Nordnet

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Töitä, töitä, töitä

Juuri, kun olin päättänyt, että ehkä vietänkin kesän lasten kanssa kotona ja alan loppukesästä katsastamaan työtarjontaa, päädyinkin työhaastatteluun. Olin hakenut sairaanhoitajan kesäsijaisuutta todella pitkin hampain ja ollut oikeastaan tyytyväinen, ettei paikasta kuulunut mitään. No, nyt kuului, vaikka hakuaika oli mennyt umpeen jo yli kuukausi sitten. Ajattelin mielessäni, että jos nyt vaikka keikkaa sitten heittäisin. Olen halunnut eroon hoitoalasta jo pitkään, mutta jos ei muuta vaihtoehtoa ole näkyvissä, niin pakko kai sinne on mennä, jos vain kelpaan. 

Työhaastattelu alkoi kysymyksellä "Koska voit aloittaa?" Minä yritin kerätä itseäni tuolilla... "No, tuota..." ja ennen kuin tajusinkaan, olin ilmoittautunut 3,5 kuukaudeksi kesätöihin kiertävänä sairaanhoitajana. Lähdin itku kurkussa haastattelusta ja kirosin sitä, etten osaa koskaan sanoa "Ei". Olin kysynyt tässä "haastattelussa" mikä on sairaanhoitajien palkka tätä nykyä ja kun laskin 1+1 yhteen tajusin, että saan ansiosidonnaista saman verran siitä, että kasvatan tomaatteja kotona kuin juoksen henkihieverissä sairaalassa. Mietin, ettei tässä ole järkeä. 

Kotiin päästyäni päätin, että jos huomenna tuntuu yhtä pahalta, perun koko jutun. Kotona odottikin iloinen yllätys. Puhelin soi ja sain kutsun toiseen paikkaan haastatteluun, seuraavaksi aamuksi. Niinpä minä ajelin naapuripitäjään haastatteluun, jossa tuleva esimieheni ihasteli opinto- ja työtodistuksiani sekä työkokemustani. Ensimmäisen kerran tuntui siltä, että joku ihan oikeasti on "vau" kaikesta siitä mitä olen "urani" eteen tehnyt. Ajelin kotiin ja sain soiton: "Minut on valittu!" 

Olen tässä nyt pari päivää vetänyt kärrinpyöriä, pomppinut kattoon ja kiljunut riemusta. Esimies vaikuttaa ihan super mukavalta tyypiltä, työ on sitä, mihin minulla on into ja himo sekä koulutus. Palkkakin on loistava siitäkin huolimatta, että teen osa-aikaista työtä, autoakaan en tarvitse, vaan työpaikalle pääsee junalla. Määräaikainen työsuhteeni kestää kesän loppuun, mutta jatkosoppariin on kuulemma mahdollisuuksia. Ja mikä parasta: sain hyvällä omallatunnolla perua hoitsun hommat.   

Näillä fiiliksillä on hyvä lähteä lasten kanssa pääsiäisreissuun ja vetää suklaamunaöverit. 

Munarikasta pääsiäistä kaikille!


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Ensimmäiset suorat osakeostot lapsilleni

Olen muutamaan otteeseen kertonut, miten haastavaa on sijoittaa lapsille, kun lasteni isä ei ole lainkaan myötämielinen koko sijoitustoiminnalle. Hän siis ajattelee, että lasten omaisuuden tulee maata nollakorkoisella tilillä eikä missään nimessä laittaa rahoja mihinkään sellaiseen, mistä voisi tulla tappiota.

Pääsin kiertämään tätä hieman. Kun aikoinaan avasin lapsilleni Nordnetiin tilit, sain lasteni isältä valtakirjan, jonka mukaan minä voin huolehtia lastemme raha-asioista Nordnetissä. Muut lastemme rahat lojuvat Nordeassa, josta molemmat näemme ne omilla verkkotunnuksillamme. 

Olen siis sijoittanut 15€ kuukausittain omista rahoistani lapsilleni Superrahasto Suomeen sekä laittanut saadut syntymäpäivärahat sinne. Tämä on ollut exälleni ok. Nyt kun rahastoon oli kertynyt ihan mukava summa, ajattelin, että miksi en myisi osaa rahastosta ja ostaisi niillä rahoilla osakkeita, jotta lapset saisivat edes pienet osakesalkut, joita aikuisina voisivat halutessaan täydentää. Näin minä sitten tein. Molempien rahastoista lähti n. 500€ ja molemmat saivat 50 kpl Nordean osakkeita. Ehdittiinpä vielä osakejunaankin... Kunnes seuraavana päivänä katsoin, että hyvinpä Nordea sukelsi osingonirtoamispäivän jälkeen. Olin arvellutkin näin tapahtuvan, mutta jotenkin oli itselleni helpointa aloittaa juuri Nordean osakkeista lastenkin salkkujen rakentaminen. Älkää kysykö miksi. 

Seuraavaksi jatkan taas Superrahasto Suomeen sijoittamista, 15€/ lapsi/ kk kerrallaan ja ehkäpä vuoden päästä pääsen tekemään seuraavat osakeostot. Ehkäpä tuolloin vanhemmalle lapselle voisi osakesijoittamisesta jo puhuakin niin, että lapsi ymmärtää miten omat rahat voivat tehdä lisää rahaa, ja ottaa lapsen mukaan valitsemaan jokin muu yritys omaan salkkuunsa.

Pienillä kuukausisäästöilläkin voi siis alkaa rakentamaan lapsille, tai miksei itsellekin, pientä osakesalkkua. Aikaahan se vie, mutta toisaalta sitä palkitsevampaa se on, ainakin näin vanhemman näkökulmasta. Omassa sijoitustoiminnassa hitaus päinvastoin on kaikkea muuta kuin palkitsevaa :D 

Mitä sitten teemme osingoilla? Pienen pienet osingot menevät luonnollisesti lasten Superrahasto Suomeen :)




torstai 15. maaliskuuta 2018

Talven alennusmyyntien hyödyntäminen


En tiedä kuinka moni harrastaa ensi talven lastenvaatevarastojen täydentämistä tähän aikaan vuodesta, mutta minä harrastan.

XXL:n varastontyhjennyksestä löytyi molemmille lapsille goretex-talvikengät hintaan 35€/kpl (70€). Verrokkina vaikkapa tähän pojan tämän talviset kengät yksistään maksoivat tuon 70€, kun ne piti olla ”tietynlaiset”...

Travallen tyhjennysmyynnistä ostin molemmille Remun toppahousut hintaan 31€/kpl (62€).

Stadiumin alennuksesta toppahanskat x 2/ lapsi, 7,90€/pari, yhteensä 31,60€.

Tytölle täksi ja seuraavaksi talveksi toppatakit Zalandolta, 39,90€.

Yhteensä 203,50€

Tämän lisäksi tarvitaan vielä molemmille kesäkengät, ja jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, pojalle useammatkin. Mutta hemmetinmoinen helpotus, ja säästö, tulee, kun ostaa edellisen sesongin tuotteet, pilkkahintaan. Lisäksi talven tuloa kun ei aina voi ennustaa, on ainakin talvivaatteet jo olemassa, kun toppatakkia taas syksyn jälkeen tarvitaan :) Näiden (ja tulevien kenkä)ostosten myötä voinkin tuudittautua siihen, etten osta lapsilleni ainuttakaan vaatekappaletta koko loppu vuotena, ellei jokin nyt niin pahasti hajoa.

Ensi talven hanskat. Säästöä 12€/pari.


torstai 8. maaliskuuta 2018

Taloudellinen riippumattomuus vai sittenkin jotain ihan muuta?


Taloudellisella riippumattomuudella tarkoitetaan sitä, että passiiviset tulot kattavat elämisen kulut. Moni on lähtenyt tavoittelemaan tätä asuntosijoituksilla tai aggressiivisella sijoittamisella, menot minimoiden. Mitä sitten, kun ei ole oikeastaan mahdollista kumpaankaan?

Sain taannoin soiton TE-keskuksesta, jossa kerrottiin järjestelmän osoittavan minut siihen ryhmään, joka on vaarassa jäädä pitkäaikaistyöttömäksi. Olen ns. ”keltainen ryhmä”. Kysyin olenko jo toivottomien joukossa, vai onko olemassa vielä ”punainenkin ryhmä”? Kuulemma on. Hurraa? Kahta korkeakoulututkintoa myöhemmin pääsen opiskelemaan kolmannen ammatin, jos mielin saada tötä. Pitäisiköhän mennä ammattikouluun tällä kertaa...? Olin unelma-ammatissani, mutta nyt joudun keksimään jotain aivan muuta. Jos Sinulla on hyviä ideoita, jaa ne ihmeessä. Ensi viikolla kun alkaa yhteishaku...
Joka tapauksessa, nettotuloni ovat jumahtaneet noin 2.200€/kk tasolle. Mahdollisesti tulen ansiosidonnaisen myötä saamaan tätäkin vähemmän, mutta se selvinnee kunhan saan päätöksen ansiosidonnaisen maksamisesta. Taloudellinen riippumattomuus tuntuu siis itsestäni aika kaukaiselta haaveelta, mutta oikeastaan se ei koskaan ole varsinainen haaveeni ollutkaan. Välillä tympii suoraan sanottuna koko sijoittaminen. Ne pienet eurot, joita kuukausittain kykenen laittamaan sivuun, eivät kasva sellaisessa vauhdissa, että näkisin minkäänlaista tulosta, päinvastoin. Viime aikoina sijoitussalkkuni on näyttänyt pelkkää miinusta eikä kuukausisijoittamiseni ”näy missään”. Se, ettei tulosta tule, tekee koko sijoittamisesta aivan tautisen tylsää ja turhauttavaa.

Kun sitten iskee näitä kuukausia, jolloin tekee mieli heittää hanskat tiskiin, saatan kuluttaa ihan tarkoituksella ylimääräiset rahani asioihin, joita en normaalisti ostaisi. Mietin josko ostaisin lennot jonnekin lämpimään? Lähtisin vähäksi aikaa pois kaikesta tästä ja lomailisin lompakko levällään? Joudun ajoittain todella pohtimaan mikä järki koko sijoitustoiminnassa on, kun tulosta ei tule enkä tule koskaan saavuttamaan taloudellista riippumattomuutta. Mitä oikein tavoittelinkaan tällä joka kuukausittaisella kituuttamisella? Mikä olikaan se, mitä todella halusin?

Paljon on blogeja, joissa keskitytään kulutusluottojen tuhoamiseen. Se, mistä itse saan tällä hetkellä suurimmat ”kicksini” on asuntolainan lyhentäminen. Pieniin (?) tuloihini suhteutettuna maksan aika paljon asuntolainaa, ainakin omasta mielestäni. Lainan lyhentäminen 527,88 eurolla kuukausittain on tällä hetkellä ainoa konkreettinen asia, joka näkyy ja ”tuntuu” jollakin tapaa. Teen siis oikeasti jotakin omaisuuteni eteen. Joka kuukausi omistan pari kaakelia ja laminaattia enemmän tästä talosta.

Tavoitteenani on olla velaton, kun täytän 40. Aikaa on siis 5 vuotta ja lainaa tämän kuun jälkeen on 69.643,30 euroa. 1.1.19 tavoitteena on, että lainaa on jäljellä 60.000 euroa. Siispä minulla on 9 kuukautta aikaa ”tuhota” tuo 9.643,30 euroa. Lainan osuus tästä on n. 4.750,92€, ja loput n. 4.892,38 euroa (543,33€/kk) pitäisi saada säästettyä. Uskoisin saavani jälleen n. 2.000 euroa veronpalautuksia, mahdollisesti jopa enemmänkin työmatkojen takia, jolloin säästettävä summa on pienempi. Mieheni jo totesi, etten onnistu, mutta minä päätän, että onnistun.

Lainaa on tarkoitus olla:
1.1.20 50.000 €
1.1.21 40.000€
1.1.22 30.000€
1.1.23 20.000€, jolloin maksan säästöistäni loput pois.
.
Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, miten vähän rahaa loppujen lopuksi tarvitsen siinä vaiheessa, kun olen saanut asuntolainan kuitattua. Tämän hetkisten menojen mukaan summa on 760,80€/kk, mutta jos mukaan haluaa vähän luksusta (lasten harrastukset, matkustelua, vaatteita), ehkä optimaalisempi luku olisi 1.010,80€/kk tai jotakin näiden väliltä. Tuon alhaisemman summan saisi kasaan kohtalaisen helposti (jos on työpaikka). 

Niinpä minun taloudellinen riippumattomuuteni voisi olla pikemminkin velkavankeudesta vapautuminen tai avioero pankista. Samalla on kuitenkin tarkoitus edelleen sijoittaa pieniä ropposia kuukausittain, jotta viiden vuoden päästä kaikki säästöni eivät ole kadonneet loppulainan maksuun. 

Sinä tietysti mietit miksi lyhentää asuntolainaa, kun korot ovat alhaalla? 

Asuntosijoittaminen ei lajina kiinnosta ihan hirveästi, kun tajusin, että kotikaupungissani on liikaa jo valmiiksi tyhjillään olevia vuokra-asuntoja, ja toisaalta mistä minä saisin työttömänä lainaa edes sijoitusasuntoon? Voisin pienentää asuntolainani kk-lyhennystä ja käyttää siitä säästyneet eurot sijoittamiseen, mutta koska alussa totesin jo turhautuneeni miinusmerkkiseen salkkuuni, pidän enemmän siitä, että edes asuntolainani kutistuu.

Turhaudutko Sinä koskaan sijoittamiseen? Mietitkö koskaan onko tässä mitään järkeä? Mistä saat uuden draivin päälle, kun sijoittaminen tökkii?


sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Työttömän arkea


Vaikka työttömyys ahdistaa osaltaan, yritän jälleen kaivaa kaikki ne positiiviset asiat, joita lisääntynyt vapaa-aika on mahdollistanut.

Neulominen. Kaivoin keskeneräiset työni taas esiin ja aloin neuloa. Sain valmiiksi viimein neulemekon, jonka olin aloittanut ehkä 3 vuotta sitten. Yksi uusi vaatekappale lisää vaatekaappiin ja ihan ilmaiseksi. Langat maksoivat aikoinaan n. 20€, mutta nythän niitä ei enää tarvitse laskea. Lisäksi sain yhdet keskeneräiset villasukat valmiiksi ja poika toivoi lapasia. Lapaset valmistuivatkin tuossa tuokiossa. Nyt pläräilen seuraavaa projektia, lankojahan minulta ei puutu...

Ruuanlaitto ja leipominen. Olen innostunut pitkästä aikaa ruuanlaitosta (koska on aikaa!) ja erityisen innostunut olen uusien reseptien testaamisesta. Samoin olen tyhjentänyt jääkaapista hillopurkkeja leivonnaisiin ja pakastimesta marjoja smoothieihin. Lisäksi olen huomannut, että rahaa kuluu ruokaan huomattavasti vähemmän, kun yksin suunnittelee huolella viikon ruuat ja hoitaa kauppareissut. Tällä hetkellä meidän perheessä ainakin hedelmien ja marjojen osalta päiväsuositukset tulevat täyteen.

Ystävät. Kun useimmat ystävistäni tekevät 3-vuorotyötä, oma kotoiluni on mahdollistanut sosiaalisen elämäni myös muualle kuin viikonloppuihin. Mikäs sen mukavampaa kuin lähteä aamulenkille ystävän kanssa?

Opiskelu. Tentteihin on nyt enemmän aikaa lukea ja valmistautua, vaikka edelleen se pölynimuri tuntuisi kivemmalta kuin tenttikirja...

Lukeminen. Kirjasto on ahkerassa käytössäni ja joka ilta minut löytää romaani kädessä. Mielummin menen illalla kirjan kanssa sängyn pohjalle kuin jään katsomaan tv:n onnetonta tarjontaa.

Turhan roinan myyminen. Taas on aikaa siivota ja koluta kaappeja sekä laittaa pieneksijääneitä lasten vaatteita ym. tavaraa myyntiin. Paljoa tätä turhaa roinaa ei enää ole, koska olen aika huolella tyhjentänyt kaikki ”roinavarastot”, mutta lastenvaatteita ja leluja jää satunnaisesti myytäväksi.

Hiihtäminen. Aiemmin pitkien työpäivien ja työmatkoihin kulutetun ajan jälkeen en ole jaksanut tehdä lasten kanssa yhtään mitään. Nyt olemme hiihtäneet oikein urakalla lasten koulupäivien päätteeksi. Kelit ovat olleet suorastaan mahtavat!

Urheileminen. Ajattelin hiljalleen aloittaa aamuiset uimahallikäynnit, kun lapset menevät kouluun. Samalla tulisi säästettyä oman kotitalon vettä ja sähköä, kun peseytymisen ja saunomisen voi ”ulkoistaa” kunnalle. Mietin pitäisikö asettaa itselle jokin tavoite tai laatia jopa oma liikuntaohjelma, jossa olisi uintia, juoksua ja sauvakävelyä, unohtamatta lasten kanssa hiihtämistä ja luistelemista...? Toisaalta olen hyvässä kunnossa jo valmiiksi enkä haaveile maratonista (liian tylsää), mutta olisihan se kiva, jos olisi jotakin mitä tavoitella. ”Rantakuntoakaan” ei tarvitse tavoitella, kun kroppa on jo kuosissa. Ehkä liikunnan tuoma endorfiinipommi riittää...?

Kirpparikierrokset. Aikaisemmin kiersin viikoittain kirpputoreja, mutta nyt välttelen jopa tätä, koska lapsilla on vaatetta kaapit pullollaan jo seuraavan koonkin puolesta. Ihan hirveästi en viitsi enää etukäteen hamstrata mitään, koska lapsilla alkaa olla jo aika kovat vaatimukset sen suhteen mitä haluavat päälleen laittaa. Toisaalta saahan tuolla aikaa kulumaan.

Oma salainen projekti. Olisikohan jo aika sopiva tälle? Lykkään haaveitteni toteutumista turhan pitkälle sillä verukkeella, että on nyt vielä pari tenttiä jäljellä ja pitää niihin keskittyä... Ehkä minä nyt kaivan jo pitkälle tehdyn suunnitelmani esiin ja alan toteuttaa sitä. Tästä kun voisi saada jossakin kohtaa ihan mukavan lisäansion lähteen...


Mitä Sinä tekisit, jos Sinulla olisi äärettömästi vapaa-aikaa?

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Helmikuun kuukausikatsaus


Helmikuu tuli elettyä kohtalaisen nuuasti: ylimääräisiä menoja ”vain” 321,05€. Vihdoin ja viimein löysin olohuoneeseen maton, ja vieläpä tarjoushintaan. Bensakulut olivat nousussa, koska pojalla oli lätkäpelejä pitkin pitäjää joka viikonloppu ja pitäähän työttömällä olla kutrit kunnossa ;) No ei, kävin leikkaamassa mallin, joka voi nyt vapaasti rehottaa ilman ylimääräisiä kampaajakuluja ja silti voin näyttää ihmiseltä. Ihan hyvä kuukausi kaiken kaikkiaan.

Seligsonin Brands-salkku sukelsi ensimmäistä kertaa jenkkien pörssin muutenkin sukeltaessa. Ei tuo pahasti ole miinuksella. Sen sijaan Nordean osakkeeni painavat edelleen osakesalkkuani alas. Eiköhän täältä kuitenkin taas jossakin kohtaa nousta.

Tulipahan heitettyä pienen pieni reissukin ”kesälomani kunniaksi”. Sain mieheltäni joululahjaksi ulkomaanmatkan ja nyt löytyi sopiva hetki reissuun. Mies kustansi viulut, minun osuus on aika pieni :D Veikkaanpa, että saan tästä kuulla vielä kuittia loppu vuoden ajan...

VARAT €
31.1.18
28.2.18
Muutos
Osakkeet
13.702,68
13.555,60
- 147,08
Indeksirahastot
6.106,53
6.081,83
- 24,70
Hätävara-tili
500,00
781,00
+ 281,00
Yhteensä
20.309,21
20.481,43
+ 109,22
VELAT €


Asuntolaina
70.699,06
70.171,18
+ 527,88

Tulot helmikuu:  2403,54€ Tulot koostuvat palkasta, affituloista, lapsilisistä, elatusmaksusta sekä turhan tavaran myynnistä.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Junaliput 14€
Taloon liittyvät kulut
300€
Bensa 63,87€
Puhelin (oma + lasten) 
58,36€
Kampaaja 39€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
338,15€
Posti 8,40€
Ammattiliiton jäsenmaksu
23,86€
Matto 39€
Laskutili
250€
Matka 156,78€



Yhteensä
1.550,74€
321,05€

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
-
Seligson Top 25 Brands
40,00
Yhteensä
100€