sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Menneen ja uuden vuoden tavoitteita

Vanha vuosi vetelee viimeisiään. On aika katsoa miten vuoden 2018 lupaukset sitten menivätkään, ja tehdä uusia tavoitteita vuodelle 2019.

Uusi työ. Vuodelle 2018 olin asettanut tavoitteeksi uuden työpaikan metsästämisen. Uusi työpaikka tosiaan löytyikin lopputalvesta, ja siellä työt näyttäisivät jatkuvan vielä vuoden 2019 loppuun, mikäli sijaistettavani päättää jatkaa hoitovapaataan. Ilmeisesti pikkulinnut olivat esimiehelle kuiskineet jotakin, sillä olen päässyt vaativampiin tehtäviin, mikä on tehnyt työstä (toistaiseksi) aavistuksen mielekkäämpää. Palkka on hyvä, työaika on hyvä, mutta työn sisältö on välillä niin tappavan tylsää, ettei omia aivoja tarvitse juurikaan käyttää. Mutta yritän ajatella positiivisesti, tai ainakin euroja. Uutta, parempaakaan työtä kun ei juuri nyt ole tarjolla. Kevään korvalla aion kuitenkin katsastella työtarjontaa ja laittaa verkkoja vesille mielenkiintoisen työpaikan osuessa kohdalle. Toisaalta on todettava, että kun työ ei vie haastamattomuutensa takia kaikkea "pääomaa" kallon sisältä, olen ollut kotona suorastaan aikaan saava. Asioita jaksaa puuhastella enemmän, kun kaikki energia ei olekaan hukutettu työhön. 

Plan B. Plan B:nä oli laittaa hakupapereita yliopistoon ja opiskella mahdollisesti jopa uusi ammatti paremman työn toivossa. Hainkin kahteen yliopistoon, mutta toisessa en päässyt edes pääsykokeisiin, koska oma pääaineeni yliopistossa oli ”väärä” enkä saanut muihin nähden mitään lisäpisteitä tästä. Toisiin pääsykokeisiin en sitten koskaan edes mennyt. Mutta sain tehtyä tämän vuoden aikana kaksikin opintokokonaisuutta valmiiksi, toisesta tosin odotan vielä virallista todistusta saapuvaksi. Rehellisesti sanottuna juuri nyt ei tee mieli edes opiskella. Tämänkin asian suhteen pidän silmät ja korvat auki: jos jotakin mielenkiintoista osuu kohdalle, tartun siihen. Muuten taidan keskittää energiani ihan muuhun.

Sijoittaminen. Tavoitteena oli päästä tänä vuonna lähelle 30.000 euron sijoitussalkkua. Tämä tavoite romuttui joutuessani hankkimaan auton uuteen työpaikkaan. Tänäkin vuonna, kuten viime vuonna, sijoittaminen on ollut ihan toissijainen asia. Enemmän olen keskittynyt asuntolainan tuhoamiseen, tosin tänä vuonna en sitäkään lyhennä, vaan kasasin summan varainsiirtoveroa varten. Eli ostan virallisesti talon puolikkaamme nimiini ja neuvottelen itselleni asuntolainan, joka vastaa minun tarpeitani. Näistä epäselvistä kuvioista voit lukea lisää täältä. Tälle vuodelle asetan kuitenkin tavoitteeksi 10.000 euron säästämisen. Katsotaan sitten mihin kaikkeen tuo summa laitetaan. Säästäminen on kuitenkin syksyn mittaan lähtenyt hyvin sujumaan eikä tuota sen suurempia haasteita.

Stressittömämpää elämää. Mielestäni elän jo tällaista verrattuna vaikkapa parin vuoden takaiseen. Tuskin koskaan kukaan saavuttaa täysin stressitöntä elämää, mutta moni asia perhe-elämässä on muuttunut parempaan suuntaan. Ruuhkavuosien kanssa painiminen on oma taiteenlajinsa, mutta siitäkin selviää, ehkä jopa hengissä…

Uusi matkakohde. Vuonna 2018 uusi matkakohde oli Riika. Riian lisäksi kävin kahdesti Tallinnassa ja syksyllä esikoisen kanssa Lontoossa. Seuraava matka on jo varattuna Atlantin toiselle puolelle ja lasten kanssa olisi tarkoitus käydä myös reissussa. Nämä matkat syövät rahaa, mutta ovat itselleni jonkinpuoleinen henkireikä, josta kieltäydyn luopumasta. Skotlanti olisi itselleni mieluinen tutkimuskohde, mutta en tiedä innostuvatko lapset nummeilla vaeltamisesta ja vanhojen rakennuksien ihastelusta ;)

Sivutyön metsästys. Alun perin minun piti tarjota osaamistani kansalaisopistoon, mutta saatuani uuden työpaikan, totesin, etten tarvitse lisätyötä talouden parantamiseksi. Palkkani on paljon parempi kuin edellisessä työssä enkä halua viettää kaikkea vapaa-aikaani työtä tehden. Tämän voi siis uuden vuoden osalta suosiolla skipata.

Kuluttaminen ja ekologisuus. Uutena asiana voisin lisätä tavoitteisiini kuluttamisen vähentämisen. Kulutan tolkuttoman paljon rahaa vaatteisiin. Itseasiassa lopetin 600 euron haasteen seuraamisen, kun 2.000 euroa vaatteisiin oli jo mennyt. Tehdessäni joulusiivousta, siivosin myös omat ja lasten vaatekaapit vain ja ainoastaan todetakseni, että vaatetta on. Meillä vaatteet käytetään kyllä loppuun tai myydään/ lahjoitetaan eteenpäin. Ongelmaksi on alkanut tosin nousta se, että enää ei äidin ostamat vaatteet välttämättä kelpaa esikoiselle, ja itseäni harmittaa, kun jokin vaate jää sitten käyttämättä. Kaupunkilaislapsilla alkaa myös olla tarve saada tietynlaisia merkkivaatteita, koska ”kaikilla muillakin on”. Nämä tekevät aika ison loven vaatebudjettiin. Itse olen kunnostautunut neulomaan osan vaatteistani, ja tätä olisi tarkoitus jatkaa uutena vuotenakin.

Mitä tulee ekologisuuteen, olen pitkään haaveillut omasta kasvihuoneesta ja viljelypalstasta, ja viime kesänä sainkin oman kasvimaan. Oman ruuan kasvattaminen on paitsi terapeuttista, myös hauskaa. Haaveilen jonkin asteisesta omavaraisuudesta, mutta tuo haave siintää vielä tosi kaukana. Tarkoitus olisi myös uutena vuotena kiinnittää huomiota ekologisiin pesu- ja puhdistusaineisiin, siirtyä suosimaan muoviin pakattujen tuotteiden sijasta kartonkisia tuotteita, esimerkkinä vaikkapa Bohon meikit* tai Kaslinkin Aito-tuotteet (jugurttien sijasta) ja tutustua ekologisempiin ja eettisesti valmistettuihin vaatteisiin. Eiköhän näissä riitä uudelle vuodelle pureskeltavaa?

Hyvää Uutta Vuotta kaikille ja olkoon vuosi 2019 edellistä parempi!



*merkityt ovat affiliciate-linkkejä, joiden klikkaamisesta kirjoittalle voidaan maksaa

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Vuoden turhimman juhlan aika koittaa taas - oletko valmis?

Olen tosissani yrittänyt kaivaa tänä vuonna sitä kuuluisaa "joulunhenkeä". Työmatkat olen huudattanut Spotifyn joulubiisi-listaa, mutta aivan sama tuleeko toosasta "menevä" joulubiisi vai jokin muu "menevä" biisi.  Joulun taika on edelleen kadoksissa. 

Viikonloput ovat menneet pipareita, joulutorttuja ja joulukarkkeja leipoessa. Näitä olen puuhastellut lasteni takia, ja onhan näiden tekeminen kivaa, yhteistä puuhaa. Itselleni on aivan sama onko meillä edellä mainituista mitään, sillä en niitä järin jaksa syödäkään. 35 vuoden aikana näitä on tullut jokunen syötyä enkä saa enää "kicksejä" joulupipareista tmv., mutta lasteni takia yritän. 


Tänä vuonna kirjoitin joulukortitkin, 13 kpl. Omassa suvussani ei enää montaa jäsentä ole, joten nämäkin kortit menivät mieheni suvun postilaatikoihin. Kortteja kirjoittaessani kysyinkin itseltäni, miksi minä näitä kirjoitan? Viime vuonna jätin kortit kirjoittamatta ja lahjoitin rahat "Hyvä joulumieli"-keräykseen. Tänä vuonna lahjoitin rahaa paitsi samaan keräykseen, myös joulukorttien valmistajalle: Unicefille. Vaikka taisipa suurimman siivun siitä napata Paletti, joka välittää kortit kauppoihin. 

Ostin kotiini joulukukkiakin. Kukista nyt tykkään muutenkin, joten olipa juhla tai vuodenaika mikä hyvänsä, olisin todennäköisesti kukkia kotiin hankkinut. 

Joululahjojen ostaminen on ollut täysin vastuullani. Yleensä olen kesän alennusmyynneistä ostanut pehmeitä paketteja joulua ajatellen, mutta koska olen joutunut huomaamaan, että esikoiseni vaatemaku on kovin muuttunut, en uskalla ostaa hänelle enää mitään itsekseni. Moni ostamani vaate on jäänyt käyttämättä, ja se harmittaa. Niinpä vasta joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntasin joululahjaostoksille, lasten kirjoittamat joululahjalistat käsissäni. Samaan aikaan, kun minä ostin omille ja mieheni lapsille joululahjoja, mieheni pohti lyhentääkö omaa asuntolainaa 10.000 eurolla. Aavistuksen kiukutti. Hän ei ole ostanut kuin kaksi joululahjaa. Itselleen ja minulle Black Fridaystä ale-talvikengät. Ilmoitinkin, etten aio maksaa joulukuun ruokaostoksia, koska olen huolehtinut kaikkien lasten lahjoista sekä joulukorteista. Rahaa jouluun on mennyt yli 700 euroa.

Niinpä mieheni sitten urhoollisesti lähti ruokakauppaan ostoslistani käsissään. Kotiin saavuttuaan sain todeta, että ei mennyt ihan putkeen... Osa tarvikkeista puuttui, ja sekös joulusiivousta vääntävää vaimoa kismitti. Kun riittävän kauan savu oli noussut korvistani, ryhdyin pohtimaan koko joulun tarkoitusta. Mitä sitten, jos jää ruokapöytä vajaaksi? Omalla tililläni on tasan 65 euroa, jolla pitäisi vielä tankata auto ennen palkkapäivää, joka on 31.12. Miksi ihmeessä me edes vietämme joulua? 


Koko aikuisikäni olen vihannut joulua. Kaikki lapsuuteni joulut olivat viinanhuuruisia. Jo päivällispöydälläni inhosin, kun vanhempani kaatoivat omiin laseihinsa ensin konjakit, sitten viinit. Ja kohta oltiin humalassa, joka lapsen näkökulmasta oli pelottavaa. Lahjoja jakaessa äidin posket punoittivat, silmät seisoivat ja itse joutui jännittämään oliko äidille ostettu lahja mieluinen... Äitini kuolemasta on kulunut jo yli 3 vuotta, mutta vielä viimeisenä joulunaan hän raivosi minulle, kun en ollut hänelle, aikuiselle naiselle, joululahjaa ostanut. Minun jouluihin ei alkoholi mahdu. Tai jos otan lasillisen viiniä, otan sen lasten mentyä nukkumaan. Lapseni eivät ole koskaan nähneet minua humalassa. Eivätkä näe. 

Mutta miten viettää nämä pakolliset joulupäivät niin, että lapset saisivat pitää joulunsa ja minä voisin sluibailla kaikesta pois? Viime vuonna vietetty risteilyjoulu oli paras ikinä, ja edullinen. Vai voisiko joulun viettämisen vain lopettaa yhteistuumin? Voisiko sen muotoa muuttaa? Mitä joululle pitäisi tehdä? Onneksi ei enää tarvitse joulua viettää autossa sukuloiden paikasta toiseen, mutta itselläni on hyvin vahva fiilis siitä, että tämä oli minulle viimeinen joulu. Ensi vuonna toivon olevani ihan missä tahansa muualla kuin tässä... 

Kaikesta huolimatta, oikein rentouttavia joulupäiviä kaikille lukijoilleni! 

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Loppuvuoden erohakemukset

Olen jo pitkään mutustellut ajatusta erota ammattiliitostani, jonne maksan joka kuukausi 43,94 euroa. Mielestäni summa on suuri, ja siitä saatu hyöty varsin mitäänsanomaton. Saan silloin tällöin liiton lehden, jossa ei ole koskaan minun työhön liittyvää juttua, ja joka lentää siltä istumalta suoraan lehtikoriin. Muita etuja ovat olleet liiton lakimies, joka oli suuri pettymys hoitaessani omaa irtisanomisprosessiani, muka edullisempi vakuutus ja matkavakuutus. Kai joitain mökkejäkin olisi voinut vuokrata, jos arpaonni olisi osunut kohdalleen. Mutta vakuutukset olen saanut muualta edullisemmin ja luottokortissani on matkavakuutus, joten nämäkään edut eivät ole minua "koskettaneet". Mitä tulee lakimieheen, eräs samaan aikaan valittaneista kollegoistani vei asiaa hieman eri tavalla eteenpäin, ja voitti! Olen suunnattoman iloinen hänen puolestaan ja siitä rahatukusta, jonka hän sai. Hän sai niin mukavan, 5-numeroisen summan, että päätti aloittaa oman yrityksen! Fantastista! Ja ei, ei harmita, vaikken jatkovalittanutkaan. Se oli ja meni ja parempi näin.

Päätin siis säästää kuukausimenoissani ja siirryin YTK:n työttömyyskassaan 1.1.19 alkaen. Kertamaksulla, 110 eurolla, pääsen paitsi työttömyyskassan jäseneksi, saan myös lakipalvelut mahdollisia ongelmatilanteita varten. Ilman lakipalveluja, kassan vuosimaksu olisi 92 euroa/ vuosi. Eikä tule kuormitettua ympäristöä sillä turhanpäiväisellä lehdelläkään ;) Työttömyyskassan vaihtamisella säästän kuukaudessa 34,78€.

Kun kerran pääsin vauhtiin, erosin samantien oman alani "sisaryhdistyksestäkin". Vaikka hintalappu oli "vain" 40€/vuosi, ja jälleen sain neljä kertaa vuodessa ilmestyneen lehden, jouduin toteamaan, etten koskaan lukenut lehteä. Muutkin edut, kuten edullisemmat koulutustilaisuudet, jäivät käyttämättä. Säästöä 3,33€/kk.


Kolmantena päätin vihdoin ja viimein erota kirkosta. Minun vuosituloillani maksan 526 euroa vuodessa kirkollisveroa. Jostain syystä kirkosta eroaminen on ollut itselleni vaikeata. Ei sillä, että uskoisin Jumalaan, mutta ehkä se "pelko" kirkosta eroamiseen kumpuaa kotikasvatuksestani. Jouduin järkeilemään asioita tovin, ennen kuin uskaltasin painaa ero-nappia: 
  • Olen toista kertaa naimisissa, ja molemmilla kerroilla olen mennyt naimisiin maistraatissa. Kolmatta kertaa ei enää tule, joten kirkkohäitäkään on turha suunnitella.
  • Lapsilukuni on täynnä, ja lapset ovat saaneet kasteen. He voivat tehdä omat päätelmänsä kirkkoon kuulumisestaan aikuisina.
  • Minulla on jo riittävä lukumäärä kummilapsia (tuntuu muuten näin joulun alla todenteolla lompakossa!) eikä potentiaalisia kummilapsia tunnu enää olevan "tiedossa". 
  • Voin edelleen käydä kirkossa laulamassa kauneimmat joululaulut, jotka ovat perinne, ja tilaisuus, josta pidän. Kukaan ei tsekkaa ovella kuulunko kirkkoon vai en.
  • Sitten kun kuolen, voin edelleen saada kristillisen hautaan siunaamisen.

Eli mitä siis enää aikailen? Olen elänyt, kuten olen elänyt eikä elämälläni ole mitään tekemistä loppujen lopuksi kirkkoon kuulumisen kanssa. Toki kummilapset olisivat jääneet saamatta, mutta siinäpä se oikeastaan... Säästöä kertyy 43,83€/kk.

JOS palkkani pysyy entisellään ensi vuoden alusta (tässäkin ihan käsittämätöntä säätämistä), minulla jää kuukausittain 81,94 euroa enemmän rahaa käteen. Vuositasolla tämä tarkoittaa lähes tuhannen euron säästöä! Kunhan palkkakuviot ensi vuoden osalta selkeytyvät, saahan nähdä mitä kivaa "lisäsummalla" voikaan tehdä. Siis minne sen voi sijoittaa ;)

Onko Sinulla vastaavanlaisia "säästösuunnitelmia" luvassa ensi vuodelle?

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Tuhannen euron puhelin


Meillä on ollut töissä pitkään sellainen vitsi, että rikkaat syövät henkilöstön ruokalassa ja köyhillä on omat eväät mukana. Vitsiä on väännetty myös Lidlin vaateostoksista. Olen joskus kuullut olevani kaunis, kun olen kulkenut Lidlin rytkyt päälläni. Päätin jopa viime kesänä testatakin tätä: joka kerta, kun puin Lidlin mekon tai housut, kuulin olevani kaunis, mutta en muina päivinä. Ja tuo kommentti oli täysin vilpitön eikä sen kommentoijalla ollut tiedossa, että ne housut tai mekko olivat maksaneet 7,99€, Lidlissä. Nykyisin ostan kaikki farkkuni Lidlistä, koska ne istuvat takalistolleni, ovat edullisia ja ennen kaikkea laadukkaita. Mieheni on nauranut viime vuosina usein, että ei olisi millään 6 vuotta sitten uskonut, että minä, entinen merkkivaatehirviö, käyttäisin Lidlin vaatteita. Niin tai näin. Köyhä tai rikas, väliäkö sillä mistä ne vaatteensa ostaa, paitsi ekologisuuden tai ihmisoikeuksien näkökulmasta, mutta ei mennä siihen tällä kertaa…

Joulurumba on ollut meneillään jo lokakuusta saakka. Itse haksahdin marras-joulukuun vaihteessa lahjaostoksille ja olin kerrankin tyytyväinen, kun neljän lapsen joululahjalistat olivat inhimilliset. Kun siinä sitten Prismassa pyörähtelin kärryjeni kanssa ja törmäsin sisareni mieheen ja tämän ystävään, jonka itsekin tunnen lapsuudesta, tunsin itseni todella B-luokan ihmiseksi. Kerroin arvon herroille olevani joululahjaostoksilla. ”Mäkin olen jos ostellut. Ostin tonnin puhelimen pojalle”, totesi sisareni mies. Poika on siis minun kummipoikani. Ok, eihän siinä mitään… ”Mä ostin meidän Sannille 1200 euroo maksaneen puhelimen”, toteaa ystävä vieressä ja jatkaa: ”mutta joutu se vähän itsekin siitä maksamaan.” Ai kakskymppiä? ”Heh, no vähän enemmän. 3-kymppiä.” Heh heh… ”Nii, eihän kukaa enää sellasii satasen puhelimia käytä.” Ai ei? Minun lapset käyttää, mutta enhän minä sitä voinut tässä kohtaa sanoa. Sen sijaan juttu jatkuu: ”Joo, kummipoikas halus kuulokkeetkin. Ne makso 300 euroa.” Nielaisen. ”Meilläkin poika halusi uudet kuulokkeet, ne oli 700€, mut sain sen puhuttua ympäri 170 euron kuulokkeisiin.” Tuijotan ostoksiani… Siskoni mies huomaa kärryissä olevan NHL-19- pleikkapelin, joka on kallein joululahjaostokseni, ja toteaa, että pitääpä pojalle muuten ostaa vielä pari peliä.


Jotenkin jumahdin ajatuksiini, että minä ja mieheni tienaamme enemmän kuin sisareni ja tämän mies. Okei, heillä on yksi lapsi. Mutta tällä lapsella on kolme mopoa. Meillä sisareni kanssa on suht samanikäiset omakotitalot, itse rakennetut. Heillä on kaksi upouutta autoa. Meillä miehelläni on ainoastaan uusi auto, minulla 10 vuotta vanha. He pukeutuvat lasta myöten päästä varpaisiin merkkivaatteisiin, minä… no Lidliin, lapset alelaarien sisältöön. Mietin, miten hemmetissä heiltä löytyy tonni tosta vaan puhelimeen? Ei minulta irtoa.

”Kuulin, että olette lähdössä reissuun”, toteaa sisareni mies. ”Joo, niin lähdetään. Viikoksi. Atlantin toiselle puolen.” Siinä samassa näen miten mies-paran naama venähtää. Ai niin, tässä se pointti olikin. Itse säästän jokavuotisia reissuja varten kuukausittain. Ehkä kahden ihmisen palkasta saa sen tonnin sittenkin sivuun, mutta Tallinnaa kauemmas ei koskaan sitten päästäkään.

Totean lopulta, että pitänee jatkaa matkaa. Samalla tulee ystävän vaimo paikalle. Vieno hymy nousee kasvoilleni, kun huomaan naisella olevan Lidlistä viime torstaina ostetut lämpölegginssit. Hinta 9,99€.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Marraskuun kuukausikatsaus


Onneksi se on ohi. Nimittäin marraskuu. Tuo pimeä, ankea, märkä, paska marraskuu. Varmaan eniten vihaamani kuukausi. Ensin sataa vettä, on pimeää ja sitten hajoaa autosta pissapoika. Töihin kun on pakko mennä, niin kiitoksena tästä tuulilasi lähtee seuraavaksi vaihtoon. Sitä paskaa pyyhkiessä kun tuulilasi iloisesti naarmuuntui. Seuraavaksi hajosi tv. Sitten tietokone. Näitä ennen olimme ostaneet jo lentoliput ensi vuodelle kauas kauas pois. Marraskuulle osuu myös kolmen kummilapseni syntymäpäivät. Jossain kohtaa alkoi kiristää otsavannetta siihen malliin, että se, joka vielä kerran tuli jotakin vinkumaan, sai osuman otsassani törröttävästä ulokkeesta. Laskutili meni miinukselle, tässä kuussa en sinne edes mitään laittanut, kun oli näitä maksettavia kuluja sen verran. 290 euroa sain säästöön, huonomminkin olisi kai voinut mennä…?

VARAT €
31.10.18
30.11.18
Muutos
Osakkeet
12.342,52
12.587,35
+ 244,83
Indeksirahastot
721,00
861,00
+ 140,00
Hätävara-tili
2.483,79
2.684,00
+ 200,21
Laskutili
599,64
43,96
- 555,68
Yhteensä
16.146,95
16.176,31
+ 29,36
VELAT €


Asuntolaina
65.969,41
65.444,12
+ 525,29

Tulot marraskuu:  2.945,67€. Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Tietokone 450,00€
Taloon liittyvät kulut
300€
Lentoliput 609,00€
Puhelin (oma + lasten) 
47,23€
Junaliput 43,00€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
778,88€
Netflix 10,99€
Bensa
175,21€

Laskutili
0€

Yhteensä
1.881,69€
        Yht. €

Ruoka- ja päivittäistavarat-osasto näyttää huikeaa summaa, mutta nyt en jaksanut eritellä sieltä kaikkea. Sisältää isänpäivälounaan, jonka miehelleni tarjosin (n. 50€). Sisältää läjän villalankoja, joita ostin alennuksesta (n. 40€). Jokunen joululahja, kummilasten synttärilahjat, vaatteita, kosmetiikkaa yms. yms. sisältyy tuohon summaan, joten ruokaan kulutettu raha on puolet ehkä tuosta summasta.

Sijoituksissa ei muutoksia...

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
0,00
Seligson Top 25 Brands
0,00
Yhteensä
60,00€



torstai 1. marraskuuta 2018

Lokakuun kuukausikatsaus


Lokakuussa olisin saanut kevyesti 700€ säästöön, mutta tuo summa + 76,98€ vielä lisää kului ihan super mahtavaan Lontoon reissuun lapsen kanssa. Neljä päivää ruokineen, shoppailuineen ja liikkumisineen totta kai maksaa ja kun reissuun lähdetään, en laske euroja enkä puntia. Sen kerran kun reissuun pääsee ja lähtee, niin en tod. ala miettimään budjetteja tmv. Sitä vartenhan sitä säästetään, että voi tehdä näitä kivoja juttuja.

Kurssit heiluvat, heilukoot vain. Mies kehotti myymään kaiken, kun jenkeissä ensimmäisen kerran kurssit tippuivat ja muistutteli perään, ettei sitten kannata itkeä, kun olen miinuksella. Sen verran kuitenkin näitä ”sijoitusvuosia” jo takana päin, etten hermostu. Jossain kohtaa sieltä taas noustaan... Ostoja tekisi kovasti mieli tehdä, mutta kun tarvitsen nyt 5.000€ varainsiirtoveroa varten, jotta saan lunastettua itselleni talon puolikkaan, sitä joutuu vain ihastelemaan osakkeiden alennusmyyntejä...

VARAT €
30.9.18
31.10.18
Muutos
Osakkeet
14.446,56
12.342,52
- 2.104,04 
Indeksirahastot
890,00
721,00
- 169,00
Hätävara-tili
2.283,38
2.483,79
+ 200,41
Laskutili
763,80
599,64
- 164,16
Yhteensä
18.383,74
16.146,95
-  2.236,79
VELAT €


Asuntolaina
66.494,70
65.969,41
+ 525,29

Tulot lokakuu:  2.974,26€. Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Juna 15€
Taloon liittyvät kulut
300€
Lastenvahti 30,00€
Puhelin (oma + lasten) 
49,79€
Lontoo 776,98€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
382,59€

Bensa
238,96€

Laskutili
400€

Yhteensä
1.951,71€
821,98€        Yht. 2.773,69€

Sijoituksissa ei muutoksia...

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
0,00
Seligson Top 25 Brands
0,00
Yhteensä
60,00€