Minkä ihmisryhmän kanssa et suostuisi työskentelemään mistään hinnasta?

Olin taannoin ehkä omituisimmista työhaastatteluista ikinä. Minulta kysyttiin mm. erään eduskuntaryhmän ministereiden nimiä, poliittisia mielipiteitäni, mitä ajattelen päihteiden käyttäjistä ja otsikon kysymys: minkä ihmisryhmän kanssa en suostuisi työskentelemään mistään hinnasta. Tämä kysymys oli viimeinen niitti itselleni: tänne minä EN tahdo töihin. Tunnin kestänyt työhaastattelu oli kiusallinen kaltaiselleni suvaitsevalle, rauhaa rakastavalle ihmiselle. Aiemmassa työssäni sairaanhoitajana en ole ikinä voinut (enkä olisi halunnutkaan) ”valita” potilaitani, joten kysymys oli vähintäänkin ällistyttävä. Suvaitsevaisuuteni kenties olikin syy siihen, miksi en tullut valituksi. Ja vaikka olisin tullut valituksi, olisin kieltäytynyt paikasta. Mieltäni jäi kuitenkin kaivelemaan mikä olisi ollut ”oikea vastaus” tuohon kysymykseen haastattelijoiden näkökulmasta?

Juhana Vartiainen, muiden muassa, oli taannoin A-talkissa keskustelemassa uudesta aktiivimallista, jossa hän totesi kutakuinkin, että tänä päivänä ei voi olettaa saavansa koulutustaan vastaavaa työtä. Sen olen itsekin huomannut kuluneen kahden vuoden aikana, mutta itse kärsin mielummin ”rangaistuksen” kuin opettelen syrjimään jotakuta ihmisryhmää.

Aktiivimalli on ollut tarkassa seurannassani muutenkin. Tein nimittäin jotakin itselleni hyvin poikkeuksellista ja rohkeaa: pyysin tulla irtisanotuksi tuotannollisin ja taloudellisin syin. Miksi? Jo ennen vuoden loppua esimieheni ryhtyi muuttamaan toimenkuvaani. Uudet muutokset olivat siinä ja siinä, menivätkö ne työsopimuksessa määriteltävän työnkuvani sisälle. Tämä ei ollut vielä ainoa syy, vaikka kiristelin hampaitani jo tästä. Olin ollut kaksi viikkoa lomalla, ja heti töihin palattuani sairastuin. Sairastelukierre alkoi jo loppukesästä, kun siirryin uuteen toimipisteeseen. Jatkuvat hengitystieinfektiot seurasivat toinen toistaan. En ole juurikaan koskaan kuumeessa, mutta nyt olin toistuvasti. Lomalta töihin palattuani henkeäni ahdisti niin paljon, että kollega tuumasi jo astmapiipun olevan tarpeen. Jouduin jälleen lyhyelle sairaslomalle. Ikinä en ole ennen reagoinut mistään rakennuksesta, joten nyt alkoi jo hieman pelottaakin, että tätäkö on elämäni tulevaisuudessa? Reagoinko jatkossa herkästi epäterveellisille rakennuksille? Enkä suinkaan ollut ainoa oireilija työpaikallani...

Sairasloman jälkeen lähiesimieheni totesi, että toimenkuvaani tullaan muuttamaan radikaalisti. Koska uusi toimenkuva ei vastannut mitenkään työsopimuksessani mainittua toimenkuvaa, minulla oli työntekijänä oikeus kieltäytyä uudesta toimenkuvasta. Tällöin työnantaja voi irtisanoa työntekijän tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten, jolloin työntekijä ei joudu kärsimään 3 kk:n karenssia työttömyyspäivärahasta. Viikon verran odottelin johtajan päätöstä asiasta, mutta kun sain irtisanomispäätöksen allekirjoitettavaksi, pääsinkin lomalle välittömästi. Niinpä minä siis lomailen tämän kuun loppuun saakka, ja tyytyväisenä lomailenkin. Oireet alkoivat helpottaa lähes välittömästi. Toki olisin voinut nostaa palkkaa sairaslomaltakin, mutta en halunnut toimia näinkään. Oloni on tällä hetkellä helpottunut ja kevyt.

Työ, josta lähdin, päättyy joka tapauksessa piakkoin täysin, joten tavallaan aikaistin lähtöäni vain muutamalla hassulla kuukaudella. Tästä työstä olen saanut kuitenkin todella hyvän merkinnän ansioluettelooni. Olen päässyt työhaastatteluihin paikkoihin, joihin ei olisi ollut mitään saumaa ilman tätä työkokemusta. Huomaa, että Suomessa työllisyystilanne on todellakin parantunut, koska olen nytkin käynyt jo neljässä haastattelussa. Työttömyyskään ei pelota tällä hetkellä lainkaan, aktiivimallista huolimatta, koska kerran jo työttömänä olleena huomasin, ettei tähän kuole. Eiköhän minullekin uusi paikka löydy ennemmin tai myöhemmin...