lauantai 12. elokuuta 2017

Pieni kysely Twitterissä

Edellisen blogitekstini kommenttien pohjalta päätin tehdä pienen mielipidekyselyn siitä, miten kotitalouksissa kulut jakautuvat, jos toinen puoliso tienaa enemmän. 

Jos toinen tienaa selvästi enemmän, tulisiko kulujen jakautua niin, että tuloista riippumatta molemmat maksavat 50% yhteisistä menoista VAI maksavatko molemmat taloudessa elävät oman maksukykynsä mukaan, esimerkiksi tietyn prosenttiosuuden tuloistaan yhteisten menojen kattamiseksi?

Sainkin jo palautetta, että Twitterin kyselyssä kysymyksen asettelu on puutteellinen, mutta niin ovat                 vastausvaihtoehdotkin. Twitterin merkkimäärä ei valitettavasti veny... 


Olisin kuitenkin todella kiitollinen, jos kävisit vastaamassa kyselyyni @kersanttikaro


11 kommenttia:

  1. En oikein pysty vastaamaan/valitsemaan. Riippuu vähän miten ne yhteiset kulut muodostuu. Esim jos toinen (rikkaampi) haluaa asua isossa talossa ja toinen ei, niin kulu on yhteinen ja samoin hyöty, mutta tuossa tilanteessa ei ole oikein, että kulu jaetaan 50-50. Mutta jos "yhteiset" kulut on oikeasti määritelty suppeasti, eikä niihin sisälly epäsymmetrisesti toisen halujen mukaisia juttuja, niin vastaisin 50-50.

    Ainoastaan, jos toisella ei oikeasti ole varaa tuohon 50-50, niin rikkaamman olisi syytä kattaa erotus. Molemmilla on velvollisuus elättää toista, mutta jos katetaan toisen osuus yhteisistä kuluista vaikka tällä olisi varaa niihin, niin silloin ei elätetä häntä, vaan käytännössä mahdollistetaan ja maksetaan hänelle ne luksusostokset (tai vaikka osakeostokset), joihin raha tuolloin menee yhteisten kulujen sijasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elätkö itse tilanteessa, jossa joko sinulla tai puolisollasi on iso talo, jossa toinen ei halua asua? Nyt jos ajattelet omalta kohdaltasi, kumman mukaan itse elät: 50-50 vai prosentuaalinen osuus yhteisten menojen kattamiseksi?

      Poista
    2. Asuntomme on paljon isompi kuin minkä itse tarvitsisin/haluaisin. Toisaalta noiden liikaneliöiden hinta ei ole niin iso, että siitä tarvisi suuremmin välittää. Vastikkeista ja koroista vastaamme puoliksi, mutta vaimoni saa esim yleensä ostaa huonekalut kokonaan yksin, koska ne eivät minua kiinnosta enkä niitä ostaisi, jos minusta olisi kiinni.

      Meillä käytetään sellaista "fiilispohjaista" 50-50 jakoa yhteisistä kuluista. Tuollaiset selkeät, kuten vastikkeet ja lainat, menee selvästi puoliksi, mutta esim kaupassa välillä toinen maksaa ja välillä toinen, ja yritetään pitää se suurin piirtein tasapainossa. Jos kuormassa on selvästi toisen erikoisostoksia, niin silloin on yleensä hänen vuoro maksaa. Ravintoloissa myös yritetään tarjota aika saman verran tai sitten maksetaan erikseen omamme.

      Toistaalta meidän tuloissakaan ei ole erityisen suurta eroa, joten tasajako on siltäkin osin luonnollinen. Ja kumpikin tienaa liikaa kaivatakseen elättäjää. Eikä kumpikaan todennäköisesti suostuisi elätettävää kovin pitkään katselemaankaan. Eikä kyse ole niinkään rahasta vaan siitä asenteesta, että omasta taloudesta ei olla valmiita kantamaan vastuuta.

      Poista
    3. Mietin asiaa vielä tarkemmin. Ehkä onkin väärin sanoa, että vastaisimme 50-50 yhteisistä kuluista. Täsmällisempää olisi sanoa, että vastaamme kumpikin omista kuluistamme ja että on tiettyjä kuluja, kuten vastike, jotka on meidän molempien kulua puoliksi. Eli tavallaan siitä, että ne ovat puoliksi kummankin kulua seuraa, että pidämme niitä yhteisinä ja maksamme ne puoliksi. Eli jos kulu ei olisi tuolla tavoin puoliksi kummallekin, niin silloin emme pitäisi sitä yhteisenä, vaan keksisimme jonkun muun tavan jakaa maksuvelvollisuus.

      Otetaan vaikka asumisen kulu, jota voi helposti pitää yhteisenä. Mutta entäs kun minä asun arjet muualla työni takia? Pitäisikö molempien asuntojen kulut laittaa yhteen ja jakaa puoliksi? Tämä voisi olla perusteltua, koska tuplakulut eivät aiheudu pelkästään minun työstäni, vaan myös siitä, että vaimoni tekee työtä eri paikkakunnalla. Emme kuitenkaan ole nähneet asiaa näin, vaan minä maksan täysin työasunnon kulut ja maksan puolet varsinaisen asunnon vastikkeesta ja lyhennyksistä. Vaimo taas saa maksaa vähän isomman osan pääasunnon vedestä ja sähköstä, koska hän niitä on siellä pääasiassa käyttämässä, kun minä kulutan niitä työskentelypaikkakunnallani. Eli ei puoliksi, eikä tulojen mukaan, vaan aiheuttamisperusteisesti.

      Poista
    4. Tuokin kuulostaa fiksulta. Aiemmassa liitossa teimme samalla tavalla, koska itse muutin työn perässä toiselle paikkakunnalle. Toinen sitten maksoin varsinaisesta asunnosta enemmän ja minä taas työkämpästä.

      Poista
  2. 50-50 käy. Mutta vain jos eletään minun köyhimyselintasolla. Jos kumppani haluaa jauhelihakastikkeen ja halvan pikkukaksion sijaan sisäfilettä ja omakotitalon niin käy mulle, mutta itse saa maksaa. Olen tarkka rahoistani ja siitä että myös minulla jää sitä säästöön, tulojen ollessa pienet, tämä tarkoittaa pieniä menoja.

    VastaaPoista
  3. Olemme aviopuolisoni kanssa (toki jo ennen avioliittoa) puhuneet tästä. Sovimme, että meillä tulee olemaan keskenämme sama elintaso. Molemmat ovat jossain määrin uraorientoituneita, hyviltä aloilta viime vuonna valmistuneita ja olemme myös vakityössä. Mutta jos sattuisi käymään niin, että toisen tulotaso romahtaa, maksamme yhteiset välttämättömät kulut sekä elintasokulut suhteessa palkan määrään.

    Esim, jos haluamme käydä yhdessä ravintoloissa, konserteissa, ulkomaanmatkoilla tai asua kivassa asunnossa, tuemme siinä toisiamme suhteessa palkkaan, sillä elintasomme on yhteinen. Lisäksi maksamme ruuat ja kodin kulutustarvikkeet yhteiseltä tililtä. Tänä vuonna tulomme ovat lähes samat, joten maksamme kaiken 50/50, mutta jatkosta on vaikea sanoa. Viime vuonna mieheni tienasi enemmän, kuin minä, joten hän maksoi enemmän.

    Muutoin rahat ovat omat ja meillä on kaiken kattava avioehto myös kaiken varalta. Yhteinen tili on vain yhteisiin asioihin. Onneksi rahankäyttöhalumme ovat hyvin samanlaiset ja säästämme tulevaisuutta varten lähes kilpaa.

    Mielestäni tämä asia on aina jokaisen pariskunnan keskenään sovittava, eikä mitään oikeaa vastausta ole. Lähipiirissämme on sukulaispariskunta, joilla on merkittävä tuloero. Toinen on korkeatuloinen ja toinen pieni/keskituloinen. Tuntuu ikävältä katsoa sivusta, kun korkeatuloinen manipuloi toista rahankäytöllä. Hän haluaa matkustaa yhdessä vain kalleimpiin kohteisiin ja käyttää rahaa paljon yhteisiin asioihin, ja samalla vaatii että kaikki jaetaan 50/50. Tällöin pienempituloselle ei jää yhtään omaa käyttörahaa. Tätä sivusta katsoessa päätös siitä, että elintasoon liittyvät kustannukset jaetaan suhteessa tuloihin, oli helppo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siitä, ettei oikeaa vastausta olekaan. Jokainen pariskunta on täysin omanlaisensa eikä kaikki samat asiat päde kaikkiin. Halusin mielenkiinnosta kysyä asiasta lisää, koska edellinen postaus poiki paljon kommentteja. Äitiyslomalla ja hoitovapaalla tuntuu olevan "enemmän hyväksyttävämpää", että mies on vastuussa perheen elatuksesta, mutta tuntuu, että me naiset olemme enenevin määrin itsenäisiä emmekä kaipaa "elättäjää"... Kirjoitan tästä lisää myöhemmin :)

      Poista

Pizza online

Pizza-online.fi:stä tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi netistä!