Nordnet

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kun ostohimo iskee

Vietän vapaapäivää. Lapsillani on syysloma ja saan kerrankin olla yksin kotona iltaan saakka, koska lapset ovat isällään ja aamulla vein miehen töihin. Mietin pitkään suostunko viemään miehen töihin, koska tällöin auto jäisi minulle. Olen elänyt todella kiltisti tämän ja viime kuun kulutuksen saralla, mutta jos nyt auto jää minulle, pääsen marketeille. Fillarilla en tuonne lumisohjoon viitsi edes lähteä. Kirpputori kiinnostaisi tällä hetkellä eniten, mutta miksi? En tarvitse mitään. Lapset eivät tarvitse mitään. Silti ajatus ”ajan tappamisesta” kaupoilla ja kirppiksellä yrittää ottaa minusta yliotteen. 

Tililläni on 215,38 euroa seuraavaan tilipäivään saakka. Minulla ei ole rahaa siis mihinkään ylimääräiseen, vain ja ainoastaan ruokaan. Näin tiukkaan tilanteeseen en olisi joutunut, ellei olisi tullut kahta ”yllätyslaskua”. Tässä kuussa olen saanut säästöön (sijoitettavaksi) 515 euroa ja paljon olen salkun siivouksen myötä tehnytkin uusia ostoja osakepuolella. Vaikka seuraavat 2 viikkoa joudun sinnittelemään 107,69 euron viikkobudjetilla (mikä ei ole edes paha!), himoitsen rättikaupoille. 

Mikä ihme tämä tunne on ja mistä ihmeestä se nousee aika ajoin piinaamaan?

Joillakin lääkkeillä (dopamiiniagonistit) voi olla vaikutusta ihmiseen ns. impulssihäiriökäyttäytymisellä. Dopamiini on aivoissamme mielihyvän lähde ja luonnollisesti mielihyvän tunne lisääntyy, jos sitä ottaa lisää lääkkeen muodossa. Ihmiselle voi tällaisten lääkkeiden vaikutuksesta tulla pelihimo, ostoshimo tai hän voi käyttäytyä yliseksuaalisesti. Mutta kun minulla ei ole mitään säännöllistä lääkitystä...

Olen saanut omaa ostohimoani hyvin kuriin tekemällä listoja niistä asioista, joita minä tai lapseni tarvitsee. Tämä on toiminut hyvin silloin tällöin purskahteleviin ”kohtauksiini”. Mutta mitä sitten, kun on ostanut listat jo tyhjiksi loppu vuoden osalta?

Ostosriippuvuutta kutsutaan toiselta nimeltä oniomaniaksi. Tällaisen henkilön ajatukset pyörivät jatkuvasti ostamisen ympärillä. Sairaudeksi oniomaniaa voi jo ajatella, jos kokee tarvetta piilotella ostoksiaan muulta perheeltä tai kun ihminen ei kykene hillitsemään ostamistaan itse. Velkaantuminen on oniomaanikoilla valitettavan yleistä. Ei, en ole tällainenkaan henkilö.


Psykologi Teija Jokipii listaa ostoshimon hillitsemiseen viisi erilaista keinoa:

  • Keksi vaihtoehtoinen reitti välttääksesi kiusaukset esim. matkalla töistä kotiin.
  • Ota kaveri kaupoille mukaan, ja ohjeista kaveria muistuttelemaan ongelmastasi, mikäli olet ostoaikeissa.
  • Katkaise luottokortti.
  • Hae uusia elämyksiä opettamalla aivosi mielihyvänradat muille asioille, kuten vaikkapa lenkkipolulle.
  • Hae tarvittaessa itsellesi apua.

Sattumalta löysin erään nuukuuteen keskittyneen blogin: Elämäntapana nuukailu. Täältä löytyi Cosmopolitanissa julkaistu artikkeli kuukautiskierron vaikutuksesta naisen shoppailuun. Ahaa! Siis jälleen (meillä naisilla) hormoneillamme on vaikutusta jopa shoppailuun. Luettuani blogitekstin, tulin samaan johtopäätökseen. On ihan tieteellinen fakta, miten estrogeeni vaikuttaa naisten elämään. Siinäpä voitte nyt arvoitella kiertoni kohtaa, kun kaipaan ostoksille. Ehkä lähden kaupoille, mutta jätän lompakon kotiin... Hmm... Lohduttavaa on myöskin todeta olevansa normaali, vaikka välillä se(kin) tulee kyseenalaistettua ;)

Mitä Sinä teet, kun ostohimo yrittää ottaa Sinusta yliotteen?

torstai 26. lokakuuta 2017

Mahtava pörssipäivä!

Autuaan tietämättömänä yhtään mistään, sain mieheltäni tänään ruokatauolla viestin, jossa kerrottiin pörssin sukeltavan. Menikin oma ruokatauko sitten ostoksia tehden... 

Viime viikolla nappasin Amer Sportsin salkkuuni 21,06€:n kappalehintaan. Alimmillaanhan tuo kävi 20,38 eurossa, mutta on jo noussut sieltä "voiton puolelle". Kyseinen yritys maksoi tänä vuonna pääomanpalautusta, mutta toiveita ensi vuoden osingoille olisi. Ei ehkä se yritys, jota tulen hautomaan kovinkaan pitkään, mutta ostin, kun halvalla sai. 

Tänään tuli ostettua Tokmannia, Nokiaa sekä tietenkin Nordeaa. Jälkimmäistä tankkasin peräti kolmessa erässä. Nostihan se kaupankäyntikustannuksia, mutta Nordea tulee joka tapauksessa jäämään salkkuuni pitemmäksikin aikaa. Buuaukset toki Nordean suunnitelmille vähentää henkilöstöä, mutta en voinut olla kiittämättä osakkeen hinnan laskua. Nordea nousi tämän päivän ostosten myötä salkkuni suurimmaksi omistukseksi.

Nokia oli ostoksena "villi kortti". Osake sukelsi peräti 17,53%. Jotenkin en voinut jäädä katselemaan sivusta... Ostin hintaan 4,21€. Isäntä laittoi kaikki munat yhteen koriin ja osti sitten reilulla kädellä Nokiaa, itseni tyytyessä pienempään satsiin.

Tokmanni on itselleni jollakin tapaa kiinnostava yritys. Itse en ko. kauppaketjun liikkeissä vieraile, mutta jokin intuitio on nyt pitemmän aikaa kehottanut ostamaan tätä. Tämäkin droppasi tänään, vaikkakaan en päässyt parhaimmille hinnoille. Itse ostin 7,14 euron kappalehintaan. 


Päivän hyvät uutiset jatkuivat takapenkillä, kun kimppakyydissä kulkevat kollegat kertoivat saaneensa jatkopestit ensi keväälle. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä ilouutista, etten vieläkään tarvitse omaa autoa kulkemiseen. Tällä hetkellä kutkuttaa kovin ajatus hätärahavaraston (= autoon varattujen eurojen) sijoittamisesta osakkeisiin.

Muutoinkin elämässä on kaikki hyvin, 1,5 viikon mittaisesta blogihiljaisuudesta huolimatta. Kahden viikon mykkäkoulu on vihdoin ja viimein taltutettu antibioottikuurilla, mutta 1,5 viikkoa kestänyt puhekielto veti kyllä aivottomaksi. Voin sanoa, että kun joutuu ainoastaan kuuntelemaan muiden juttuja eikä voi itse itseään ilmaista, sitä kummasti tylsistyy. Ei syntynyt ensimmäistäkään blogitekstiä, vaikka miten päin yritti. Päätinkin suosiolla hukuttautua tenttikirjoihin. Mutta nyt kulkee ääni ja juttuakin alkaa jälleen muodostua. 

Kävitkös Sinä tänään osakeostoksilla?  

torstai 12. lokakuuta 2017

Salkun syyssiivous jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja...

Tein loppuvuoden tavoitteita itselleni tässä taannoin ja pysähdyin miettimään elämääni 5 vuoden päähänkin. Siitä ei sen enempää toistaiseksi, mutta jäin katselemaan lukuja, ja erityisesti vielä kahden Seligsoniin jääneen indeksirahaston lukuja. Tarkastelin lukuja erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka monta yritystä näissä kahdessa jäljelle jääneessä indeksirahastossani oikein on, ja mitä yrityksiä ne pitävät sisällään.

Top 25 Brands-indeksirahastoihin olen laittanut omaa rahaa 5.000 euroa ja tuotto on tällä hetkellä 6%:n luokkaa. Brands-rahastossa yrityksiä on 26 kpl. Kuulostaa ihan järkevältä. Mutta toinen indeksirahastoni, Pohjois-Amerikka, johon tällä hetkellä olen sijoittanut vaivaiset 2.000 euroa, sisältää yrityksiä käsittämättömät 158 kpl! Jos jaan karkeasti sijoittamani summan yritysten määrällä, sijoitan yhteen yritykseen 12,65€, kun en ota mukaan yritysten painotuksia (= oikeastihan yrityksiä on painotettu tietyin prosentein, jolloin johonkin yritykseen saatan sijoittaa tuplasti enemmän kuin toiseen). Pysähdyin taas miettimään onko tässä järkeä. Mielestäni ei ole. Tuotto on tällä hetkellä 10%:n luokkaa.

Muistan vasta-alkaneena sijoittajana erään kokeneemman sijoittajan kommentin siitä, miten indeksirahastoissa ei voi vaikuttaa yritysten valintaan, siksi hän sijoittaa suoraan osakkeisiin. Toki tuolla, että rahasto sisältää 158 eri yritystä, saadaan riskiä matalammaksi, mutta kun pelaa näinkin pienillä summilla kuin itse, riski on jo valmiiksi pieni eikä suuresta tuotostakaan voi nauttia, ellei jokin tietty yritys erityisesti lähde todella hurjaan nousujohdanteeseen. Totesin myös kokeneemman sijoittajan olleen oikeassa: listalla on yrityksiä, joista en niinkään välittäisi. Päätin luopua tästäkin rahastosta.

Jäljellä on siis enää Top 25 Brands, jonka 31.8.17 päivitetyssä yrityslistassa ei itseasiassa ole niitä yrityksiä, joiden takia ryhdyin ko. rahastoon alunperin sijoittamaan. Jään arpomaan vielä tämän rahaston kohtaloa.



Nyt ongelmaksi alkaa muodostua se, että käteistä on kassassa pian liikaa eikä uusia kohteita ole juurikaan tullut sopivaan hintaan tyrkylle. Kun korkoakaan rahoilleen ei saa, alkaa kutkuttaa ajatus asuntolainan lyhentämisestä. Korot joka tapauksessa jossakin kohtaa nousevat, ja silloin taas osakkeet laskevat. Nyt kun osakkeet ovat kalliita eikä tee mieli ostaa vain ostamisen ilosta, voisi lyhentää asuntolainaa ja sitten taas kun osakkeet ovat tulossa alaspäin, voisin ostaa niitä lisää... ja tällöin voisin myös tuon viimeisenkin Seligsonin indeksirahaston laittaa "lihoiksi" osakkeita varten.

Kuulen jo muutaman lukijan voihkaisevan... Tarkoitus ei olisi napata sijoituksista kuin pari tonttua lainan lyhentämiseen, mikäli pääsen loppuvuoden tavoitteeseeni ja saan 4.000 euroa kasaan. Voisin aloittaa uuden vuoden jälleen asuntolainan kymppitonnien räjäyttämisellä. Ja käteiskassaakin jäisi vielä tuntuvasti kevään osakeostoja varten.

Onko ajatukseni täysin järetön? 


tiistai 10. lokakuuta 2017

4 minuutin lainaneuvottelu

Päätimme isännän kanssa kilpailuttaa asuntolainamme. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua 2 vuotta, ja jo tuolloin saimme hilattua marginaalia alaspäin 1,89%:sta 1,18%:iin. Asuntolainaa olin ehtinyt maksaa marginaalin muutoksen välissä n. 25.000 euroa. Nyt päätimme tehdä uuden kilpailutuksen.

Varasimme ajan pankkineuvojalle pankkiin, mutta tuntia ennen tapaamista pankista soitettiin ja ehdotettiin netin välityksellä tapahtuvaa pankkineuvottelua. Meillehän tämä sopi mainiosti. Kirjauduimme verkkopankkiin ja vain neljässä minuutissa saimme hilattua minun lainani marginaalia alaspäin. Hienoiseksi pettymykseksi tosin jäi se, että kovin suuresta pudotuksesta en tällä kertaa pääse nauttimaan, kun marginaali tipahti vain 1,18%:sta 0,9%:iin, mutta säästöä se on pienikin säästö. 

Joka tapauksessa suosittelen kilpailuttamaan säännöllisesti paitsi vakuutukset, myös lainat. Kokemuksena verkkotapaaminenkin oli pelkästään positiivinen, ja todella nopea. Suosittelen kokeilemaan! 

Milloin viimeksi Sinä kilpailutit lainasi? 


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Työpaikan sankarit

Työpaikallani on piipahtanut kollegani mukaan ”hurrikaani”. Totesin sanan ”hurrikaani” olevan turhan negatiivinen. Mielestäni työpaikalla on käynyt todella hyvä ”siivooja”, joka on laittanut henkilöstön paitsi ojennukseen, poistanut myös työpaikalta ankeuttajia. Tällä siis tarkoitan, että toiset potkut on annettu, ja työpaikan sankariksi on tullut entinen esimieheni, nykyinen lähiesimieheni.

Mieti työpaikkaa, jossa aamulla kukaan ei tervehdi sinua. Toivotat hyvät huomenet iloisena, mutta kukaan ei vastaa sinulle. Miten mahtava tapa aloittaa työpäivä! Viimeisetkin omat tsemppaukset työpäivään karisevat viimeistään tässä vaiheessa, ja huomaat pian itsekin olevasi täysi ankeuttaja. Mm. tästä ja muutamasta muustakin syystä henkilöstömme pääsi koulutukseen, jossa konsultti puhui meille itsensä johtamisesta.  Sinänsä ihan ”ok”-koulutus, mutta juurikaan uutta tietoa en saanut, ja tämä koulutus olisi ehkä sopinut kaikkein parhaiten vain ja ainoastaan työpaikkamme ankeuttajille, mutta laitanpa muutamia ihan miettimisen arvoisia juttuja teillekin jakoon. Nappasin omista muistiinpanoistani muutamia pointteja, jotka olen värittänyt itse. Tämä teksti ei siis ole kopio luennosta, vaan myös omista havainnoistani elämän varrella. Siksi on vaikea laittaa lähdetietoja, kun omat muistiinpanot olivat omia luennosta heränneitä ajatuksia...

Tiesitkö, että itsensä johtaminen on oman ajattelun johtamista? Päivän aikana mielessämme on jopa 60.000-90.000 erilaista ajatusta, joista jopa 75% on negatiivisia. Eli kun aloitat päivän jo päättämällä, että tästä päivästä tulee huono, siitä takuuvarmasti tulee huono. Tästä taas päästään siihen, miten ajattelu vaikuttaa tunteisiimme ja siihen kuinka toimimme. Urheilijoiden valmennuksessa on viime vuosina keskitytty mielikuvaharjoituksiin. Ajattelemalla positiivisesti ja kehittämällä omaa läsnäoloaan, urheilijakin voi päästä uskomattomiin suorituksiin. Mieti urheilijaa, joka jo valmiiksi miettii, ettei kuitenkaan tule voittamaan? No, voittaako hän? Tuskin. Suomalaisilla urheilijoilla tuntui jossakin vaiheessa olevan valmiiksi ajatukset jo suunnattu kisoissa kuin kisoissa siihen, etteivät he kuitenkaan voita. ”Tultiin tänne kokeilemaan miten menee...” Tv-ruudun toisella puolella Suomi kiukutteli, että mikä hemmetin asenne tuo nyt on? Tästä on onneksi tultu jo aika pitkä matka positiivisen psykologian pariin.

Olen kertonut teille miten tämä uusi työpaikka on aiheuttanut harmaita hiuksia itsellenikin, mutta päättämällä joka aamu, että tästä päivästä tulee vielä hyvä (minä kiipeän omaan ”luolaani” ja teen oman työni niin hyvin kuin osaan), olen kehittänyt itselleni selviytymiskeinon ankeuttajilta. Tämä on kuulemma sitä positiivista psykologiaa ja itsensä johtamista. Vau, olen siis ajanhermolla.  

Miksi toiset sitten ovat ankeuttajia? Liian moni raahautuu työpaikalle ajatellen, että menen töihin, jotta saan rahaa. Mutta kuka sinut pakottaa menemään töihin? Sinä itse. Sinä itse teet omasta elämästäsi vaikeaa, jos keskityt vain ja ainoastaan negatiivisiin ajatuksiisi. Samalla tulet aiheuttaneeksi muillekin ympärilläsi oleville ihan yhtä pahan olon. Jos töissä ei ole kivaa, niin etsi uusi työpaikka. Tai jää kotiin.


Työpaikalla on sarja erilaisia sankareita: musta-valkoisia sankareita, märehtijöitä, katastofi-Marttoja ja –Pirkkoja, mielensäpahoittajia, kateudesta vihreitä kasvoja ja itsensä ruoskijoita.

Musta-valkoinen ihminen ei näe ympärillään mitään muita värejä kuin mustaa ja valkoista. Hän on se työkaveri, joka sanoo, että ”näin on tehty 20 vuotta ja näin tehdään edelleen”. Työn muokkaamiselle ei ole vaihtoehtoja, kun on vain kaksi tapaa suorittaa työtä. Tällaiset tyypit tappavat kaiken luovuuden ja innovaation varsinkin nuorista, vastavalmistuneista, työntekijöistä. Mitään uutta ei haluta oppia, koska vanhakin omasta mielestä toimii. Tai toimi ainakin 20 vuotta sitten.

Märehtijä lienee aika tuttu kaveri työpaikalla? Tältä tyypiltä ei heru ensimmäistäkään positiivista ajatusta, koska hänen maailmansa pyörii vain ja ainoastaan negatiivisten ajatusten parissa. Märehtijän negativiinen ajattelu aiheuttaa negatiivisia tunteita, jotka näkyvät ympärillä negatiivisena toimintana. Jopa kotioloissa märehtijä jatkaa toisten kiduttamista jatkuvalla negatiivisuudellaan. Tiesitkö, että jatkuva, vuosikymmeniä kestävä, märehtiminen voi jopa tappaa? Jatkuva stressaaminen ja negatiivisuus vaikuttavat meidän kehossa solutasolla. Kuka muistaa Putouksesta Aina Inkeri Ankeisen? Loistava esimerkki märehtijästä. Koko elämä valuu hukkaan, kun ei ehdi mistään nauttia.

Seuraava työn sankarimme on katastrofi-Martta. Elämä on pelkkää katastrofia. Mikään ei onnistu, koska aina ylämäen takana on seuraava ylämäki. Muutokset hirvittävät, koska niistä seuraa vain lisää katastrofeja. Katastrofi-Martta on itseasiassa aika lähellä Märehtijää. Mikään ei voi onnistua, koska kaikki on luotu epäonnistumaan. Katastrofi-Martta vastustaa muutoksia tiukasti musta-valkoisen kanssa.

Neljäs tyyppi on se, joka ottaa kaiken itseensä. Tämä tyyppi on varsinainen mielensäpahoittaja. Jos annat vähääkään negatiivista palautetta työstä, mielensäpahoittaja ottaa kaiken henkilökohtaisesti. Tällainen tyyppi ei kykene ottamaan asioita asioina, vaan kaikki vaikuttaa suoraan tunnetasolla. Tämä on se tyyppi, jonka kanssa joutuu aina olemaan varpasillaan.

Viides työpaikan sankari on se, joka vertailee omaa tekemistään aina toisten tekemiseen. Omasta mielestään tämä vihreä naama tekee aina kaiken parhaiten ja muut huonosti. Hän osaa myös nimetä aina, kuka teki ja mitä teki. ”En se minä ollut, se oli Pirkka.” Tämä tyyppi ei kykene antamaan positiivista palautetta, saati iloitsemaan toisten onnistumisista, vaan on aina vihreänä kateudesta, koska hän itse ei ollut se onnistuja.

Kuudes sankari on ehkä hieman näkymättömämpi sankari, joka ruoskii itseään tämän tästä saadakseen aina parempia ja parempia tuloksia. Mikään ei hänelle riitä, vaan hänen tulee olla paras kaikessa. Hän on se, joka haalii kaikki työt itselleen, vaikkei selviydy edellisistäkään töistä. Tämä onkin se ihmistyyppi, joka helposti palaa loppuun.

Jos ajattelen omaa työpaikkaani, musta-valkoinen sai jo potkut. Ei pelkästään luonteensa takia, vaan sen vuoksi, että jätti työnsä tekemättä, koska ei osannut työtään tehdä eikä suostunut vastaanottamaan kollegalta neuvoja. Hänen kommenttinsa työpaikalla olivat joka päivä ”Näin täällä on tehty aina” ja ”En kommentoi”. Varsinainen Antti Tuisku-fani! Tämä sankari teki myös työsuojeluvaltuutetulle ilmoituksen, heti potkut saatuaan, työpaikkakiusaamisesta. Kun kollega yritti parhaansa mukaan neuvoa, musta-valkoinen paineli ”vittua” huudellen työhuoneesta ulos. Musta-valkoisen mielestä kollega siis kiusasi häntä, kun kollega yritti neuvoa kuinka työtä tulisi tehdä.

Enää työpaikallamme on ankeuttajista jäljellä vain ”vihreä naama”. Hänet ”alennettiin” tehtävistään asiattoman käytöksen takia. Nyt hän sabotoi muiden tekemisiä, jotta voisi kertoa kaikille, miten väärin muut ovat työnsä hoitaneet ja miten juuri hän löysi nämä virheet ja pelasti koko maailman. Hänenkin kellonsa tikittää jo. Työsopimus päättyy vuoden loppuun, minkä jälkeen sitä ei taatusti uusita. Voi olla, että lähtö tulee jo aikaisemmin...

Jokainen meistä varmasti on välillä jokin näistä ankeuttajista, mutta terveen ihmisen tunnistaa siitä, että hän kykenee palautumaan ankeuttajan roolista takaisin ”normaaliksi”. Kaikilla on välillä huonoja päiviä, mutta itse voi vaikuttaa paljonkin siihen, millaisen päivän itselleen ja muille tarjoilee. Kyllä minuakin ketuttaa töihin lähteminen lähes joka aamu, mutta työpaikalla huomaan joka päivä rakastavani työtäni. Haluaisin niin kertoa teille työstäni, mutta en voi, anonyymiyden säilyttämiseksi. Teen työtä ihmisten parissa ja luon parempaa huomista meille kaikille. Kun työnsä jäljen näkee muiden kasvoilta ja asenteista, siitä saa ihan mielettömät kicksit. Siksi minä rakastan työtäni.


Oletko Sinä ankeuttaja, ja jos olet, kuka heistä? Tunnistatko joukosta kollegoitasi?

lauantai 7. lokakuuta 2017

Syyskuun kuukausikatsaus

Tämä kuukausi on ollut talouden tasapainottelua kesän jälkeen. Laskutili ammottaa tyhjyyttään lasten harrastusmaksujen jäljeltä, hammaslääkärikäynnistä sekä lasten talvivaateostoksista. Ko. luvut eivät tässä näy, koska laskutili on ihan oma ”lukunsa”.

Ylimääräisissä kuluissa itseäni ottaa päähän mokoma rikesakko, joka tuli 8km/h vauhdin ylityksestä. Tuntuu, että näillä tuloilla pienikin ylimääräinen kulu heilauttaa koko pakan sekaisin, etenkin kun kaikki tuloni tulevat tipotellen pitkin kuukautta. Taloutta joutuu todella suunnittelemaan, jotta selviää seuraavaan palkkapäivään.

Vaikka tämä kuukausi on muutoin menty aikalailla säästöliekillä, sijoituksissa ei vielä näy lopputulos. Ensi kuun katsauksessa näkyy sitten tämänkin kk:n saldo. Mutta: joululahjat on ostettu yhtä kummilasta lukuunottamatta, lapsille on talvivaatteet hankittu (jo syyskuussa, heh heh) ja nyt tuntuu, ettei tarvitse stressata enää mistään. Nyt mennään vaan with the flow.

VARAT €
31.8.17
30.9.17
Muutos
Osakkeet
4.266,22
4.003,02
- 263,20
Indeksirahastot
9.944,97
9.262,11
- 682,86
Hätävara-tili
6.000,00
6.000,00
-
Käteiskassa

1.619,00
+ 1.619,00
Yhteensä
20.211,19
20.884,13
+ 672,92


VELAT €


Asuntolaina
- 78.283,02
77.770,36
+ 512,66

Indeksirahastoista lopetin kolme sekä möin Finnairin osakkeet. Myyntien myötä käteiskassaa on kertynyt 1.619 euroa tulevia osakeostoja varten. Kaikesta myynnistä olen saanut voittoa yhteensä 672,92 euroa nettona. Ei huono!

Tulot elokuu:  2347,66€

Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä, elatusmaksusta, osittaisesta hoitorahasta sekä turhan tavaran myynnistä.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
591€
Rikesakko 170€
Taloon liittyvät kulut
230€
Kakku 30€
Puhelin (oma + lasten) 
57,31€
Lahja 5€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
444,29€
Polttoaine 110,95€
Ammattiliiton jäsenmaksu
23,86€
Joululahjat 103,41€
Laskutili
250€
Hotelli 66,60€


Junaliput 40€
Yhteensä
1596,46€
525,96€

Polttoainekulut ovat suuret, koska jouduin ajamaan vielä liki puolet kuukaudesta itsekseni töihin ennen kuin kimppakyydit lähtivät alkoivat pyörimään. Osa junalipuista + hotelli liittyvät omiin opiskeluihini toisella paikkakunnalla.

Sijoitukset  55€:
Lapset 15€+15€
Superrahastot 25€



tiistai 3. lokakuuta 2017

Kivijalkapankkien sijoitustuotteet kannattaa kiertää kaukaa

Heinäkuussa 2014 minä ja poikani isä päätimme sijoittaa poikamme rahoja erään pankin osakeobligaatioihin. Tuntui tyhmältä pitää pojan rahoja tavallisella nollakorkoisella tilillä, ja kun pojan isä halusi taata, ettei pojan pääoma ainakaan pienene, hän oli halukas sijoittamaan pääomaturvattuihin osakeobligaatioihin. Itse pidin ko. tuotetta jo tuossa vaiheessa ”typeränä ja kalliina”, mutta ajattelin, että tehdään nyt sitten näin. Ehkä tuotto olisi kuitenkin parempi kuin tavallisella tilillä.

Ensimmäinen kolmen vuoden sijoitus päättyi elokuussa ja poika sai pääomansa sekä kolmen vuoden tuoton takaisin tilillensä. Mitä kolmessa vuodessa ehti tapahtua?

Kolme vuotta sitten merkitsimme 2.000 euroa erääseen sijoitusobligaatioon. Merkintähinnaksi tuli 2.108€. Tämä sijoitus seurasi erästä indeksiä. Kuten minkä tahansa indeksin, tämänkin tuotto heitteli arvopaperiotteen mukaan:

Ajanjakso
Arvo €
2014
2.093,40
2015
2.071,00
2016
2.066,80
2017
2.181,61
Tuotto yhteensä:
73,61

Kolmen vuoden sijoituksesta poikani sai siis voittoa vaivaiset 73,61€ (merkintähinnan ollessa 2.108€)! Tämä jaettuna kolmella = 24,53€/v. Hurraa?

Ko. pankki kuitenkin mainostaa sivuillaan liki 20%:n tuottoa, mutta anteeksi missä se 20%:ia on? En näe sitä? Nämä kivijalkapankkien tuotteet ovat yhtä kusetusta. Pistää tiedättekö oikein vihaksi. Eikä siinä vielä kaikki. Pojalla on toinen 2.000 euroa tekemässä samalle pankille rahaa vielä kaksi vuotta. Tuskin maltan odottaa kuinka monta euroa tästä toisesta osakeobligaatiosta pojan tilille kilahtaakaan viiden vuoden sijoituksena.

Kysyin pojan isältä saisinko ostaa pojan rahoilla hänelle osakkeita. Vastaus: ”Kun en ymmärrä niistä mitään.” Jos sanon itse ymmärtäväni, saanen kutsun taas lastenvalvojalle elatusmaksujen tarkastukseen, että "kuinka paljon se ex-vaimo niitä osinkoja oikein saa ja tarvitseeko elatusmaksuja edes maksaa..." Miten siis sijoittaa järkevästi lapsen rahat? Tavalliselle tilille? Indeksirahastokaan ei exälle käy, koska siinä on riskinä pääoman menettäminen...

Mutta jos jollekulle voin vinkin antaa: kierrä kivijalkapankkien omat sijoitustuotteet kaukaa. Sinä et rikastu, pankki rikastuu.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kuinka paljon tunteilla on merkitystä sijoittamisessa?

Tällä viikolla huomasin vanhan artikkelin eläkeikäisestä naisesta, joka oli siirtynyt eläkkeelle muutama vuosiaiemmin osakesijoittamisen turvin. Nordnet jakoi Facebookissa tätä juttua tällä viikolla. Olin lukenut tarinan aiemmin, mutta luin jutun uudelleen muistin virkistämiseksi. Hymyilytti, kun rouva kertoo artikkelissa näin: ”Rakastan erityisesti konepajoja. Niissä taitaa olla jotain maskuliinista ja kiehtovaa!” Niinpä hän sijoittaakin mm. KONEeseen.

Olen opiskellut elämäni aikana paljon, ja itseäni on aina kiehtonut ihmismieli. Miksi ihminen toimii tietyllä tapaa. Naissukupuolen tunnen erityisen hyvin. Itseni vielä paremmin. Kuulun itse Marja-Leena Haapasen kaltaisiin sijoittajiin, jotka sijoittavat osakkeisiin tai indeksirahastoihin "fiilispohjalta". Toki Haapanen tutkii hyvinkin tarkkaan aina sijoittamiensa yhtiöiden taustat, mutta tuo em. kommentti osui ja upposi, ainakin minuun.

Minulla ja aviomiehellänihän on tämä leikkimielinen kilpailu päällä osakesalkkujen suuruudesta. Kun miehellä ei ollut käteiskassaa ostaa turbulenssissä ollutta Finnairia, minä menin vasemmalta ja oikealta ja ostin sitä salkkuuni. Kadutti samantien. Voitin mieheni, mutta Finnair ei valitettavasti ollut tippaakaan kiinnostava yhtiö salkussani. Pitkän harkinnan jälkeen möin kaikki Finnairin osakkeeni pois 40%:n voitolla.

Kun aloittelin sijoittamista, luin miesten kirjoittamia sijoitusoppaita. Hajauttamisesta puhuttiin niin paljon, että hajautin sitten kunnolla 9 eri indeksirahastoon. Tämäkään ei ”tuntunut” hyvältä, mutta koska neuvottiin hajauttamaan maantieteellisesti ja toimialat huomioiden, niin minähän hajautin. Osasta indeksirahastojen yrityksistä en ollut tippaakaan kiinnostunut. Tuntui suorastaan tuskalliselta edes sijoittaa niihin. On vaikea eritellä mikä näissä indeksirahastoissa varsinaisesti ”mätti”, mutta kun ei ”joku” Aasia tai Eurooppa kiinnosta, niin ei sitten kiinnosta. Kumpikin Seligsonin indeksirahasto oli kyllä hyvin plussan puolella, koska ostin aina näitä alamäkivaiheessa.

Nyt olen aloittamiseni jälkeen lunastanut yhteensä kuusi indeksirahastoa, joista tällä viikolla kolme. Tällä hetkellä euroni seilaavat jossakin bittiavaruudessa. Tuskastuttaa, kun toiminta on niin hidasta. Jopa kolme arkipäivää ei riitä siihen, että saan lunastamani rahaston rahat omalle tililleni. Rahastoja jäi vielä kolme jäljelle, ja niistä ainoastaan yksi on sellainen, jonka haluan pitää, ja siihen liittyy vahvasti tämä ”tunnepuoli”. Kyseinen indeksirahasto on myös tuottanut kaikkein parhaiten. ”Musta tuntuu”-fiilis ei johdu vain tuotosta, vaan siitä, että uskon niihin yrityksiin, jotka ovat mukana rahastossa. Onko tämä riittävä peruste omistaa jotakin?

Entäpä viime viikkojen osakeannit? Yhteenkään en lähtenyt mukaan, koska mikään näistä ”ei kiinnostanut”. Terveystalo toimii työterveytenäni, olen tehnyt tiivistä yhteistyötä Terveystalon kanssa erään työni kautta, mutta houkuttavuudeltaan Terveystalo ei ole sellainen, että laittaisin euroakaan siihen. ”Musta tuntuu” taas siltä, ettei kannata lähteä mukaan. Eräs osakeanti tosin oli viime vuonna, johon olisin lähtenyt mukaan, jos olisi ollut käteistä. ”Musta tuntui”, että vaikka itse en ko. yrityksen palveluja käytä, muut käyttävät ja koska tunnen myös ko. yrityksen, siinä oli sitä ”jotain”. Olisi kannattanut lähteä, koska osakkeella kävi hyvin. Eikä  myöhäistä ole vieläkään omistaa ko. yhtiötä. Itseasiassa uskon tämän yrityksen osakkeen notkahtavan siinä kohtaa, kun Suomen talous lähtee entistä vakaammille urille. Silloin minä ostan.

Eli vaikka tuijottaisin miten yhtiön lukuja, yhtäkään ostopäätöstä en tee, jos se ei ”tunnu” oikealta. Ei meistä kukaan omista omassa kodissakaan asioita, joita ei halua omistaa. Et pukeudu vaatteisiin, joihin et haluakaan pukeutua. Miksi siis omistaa jotakin osaketta, jos ei omaa mitään mielenkiintoa sitä kohtaan? Jäin miettimään voiko tämä "fiilispuoli" olla yksi osasyy, miksi naisten sanotaan olevan miehiä parempia sijoittajia?


Ostatko Sinä osakkeita vain ja ainoastaan lukujen perusteella vai vaikuttaako ostopäätökseesi myös yrityksen kiinnostavuus?