Nordnet

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Oman osaamisen palastelua

Koska omaa koulutustani vastaavia työpaikkoja ei ole tarjolla, olen tullut hakeneeksi jos jonkinmoisia työpaikkoja. Hauskinta, jos näin voi sanoa, tässä prosessissa on ollut se, etten ole aiemmin tajunnutkaan kuinka paljon työkokemusta minulla onkaan mitä erilaisimmista työtehtävistä, ennen kuin aloitin jälleen avointen työpaikkojen selaamisen! Ja kun oikein kaivelemalla kaivelin muistiani, muistin paljon sellaisiakin koulutuksia, joita en ole muistanut liittää ansioluettelooni. Puhumattakaan vapaaehtoistyöstä tai luennoitsijatilaisuuksista, joihin minua on pyydetty.

En ole aikaisemmin juurikaan joutunut hakemaan töitä. Sairaanhoitajaopiskelijana sain työharjoitteluissa jalkaa niin hyvin oven väliin, että yhdestä työharjoittelupaikasta tuli oikea työpaikkani. Valmistumiseni jälkeen Suomessa oli huutava pula sairaanhoitajista enkä muista istuneeni yhdessäkään työhaastattelussa, vaan hakemusteni perusteella pääsin suoraan kirjoittamaan työsopimusta. Pystyin siis valitsemaan minne haluan töihin, ja käytinkin tätä paljon hyväkseni. Kun sitten siirryin sairaanhoitajasta seuraavaan työpaikkaan, josta minut myöhemmin irtisanottiin yt-neuvotteluissa, työhaastattelu keskittyi vapaaehtoiseen naisten varusmiespalveluksen suorittamiseen. Olin siis intin käynyt työpaikanhakija, eikä haastattelijaa, reservin kapteenia, kiinnostanut mikään muu kuin inttitaustani. Pääsin ”heilahtamalla” sisään. Tästä työpaikasta tuli tähän mennessä pitkäaikaisin työsuhteeni. Viimeisimpään kahteen työpaikkaan pääsin poikani parhaan kaverin äidin avustuksella. Hän oli toinen haastattelijoista ja suositteli minua toiseenkin toimipisteeseen. Nyt kun olen jälleen ”omillani”, päätin tarttua härkää sarvista ja pilkkoa oman osaamiseni palasiksi, jotta voin rakentaa entistä vahvemman ansioluettelon.

Oman osaamisen palasteluun ja oman asiantuntijuuden löytämiseen on olemassa verkkokurssejakin. Esimerkiksi Snellman-kesäyliopisto Kuopiossa järjestää ”Asiantuntijan työelämäsparraus”-verkkokurssia, mutta itselleni esteeksi verkkokurssille muodostui hinta: 250€+alv.

Mistä sitten lähteä liikkeelle?
  • Itse otin oman ansioluetteloni esiin ja lähdin purkamaan työtehtäviäni työkokemus kerrallaan. Kun aiemmin olin ehkä lauseella kertonut mitä olin missäkin erikoissairaanhoidon yksikössä tehnyt, nyt lähdin palastelemaan työtehtävät konkreettisimmiksi kokonaisuuksiksi. Samalla kirjasin kaikki koulutukset, joissa olen ollut mukana, vastuualueeni ja asiat, joissa olen todella hyvä. Löysin yhden merkittävän osa-alueen, joka puuttui kokonaan cv:stäni.
  • Seuraavan ammattini ja työni kautta lähdin samalla tavalla purkamaan kaiken: hankkeet, projektityöt, suunnittelu- ja kehittämistyöt, koulutukset, millaisten asiakasryhmien kanssa olen ollut tekemisssä, mitkä olivatkaan taas vahvuuteni tässä työssä. Samalla tavalla jatkoin jokaikisen työpaikkani kohdalla. Jälleen löysin monta hanketta ja projektia, jotka ovat olleet merkittäviä, mutta joita en ole tullut kirjanneeksi ansioluettelooni.
  • Yksi tärkeä asia ansioluettelossa tuntuu tänä päivänä olevan myös oman valokuvan liittäminen. Toiset käyttävät ammattikuvaajaa, itselläni on fiksu selfie, joka ajaa asiansa.

Meitä suomalaisia moititaan siitä, ettemme osaa kehua itseämme, mutta kun laittaa itsensä avaamaan työtehtävien avulla sen, missä olen ollut hyvä, mitkä ovat olleet vahvuuteni, on ne myös helpompi kirjata ja myöskin perustella sekä ”vapaamuotoisemmassa” työhakemuksessa kuin itse haastattelussa.

Tämän suuritöisen palastelun jälkeen ryhmittelin vielä oman osaamiseni kategorioihin, ja tätä kautta löysin 0 €:lla oman asiantuntijuuteni, jota olen viime kuukaudet markkinoinut eteenpäin. Vaikka työllisyystilanne on Suomessa parempi kuin 1,5 vuotta sitten, jolloin viimeksi olin neljä kuukautta työtön, väittäisin, että parannellun ansioluetteloni avulla olen nyt myös ”houkuttelevampi” työnhakija, koska olen konkreettisesti avannut osaamiseni paperille. Olen päässyt useisiin työhaastatteluihin, joissa hakijoita on ollut hieman alle tai yli 100, ja se itsessään on ollut itselleni jo voitto, vaikka vielä työnhaku ei ole natsannutkaan. Tuskin olisin päässyt näihin haastatteluihin 1,5 vuotta vanhemmalla ansioluettelollani.


Työnhakuprosessissa olen kuitenkin törmännyt pariin ärsyttävään seikkaan. Olen nimittäin hakenut sellaisiin työpaikkoihin, jotka koostuvat muutaman hengen tiimistä. Tiimin jäsenet ovat olleet haastattelijoina, ilman minkäänlaista kokemusta rekrytoinnista. Tämä eräskin ”unelmatyöpaikkani”, jonne pääsin uusintahaastatteluun meni kutakuinkin niin, että tiimiläiset sanoivat, etteivät he osaa päättää kumman uusintahaastatteluun päässeistä he valitsisivat, koska olemme molemmat niin mukavia (!!). Niinpä he jättivät päätöksenteon täysin hallitukselle, josta yksikään jäsen ei ollut kumpaakaan meistä tavannut. Näin ollen toisella oli paperilla työkokemusta yhdestä ainoasta aihepiiristä hieman enemmän kuin minulla, ja hänet valittiin. Tämä tietysti harmitti, etenkin, kun ko. työkokemusta ei tehtävään vaadittu.

Samoin olen huomannut, että mikäli haastattelutilanteissa ei ole rekrytoinnin ammattilaisia, työpaikkailmoituksissa ollut työnkuva ei useimmiten ole sitä, miksi se itse haastattelutilanteessa kuvaillaan. Tällaisissa haastatteluissa olen huomannut, ettei haastattelijoilla ole aavistustakaan siitä mitä he hakevat. Sekin on aika turhauttavaa. Esimerkiksi hain erästä työpaikkaa ja tein hakemukseni työilmoituksen mukaisesti, mutta haastattelussa selvisi, ettei työ ole ollenkaan sellaista mitä se työpaikkailmoituksessa oli.

Nyt olen jälleen suuntaamassa työhaastatteluun isoon organisaatioon naapurikaupunkiin, jonka työnkuvauksesta muistin ”ai niin, oonhan mä tehnyt tällaistakin työtä!” Wish me luck ;)





5 kommenttia:

  1. Paljoon olet ehtinyt, vaikka aika nuori taidat olla. Se on kyllä älyttömän vaikeaa avata kokemustaan niin, että se kuulostaisi hienolta. Edellisen työpaikan taisin itse saada puhumalla hakemuksessa isoista rahasummista, joita käsittelin... vaikka se ei ollut oleellista, mutta herätti luottamusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kymmenennen kerran täytin 25 ;) Seminuori? Henkisesti varmaan lähempänä teiniä :D

      Itseasiassa ei se loppujen lopuksi kovin vaikeaa ollut kaivella omaa kokemustaan ja osaamistaan. Minäkin kuvittelin, etten osaa juurikaan mitään ja liian usein olen mennyt työhaastatteluihin tuolla asenteella. Mutta kuten tuossa blogitekstin alussa totesin, itsekin havahduin vasta hakiessani erilaisia työpaikkoja, että hitto... tätä mä tein 3 vuotta muun työn ohella, mähän osaan tämän. Ja "tästä" olen menossa huomenna työhaastatteluun. Ei sitä kaikkea työkokemusta ole tullut ajatelleeksi samalla tavalla kuin nyt, kun tosissaan joutuu etsimään uutta työpaikkaa. Jos on seitsemänkin vuotta ollut yhtä soittoa samalla työnantajalla, niin kyllä niihin seitsemään työvuoteen mahtuu ihan valtava määrä erilaisia projekteja ja hankkeita, joissa on ollut mukana, vaikka varsinainen päätyö on ollut jotain aivan muuta.

      Poista
  2. Se on kyllä vaikeaa muistaa mitä osaa =)

    VastaaPoista