Nordnet

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Työpaikan sankarit

Työpaikallani on piipahtanut kollegani mukaan ”hurrikaani”. Totesin sanan ”hurrikaani” olevan turhan negatiivinen. Mielestäni työpaikalla on käynyt todella hyvä ”siivooja”, joka on laittanut henkilöstön paitsi ojennukseen, poistanut myös työpaikalta ankeuttajia. Tällä siis tarkoitan, että toiset potkut on annettu, ja työpaikan sankariksi on tullut entinen esimieheni, nykyinen lähiesimieheni.

Mieti työpaikkaa, jossa aamulla kukaan ei tervehdi sinua. Toivotat hyvät huomenet iloisena, mutta kukaan ei vastaa sinulle. Miten mahtava tapa aloittaa työpäivä! Viimeisetkin omat tsemppaukset työpäivään karisevat viimeistään tässä vaiheessa, ja huomaat pian itsekin olevasi täysi ankeuttaja. Mm. tästä ja muutamasta muustakin syystä henkilöstömme pääsi koulutukseen, jossa konsultti puhui meille itsensä johtamisesta.  Sinänsä ihan ”ok”-koulutus, mutta juurikaan uutta tietoa en saanut, ja tämä koulutus olisi ehkä sopinut kaikkein parhaiten vain ja ainoastaan työpaikkamme ankeuttajille, mutta laitanpa muutamia ihan miettimisen arvoisia juttuja teillekin jakoon. Nappasin omista muistiinpanoistani muutamia pointteja, jotka olen värittänyt itse. Tämä teksti ei siis ole kopio luennosta, vaan myös omista havainnoistani elämän varrella. Siksi on vaikea laittaa lähdetietoja, kun omat muistiinpanot olivat omia luennosta heränneitä ajatuksia...

Tiesitkö, että itsensä johtaminen on oman ajattelun johtamista? Päivän aikana mielessämme on jopa 60.000-90.000 erilaista ajatusta, joista jopa 75% on negatiivisia. Eli kun aloitat päivän jo päättämällä, että tästä päivästä tulee huono, siitä takuuvarmasti tulee huono. Tästä taas päästään siihen, miten ajattelu vaikuttaa tunteisiimme ja siihen kuinka toimimme. Urheilijoiden valmennuksessa on viime vuosina keskitytty mielikuvaharjoituksiin. Ajattelemalla positiivisesti ja kehittämällä omaa läsnäoloaan, urheilijakin voi päästä uskomattomiin suorituksiin. Mieti urheilijaa, joka jo valmiiksi miettii, ettei kuitenkaan tule voittamaan? No, voittaako hän? Tuskin. Suomalaisilla urheilijoilla tuntui jossakin vaiheessa olevan valmiiksi ajatukset jo suunnattu kisoissa kuin kisoissa siihen, etteivät he kuitenkaan voita. ”Tultiin tänne kokeilemaan miten menee...” Tv-ruudun toisella puolella Suomi kiukutteli, että mikä hemmetin asenne tuo nyt on? Tästä on onneksi tultu jo aika pitkä matka positiivisen psykologian pariin.

Olen kertonut teille miten tämä uusi työpaikka on aiheuttanut harmaita hiuksia itsellenikin, mutta päättämällä joka aamu, että tästä päivästä tulee vielä hyvä (minä kiipeän omaan ”luolaani” ja teen oman työni niin hyvin kuin osaan), olen kehittänyt itselleni selviytymiskeinon ankeuttajilta. Tämä on kuulemma sitä positiivista psykologiaa ja itsensä johtamista. Vau, olen siis ajanhermolla.  

Miksi toiset sitten ovat ankeuttajia? Liian moni raahautuu työpaikalle ajatellen, että menen töihin, jotta saan rahaa. Mutta kuka sinut pakottaa menemään töihin? Sinä itse. Sinä itse teet omasta elämästäsi vaikeaa, jos keskityt vain ja ainoastaan negatiivisiin ajatuksiisi. Samalla tulet aiheuttaneeksi muillekin ympärilläsi oleville ihan yhtä pahan olon. Jos töissä ei ole kivaa, niin etsi uusi työpaikka. Tai jää kotiin.


Työpaikalla on sarja erilaisia sankareita: musta-valkoisia sankareita, märehtijöitä, katastofi-Marttoja ja –Pirkkoja, mielensäpahoittajia, kateudesta vihreitä kasvoja ja itsensä ruoskijoita.

Musta-valkoinen ihminen ei näe ympärillään mitään muita värejä kuin mustaa ja valkoista. Hän on se työkaveri, joka sanoo, että ”näin on tehty 20 vuotta ja näin tehdään edelleen”. Työn muokkaamiselle ei ole vaihtoehtoja, kun on vain kaksi tapaa suorittaa työtä. Tällaiset tyypit tappavat kaiken luovuuden ja innovaation varsinkin nuorista, vastavalmistuneista, työntekijöistä. Mitään uutta ei haluta oppia, koska vanhakin omasta mielestä toimii. Tai toimi ainakin 20 vuotta sitten.

Märehtijä lienee aika tuttu kaveri työpaikalla? Tältä tyypiltä ei heru ensimmäistäkään positiivista ajatusta, koska hänen maailmansa pyörii vain ja ainoastaan negatiivisten ajatusten parissa. Märehtijän negativiinen ajattelu aiheuttaa negatiivisia tunteita, jotka näkyvät ympärillä negatiivisena toimintana. Jopa kotioloissa märehtijä jatkaa toisten kiduttamista jatkuvalla negatiivisuudellaan. Tiesitkö, että jatkuva, vuosikymmeniä kestävä, märehtiminen voi jopa tappaa? Jatkuva stressaaminen ja negatiivisuus vaikuttavat meidän kehossa solutasolla. Kuka muistaa Putouksesta Aina Inkeri Ankeisen? Loistava esimerkki märehtijästä. Koko elämä valuu hukkaan, kun ei ehdi mistään nauttia.

Seuraava työn sankarimme on katastrofi-Martta. Elämä on pelkkää katastrofia. Mikään ei onnistu, koska aina ylämäen takana on seuraava ylämäki. Muutokset hirvittävät, koska niistä seuraa vain lisää katastrofeja. Katastrofi-Martta on itseasiassa aika lähellä Märehtijää. Mikään ei voi onnistua, koska kaikki on luotu epäonnistumaan. Katastrofi-Martta vastustaa muutoksia tiukasti musta-valkoisen kanssa.

Neljäs tyyppi on se, joka ottaa kaiken itseensä. Tämä tyyppi on varsinainen mielensäpahoittaja. Jos annat vähääkään negatiivista palautetta työstä, mielensäpahoittaja ottaa kaiken henkilökohtaisesti. Tällainen tyyppi ei kykene ottamaan asioita asioina, vaan kaikki vaikuttaa suoraan tunnetasolla. Tämä on se tyyppi, jonka kanssa joutuu aina olemaan varpasillaan.

Viides työpaikan sankari on se, joka vertailee omaa tekemistään aina toisten tekemiseen. Omasta mielestään tämä vihreä naama tekee aina kaiken parhaiten ja muut huonosti. Hän osaa myös nimetä aina, kuka teki ja mitä teki. ”En se minä ollut, se oli Pirkka.” Tämä tyyppi ei kykene antamaan positiivista palautetta, saati iloitsemaan toisten onnistumisista, vaan on aina vihreänä kateudesta, koska hän itse ei ollut se onnistuja.

Kuudes sankari on ehkä hieman näkymättömämpi sankari, joka ruoskii itseään tämän tästä saadakseen aina parempia ja parempia tuloksia. Mikään ei hänelle riitä, vaan hänen tulee olla paras kaikessa. Hän on se, joka haalii kaikki työt itselleen, vaikkei selviydy edellisistäkään töistä. Tämä onkin se ihmistyyppi, joka helposti palaa loppuun.

Jos ajattelen omaa työpaikkaani, musta-valkoinen sai jo potkut. Ei pelkästään luonteensa takia, vaan sen vuoksi, että jätti työnsä tekemättä, koska ei osannut työtään tehdä eikä suostunut vastaanottamaan kollegalta neuvoja. Hänen kommenttinsa työpaikalla olivat joka päivä ”Näin täällä on tehty aina” ja ”En kommentoi”. Varsinainen Antti Tuisku-fani! Tämä sankari teki myös työsuojeluvaltuutetulle ilmoituksen, heti potkut saatuaan, työpaikkakiusaamisesta. Kun kollega yritti parhaansa mukaan neuvoa, musta-valkoinen paineli ”vittua” huudellen työhuoneesta ulos. Musta-valkoisen mielestä kollega siis kiusasi häntä, kun kollega yritti neuvoa kuinka työtä tulisi tehdä.

Enää työpaikallamme on ankeuttajista jäljellä vain ”vihreä naama”. Hänet ”alennettiin” tehtävistään asiattoman käytöksen takia. Nyt hän sabotoi muiden tekemisiä, jotta voisi kertoa kaikille, miten väärin muut ovat työnsä hoitaneet ja miten juuri hän löysi nämä virheet ja pelasti koko maailman. Hänenkin kellonsa tikittää jo. Työsopimus päättyy vuoden loppuun, minkä jälkeen sitä ei taatusti uusita. Voi olla, että lähtö tulee jo aikaisemmin...

Jokainen meistä varmasti on välillä jokin näistä ankeuttajista, mutta terveen ihmisen tunnistaa siitä, että hän kykenee palautumaan ankeuttajan roolista takaisin ”normaaliksi”. Kaikilla on välillä huonoja päiviä, mutta itse voi vaikuttaa paljonkin siihen, millaisen päivän itselleen ja muille tarjoilee. Kyllä minuakin ketuttaa töihin lähteminen lähes joka aamu, mutta työpaikalla huomaan joka päivä rakastavani työtäni. Haluaisin niin kertoa teille työstäni, mutta en voi, anonyymiyden säilyttämiseksi. Teen työtä ihmisten parissa ja luon parempaa huomista meille kaikille. Kun työnsä jäljen näkee muiden kasvoilta ja asenteista, siitä saa ihan mielettömät kicksit. Siksi minä rakastan työtäni.


Oletko Sinä ankeuttaja, ja jos olet, kuka heistä? Tunnistatko joukosta kollegoitasi?

11 kommenttia:

  1. Huippu juttu saada mielettömät kicksit töistä.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista! Tunteet myös tarttuvat hirveän herkästi.

    VastaaPoista
  3. Myös tunteemme vaikuttaa ajattelumme...
    Joskus työkaverin oma henkilökohtainen muu elämä voi olla äärimmäisen raskasta ja vaikuttaa työolemiseenkin. Tai arjen selviytymiskeinoksi on joutunut rakentamaan muurin, jotta jaksaa. Muurin rakennusaineita voi olla pelko, suru, huoli, murhe, mitä vaan. Joskus hän saattaa vain tarvita ihan tavallista juttelua, ihan vaan tuntevansa tulleeksi huomatuksi. Mitä sulle kuuluu? voi olla jo paljon hyvää tekevä kysymys. Olisimmepa ihmisiä toisillemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo "Mitä kuuluu" on lähiesimiehemme vakiokysymys jokaviikkoisessa palaverissamme. Myös kaksinkeskisissä kohtaamisissa käytävällä hän haluaa aidosti kuulla mitä kuuluu. Tuon kysymyksen merkitys on meille työntekijöille valtava.

      Poista
  4. Tätä lukiessa on pakko kysyä. Onko työpaikkasi naisvaltainen?

    Jos on niin en ihmettele.

    VastaaPoista
  5. Kaikissa muissa työntekijöissä oli vikaa? Oletko yksin "siivoojan" kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en ihan ymmärrä kysymystäsi? Oman toimipisteeni lopetettua toimintansa, useampi meistä siirtyi uuteen yksikköön, jossa toiminta oli ollut jo ennen meidän siirtymistä yhtä tappelua ja nyt asiat ovat muuttuneet uuden lähiesimiehen myötä paremmiksi. Ei, en siis ole yksin lähiesimieheni kanssa, vaan kyllä meitä on useampi kymmen töissä.

      Poista
  6. Heh, aloin itsekin miettiä työkavereille samanlaisia rooleja mitä kuvailit juuri :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta nämä oli nyt ne negatiiviset tyypit työpaikalla. Sinne mahtuu paljon muitakin ;) Ja kuten todettu, meistä jokaisesta löytyy jotakin näistä tyypeistä aina välillä. Pääasia kunhan ei jää pitemmäksi aikaa "päälle".

      Poista