Nordnet

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Rahan puheeksi ottaminen

Raha on yleisesti ottaen suomalaisille tabu puheenaihe. Ne, joilla sitä on, eivät halua siitä puhua, mutta toisaalta eivät myöskään ne, joilla sitä ei ole. Ymmärrän heitä, jotka ajautuvat pikavippikierteeseen, koska rahat eivät riitä peruselämiseen. Ymmärrän myös heitä, jotka haluavat-kaiken-heti-mulle-nyt, koska kuulun itsekin tähän  seuraan. Vaikka rahasta emme puhu, seuraamme kieli pitkällä mitä naapuri on viime vuonna tienannut, kun verotiedot julkaistaan. Aika kaksinaismoralismia?

Suomessa köyhyysraja yhden hengen taloudessa on 1185€/kk. Taloudessa, jossa on yksi aikuinen ja kaksi alle 14-vuotiasta lasta, raja on 1897€/kk. Luvut on laskettu puhtaasti matemaattisesti: rajat on määritelty 60%:n suomalaisten keskituloista.

Satuitko lukemaan HelsinginSanomien haastattelun ”Laurasta”, joka eli köyhyysrajan alapuolella ja sai osakseen rankkaa arvostelua rahan käytöstään? Seurasin kommentointia, joka oli ajoittain hyvin raakaakin. Toki mietin itsekin, miten Lauran rahankäyttöä voisi järkevöittää, mutta itseäni ärsyttää Suomessa se, että lynkkaamme kaikki. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ja valitettavan moni meistä sanoo omansa ääneen ilman minkäänlaista suodatinta. Sorrun tähän itsekin. Sen sijaan, että arvostelisimme toisia heidän valinnoistaan, voisimme kenties kertoa miten asioita voisi tehdä toisin. 

Miten siis puhua rahasta?


Kysy rahasta. Kysy suoraan kollegalta/ ystävältä paljonko hän tienaa. Todennäköisesti saat jonkin ”sinnepäin menevän” vastauksen todellisen summan sijaan. Työpaikoilla pitäisi kuitenkin enemmän tietää kuinka paljon ihmiset tienaavat, jotta itse voisi mahdollisesti pyytää palkankorotusta ja luoda sitä kautta tasa-arvoisempaa työpaikkaa.

Jos tiedät ystävälläsi tekevän tiukkaa, voit kysyä ”Mitä sinulle kuuluu. Taloudellisesti.” Kun omista talousvaikeuksistaan pääsee puhumaan jonkun luotettavan henkilön kanssa, taakka kummasti kevenee.

Ohjaa tietolähteille. Kun ystävä valittaa rahanpuutteestaan jatkuvasti, voi hänelle kertoa omasta rahankäytöstä: Miten pienestäkin palkasta voi saada säästöön järkevällä taloussuunnitelmalla. Mikäli aihe tuntuu kiusalliselta, voi kaverille vinkata ”ohimennen” vaikkapa mielenkiintoisesta blogitekstistä/ kirjasta tai sitten hyödyntää somea jakamalla Twitterissä ja/tai Facebookissa artikkeleita ja blogitekstejä joko omalla seinällä tai suoraan ystävän seinälle/ yksityisviestillä. Jos ystäväsi on vastaanottavainen, miksi et ehdottaisi hänelle henkilökohtaisen budjetin laatimista?

Auta lahjoittamalla. Tiukassa taloustilanteessa elävää en lähtisi auttamaan rahalla, koska jos talous on kuralla omien valintojen tähden, ei lisärahan antaminen tilannetta paranna.

Kun kerroin ystävästäni, joka olettaa saavansa kaiken ilmaiseksi minulta lapselleen, lukijat vinkkasivat, että voisin lainata kummilapselleni urheiluvälineitä. Itselle hyödyttömiä tavaroita voi myös antaa vaikkapa joulu- tai syntymäpäivälahjaksi vähävaraiselle perheelle. Joululahjaksi saadut luistimet voivat olla koko perheelle iloinen yllätys.

Lapsille pieneksi jääneet urheiluvälineet kelpaavat varmasti myös päiväkoteihin/ kouluihin, joissa vähävaraisetkin lapset pääsevät harrastamaan vierestä seuraamisen sijaan.

Älä arvostele. Tärkeimpänä näkisin, ettei missään nimessä lähtisi arvostelemaan toisen rahankäyttöä, koska tuolloin voit olla varma, ettei ystäväsi enää ikinä avaudu sinulle aiheesta. Sen sijaan voit esittää kysymyksiä ”onko tämä sinulle tärkeä asia vai voisiko tämän ostamista siirtää... voisitko elää ilman tätä... oletko milloin viimeksi kilpailuttanut lainat/ vakuutukset...” Kysymyksiä esittämällä toinen saattaa alkaa pohtimaan raha-asioitaan eri näkökulmasta. Toki voit vinkata mistä olet itse saanut asioita ja palveluita kaikkein edullisimmin.



Palatakseni vielä alun lukuihin. Kun 5 vuotta sitten olin kahden päiväkoti-ikäisen lapsen yksinhuoltaja, kuuluin ”köyhiin”, koska tuloni olivat alle köyhyysrajan. En ole silti koskaan kokenut olevani ”köyhä”. Violancea, joka pitää upeaa blogiaan, ei osoita olevansa ”köyhä” pienistä tuloistaan huolimatta. Se, miten rahaa käyttää, tuo esiin sen, mitä omassa elämässään arvostaa.  

Tämän blogitekstin tarkoitus ei ole kritisoida köyhyyttä, vaan tarkoitus antaa käytännön esimerkkejä siitä, miten ottaa raha puheeksi.

1 kommentti:

  1. Kiitos maininnasta! Omaan tilanteeseeni sopiva vertailuluku on kahden aikuisen pienituloisuusraja, joka on nettona 1778 €, eli 889 €/hlö. Viime vuonna (palkka-, työttömyyskorvaus- ja pääoma-) tuloni oli n. 855 €/kk, eli pikkusen rajan alle. Eikä tosiaan tuntunut köyhältä! Mutta tiedostan olevani vain osittain pienimenoinen omien valintojeni kautta ja sitten taas osittain sattuman.

    Olisin lukenut kyllä tuon jutun Laurasta Hesarista, jos ei olisi vain tilaajille. Toisaalta ihan hyvä, etten näe niitä ihania kommentteja! :D

    Rahasta puhumisesta tuli mieleen tällainen ajankohtainen asia, että olen nyt huomannut uusiin työkavereihin tutustuessani, että olen melko varovainen oman rahatilanteeni paljastamisessa uusien ihmisten kanssa puhuessani. Raha on nimittäin tullut yllättävän monen kanssa puheeksi jo hyvin lyhyessä ajassa ja monelta kantilta! Varovaisuuteni taustalla on mm. se, etten halua että minusta luodaan sellaisia äärimmäisiä stereotypioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Esim. että olisin muka rikas (koska asuntolaina maksettu ja osakerahastosijoituksia ym.) tai toisaalta, että olisin sairaalloisen pihi (koska tosi pienet menot). Sen nyt toki jo kaikki hiukan enemmän kanssani työskennelleet tietää, että olen säästäväinen ja pienimenoinen! :D

    Olen huomannut, että raha-aiheista puhumisen voi hyvin sijoittaa muun jutustelun sekaan. Voi esim. kysyä, mitä mieltä olet tällaisesta rahankäyttötavasta tai kertoa esimerkkejä tuttavistaan tai muuten hiukan etäännyttää keskustelua aluksi, jos ei suoraan halua kysyä toisen tilanteesta tai kertoa omastaan.

    VastaaPoista