Nordnet

tiistai 5. syyskuuta 2017

Paljonko olet valmis maksamaan lasten harrastuksista?

Lasten kasvaessa harrastukset luonnollisesti tulevat maksamaan enemmän kuin ennen. Tämän olen myös itse huomannut. Poikani on tähän mennessä harrastanut uintia, salibandya ja jalkapalloa. Koko viime talven kuuntelin haaveita jääkiekon pelaamisesta. Toivoin, että salibandy olisi toiminut ”korvikkeena”, mutta ei... Kun kesällä ryhdyin kysymään lapsilta harrastustoiveita, jääkiekko nousi edelleen numero ykkösenä pojalla. Juttelin asiasta pojan isän kanssa, joka totesi, ettei hän ainakaan ko. harrastusta tule kustantamaan (ihan kuin olisin muka sitä edes pyytänyt/ vaatinut...), joten ajattelin mielessäni, että jos poika haluaa pelata jääkiekkoa, mamma betalar. En tiedä onko minulla varaa maksaa ko. harrastusta, mutta... onhan meillä säästöt. Toistaiseksi harrastaminen on vielä edullista, mutta mitä isommaksi poika kasvaa, sitä suuremmaksi kustannuksetkin muodostuvat, ja sitä enemmän minulta vaaditaan osallistumista joukkuetasolla. Ennen päätöstäni juttelin vielä pitkään päiväkodista tutun äidin kanssa, joka kertoi ”hylänneensä oman elämänsä” ja keskittyvänsä kuskaamaan kolmea lastaan harjoituksiin. Auts. Mietittyäni riittävästi ja saaneeni tukea päätökseen myös aviomieheltäni, päätin ilmoittaa pojan joukkueeseen.

Ensimmäiset treenit ovat takana ja urani ”hockey mamana” alkanut. Pojan riemua treenien jälkeen ei voi edes sanoin kuvata. Tein siis oikean päätöksen, vaikka kustannukset edelleen pelottavat. Toistaiseksi olemme saaneet haalittua tori.fi:stä lähes kaikki varusteet 5-10 euron kappalehintaan, jolloin kustannukset ovat pysyneet inhimillisinä. Varusteet ovat todennäköisesti vielä myyntikelpoisia tämän kauden jälkeenkin.

Toinen asia, mikä mieltäni on vaivannut, on kuskaaminen treeneihin. Jäähalli ei ole lähelläkään kotiamme ja jäähallin sijainti vaihtuu joka kerralla. Julkisilla ei jäähalleihin pääse. Mieheni on luvannut –luojan kiitos- auttaa kuljettamisessa ja lisäksi olen saanut sovittua kimppakyytejä parin vanhemman kanssa. Itse olen ajatellut kaukalon reunoilla norkoilemisen sijaan laittaa lenkkarit jalkaan ja käydä vetämässä treenien aikana juoksulenkin. Olen itseni unohtanut tyystin uuden työn myötä enkä ole saanut ruhoani liikkeelle yrityksistä huolimatta. Nyt jos koskaan, siihenkin olisi hyvä sauma.



Miksi sitten laittaa lapsi sellaiseen harrastukseen, jonka tietää olevan itselle ”liikaa”? Itse olin lahjakas urheilija, minulle olisi ollut valmentaja, mutta äitini päätti, että lajini oli ”epänaisellinen” ja täten kieltäytyi maksamasta harrastustani. Olin aina edustamassa kouluani, oli laji mikä tahansa, ja liikunta on ollut peruskoulusta lukioon aina  todistuksessani täysi kymppi. Ehkä jonkin verran (tai aika paljonkin) katkerana siitä, että äitini teki oman harrastamiseni mahdottomaksi, olen halunnut tarjota lapsilleni toisenlaisen elämän. Omat kicksini olen sitten hakenut armeijasta tai urheilutapahtumista, joihin on voinut osallistua myöhemmälläkin iällä. Olen halunnut testata omia rajojani ja todennut, että pärjään vieläkin, yli 3-kymppisenä, tosi hyvin.

Entä sitten juniorini? Pikku rinsessani ei halua mitään muuta kuin tanssia. Tanssiinkaan ei oikein ole muuta vaihtoehtoa tässä ”kylässä” kuin yksityinen tanssikoulu... Kaksi tanssikurssia/vko = 540€/v. Pitkään olen vetänyt henkeä molempien harrastuksien kohdalla, mutta ajatellut, ettei se ole kuin rahaa... ja niin kauan kuin lapset harrastavat, he pysyvät pois pahanteosta. Ehkä tämä on myös panostamista tulevaisuuteen... En tiedä riittääkö 1.300€/v. molempien harrastuksiin. Veikkaan, että ei.


Kuinka paljon Sinä olet valmis maksamaan lasten harrastuksista vuositasolla?

14 kommenttia:

  1. Itsellä on perheessä kaksi kiekkoilevaa ja jalkapalloilevaa poikaa. Rahaa menee varmaan kolmikertaisesti sinun summaan. Itse olen havainnut, että summan kasvu pysähtyy, kun tarpeeksi harrastaa, koska kalenterissa loppuu tunnit ja kahdessa paikkaa ei voi olla yhtäaikaa. Omia saa poissa olemalla mukana toiminnassa. Yleensä aktiivisille löytyy paikka.

    Sinunkin poikasi kohdalla rahaa alkaa säästymään joko uintilipuista, salibandyn/jalkapallon maksuista tai reissuista.

    "Hockey mama"/"Hoki iskä" on miellä osa perhe elämää. Hallilla tai kentällä tavataaan tuttuja, käydään salilla, tehdään suunnitelmia joukkueelle ja "pikkuturnaus" osuu lähes aina loman yhteyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen alkanut viihtymään jäähalleilla. Tai oikeastaan olen aina viihtynyt, koska olenhan itsekin pelannut... ;) Tuo oma 1.300€/v. oli karkea arvio, joka ylittyy jo nyt.

      Pakko sanoa, että näin kk:n hockey mama-uran jälkeen olen nauttinut siitä, että näen vanhoja tuttuja kaukalon kupeessa ja pääsen olemaan sosiaalinen, jota en ole viime aikoina juurikaan jaksanut olla. Ajattelen myös, että harrastukset ovat sijoitus lapsen hyvinvointiin, joka toivottavasti kantaa aikuisuuteen saakka. Ei tarvitse olla huippu-urheilija, mutta kunhan saa pienen kipinän siihen, että liikunta on hauskaa.

      Poista
  2. Tuo on kyllä ikävä juttu kun lasten kuuluu saada harrastaa edes jollain tasolla, mutta kaikki maksavat. Meillä on hyödynnetty mm peliporukoita ilman virallista joukkuetoimintaa, tulee aika reilusti halvemmaksi ja pelaamisen ilo pysyy kasvoilla.

    Pianoa on soitettu yksityisellä vain parin vkon välein jolloin summat säilyy inhimillisenä. Nyt alkoi sitten musiikkiopisto ja siinä tuntuu menevän meillä kipuraja. Mua vielä rouva "uunotti" kun kertoi kyseessä olevan kausimaksun syksyltä ja keväältä, mutta se olikin vain syksyltä. Harrastus siis tuplaantui. Rouva oli siis luullut näin eikä suoranaisesti uunottanut :)

    Jos tuota fyrkkaa olisi kertynyt himpun verran enemmän niin kyllähän niitä lajeja olisi mitä voisi harrastaa. Tsemppiä päätökselle käydä vetäsemässä lenkki kaukalon reunalla notkumisen sijaan. Hyvä kondis, parempi mieli ;)

    VastaaPoista
  3. Itse suosin myös lasten harrastuksia. Ne saa jopa hiukan maksaa extraa.

    VastaaPoista
  4. Yksinhuoltajan lapsena kasvaneena pääsimme veljeni kanssa kerran jalkapallokouluun, siinä oli meidän viralliset harrastamisen yläasteikään saakka. Velipoika innostui sitten karatesta ja pääsi sitä harrastamaan pariksi vuodeksi kunnes panostus olisi vaatinut suhteettoman suuria uhrauksia muun vapaa-ajan kustannuksella. Silti meistä kasvoi terveitä ja uskaltaisin sanoa, että tasapainoisia ihmisiä, harrastamiset ja liikunta hoidettiin ilmaiseksi lähikentillä kavereiden kanssa, lenkkipolulla koiran kanssa ja puissa & kallioilla kiipeillen.

    Vaikka lapsi/nuori tahtoo harrastaa, niin missä menee se raja johon saakka vanhemman tulee sallia ja myötäillä nuoren tahtoa? Missä vaiheessa vanhemmalla on oikeus sanoa ettei perheen rahat riitä kyseiseen harrastusmäärään?
    Milloin vanhempi saa pistää rajat nuoren harrastukseen itse uhraamalleen ajalle ja asettaa itsensä tasoihin tuon käytetyn ajan kanssa ettei "unohda itseään" kuten asian ilmaisit? Näitä pitäisi jokaisen vanhemman ja tulevan vanhemman (joihin itse toivottavasti kuulun) miettiä koska meillä jokaisella on vain se yksi elämä jota ei pidä uhrata siellä kaukalon reunalla seisten vaikka miten lapsi tahtoisi.

    Itse ainakin henkilökohtaisesti keräisin lapsen kaverit yhteen kasaan, vetäisin myös itse ne luistimet jalkaan ja järjestäisin ihan puhtaasti nollakustanteisia "höntsäilypelejä" juurikin siellä lähikentällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että jokainen itse asettaa ne "rajat". Kyllä minustakin ihan yhteiskuntakelpoinen kasvoi, vaikken saanut "urheilijan uraa aloittaa". Omille lapsille kyllä kuitenkin haluaa tarjota parasta mahdollista, mitä vain tulojen puolesta voi.

      Totesinkin tuossa aiemmassa kommentissa, että olen löytänyt hallielämisen positiiviset puolet: lenkkeilyn ja sosiaalisuuden. Lisäksi ihana seurata, miten oma lapsi kehittyy silmissä ja NAUTTII.

      Poista
  5. Jostain syystä harrastus, johon kuuluvat luistimet, maksaa kyllä paljon niin tyttöjen, kuin poikienkin osalta. Selvittelin taannoin, että 12-vuotias yksinluistelua harrastava tyttö, jolla on 6 harjoitukset viikossa, maksaa vanhemmilleen 400 euroa kuukaudessa ja tähän päälle tulevat lisäksi kulut vaatteista, luistimista ja kisamatkoista. 400 euroa vuodessa x 12... = liikaa.

    Minulla on 2 lasta: 3v ja 6v. Heidän harrastuksiinsa nyt syksyllä (elo-joulukuu) kuluu rahaa yhteensä 823 euroa. Kevätkausi lienee noin 158 euroa edullisempi riippuen siitä haluaako 6v jättää uintitreenit pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hirveä summa tuo taitoluistelun 4800€ + välineet, yms. Ei varmasti monella keskituloisella perheellä ole varaa kustantaa tuollaista harrastusta ilman velanottoa/muusta elämästä tinkimistä.

      Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä kolmevuotias lapsi harrastaa? Itse en ole vielä koskaan tavannut tuon ikäistä jolla olisi virallinen harrastus, kaikki tuttavien ja sukulaisten lapset kiipeilevät pihapuissa, juoksevat ympäri korttelia lelupyssyjen kanssa tai ovat vanhempiensa ja kavereidensa kanssa pallo/kiekkokentällä harjoittelemassa miten niillä harrastevälineillä pitäs huitoa menemään :D

      Poista
    2. Olisi ehkä pitänyt laittaa 3v:n kohdalla heittomerkit sanan harrastaa ympärille. Hän siis aloitti telinevoimistelun alkeisryhmässä eli maksamme käytännössä siitä, että hän opettelee ryhmässä tekemään kuperkeikkoja, pomppii trampoliineilla ja laskee liukumäkiä samaan aikaan isosisaruksensa kanssa. Isompi vain on siellä isompien ryhmässä.

      Poista
  6. Varmaan aika vaikeaa kieltää lapselta harrastus jos hän haluaa jotain todella paljon harrastaa.

    VastaaPoista
  7. Itseltäni on lapsena kielletty kaikki kalliit harrastukset ja ne, joihin täytyi saada autokyyti. Koska a) ei ollut rahaa ja b) isä oli perheen ainoalla autolla paljon reissuhommissa.

    En mielestäni ole kärsinyt, koska olen saanut silti harrastaa kaikkea edullisempaa. Mm. partio, 4H, yleisurheilu ja hiihto. Kaikkea omalla pikkukylällä.

    Myös mieheltäni on kielletty lapsena tietyt harrastukset ja hän eli lapsuutensa Helsingissä.

    Tästä syystä en ole myöskään valmis uhraamaan omaa elämääni lapsien vuoksi kokonaan sekä ajallisesti että rahallisesti. Lapset saavat harrastaa, mutta harrastus katsotaan yhdessä mikä on mahdollista. Kaikkihan haaveilevat olevansa "sakukoivuja" ja "jarilitmasia", mutta hyvin harvalla on siihen asti mahdollisuuksia.

    Mielestäni ihan vanhemman päätettävissä mikä on mahdollista ja mikä ei, joten en moiti ketään. Urheilu nyt lasten tasolla on mielestäni aivan liian kallista tällä hetkellä monella paikkakunnalla. Sellainen harrastustaso puuttuu kokonaan, heti pitäisi olla tavoittelemassa huippua ja treenaamassa 5 krt/vko. Mikä on siis sääli, koska moni haluaa harrastaa, mutta ei verenmaku suussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella hyvä pointti! Me vaihdoimme isomman lapsen järjestäjää telinevoimistelun osalta, koska jo 5-vuotiailta oltiin vaatimassa tätä suoritus- ja veren maku-suussa tekemistä. Nyt on rennompi meno, mikä mahdollistaa iloisemman ja vapaamman tekemisen mikä kyllä näkyy koko ryhmässä. Ja treenit tältä osin kerran viikossa.

      Poista
  8. Vanhimman pojan jalkapallo B-junnuissa kustantaa 153e/kk+nappikset+satunnaisia pelimatkakuluja. Elämä ollut kentän laidassa 11 vuotta. Nyt myös nuorempi aloitti futiksen. Tytöt harrastaa esim kuoroa, cheeppareita, jne. Rahat ja aika menee mutta ei harmita, on yhteinen valinta.

    VastaaPoista
  9. Sponsoreita hankkimalla voi saada vähän kuluja katettua. Sponsorirahat on toki aina koko joukkueen hyväksi, mutta käsitykseni mukaan niillä kustannetaan vaikkapa verkka-asuja, pelimatkoja yms. mikä ei sisälly varsinaiseen harrastusmaksuun.

    VastaaPoista