Olin taannoin ehkä omituisimmista
työhaastatteluista ikinä. Minulta kysyttiin mm. erään eduskuntaryhmän ministereiden nimiä, poliittisia mielipiteitäni, mitä ajattelen päihteiden käyttäjistä
ja otsikon kysymys: minkä ihmisryhmän kanssa en suostuisi työskentelemään
mistään hinnasta. Tämä kysymys oli viimeinen niitti itselleni: tänne minä EN
tahdo töihin. Tunnin kestänyt työhaastattelu oli kiusallinen kaltaiselleni
suvaitsevalle, rauhaa rakastavalle ihmiselle. Aiemmassa työssäni
sairaanhoitajana en ole ikinä voinut (enkä olisi halunnutkaan) ”valita”
potilaitani, joten kysymys oli vähintäänkin ällistyttävä. Suvaitsevaisuuteni
kenties olikin syy siihen, miksi en tullut valituksi. Ja vaikka olisin tullut
valituksi, olisin kieltäytynyt paikasta. Mieltäni jäi kuitenkin kaivelemaan mikä olisi ollut ”oikea vastaus” tuohon
kysymykseen haastattelijoiden näkökulmasta?
Juhana Vartiainen, muiden muassa,
oli taannoin A-talkissa keskustelemassa uudesta aktiivimallista, jossa hän
totesi kutakuinkin, että tänä päivänä ei voi olettaa saavansa koulutustaan
vastaavaa työtä. Sen olen itsekin huomannut kuluneen kahden vuoden aikana,
mutta itse kärsin mielummin ”rangaistuksen” kuin opettelen syrjimään jotakuta
ihmisryhmää.
Aktiivimalli on ollut tarkassa
seurannassani muutenkin. Tein nimittäin
jotakin itselleni hyvin poikkeuksellista ja rohkeaa: pyysin tulla
irtisanotuksi tuotannollisin ja taloudellisin syin. Miksi? Jo ennen vuoden
loppua esimieheni ryhtyi muuttamaan toimenkuvaani. Uudet muutokset olivat siinä
ja siinä, menivätkö ne työsopimuksessa määriteltävän työnkuvani sisälle. Tämä
ei ollut vielä ainoa syy, vaikka kiristelin hampaitani jo tästä. Olin ollut
kaksi viikkoa lomalla, ja heti töihin palattuani sairastuin. Sairastelukierre
alkoi jo loppukesästä, kun siirryin uuteen toimipisteeseen. Jatkuvat
hengitystieinfektiot seurasivat toinen toistaan. En ole juurikaan koskaan
kuumeessa, mutta nyt olin toistuvasti. Lomalta töihin palattuani henkeäni
ahdisti niin paljon, että kollega tuumasi jo astmapiipun olevan tarpeen.
Jouduin jälleen lyhyelle sairaslomalle. Ikinä en ole ennen reagoinut mistään rakennuksesta, joten nyt alkoi jo hieman pelottaakin, että tätäkö on elämäni tulevaisuudessa? Reagoinko jatkossa herkästi epäterveellisille rakennuksille? Enkä suinkaan ollut ainoa oireilija työpaikallani...
Sairasloman jälkeen
lähiesimieheni totesi, että toimenkuvaani tullaan muuttamaan radikaalisti. Koska
uusi toimenkuva ei vastannut mitenkään työsopimuksessani mainittua toimenkuvaa,
minulla oli työntekijänä oikeus
kieltäytyä uudesta toimenkuvasta. Tällöin työnantaja voi irtisanoa
työntekijän tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten, jolloin
työntekijä ei joudu kärsimään 3 kk:n karenssia työttömyyspäivärahasta. Viikon
verran odottelin johtajan päätöstä asiasta, mutta kun sain irtisanomispäätöksen
allekirjoitettavaksi, pääsinkin lomalle välittömästi. Niinpä minä siis lomailen
tämän kuun loppuun saakka, ja tyytyväisenä lomailenkin. Oireet alkoivat
helpottaa lähes välittömästi. Toki olisin voinut nostaa palkkaa sairaslomaltakin,
mutta en halunnut toimia näinkään. Oloni on tällä hetkellä helpottunut ja
kevyt.
Työ, josta lähdin, päättyy joka
tapauksessa piakkoin täysin, joten tavallaan aikaistin lähtöäni vain muutamalla
hassulla kuukaudella. Tästä työstä olen saanut kuitenkin todella hyvän
merkinnän ansioluettelooni. Olen päässyt työhaastatteluihin paikkoihin, joihin
ei olisi ollut mitään saumaa ilman tätä työkokemusta. Huomaa, että Suomessa työllisyystilanne
on todellakin parantunut, koska olen nytkin käynyt jo neljässä haastattelussa.
Työttömyyskään ei pelota tällä hetkellä lainkaan, aktiivimallista huolimatta,
koska kerran jo työttömänä olleena huomasin, ettei tähän kuole. Eiköhän
minullekin uusi paikka löydy ennemmin tai myöhemmin...
Politiikkaa on joka paikassa. Tavalla tai toisella. Halusi tai ei. Ei kannata ottaa liian vakavasti. Punavihreät ja äärisuvaitsevaiset on sellainen ryhmä joka oksettaa. Tämä sakki kun pääsee valtaan niin suomalainen yhteiskunta on vaarallisella tiellä. Mutta onneksi nyt kuitenkin näyttää toistaiseksi siltä, että tämä porukka on marginaalissa.
VastaaPoistaVaroitan, seuraava perustuu VAIN henkilökohtaiseen kokemukseeni eikä ole siitä pidä päätellä mitään muuta.
VastaaPoistaMannet, elintasopakolaiset... toisaalta heidän kanssa tuskin tarvitsee työskennellä muutoin kuin että ovat asiakkaan roolissa. Myös rantaruotsalaiset ärsyttäviä, kun esittävät olevansa parempaa väkeä ja välttävät ymmärtämästä asioita suomen kielellä. Vaikka ovat koko ikänsä asuneet Suomessa.
Good for you! Arvojen mukaan eläminen tuo vain hyvää!:)
VastaaPoistaKieltämättä outoja työhaastattelu kysymyksiä. Mitähän näillä kysymyksillä on haettu...? Onnea työnhakuun!
VastaaPoistaSuvakit,haittamaahanmuuttajat,punavihreät,anarkistit,kommunistit. Tässä muutamia ryhmiä joita ei voi sietää. Näiden kanssa en voisi työskennellä.
VastaaPoistaOlen oikeasti niin naiivi, että jos minulta kysyttäisiin tuo kysymys työhaastattelussa en varmaan edes tajuaisi sen tarkoittavan rotua tai poliittista näkökulmaa. Vastaisin varmaankin, että en haluaisi työskennellä yhteistyökyvyttömän ihmisryhmän kanssa :'D Joo, ehkä poliittinen suuntautuminen paljastaisi jotakin, mutta ns. sitoutumattomana ja puolueita karttavana ihmisenä en varmaan osaisi siihenkään vastata mitään. Potkut saisin ennen kuin tulisin edes valituksi!
VastaaPoistaHienoa kuulla, ettet jäänyt sairastuttamaan itseäsi (monellakin tapaa) mätään työpaikkaan. Tiedän muutamia ihmisiä, jotka ovat herkistyneet sisäilmaongelmille siinä määrin, etteivät voi olla oikein missään tiloissa. Ja se ei sitten enää parane, vaikka pääsisi puhtaampiinkin tiloihin vaan herkistyminen jatkuu aina vain.
Zemppiä työnhakuun!
Mäkin jotenkin heti ekana ajattelin enemmänkin sen pohjalta, mitkä luonteenpiirteet eivät ehkä natsaa omieni kanssa. Yhteistyökyvyttömyys, ylimielisyys, muiden ylenkatsominen, negatiivisuus.. Siinä piirteitä, jotka toisivat ehkä liikaa haastetta. En mä osais enkä kehtais nimetä muutoin mitään ihmisryhmää minkä kanssa en vois työskennellä, kun yksilöitä me kaikki ollaan, näin karrikoidusti.
VastaaPoistahttps://tuhlarisaastaa.blogspot.fi/
Oho, onpa siinä ollut erikoinen haastattelu!
VastaaPoistaMulle tuli heti intuitiivisesti mieleen vastauksena tuohon otsikon kysymykseen tämä; "natsit". Jos jossain hämmentävässä työpaikkahaastattelussa olisi tuo outo kysymys kysytty, en kyllä tiedä mitä olisin vastannut. Enkä tiedä, mitä ajattelen, jos asiaa oikein ajan kanssa miettii... Kun ei työelämässä kai oikein voi välttyä esim. psykopaattien, narsistien, narkomaanien, kiihkouskovaisten tai vaikkapa niiden uusnatsien kanssa tekemisissä olemisesta. Ja ryhmien sisältä löytyy yksilöitä, joiden kanssa voisi toki tehdä jotakin työtä yhdessä, vaikkei siitä ihmisestä tai sen ryhmästä yhtään pitäisikään.
Tosiaan, hienoa, että pääsit sairastuttavasta rakennuksesta eroon!
Mielenkiintoista, että toiset ajattelivat luonteenpiirteitä... Kysymyksessä oli kuitenkin selkeästi "ihmisryhmä". Kun muutkin kysymykset olivat sangen omituisia, niin itselle tuli kuva, että minulta udeltiin "rasistista" vastausta. Ehkä tuohon olisi voinut vastata "idioottien"... No, seuraavalla kerralla osaan vastata! :D
VastaaPoistaNyt jännään seuraavan haastattelukierroksen tuloksia. Meitä on kaksi jäljellä enää ja kyseessä on työpaikka, jonka todella haluan... Fingers crossed! :)
Mulle tuli mieleen asiakas- ja ikäryhmät, jos kerran SOS.terv.alasta on kyse. Lapset, vanhukset, vammaiset tms. Onkohan poliittisten mielipiteiden kysely edes laillistakaan.
VastaaPoistaKyse ei ollut sos.- ja terv.alan työpaikasta ;)
Poista