttavaa katsoa vierestä, kun toinen pistää työttömyystuesta 30e kaljaan tai jättää oman alan paikan hakematta silkkaa laiskuuttaan. Yritän kuitenkin asettua aina tilanteessa toisen kenkiin, mutta joskus turhautuminen purkautuu syyllistämisenä. Kaiken kaikkiaan raha ei ole kyllä ollut koskaan parisuhteissani suurin riidanaihe, tokkopa edes top 3:ssa.

    VastaaPoista
  11. Me 10 v yhdessä kohta, avoliitto. Tulot vaihdelleet kamalasti, opiskeluita, työttömyyttä, äippälomaa. Tällä hetkellä mies työttömänä, minä kokopäivätyössä.

    Yhteisiä tilejä ei ole ollut eikä tulekaan olemaan. Se maksaa, kenellä juuri sillähetkellä rahaa. Kummatkin joutuneet maksumiehiksi.

    Sanaton sopimus kuitenkin siitä, että "turhuudet" kummatkin ostaa "omista rahoistaan" sitten kun siihen on varaa. Mielestäni tämä on toiminut hyvin, köyhinä aikoina toisen "turhat" ehkä tuottavat pienen riidan mutta ei sen suurempaa.

    Kiitos että kirjoitat, vielä en ole sijoittamista tai edes säästämistä aloittanut, mutta kovasti luen vinkkejäsi ja kun saamme taas arjen pyörimään niin, että pakollisten menojen jälkeen jää "ylimääräistä", niin säästöhommat käyntiin :) (vaikka tiedostan että nytkin olisi varaa säästää ainakin edes jotain pientä, aloitus vaan hankalaa)

    VastaaPoista

Pizza online

Pizza-online.fi:stä tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi netistä!