Nordnet

torstai 30. marraskuuta 2017

Ei ne pienet tulot, vaan se, miten rahasi käytät

Olen asunut nykyisessä talossamme pian 5 vuotta. Ostin talon puolikkaan 125.000 euron hintaan ja olen saanut viidessä vuodessa lyhennettyä asuntolainaa tuosta ostohinnasta 49.000 euroa. 5 vuoden aikana tuloni ovat suorastaan romahtaneet. Hyväpalkkaisesta työstä sain bruttona 3.300€/kk (tätä ennen jopa 5.000€/kk), nyt 2.500€/kk, tosin tällä hetkellä teen vielä 4-päiväistä työviikkoa, joten bruttopalkka on vieläkin alhaisempi: 2.200€/kk. 

Aloitin 5 vuotta sitten aikalailla nollasta. Takana oli avioero ja ajanjakso, jolloin kaikki säästöt olivat menneet elämiseen yksinhuoltajana eron jälkeen. Jos nyt tarkastelen viiden vuoden ajanjaksoa, olen sentään saanut maksettua lainaa aika mukavasti + sijoittanut 20.000 euroa ja sen päälle säästänyt lapsilleni 1.500 euron edestä sijoitussalkkuja (n. 750€/ lapsi).

Samaan aikaan aviomieheni tulot ovat olleet noususuuntaiset. Hänen vuositulonsa ovat nousseet yli 65.000 euroon. Hänellä ei ollut yhteenmuuttaessamme yhtä suurta asuntolainataakkaa, kuten minulla, koska hän oli itse rakentamassa taloamme. Minä jouduin ostamaan hänen exältään 125.000 eurolla talonpuolikkaan. Lisäksi mieheni oli ehtinyt maksaa talolainaa pois jo vajaat 2 vuotta ennen kuin minä muutin tähän. Yhteenmuuttaessamme hänellä oli asuntolainaa n. 80.000 euroa. Kun minä olen maksanut asuntolainaa pian 49.000 euroa viidessä vuodessa, mieheni on maksanut omaansa n. 30.000 euroa. Minä lyhennän pienistä tuloistani huolimatta asuntolainaa pari sataa euroa enemmän kuukaudessa kuin mieheni, ja pyrin tekemään vuosittain ylimääräisiä lainan lyhennyksiä. Mieheni sijoitussalkku on yhtä suuri kuin minulla, vaikka hän tienaa tuplasti sen, mitä minä.

Minä maksan kaikki omiin lapsiini liittyvät kulut, kuten vaatteet, (aikoinaan päivähoidon maksut), harrastukset, kaikki. Mieheni maksaa naurettavan pientä elatusmaksua omista lapsistaan. Käymme kerran vuodessa yhdessä ulkomailla, sen lisäksi mieheni tekee kisamatkoja joukkueensa kanssa ympäri Eurooppaa. Minun harrastukseni maksavat 0 euroa, mieheni tuhansia euroja vuodessa. Minulla ei ole autoa, miehelläni on. Mieheni syö työpäivinä pääsääntöisesti ulkona, minä kannan töihin halvat eväät.

Lamborghinia meidän autotallissa ei vielä ole ollut, mutta monta muuta urheiluautoa kyllä...
5 vuotta sitten minä olin se, jonka rahat menivät luoja ties mihin. Mieheni oli puolestaan äärimmäisen pihi. On oikeastaan minun syytäni, että mies on alkanut tuhlata rahojaan elämiseen, ja toisaalta miksi ei? Elämästä pitää nauttiakin. Tällä hetkellä meillä käydään mielenkiintoista keskustelua siitä, miten mies himoitsee upouutta autoa, vaikka itse aina sanookin, että auto on maailman huonoin sijoituskohde. Kun ajat auton ulos kaupasta, hinta on jo pudonnut useita tonneja. Kaikkein surkeimmaksi tämän idean tekee se, että mies suunnittelee myyvänsä kaikki osakkeensa ja ostavansa näillä rahoilla auton. Yritän parhaani mukaan estellä, mutta eipä sitä voi toisen päätöksiin hirveästi vaikuttaa. Mitä se upouusi auto sitä paitsi tuo itselle? Hetken mielihyvän? Yksi koomisimmista perusteluista tähän autohankintaan on se, että auto muistaa ajajan säädöt. Hei haloo, miten vaikeaa on säätää penkki itse uudelleen, kun minä olen lopettanut ajamisen? 

Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla dissaus miestäni kohtaan, vaan kertomus siitä, miten kaksi, hyvin erituloista ihmistä voi hoitaa talouttaan aika eri tavalla. Vaikka mieheni harrastus nielee paljon rahaa, voisi hän aivan hyvin saada enemmänkin säästöön. Välillä mietinkin mihin ne eurot oikeastaan katoavat? Työpaikkasyöminen on aivan törkeän hintaista, ja siihen menee kuukausitasolla satasia, mutta ei sentään kaikkea? 

Helsingin Sanomat teki jo jokin tovi sitten haastatteluja siitä, miten puolisoiden tuloerot vaikuttavat parisuhteeseen. Mitään uutta ja mullistavaa tässä ei tullut esiin, vaan esiteltiin erilaisia tapoja käyttää rahaa parisuhteessa. Itsekin yritin Twitterissä vääntää gallupia asiasta, mutta vastanneiden määrä oli pieni eikä mitään yleistyksiä voi sen pohjalta vääntää. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että talous tulee hoidettua eikä rahasta tarvitse riidellä. Itse huomaan, että joudun karsimaan menoja enkä pääse mukaan kaikkialle mieheni mukana, koska itselläni ei rahat kaikkeen riitä. Toinen varmasti maksaisi, mutta minulle se olisi lähinnä nöyryyttävää. Ehkä tilanne olisi erilainen, jos lapset olisivat yhteisiämme, mutta nyt koen, että minun tehtävä on hoitaa "oma tonttini". Mutta näin taaksepäin katsottuna, mielenkiintoista huomata, miten roolit ovat muuttuneet pihistä kuluttajaksi ja superkuluttajasta pihiksi ;)

Onko Sinun parisuhteessa toisen rahankäyttö päinvastaista kuin omasi?


tiistai 28. marraskuuta 2017

Piensijoittajan salkku miinuksella

Viime viikkoina on haastateltu sijoitusasiantuntijoita laidasta laitaan mitä piensijoittajien kannattaa tehdä, kun pörssi on dipannut useampana päivänä. Ohje on ollut sama "pidä pää kylmänä äläkä tee mitään." Lasken itseni vielä aloittelijoihin sijoittamisen suhteen ja etenkin nyt, kun siirsin suurimman osan varallisuudestani osakkeisiin. 

Monena päivänä olisi ollut loistava hetki tehdä ostoja, kun himoitsemieni osakkeiden hinnat ovat olleet matalat, mutta itse painoin osto-nappeja jälleen liian varhain. En päässyt suurempaan dippaukseen enää mukaan, koska käteiskassa oli jo ehtinyt huveta. Ohuesti harmittaa. Vaikka pörssi ei ole, ainakaan vielä, dipannut radikaalisti, on tässä jo saanut huokaista helpotuksesta oman allikaationsa suhteen. 



Miksi hajauttaminen on niin tärkeää? 

Hajauttamalla varallisuutta osake- ja korkoinstrumentteihin tai muuhun varallisuuteen (esim. asunnot, metsä...) minimoit tappion riskiä, jos jollakin osa-alueella tuppaa käymään sukellus. Itse omistan esimerkiksi yhtä ja samaa osaketta muihin omaisuusluokkiin suhteutettuna liikaa, ja tämän osakkeen nyt dipatessa, tappio myös näkyy ja tuntuu. Uskon kuitenkin osakkeen vielä tästä nousevan, joten en panikoi.

Satuin sijoittamaan myös hätävararahastoni pitkän harkinnan tuloksena, mutta vaikka miten olin pitkään asiaa harkinnut, kaikki tapahtui silti "hetken huumassa" ja tappiolla ollaan. Nyt kun vakavasti harkitsen auton hankkimista, olenkin pienessä liemessä, kun yhden osakkeen osuus varallisuudestani on turhan suuri ja juuri tämä osake dippaa... Toisaalta back-upina toimivat luottokortti sekä indeksirahastot, joilla pyyhkii tällä hetkellä hyvin. Toki voisin myös myydä muut osakkeeni pienellä voitolla, mutta koska niiden osuudet ovat verrattain pieniä, en haluaisi siihen lähteä.

Oman auton hankinta on ajankohtainen paristakin syystä, mutta suurin tekijä tällä hetkellä on poikani harrastus. On todella haastavaa olla miehen auton armoilla, kun pojalla on jääkiekkotreenejä ja -pelejä pitkin pitäjää. Autoa toki saan lainaan myös isältäni, mutta kaikki se aika ja stressi mikä kaikkeen sumplimiseen menee, tuntuu välillä niin turhalta ja turhauttavalta. Olisi helpompaa vain hypätä omaan autoon ja painaa kaasua. Auto on vain niin turha "sijoitus" ja maksaa mansikoita. Toisaalta se vapauden tunne... No, katsellaan miten tämä asia ratkaistaan, vai ratkaistaanko lainkaan. 

Onko Sinun osakkeet dipanneet viime viikkoina ja miten olet saanut pidettyä oman pääsi "kylmänä"?


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Älyä vai ei?

Poikani täytti kesällä 9, ja tuolloin ostin hänelle uuden älypuhelimen. Edellinen oli vanha, hidas ja siinä ei hirveästi muistia ollut. Pojan kanssa olimme käyneet useampaan otteeseen säännöt läpi koskien eri sovelluksia ja nettiä. Aika ajoin tsekkasin pojan luvalla puhelimen, ettei siellä ollut mitään sellaista, jota ei pitäisikään olla. Jonkin ajan kuluessa ilmestyi ensimmäinen ns. kielletty sovellus. Itkuhan siitä tuli, kun sen joutui poistamaan. Tiedon sovelluksesta sain kuulla poikani kummisedältä. Meni aikaa ja sovellus palasi. Saimme sovittua pelisäännöt sovelluksen turvalliseen käyttöön ja poika näytti minulle aina mitä hän oli sinne itsestään ladannut. Taas kului aikaa, kunnes pojan isä laittoi viestiä, että tiesinkö pojalla olevan youtube-tili. Tämä oli tullut ilmi pojan isän naisystävän kautta. Naisystävän pojalla oli puhelimessaan minun pojan videoita. Vaikka videot olivat harmittomia, ne olivat koko maailman nähtävissä. Kävimme jälleen pitkän keskustelun aiheesta ja lopputuloksena otin älypuhelimen kokonaan käytöstä pois loppuvuodeksi. Tilalle poika sai vanhan kunnon nokialaisen, jossa on näppäimet, ja jolla voi soittaa sekä lähettää tekstiviestejä.

Oli metkaa lukea HelsinginSanomien toimittajan kokeilusta, jossa lapset saivat pelata viikon ajan ”mielinmäärin” pleikkarilla, kun aiemmin heillä oli ollut tietyt pelipäivät/ ruutuaika. Oli myös hienoa huomata, miten toimittajan pojat itse huomasivat sen, ettei aikaa ollut enää legojen rakentamiseen ja miten toinen pojista jopa toivoi, että he palaisivat takaisin vanhaan systeemiin, jossa peli- ja ruutuaika oli rajoitettua. Meillä kävi samalla tavalla.

Kun aiemmin jouduin nappaamaan pojalta puhelinta pois tämän tästä ja komentamaan ”tekemään jotakin muuta kuin leikkimään puhelimella”, nyt pojan mielikuvitus laukkaa taas mitä mahtavimmin. Kehuin häntä taannoin siitä, ettei hän ole kertaakaan pyytänyt älypuhelintaan takaisin. Kysyin onko hän huomannut mitään muutosta siinä mitä nykyisin tekee koulun jälkeen, kun älypuhelinta ei nyt ole. Poika alkoi innoissaan kertomaan askarteluistaan, lego- ja pihaleikeistään ja sanoi, että hän on ehtinyt tehdä vaikka mitä! Saman olen minäkin huomannut.


Itse siirryin älyaikaan keväällä. Nyt olen alkanut pohtia vaihtoa vanhaan ”älyttömään” puhelimeeni. Toki WhatsApp on sangen näppärä sovellus yhteydenpitoon ja Google Maps on monesti minut pelastanut, mutta muutoin en juurikaan omalla älypuhelimellani aikaa vietä. Joskus luen uutiset ja lenkillä kuuntelen musiikkia. Toisaalta itse en ole päässyt koukuttumaankaan älypuhelimiin samalla tavalla kuin omat lapseni, itse en siis koe älypuhelimen käyttöä omalla kohdallani ongelmalliseksi. Mutta kieltämättä mietin, mitä tuleekaan tapahtumaan pojan kohdalla, kun älypuhelin palaa takaisin poikani käyttöön vuoden vaihteessa.

Toinen mielenkiintoinen Helsingin Sanomien juttu käsitteli sitä, miten lasten pitäisi saada viettää aikaa enemmänteknologian parissa. On totta, että pelaaminen kehittää sormi-silmä-näppäryyttä, josta on hyötyä ”isona” vaikkapa kirurgin ammatissa. Ääripäänä liika pelaaminen näkyy sosiaalisten suhteiden vähenemisenä ja jopa syrjäytymisenä. Kaikkeen pitäisi taas löytää se kultainen keskitie. Kokonaan ei tee mieli älypuhelintakaan lapsilta kieltää, koska koulussa opetus tukeutuu teknologiaan ja sitten on se sosiaalinen paine... Nytkin sain joululahjalistan, jossa ensimmäiset kaksi toivetta olivat iPhone ja iPad. En ole valmis laittamaan satoja euroja lapsen puhelimeen tai tablettiin. Itsellänikin on "vain" satasen puhelin.

Miten koukuttunut Sinä olet älypuhelimeesi? Millainen puhelimen täytyy olla ja kuinka paljon olet valmis laittamaan rahaa puhelimeen?


perjantai 24. marraskuuta 2017

Vakuutusten kilpailuttaminen

Kilpailutimme taannoin asuntolainojemme marginaalit. Nyt vuorossa olivat mieheni auton vakuutus sekä kotivakuutus. Laiskoina päätimme teettää vertailun kilpailuttaja.fi:n* kautta. Olisi mielenkiintoista tosin testata voisiko vakuutusten hintaa saada vielä alemmas ottamalla suoraan yhteyttä vakuutusten antajiin vai tuleeko erilaisten kilpailuttaja-yritysten kautta se halvin hinta. Olemme käyttäneet kilpailuttaja.fi:tä* useamman kerran mm. sähkön kilpailutukseen, ja todenneet sen helpoksi, nopeaksi ja näppäräksi tavaksi kilpailuttaa. Alle 10 minuutissa olet saanut jo kilpailutuksen tehdyksi...


Meillä on aina ollut kotivakuutus Pohjolassa, ja tähän saakka se on ollutkin edullisin vaihtoehto useamman vuoden ajan. Meillä on siis omakotitalo, johon sisältyy asuinrakennuksen, irtaimiston, ulkorakennusten (autotalli+vaja) vakuutukset sekä vastuu- ja oikeusturvavakuutukset. Pohjolassa vakuutukset kustansivat 548,69€ vuodessa. Nyt saimme Folksamista tarjouksen samoilla ehdoilla hintaan 369,90€/ v. Säästöä 178,79 euroa vuodessa! 

Eikä siinä vielä kaikki... Mies otti samaisesta Folksamista autolleen vakuutuksen, samoilla ehdoilla, paitsi Folksam tarjosi lunastukseen 30% Pohjolaa paremman diilin. Maksikaskoineen uusi vakuutushinta on 267,89€/v. Tässäkin tuli säästöä yli 200 euroa Pohjolaan verrattuna! Säästyneillä euroilla pääseekin melkein ulkomaille. Kilpailuttaminen kannattaa todenteolla, ja säännöllisin väliajoin.


Koska viimeksi kilpailutit omat vakuutuksesi?


*merkityt linkit ovat afficiliate-linkkejä

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Poikatyttö naisvaltaisella alalla

Minun on aina ollut haastavaa olla naisten kanssa. Olen ollut poikatyttö aina ja tullut paremmin miesten, kuin naisten kanssa, toimeen. Haastavinta on ollut olla "suora" naisia kohtaan. Naiset tyypillisesti puukottavat toinen toisiaan selkään (miehetkin osaavat tämän, mutta uskaltaisin väittää naisten olevan tässä asiassa julmempia), mutta mitä seuraakaan siitä, kun uskaltautuu sanoa suoraan, asiallisesti, mielipiteensä? No, ongelmia siitäkin seuraa. Olen kaikkea muuta kuin riidanhakuinen. Välttelen riitoja viimeiseen saakka, mielummin olen hiljaa. Tällä kertaa mitta tuli täyteen ja sanoin asiallisesti asiasta, joka minua on vaivannut nyt parin kuukauden ajan.

Muistatteko kimppakyytini? Viisi naista sulloutuu päivittäin autoon. Minä, kaikkein nuorimpana ja hoikimpana, saan joka kerta takapenkin keskipaikan. Heti aamu seitsemältä se alkaa: valitus. Vali-vali sitä ja vali-vali tätä. Koko tunnin kestävän työmatkan ajan kuuntelen miten paska työpaikkamme on. Itseäni asia harmittaa, koska lähden töihin hyväntuulisena ja todella mielelläni, koska no, tykkään työstäni! Kuunneltuani tunnin ajan pelkkää kovaäänistä naisvalitusta, juoksen autolta työpaikalle ja mietin miten herkästi tuo paha olo tarttuukaan: minäkin olen jo valmiiksi vittuuntunut! 

Vitutus onneksi unohtuu samantien päästyäni omalle työpisteelleni. Työpäivä voi sisältää mitä hienoimpia kokemuksia ja tänään viimeksi sain sellaista palautetta, joka liikutti itseäni jopa kyyneliin saakka. Lähden kiitollisena työpaikalta, mutta näen ovella jo kollegani naamasta, että voi vittu... taas se alkaa... Rohkaisin itseni ja kysyin voisimmeko mahdollisesti jotenkin keventää näitä työmatkoja? Ymmärrän, että toisilla on tarve purkaa pahaa oloaan, mutta voisiko sen tehdä heti alkumatkasta, jotta voisi palautua töistä loppumatkan ajan? Kerroin, että tykkään työstäni tosi paljon ja minulla on nytkin takana suorastaan mahtava päivä ja koen työmatkat rankoiksi, kun ainoa puheenaihe on se, miten paska työpaikkamme on. Voi... minä itsekäs paskiainen... Sain täyslaidallisen. "Tajuatko sinä, että tämä on ainoa mahdollisuus purkaa pahaa oloamme!?" Joo, tajuan, ja tajuan, että kuuntelen tätä pahaa oloa kaksi tuntia joka päivä, yhteensä 8h viikossa, 32h kuukaudessa... 

Niinpä minä päätin ratkaista ongelman: minä laitan kuulokkeet korville ja musiikit soimaan. Minun ei tarvitse kuunnella tarttuvaa pahaa oloa ja toiset saavat kitistä ja valittaa niin paljon kuin haluavat. Mutta eihän sekään käy! Minä itsekäs paskiainen! Minä vittumainen kollega, kun en osallistu ryhmäoksentamaan!

Hei, miten naiset toimivat? Ihan kysyn vaan naisena? :D Kerroin taannoin siitä, miten helposti paha olo tarttuukaan henkilöstä toiseen, mutta jos yrität rimpuilla pois siitä, huonosti käy siinäkin. Jätin pikku jouluihin menemisen, entisen kollegan liikkeen avajaiset ja toiset entisen työpaikan pikku joulut väliin, koska minä en enää jaksa kuunnella valitusta. 

Tällä hetkellä harkitsen vakavasti oman auton ostamista, jotta voin ajaa yksin työmatkat. Eihän siitäkään ole mitään positiivista luvassa, mutta tarvitseeko ihmisen sietää ihan kaikkea?

perjantai 10. marraskuuta 2017

Facebook-päivitys :)

Joskus ei vaan onneaan osaa kätkeä: arvatkaa kenet vakinaistetaan 1.1.18 alkaen :)

I'm singing in the rain, I'm dancing in the rain...



tiistai 7. marraskuuta 2017

Mitä kuuluu hallinto-oikeudelle?

Blogiani pitkään seuranneet ehkä muistavat, miten tulin irtisanotuksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä, ja miten luottamusmies oli huomannut, että samaan aikaan oli perustettu useampi uusi tehtävä, joihin meillä irtisanotuilla olisi ollut pätevyys. Vain kaksi meistä lähti mukaan taistelemaan oikeudesta.

Hallinto-oikeus määritteli yhden vuoden käsittelyajaksi "riitaamme", ja huomasin jo loppu kesästä jännittäväni postien hakua, koska vuosi oli umpeutumassa. Pettymys oli joka kerta yhtä suuri, kun päätöstä ei vieläkään kuulunut. Toisaalta olin myös helpottunut. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun jokin asia vain vaivaa takaraivossa, koska sitä ei ole saatettu loppuun? Tämä tunne on vaivannut minua koko tämän ajan, ja se, että tiedostin vuoden umpeutuvan, on tuonut tämän tunteen entistä vahvemmin esille. 

Viimein tuli se päivä, eräs perjantai-ilta, kun hain päiväpostit ja joukossa oli kirje hallinto-oikeudesta. Jalkani olivat kuin spagettia, kun kävelin talollemme. Vapisevin käsin avasin kuoren ja tajusin, ettei tämä ole vieläkään ohi... En saanut vieläkään päätöstä, vaan pyynnön kirjoittaa vielä uusi vastine. Luettuani entisen työnantajani vastineen, tipahdin kirjaimellisesti lattialle ja purskahdin itkuun. Mieheni luki tekstin myös ja lohdutteli, ettei minulla ole mitään hätää: "He eivät vain keksi enää mitään muuta kuin haukkua sinua ihmisenä." 

Hallinto-oikeudelle voisin antaa moitteet siitä, että laittavat nämä postiin niin, että se ei-niin-mukava posti tulee juuri perjantaina. Viikonloppu meni oksennusta pidätellessä, niin  pahoin voin fyysisesti/ psyykkisesti. Olin suorastaan vereslihalla. Eikä asiaa helpota se, ettet voi viikonloppuna tehdä asialle mitään, et yhtään mitään. Arkena sentään saisit lakimiehen kiinni ja prosessin käyntiin. Jouduin joka tapauksessa käymään perjantai-iltana tekstin vielä uudelleen läpi ja kirjoittamaan "oman puolustuspuheen", jotta sain unta seuraavana yönä. 


Mutta mitä kirje sisälsi? Jos edellinen työnantajan vastine lyttäsi ammattitaitoni, nyt minut haukuttiin ihmisenä. Minut kuvattiin käytöshäiriöisenä. Olen kiroillut ja huutanut kollegoilleni ja asiakkailleni? Minulla ei ole stressinsietokykyä? Mistään näistä työnantajalla ei ole näyttöä, koska mitään tällaista ei ollut koskaan tapahtunutkaan. Olen ollut sivullisena tilanteessa, jossa kaksi kollegaa huusivat käytävällä asiakkaiden(kin) kuullen toisilleen ja kiroilivat. Mutta itse en tilanteessa ollut osallisena. Stressinsietokyky? Miten lähiesimieheni voi päätellä tällaista, etenkin kun olin tiimin joustavin työntekijä? Koska olin äitini kuoleman jälkeen ollut sairaslomalla? Mietin miten työnantaja on voinut kirjoittaa minulle työtodistuksen, ja vieläpä kirjallisen sellaisen, kiitettävänä, jos kerran olen ollut niin hankala luonne kuin mitä heidän vastineensa esittää? Onneksi saan sairaslomanikin printattua teksteineen liitteeksi. Minusta on olemassa myös lehtiartikkeli, jossa asiakkaani ovat kehuneet ammattitaitoani ja minua ihmisenä. Olen ollut myös pidetty kollega. Minulla ei siis ole hätää, koska tiedän heidän olevan todella pulassa, jos he alentuvat tällaiseen. Lisäksi tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että minut on irtisanottu tuotannollisin ja taloudellisin perustein.

Työnantaja teki myös toisen virheen... Työnantajallahan on työhönottovelvollisuus 9 kuukauden ajan (tämä aika on lyhentynyt nyt tämän vuoden alusta, mutta päti vielä minulla). Työnantaja palkkasi minun aiemmin hoitamiin tehtäviin ulkopuolisen "sijaistamaan", vaikka heillä oli samaan aikaan työhönottovelvollisuus minun kohdalla. 

Uuden vastineen laatimiseen sain aikaa kuukauden, ja liittoni lakimies laati sen oman kertomukseni pohjalta. Tuo aika, joka meni uuden vastineen kirjoittamiseen, oli raskas. Koko kroppa reagoi hurjalla voimalla, erityisesti pahoinvoinnilla. Taas jään odottamaan... nyt en tiedä kuinka kauan asian läpivienti vielä vie, mutta taidan ulkoistaa postinhaun jollekulle toiselle perheenjäsenelle. 

Lähtisinkö uudelleen tähän loanheittoon? En taatusti. Nyt ymmärrän heitä, jotka jättävät vääryydet korjaamatta ja jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ehkä aavistuksen katkerina, kuka tietää. Tämä on yksi oma helvettinsä kulkea läpi. Vaatii hyvää itsetuntemusta ja itsekunnioitusta, jotta jaksaa lukea sivutolkulla raakaa tekstiä siitä miten "paska ihminen on". Toisaalta ehkä alkureaktioni olivat rajut, mutta nyt, kun asia on taas "kierroksella", näen jo selvemmin. Yrittäkööt painaa minua maahan, perkele, minähän nousen täältä taas, entistä vahvempana! Tsemppiä kaikille, jotka kenties ovat samassa tilanteessa. 




sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Syyssiivouksen lopputulema

Syksyn salkun siivous on saatu nyt päätökseen. Indeksirahastot vaihtuivat pääosin osakkeisiin, ja uusi säästöohjelma on startattu. Tuskastelin pienissä erissä tulevien tulojeni kanssa, mutta sain nyt nipistettyä palkkapäivästä kolmeen indeksirahastoon pienet kuukausierät, jotta "huonommista" kuukausistakin huolimatta sijoituksiin menee jotakin. Viime kuu oli hyvä kuukausi säästämisen kannalta, ja tästä kuusta odottelen vieläkin parempaa... Kaiken muun kuukauden aikana kertyneen ylimääräisen rahan ohjaan Nordnetiin osakkeiden ostoa varten.

Salkun siivouksessa tuli siis tehtyä paljon myyntejä. Indeksirahastojen, Finnairin ja Fortumin osakkeiden myynneistä sain voittoja reilut 1.400 euroa! Ei huono tällaiselle aloittelijalle, vieläpä, kun olen pienillä summilla pelannut. Hätävararahastoa tuli tuhottua pörssin jo hieman sukeltaessa ja Nordeaa tankkasin useampaan otteeeseen ehkä hieman hätäpäissäni, koska sain aikaiseksi mojovat kaupankäyntikulut. Mutta ostin, kun halvalla sai...

Hätävararahastoni on tällä hetkellä 3.000 euroa ja mietin jätänkö sen tuollaiseksi vai lisäänkö tulevat veronpalautukset (n. 2.000€) hätävaraksi. Ehkä ei tarvitse lisätä, koska osakkeita voi kuitenkin nopeasti tarvittaessa realisoida. Katsotaan. 

Tämän hetkinen allokaatio on seuraavanlainen:

Seligsonin top 25 Brands-indeksirahasto ja Nordean osakkeet kattavat salkustani yli puolet (63,3%). Amer Sports, Superrahasto Suomi ja Huhtamäki pyörivät liki 10%:n osuuksilla 2. sijalla ja viimeisimpänä, vain parin prosentin tuntumassa, ovat Superrahasto Ruotsi, Huhtamäki, Nokia ja KONE. Ostoslistaa on vielä jäljellä, mutta näiden osakkeiden hinnat ovat nyt liian korkealla, joten odottelen sopivaa ajankohtaa ja tasoittelen salkkunikin osuuksia sitten, kun hinnat tulevat sopivalle tasolle. 

Näillä mennään nyt jokunen tovi eteenpäin. Edelleenkään sen kummempaa sijoitussuunnitelmaa en omaa, vaan "I go with the flow". Tähän mennessä tämä ajatusmalli on toiminut paremmin kuin hyvin. 

Mitä Sinun sijoitussalkulle kuuluu?

torstai 2. marraskuuta 2017

Lokakuun kuukausikatsaus

Sijoitussalkun koostumus on kuukauden aikana muuttunut melkoisesti. Indeksirahastot on lopetettu ja sen sijaan ostettu osakkeita. Aika onnistuneita ostoja tuli tehtyäkin, ja oikeaan aikaan.
VARAT €
30.9.17
31.10.17
Muutos
Osakkeet
4.003,02
10.372,92
+ 6.369,90
Indeksirahastot
9.262,11
7.983,06
- 1.279,05
Hätävara-tili
6.000,00
3.000,00
- 3.000,00
Käteiskassa
1.619,00
59,53
- 1.559,47
Yhteensä
20.884,13
21.415,51
+ 531,38
VELAT €


Asuntolaina
77.770,36
77.257,70
+ 512,66

Tulot lokakuu:  2222,66€

Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä, elatusmaksusta sekä osittaisesta hoitorahasta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
591€
Kirjat 34€
Taloon liittyvät kulut
230€
Apteekki 32,28€
Puhelin (oma + lasten) 
57,34€
Laki24-palvelu 52,92€/17,75min
Ruoka- ja päivittäistavarat 
485,20€
Avoimen yliopiston maksu 87,50€
Ammattiliiton jäsenmaksu
23,86€
Metro 8,70€
Laskutili
250€




Yhteensä
1.637,40€
215,40€

Kohtalaisen maltillinen kuukausi takana... Olin unohtanut megapuhelinlaskuni täysin, kun taannoin tuli soitettua perintöasioissa Laki24-palveluun. Samoin luulin jo maksaneeni avoimen yliopiston opinnot, mutta kas, vielä tuli lasku. Kerrankin löysin opintoihini kirjat käytettyinä ja säästin tuplasti uusien kirjojen hintaan verrattuna. Kahden päivän koulutus Helsingissä tiesi ravintoloissa syömistä, mutta aika kohtuudella sielläkin mentiin, kun kokonaisuudessaan ruokamenot olivat normitasoa. Apteekkiin meni myös jokunen kymppi antibioottikuurin myötä.

Sijoitukset
Lapset
30
Superrahasto Suomi
15
Seligson Top 25 Brands
40
Käteiskassa
430
Yhteensä
515€

Vihdoinkin sain säästöön hyvän summan. Hyvä minä ;) Viikko pitäisi vielä mennä tiukkaakin tiukemmalla budjetilla, mutta eiköhän tästä selvitä...