Nordnet

tiistai 7. marraskuuta 2017

Mitä kuuluu hallinto-oikeudelle?

Blogiani pitkään seuranneet ehkä muistavat, miten tulin irtisanotuksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä, ja miten luottamusmies oli huomannut, että samaan aikaan oli perustettu useampi uusi tehtävä, joihin meillä irtisanotuilla olisi ollut pätevyys. Vain kaksi meistä lähti mukaan taistelemaan oikeudesta.

Hallinto-oikeus määritteli yhden vuoden käsittelyajaksi "riitaamme", ja huomasin jo loppu kesästä jännittäväni postien hakua, koska vuosi oli umpeutumassa. Pettymys oli joka kerta yhtä suuri, kun päätöstä ei vieläkään kuulunut. Toisaalta olin myös helpottunut. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun jokin asia vain vaivaa takaraivossa, koska sitä ei ole saatettu loppuun? Tämä tunne on vaivannut minua koko tämän ajan, ja se, että tiedostin vuoden umpeutuvan, on tuonut tämän tunteen entistä vahvemmin esille. 

Viimein tuli se päivä, eräs perjantai-ilta, kun hain päiväpostit ja joukossa oli kirje hallinto-oikeudesta. Jalkani olivat kuin spagettia, kun kävelin talollemme. Vapisevin käsin avasin kuoren ja tajusin, ettei tämä ole vieläkään ohi... En saanut vieläkään päätöstä, vaan pyynnön kirjoittaa vielä uusi vastine. Luettuani entisen työnantajani vastineen, tipahdin kirjaimellisesti lattialle ja purskahdin itkuun. Mieheni luki tekstin myös ja lohdutteli, ettei minulla ole mitään hätää: "He eivät vain keksi enää mitään muuta kuin haukkua sinua ihmisenä." 

Hallinto-oikeudelle voisin antaa moitteet siitä, että laittavat nämä postiin niin, että se ei-niin-mukava posti tulee juuri perjantaina. Viikonloppu meni oksennusta pidätellessä, niin  pahoin voin fyysisesti/ psyykkisesti. Olin suorastaan vereslihalla. Eikä asiaa helpota se, ettet voi viikonloppuna tehdä asialle mitään, et yhtään mitään. Arkena sentään saisit lakimiehen kiinni ja prosessin käyntiin. Jouduin joka tapauksessa käymään perjantai-iltana tekstin vielä uudelleen läpi ja kirjoittamaan "oman puolustuspuheen", jotta sain unta seuraavana yönä. 


Mutta mitä kirje sisälsi? Jos edellinen työnantajan vastine lyttäsi ammattitaitoni, nyt minut haukuttiin ihmisenä. Minut kuvattiin käytöshäiriöisenä. Olen kiroillut ja huutanut kollegoilleni ja asiakkailleni? Minulla ei ole stressinsietokykyä? Mistään näistä työnantajalla ei ole näyttöä, koska mitään tällaista ei ollut koskaan tapahtunutkaan. Olen ollut sivullisena tilanteessa, jossa kaksi kollegaa huusivat käytävällä asiakkaiden(kin) kuullen toisilleen ja kiroilivat. Mutta itse en tilanteessa ollut osallisena. Stressinsietokyky? Miten lähiesimieheni voi päätellä tällaista, etenkin kun olin tiimin joustavin työntekijä? Koska olin äitini kuoleman jälkeen ollut sairaslomalla? Mietin miten työnantaja on voinut kirjoittaa minulle työtodistuksen, ja vieläpä kirjallisen sellaisen, kiitettävänä, jos kerran olen ollut niin hankala luonne kuin mitä heidän vastineensa esittää? Onneksi saan sairaslomanikin printattua teksteineen liitteeksi. Minusta on olemassa myös lehtiartikkeli, jossa asiakkaani ovat kehuneet ammattitaitoani ja minua ihmisenä. Olen ollut myös pidetty kollega. Minulla ei siis ole hätää, koska tiedän heidän olevan todella pulassa, jos he alentuvat tällaiseen. Lisäksi tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että minut on irtisanottu tuotannollisin ja taloudellisin perustein.

Työnantaja teki myös toisen virheen... Työnantajallahan on työhönottovelvollisuus 9 kuukauden ajan (tämä aika on lyhentynyt nyt tämän vuoden alusta, mutta päti vielä minulla). Työnantaja palkkasi minun aiemmin hoitamiin tehtäviin ulkopuolisen "sijaistamaan", vaikka heillä oli samaan aikaan työhönottovelvollisuus minun kohdalla. 

Uuden vastineen laatimiseen sain aikaa kuukauden, ja liittoni lakimies laati sen oman kertomukseni pohjalta. Tuo aika, joka meni uuden vastineen kirjoittamiseen, oli raskas. Koko kroppa reagoi hurjalla voimalla, erityisesti pahoinvoinnilla. Taas jään odottamaan... nyt en tiedä kuinka kauan asian läpivienti vielä vie, mutta taidan ulkoistaa postinhaun jollekulle toiselle perheenjäsenelle. 

Lähtisinkö uudelleen tähän loanheittoon? En taatusti. Nyt ymmärrän heitä, jotka jättävät vääryydet korjaamatta ja jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ehkä aavistuksen katkerina, kuka tietää. Tämä on yksi oma helvettinsä kulkea läpi. Vaatii hyvää itsetuntemusta ja itsekunnioitusta, jotta jaksaa lukea sivutolkulla raakaa tekstiä siitä miten "paska ihminen on". Toisaalta ehkä alkureaktioni olivat rajut, mutta nyt, kun asia on taas "kierroksella", näen jo selvemmin. Yrittäkööt painaa minua maahan, perkele, minähän nousen täältä taas, entistä vahvempana! Tsemppiä kaikille, jotka kenties ovat samassa tilanteessa. 




10 kommenttia:

  1. Kannattaa jaksaa sillä palkinto voi olla ihan hyvä summa rahaa ja tunne että oli oikeassa :=)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä! Ansaitset jokaisen euron, jonka saat kyseiseltä firmalta puristettua. Eräällä ystävälläni oli samanlainen tilanne ja hän jaksoi myös katsoa casen loppuun asti - oikeassa kun myös oli. Ei helppoa, mutta lopulta sen arvoista.

    VastaaPoista
  3. Juuri tämä mua ärsyttää ettei viedä asioita eteenpäin vääryyttä kohdatessa vaan niellään kaikki "kunhan on työ" ajatuksella. Pelko estää ihmisiä toimimasta. Pystyn ymmärtämään tilanteen esim oppisopimukseni kaltaisissa tilanteissa ettei kannata tehdä loppu opiskeluajasta hankalaa. Kuitenkin vakkari duunissa olevien ei pitäisi niellä, koska nieltävää riittää aina vain lisää. Taloudellinen puskuri auttaa varmasti voittamaan pelkoja sillä hetkellinen työttömyys ei olisi niin paha ongelma kun kädestä suuhun eläjällä.

    Ja jos potkut on saanut laittomasti niin sinulla ei ole enää mitään menetettävää sen firman suhteen niin ilman muuta se pitää viedä eteenpäin loppuun saakka. Haukut on aina ikäviä, mutta viimeinen nauraa aina parhaiten. Tsemppiä taisteluun!

    VastaaPoista
  4. Oli vähän hankalaa hahmottaa, miten nuo langanpäät edes liittyvät toisiinsa. Jos irtisanomisen syy on tuotannollinen ja taloudellinen syy, ei se edes liity henkilöarviointiin. Eikä oikeastaan edes saisi olla, ei taloudellinen muutos ole syy siivota pois tiettyjä työntekijöitä. Koska siinähän on juuri kyse siitä, että työ "häviää alta."

    Toinen on sitten tuo henkilöarviointi viiveellä. Maallikkologiikka sanoo, että ei hyvän työtodistukset kirjoittamisen jälkeen voi vuoden kuluttua muuttaa mieltään. Eli paniikki on päällä.

    Eipä tässä voi muuta sanoa, kuin että ota rennosti. Jos oikein kitkerä olisi, voisi pohtia, että onko virheellisen tiedon lähettäminen työoikeudelle jo jonkinmoinen rike. Eli siis väärän tiedon antaminen hyötymistarkoituksessa.

    Kuulostaa siltä, että olet vahvoilla. Anna verta virrata Vantaanjoessa, ja katsele mitä tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HerkuillePerso piensijoittaja on kyllä niin oikeassa. Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja perustellusta syystä. Joita ovat a) työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet sekä b) tuotannolliset ja taloudelliset irtisanomisperusteet. Jos sinut on irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä, niin eihän niiden perusteet vaikuta jos ne nurisee ´henkilöön liittyviin asioihin`. Mutta tuo valittaminen on ihan hirveää, oikein, mutta hirveää! Hatunnosto!

      Poista
  5. "Herroja (ja rouvia)" vastaan taisteleminen on uuvuttavaa ja tuntuu paineena niin kauan kuin prosessi on kesken. Mutta pahinta olisi luovuttaa, koska silloin se painaa mielessä lopun elämää. Näitä jouduin pohtimaan, kun taistelimme isoa rakennusfirmaa vastaan 2 vuotta saadaksemme heidät korjaamaan virheensä. Olin jo väsynyt sen aiheuttamaan stressiin, mutta tiesin, että homma jää pahasti kalvamaan mieltä, jos annamme olla. Niin asiatonta oli välillä kohtelu, ettei sellaisia nauruja voinut heille suoda!

    Lopputulema oli, että taipuivat korjaamaan virheensä ja kustansivat meille majoituksen pariksi viikoksi jopa ilmaisella aamupalalla. Nyt on kevyt mieli!

    VastaaPoista
  6. Paha tulee saamaan palkkansa. Olen pahoillani kokemastasi stressistä. Miten joku - ilmeisesti julkisen puolen - työnantaja voi toimia noin?

    Tsempit!!

    VastaaPoista
  7. Itse työoikeuden kanssa työskentelevänä, voin kertoa, että siinä vaiheessa kun vastapuoli alkaa haukkamaan personaa, ollaan jo hävitty. Jännä sinällään, että vastapuolen asianajaja on edes suostunut tuollaiseen. Jos on irtisanottu tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä, ei henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ole merkitystä prosessin kannalta. Aika jännä sinällään, että edes lähtevät tuollaiseen, koska saattaa avata ikävän työsyrjintäväitteen ja/tai yhdenvertaisuuslain vastaisen syrjinnän väitteen paikan. Kannattaa muuten tsekata lakimiehesi kanssa em. asiat, koska ainakin yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä maksetaan erillään perusteettoman irtisanomisen korvauksesta. (riippuu toki, mitä ovat sinusta kirjoittaneet)

    Eli jos todellinen syy irtisanomiselle on ollut muu kuin tuot. tal. syy, esim. etninen tausta, ammatillinen toiminta, poliittinen näkemys, sukupuoli jne. Kyse olisi silloin työsyrjinnästä tai yhdenvertaisuuslain mukaisesta syrjinnästä. Toinen on rikos ja toisesta saa hakea erikseen hyvitystä yleisestä tuomioistuimesta ja sitä maksetaan n. 5000-10000 euroa korkeimman oikeuden ennakkotapauksen mukaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Ja kiitokset kaikille tsemppiviesteistä muutenkin!

      Poista