Nordnet

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kuinka paljon tunteilla on merkitystä sijoittamisessa?

Tällä viikolla huomasin vanhan artikkelin eläkeikäisestä naisesta, joka oli siirtynyt eläkkeelle muutama vuosiaiemmin osakesijoittamisen turvin. Nordnet jakoi Facebookissa tätä juttua tällä viikolla. Olin lukenut tarinan aiemmin, mutta luin jutun uudelleen muistin virkistämiseksi. Hymyilytti, kun rouva kertoo artikkelissa näin: ”Rakastan erityisesti konepajoja. Niissä taitaa olla jotain maskuliinista ja kiehtovaa!” Niinpä hän sijoittaakin mm. KONEeseen.

Olen opiskellut elämäni aikana paljon, ja itseäni on aina kiehtonut ihmismieli. Miksi ihminen toimii tietyllä tapaa. Naissukupuolen tunnen erityisen hyvin. Itseni vielä paremmin. Kuulun itse Marja-Leena Haapasen kaltaisiin sijoittajiin, jotka sijoittavat osakkeisiin tai indeksirahastoihin "fiilispohjalta". Toki Haapanen tutkii hyvinkin tarkkaan aina sijoittamiensa yhtiöiden taustat, mutta tuo em. kommentti osui ja upposi, ainakin minuun.

Minulla ja aviomiehellänihän on tämä leikkimielinen kilpailu päällä osakesalkkujen suuruudesta. Kun miehellä ei ollut käteiskassaa ostaa turbulenssissä ollutta Finnairia, minä menin vasemmalta ja oikealta ja ostin sitä salkkuuni. Kadutti samantien. Voitin mieheni, mutta Finnair ei valitettavasti ollut tippaakaan kiinnostava yhtiö salkussani. Pitkän harkinnan jälkeen möin kaikki Finnairin osakkeeni pois 40%:n voitolla.

Kun aloittelin sijoittamista, luin miesten kirjoittamia sijoitusoppaita. Hajauttamisesta puhuttiin niin paljon, että hajautin sitten kunnolla 9 eri indeksirahastoon. Tämäkään ei ”tuntunut” hyvältä, mutta koska neuvottiin hajauttamaan maantieteellisesti ja toimialat huomioiden, niin minähän hajautin. Osasta indeksirahastojen yrityksistä en ollut tippaakaan kiinnostunut. Tuntui suorastaan tuskalliselta edes sijoittaa niihin. On vaikea eritellä mikä näissä indeksirahastoissa varsinaisesti ”mätti”, mutta kun ei ”joku” Aasia tai Eurooppa kiinnosta, niin ei sitten kiinnosta. Kumpikin Seligsonin indeksirahasto oli kyllä hyvin plussan puolella, koska ostin aina näitä alamäkivaiheessa.

Nyt olen aloittamiseni jälkeen lunastanut yhteensä kuusi indeksirahastoa, joista tällä viikolla kolme. Tällä hetkellä euroni seilaavat jossakin bittiavaruudessa. Tuskastuttaa, kun toiminta on niin hidasta. Jopa kolme arkipäivää ei riitä siihen, että saan lunastamani rahaston rahat omalle tililleni. Rahastoja jäi vielä kolme jäljelle, ja niistä ainoastaan yksi on sellainen, jonka haluan pitää, ja siihen liittyy vahvasti tämä ”tunnepuoli”. Kyseinen indeksirahasto on myös tuottanut kaikkein parhaiten. ”Musta tuntuu”-fiilis ei johdu vain tuotosta, vaan siitä, että uskon niihin yrityksiin, jotka ovat mukana rahastossa. Onko tämä riittävä peruste omistaa jotakin?

Entäpä viime viikkojen osakeannit? Yhteenkään en lähtenyt mukaan, koska mikään näistä ”ei kiinnostanut”. Terveystalo toimii työterveytenäni, olen tehnyt tiivistä yhteistyötä Terveystalon kanssa erään työni kautta, mutta houkuttavuudeltaan Terveystalo ei ole sellainen, että laittaisin euroakaan siihen. ”Musta tuntuu” taas siltä, ettei kannata lähteä mukaan. Eräs osakeanti tosin oli viime vuonna, johon olisin lähtenyt mukaan, jos olisi ollut käteistä. ”Musta tuntui”, että vaikka itse en ko. yrityksen palveluja käytä, muut käyttävät ja koska tunnen myös ko. yrityksen, siinä oli sitä ”jotain”. Olisi kannattanut lähteä, koska osakkeella kävi hyvin. Eikä  myöhäistä ole vieläkään omistaa ko. yhtiötä. Itseasiassa uskon tämän yrityksen osakkeen notkahtavan siinä kohtaa, kun Suomen talous lähtee entistä vakaammille urille. Silloin minä ostan.

Eli vaikka tuijottaisin miten yhtiön lukuja, yhtäkään ostopäätöstä en tee, jos se ei ”tunnu” oikealta. Ei meistä kukaan omista omassa kodissakaan asioita, joita ei halua omistaa. Et pukeudu vaatteisiin, joihin et haluakaan pukeutua. Miksi siis omistaa jotakin osaketta, jos ei omaa mitään mielenkiintoa sitä kohtaan? Jäin miettimään voiko tämä "fiilispuoli" olla yksi osasyy, miksi naisten sanotaan olevan miehiä parempia sijoittajia?


Ostatko Sinä osakkeita vain ja ainoastaan lukujen perusteella vai vaikuttaako ostopäätökseesi myös yrityksen kiinnostavuus?

9 kommenttia:

  1. Mul on nii samat fiilikset! Aloitin kiltisti rahastoilla ja ETF:illä, mutta tunne sanoi että tämä ei nyt toimi minulle näin. Tunne kyllä sanoi että osta Norjan superia kun se on alhaalla, mutta lompakko ei ollut samaa mieltä silloin. Nyt on yksi ETF, mutta sekin on AMZA ;). Onnea Finnairin voitoista. Toisaalta nää IPO:t tuntuu turhalta pelailulta, toisaalta ostin UNITtia, koska tunne on vahvempi sinne.

    VastaaPoista
  2. En tiedä, onko tunteella ostamisessa mitään vikaa. Ei kai se sattumaa huonompi valintakriteeri voi olla?

    Mutta vastapuolena tunteella myyminen voi olla katastrofaalinen päätös. Koska se tunnehan on yleensä pelko ja pelko on maksimaalista silloin, kun osakkeet ovat kaikista halvimpia. Tai toinen tunnepitoinen myyntipäätös on vaihtaa tylsät sijoitukset jännittäviin; mahdollisesti hetkellä, josta alkavat turbulentit markkinat ja jännittävät osakkeet ovat jännittäviä kovien laskulukemiensa takia.

    Eli oletko miettinyt, miten hillitset tunnepitoisia myyntipäätöksiä? Koska myymällä väärällä hetkellähän ne pahimmat tappiot taidetaan tehdä (puutteellisen hajautuksen lisäksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma sijoitusfilosofiani on, että kun ostan jotakin, mitä todella haluan, en edes halua myydä sitä. Nyt olen paljon miettinyt näitä aiempia ostojani "analyyttisesti" ja tullut siihen johtopäätökseen, että ostin ne, vaikken niitä alunperinkään halunnut. Nämä myyntipäätökset ovat olleet pitkän harkinnan tulos ja kaikki on nyt myyty voitolla. Olen äärimmäisen tietoinen siitä, miten osakkeet käyttäytyvät markkinoilla, ja siitä, että silloin, kun dipataan, silloin myös ostetaan eikä myydä paniikissa :) Eli en usko, että lähden paniikissa myymään mitään sellaista, minkä ihan oikeasti haluan omistaakin. Saikohan tästä sepostuksesta mitään tolkkua...? :D

      Poista
    2. Juu selkeä oli ja vaikuttaa, että sinulla on homma hallussa. :)

      Poista
  3. Tunteet vaikuttaa sijoittamiseen aika paljonkin. Nyt kaikki puhuvat sijoittamisesta positiiviseen sävyyn kun ollaan noustu vuosikausia. Finanssikriisin aikana oli vähän toinen ääni kellossa :D

    VastaaPoista
  4. Minulla esim sijoitusasunnonostoihin vaikuttaa fiilis. Vaikka on ollut kuinka hyvä asunto laskelmissa niin jos joku siinä mietityttää niin silloin en tarjoa/osta. Sitten monesti jään miettimään todella kauan asuntoa ja jos se on vielä myymättä niin sitten olen kokeeksi ottanut asunnon uuteen käsittelyyn. Eli ensi negaatioilla olen saanut asunnon hintaa alas. Timanttiasuntoni (tuottavin) oli juurikin fiilksellä, että en mene edes katsomaan. Ja asunto sai virttyä netissä pitkään. Tarjous meni heti läpi ja maalia seinään niin timantti oli ihan valmis. Toisaalta tuottamatonta asuntoa en ostaisi vaikka olisi miten hyvä tunne. Yhtälö on silloin mahdoton.

    VastaaPoista
  5. Kun tietopohja on kunnossa, intuitioon kannattaa luottaa! Asiantuntijan intuitio on täyttä asiaa.

    "Tutkijat ovat laskeneet, että päättely pystyy käsittelemään maksimissaan 50 bittiä informaatiota sekunnissa, ja samassa ajassa intuitio ehtii käsitellä tietoa 11 miljoonan bitin verran."

    https://yle.fi/uutiset/3-9754293

    VastaaPoista
  6. Tunteet on pelissä jokaisessa ihmisen vaiheessa ja kyllähän analyytikotkin samoilla luvuilla tekevät sen musta tuntuu ratkaisun kumpaan sijoittaa. Sijoittaminen puhtaasti tunteella on taas omasta mielestäni pelkkää arpaa. Ja kun kristallipalloa ei kenelläkään ole niin joskus osutaan ja joskus tulee huti. Rahalla vapaaksi antoi hyvän pointin siitä ettei pelko saa myynnissä olla se vievä tunne hätiköidyn ratkaisun takana.

    VastaaPoista