Nordnet

torstai 30. marraskuuta 2017

Ei ne pienet tulot, vaan se, miten rahasi käytät

Olen asunut nykyisessä talossamme pian 5 vuotta. Ostin talon puolikkaan 125.000 euron hintaan ja olen saanut viidessä vuodessa lyhennettyä asuntolainaa tuosta ostohinnasta 49.000 euroa. 5 vuoden aikana tuloni ovat suorastaan romahtaneet. Hyväpalkkaisesta työstä sain bruttona 3.300€/kk (tätä ennen jopa 5.000€/kk), nyt 2.500€/kk, tosin tällä hetkellä teen vielä 4-päiväistä työviikkoa, joten bruttopalkka on vieläkin alhaisempi: 2.200€/kk. 

Aloitin 5 vuotta sitten aikalailla nollasta. Takana oli avioero ja ajanjakso, jolloin kaikki säästöt olivat menneet elämiseen yksinhuoltajana eron jälkeen. Jos nyt tarkastelen viiden vuoden ajanjaksoa, olen sentään saanut maksettua lainaa aika mukavasti + sijoittanut 20.000 euroa ja sen päälle säästänyt lapsilleni 1.500 euron edestä sijoitussalkkuja (n. 750€/ lapsi).

Samaan aikaan aviomieheni tulot ovat olleet noususuuntaiset. Hänen vuositulonsa ovat nousseet yli 65.000 euroon. Hänellä ei ollut yhteenmuuttaessamme yhtä suurta asuntolainataakkaa, kuten minulla, koska hän oli itse rakentamassa taloamme. Minä jouduin ostamaan hänen exältään 125.000 eurolla talonpuolikkaan. Lisäksi mieheni oli ehtinyt maksaa talolainaa pois jo vajaat 2 vuotta ennen kuin minä muutin tähän. Yhteenmuuttaessamme hänellä oli asuntolainaa n. 80.000 euroa. Kun minä olen maksanut asuntolainaa pian 49.000 euroa viidessä vuodessa, mieheni on maksanut omaansa n. 30.000 euroa. Minä lyhennän pienistä tuloistani huolimatta asuntolainaa pari sataa euroa enemmän kuukaudessa kuin mieheni, ja pyrin tekemään vuosittain ylimääräisiä lainan lyhennyksiä. Mieheni sijoitussalkku on yhtä suuri kuin minulla, vaikka hän tienaa tuplasti sen, mitä minä.

Minä maksan kaikki omiin lapsiini liittyvät kulut, kuten vaatteet, (aikoinaan päivähoidon maksut), harrastukset, kaikki. Mieheni maksaa naurettavan pientä elatusmaksua omista lapsistaan. Käymme kerran vuodessa yhdessä ulkomailla, sen lisäksi mieheni tekee kisamatkoja joukkueensa kanssa ympäri Eurooppaa. Minun harrastukseni maksavat 0 euroa, mieheni tuhansia euroja vuodessa. Minulla ei ole autoa, miehelläni on. Mieheni syö työpäivinä pääsääntöisesti ulkona, minä kannan töihin halvat eväät.

Lamborghinia meidän autotallissa ei vielä ole ollut, mutta monta muuta urheiluautoa kyllä...
5 vuotta sitten minä olin se, jonka rahat menivät luoja ties mihin. Mieheni oli puolestaan äärimmäisen pihi. On oikeastaan minun syytäni, että mies on alkanut tuhlata rahojaan elämiseen, ja toisaalta miksi ei? Elämästä pitää nauttiakin. Tällä hetkellä meillä käydään mielenkiintoista keskustelua siitä, miten mies himoitsee upouutta autoa, vaikka itse aina sanookin, että auto on maailman huonoin sijoituskohde. Kun ajat auton ulos kaupasta, hinta on jo pudonnut useita tonneja. Kaikkein surkeimmaksi tämän idean tekee se, että mies suunnittelee myyvänsä kaikki osakkeensa ja ostavansa näillä rahoilla auton. Yritän parhaani mukaan estellä, mutta eipä sitä voi toisen päätöksiin hirveästi vaikuttaa. Mitä se upouusi auto sitä paitsi tuo itselle? Hetken mielihyvän? Yksi koomisimmista perusteluista tähän autohankintaan on se, että auto muistaa ajajan säädöt. Hei haloo, miten vaikeaa on säätää penkki itse uudelleen, kun minä olen lopettanut ajamisen? 

Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla dissaus miestäni kohtaan, vaan kertomus siitä, miten kaksi, hyvin erituloista ihmistä voi hoitaa talouttaan aika eri tavalla. Vaikka mieheni harrastus nielee paljon rahaa, voisi hän aivan hyvin saada enemmänkin säästöön. Välillä mietinkin mihin ne eurot oikeastaan katoavat? Työpaikkasyöminen on aivan törkeän hintaista, ja siihen menee kuukausitasolla satasia, mutta ei sentään kaikkea? 

Helsingin Sanomat teki jo jokin tovi sitten haastatteluja siitä, miten puolisoiden tuloerot vaikuttavat parisuhteeseen. Mitään uutta ja mullistavaa tässä ei tullut esiin, vaan esiteltiin erilaisia tapoja käyttää rahaa parisuhteessa. Itsekin yritin Twitterissä vääntää gallupia asiasta, mutta vastanneiden määrä oli pieni eikä mitään yleistyksiä voi sen pohjalta vääntää. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että talous tulee hoidettua eikä rahasta tarvitse riidellä. Itse huomaan, että joudun karsimaan menoja enkä pääse mukaan kaikkialle mieheni mukana, koska itselläni ei rahat kaikkeen riitä. Toinen varmasti maksaisi, mutta minulle se olisi lähinnä nöyryyttävää. Ehkä tilanne olisi erilainen, jos lapset olisivat yhteisiämme, mutta nyt koen, että minun tehtävä on hoitaa "oma tonttini". Mutta näin taaksepäin katsottuna, mielenkiintoista huomata, miten roolit ovat muuttuneet pihistä kuluttajaksi ja superkuluttajasta pihiksi ;)

Onko Sinun parisuhteessa toisen rahankäyttö päinvastaista kuin omasi?


9 kommenttia:

  1. Vaikuttaa että teillä on yksityistalous kun ette jaa mitään kuluja =) Meillä menee aika erilailla: Yhteinen laina meillä jo on ja maksamme yhdessä autoakin. Olemme myös jutelleet että jos toinen tienaisi joskus eri summaa töissä kun toinen niin sitten toinen maksaisi enemmän yhteisistä kuluista. Tämä on toisaalta aika loogista, koska jos olisi sellainen tilanne yksinasuvalla että yhtäkkiä tulot tippuisi esim puoleen, niin alkaisi etsimään halvempaa kämppää. Nyt kun kuitenkin asuu samassa asunnossa ja halutaan pitää samaa elintasoa yllä niin silloin toisen pitää maksaa enenmmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse taas mietin, että jos molemmat tienaavat sen verran, että tulevat hyvin toimeen (ei siis vanhempainvapaalla tms.), niin silloin maksetaan omat menot ja puolet yhteisistä ja loppurahoilla molemmat saavat tehdä mitä haluavat. Toiselle jää käteen enemmän kuin toiselle, mutta sehän on vain oma valinta mitä opiskelee/mihin hakeutuu töihin.

      Tottakai toiselle "saa" ostaa jotain jos haluaa, mutta pääasiassa kumpikin käyttää rahaa sen verran kuin sitä tienaa. Tottakai yhteisistä hankittavista asioista puhutaan, eikä esimerkiksi asuntoa hankita sen mukaan mitä sillä rikkaammalla on varaa maksaa.

      Poista
    2. Kyllä se on aika monella ihan oma valinta mitä alaa lähtee opiskelemaan.
      Kaverini oli koko peruskoulun noin 6:n oppilas, lukiossa hän päätti haluta lääkäriksi ja tällä hetkellä tekee väitöskirjaa ja on siis lääkäri. Ikinä en olisi hänestä uskonut, mutta niin vain onnistui kun sitä tahtoi.

      Itselläni oma valinta oli amk-tason koulutus. Ihan ok palkka, mutta ala matalapalkkainen. Kouluttaudun juuri pikkuhiljaa lisää, jotta pääsisin parempiin töihin joskus.

      Oma valinta.

      Poista
  2. En tiedä miten yleistä lienee tuo sun-mun rahat, mutta kommenttien perusteella aika yleistä. Meillä on yksilapsinen (yhteinen) perhe, molemmat töissä. Työurat ovat olleet sekalaisia, välillä toinen työssä ja toinen koulussa, tosin itse olen ollut töissä vuodesta 2004 ja viimeiset kuusi vuotta sivutoiminen yrittäjä siinä rinnalla. Vaimo valmistui viimeiseen ammattiinsa kaksi vuotta sitten ja on nykyään yrittäjä. Vuodesta 2002 lähtien meillä on ollut yhteiset rahat, vaikka toinen on ollut tulojen puolesta pienemmällä. Asiasta ei ole koskaan oikein edes sovittu sen enempää, näin se vain on ollut ja mennyt. Mitään meheviä riitojakaan ei ole saatu aikaiseksi, vaikka vaimolla onkin kallis harrastus (ratsastus, kaksi omaa hevosta).

    Nykyään minusta tuntuisi hyvin häiritsevältä, jos pitäisi sopia kuka maksaa minkäkin laskun ja paljonko kauppalaskusta. Yhdessä tässä kuitenkin ollaan ja eletään. Eli siis kaikki yhteiseen pottiin ja siitä sitten tarpeen mukaan kullekin. Molemmilla on käyttöoikeudet toisen tileihin ja ne näkyvät verkkopankissa, siellä vain siirtoja tarpeen mukaan. Itsellä on pieni, mutta kasvava osake- ja rahastosalkku, mutta yhteiseen hyvään sekin aikanaan menee, ei se yksin minun ole. Vaimoa vain ei kiinnosta moinen. Aikaisemmin minä olin se selkeästi suurempituloinen viimeiset reilu kymmenen vuotta, mutta nyt taitaa heilahtaa vaaka toiseen suuntaan vaimon yritystoiminnan takia. Tässä vaiheessa ei haittaa yhtään, että ei ole jaettu rahoja sun-mun rahoihin.

    Tietenkin se, että on yhteiset rahat, vaatii samanhenkistä suhtautumista rahaan ja sen käyttöön, tässä ei voi vetää yhtään "kotiinpäin", se näkyy heti ja avoimesti. Mutta eipä minun rahankäytössä ole mitään salattavaakaan, pienet ostokset omin luvin ja isommat keskustellaan ja katsotaan tilit. Yhteiset nettotulot 6500-7000€/kk.

    Tuo jäi vähän ihmetyttämään, että olisi jotenkin nöyryyttävää ottaa toiselta rahaa. Ei minusta, minun mielestä raha on vain rahaa ja sitä käytetään sieltä tililtä, missä sitä on. Tai siis olen aina pitänyt jotenkin kauhean vaikeana rakennelmaa, jossa asutaan yhdessä ja pidetään omat rahat. Jääkö lapsen kallis harrastus toteutumatta, jos toisella vanhemmalla ei ole varaa maksaa puolia? Tai perheen lomamatka tekemättä, jos toisella ei ole rahaa? Vai lainaatteko keskenänne rahaa?

    Aika pitkä vuodatus tajunnan virtaa, sairaslomalla on aikaa kirjoitella, kun ei oikein hevosiakaan voi mennä hoitamaan. (Kävin salaa antamassa tupsut heinää ja rapsuttelemassa, älkää kertoko kenellekään, mun pitäisi maata ja sairastaa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä omat rahat molemmat tienataan yhtä paljon 4-5t kuussa eli lähemmäs 10t yhteensä saadaan kuussa. Ite säästän 2t joka kuukausi. (nyt säästössä 36t, ja myös sijoitus asunnon omistan) Mulla oma lapsi. Miehellä ei lapsia. Haluaisin matkalle ja kierrellä suomea ym mut ei. mies tuhlAa kaikki rahansa joka sentin minkä saa ja minä joudun Melkee joka kuukausi lainaamaan sille. Ja ei todellakaan ole sillä säästöjä. Eli ei päästä matkoille ym kun mies käyttää kaikki. En nää kyllä että olisi reilua että minä maksan sille matkat kun itse tuhlaa kaikki itseensä. Ei mitään mulle tai lapselle. Miksi minä antaisin sille mitään. Ja mies tosiaan asuu melkein ilmaiseksi minun omistamassa omakotitalossa. :( oon 23v ja mun lapsi on 3v ja mies Melkee 30v. Kyllä mä tälläsessa tilanteessa ihan pidän rahat omanani

      Poista
    2. No tällaisessa tapauksessa ymmärrän sen oikein hyvin. Ninkuin kirjoitin yllä, yhteiset rahat vaatii yhteistä näkemystä rahankäyttöön. Ja kun on yhteiset rahat, niin en minä ainakaan kehtaa käyttää "yhteisiä" rahoja pelkästään itseeni, en tietenkään. Kaiken kaikkiaan on kyllä erikoinen tilanne teillä..

      Poista
    3. Niin.. joo on kyllä kieltämättä.. :( ja ostan kyllä itelle ja lapselle kaiken mitä tarvitsee ja ehkä vähän enemmänkin niin mun mies haukkuu mua koko ajan pihiksi. Ei kyllä tunnu yhtään mukavalta. Se varmaan haluaa että antaisin kaikki ”ylimääräiset” rahat sille..... ei yhtään tykkää että säästän ja ostelen myös asuntoja. En ymmärrä.

      Poista