Nordnet

torstai 8. maaliskuuta 2018

Taloudellinen riippumattomuus vai sittenkin jotain ihan muuta?


Taloudellisella riippumattomuudella tarkoitetaan sitä, että passiiviset tulot kattavat elämisen kulut. Moni on lähtenyt tavoittelemaan tätä asuntosijoituksilla tai aggressiivisella sijoittamisella, menot minimoiden. Mitä sitten, kun ei ole oikeastaan mahdollista kumpaankaan?

Sain taannoin soiton TE-keskuksesta, jossa kerrottiin järjestelmän osoittavan minut siihen ryhmään, joka on vaarassa jäädä pitkäaikaistyöttömäksi. Olen ns. ”keltainen ryhmä”. Kysyin olenko jo toivottomien joukossa, vai onko olemassa vielä ”punainenkin ryhmä”? Kuulemma on. Hurraa? Kahta korkeakoulututkintoa myöhemmin pääsen opiskelemaan kolmannen ammatin, jos mielin saada tötä. Pitäisiköhän mennä ammattikouluun tällä kertaa...? Olin unelma-ammatissani, mutta nyt joudun keksimään jotain aivan muuta. Jos Sinulla on hyviä ideoita, jaa ne ihmeessä. Ensi viikolla kun alkaa yhteishaku...
Joka tapauksessa, nettotuloni ovat jumahtaneet noin 2.200€/kk tasolle. Mahdollisesti tulen ansiosidonnaisen myötä saamaan tätäkin vähemmän, mutta se selvinnee kunhan saan päätöksen ansiosidonnaisen maksamisesta. Taloudellinen riippumattomuus tuntuu siis itsestäni aika kaukaiselta haaveelta, mutta oikeastaan se ei koskaan ole varsinainen haaveeni ollutkaan. Välillä tympii suoraan sanottuna koko sijoittaminen. Ne pienet eurot, joita kuukausittain kykenen laittamaan sivuun, eivät kasva sellaisessa vauhdissa, että näkisin minkäänlaista tulosta, päinvastoin. Viime aikoina sijoitussalkkuni on näyttänyt pelkkää miinusta eikä kuukausisijoittamiseni ”näy missään”. Se, ettei tulosta tule, tekee koko sijoittamisesta aivan tautisen tylsää ja turhauttavaa.

Kun sitten iskee näitä kuukausia, jolloin tekee mieli heittää hanskat tiskiin, saatan kuluttaa ihan tarkoituksella ylimääräiset rahani asioihin, joita en normaalisti ostaisi. Mietin josko ostaisin lennot jonnekin lämpimään? Lähtisin vähäksi aikaa pois kaikesta tästä ja lomailisin lompakko levällään? Joudun ajoittain todella pohtimaan mikä järki koko sijoitustoiminnassa on, kun tulosta ei tule enkä tule koskaan saavuttamaan taloudellista riippumattomuutta. Mitä oikein tavoittelinkaan tällä joka kuukausittaisella kituuttamisella? Mikä olikaan se, mitä todella halusin?

Paljon on blogeja, joissa keskitytään kulutusluottojen tuhoamiseen. Se, mistä itse saan tällä hetkellä suurimmat ”kicksini” on asuntolainan lyhentäminen. Pieniin (?) tuloihini suhteutettuna maksan aika paljon asuntolainaa, ainakin omasta mielestäni. Lainan lyhentäminen 527,88 eurolla kuukausittain on tällä hetkellä ainoa konkreettinen asia, joka näkyy ja ”tuntuu” jollakin tapaa. Teen siis oikeasti jotakin omaisuuteni eteen. Joka kuukausi omistan pari kaakelia ja laminaattia enemmän tästä talosta.

Tavoitteenani on olla velaton, kun täytän 40. Aikaa on siis 5 vuotta ja lainaa tämän kuun jälkeen on 69.643,30 euroa. 1.1.19 tavoitteena on, että lainaa on jäljellä 60.000 euroa. Siispä minulla on 9 kuukautta aikaa ”tuhota” tuo 9.643,30 euroa. Lainan osuus tästä on n. 4.750,92€, ja loput n. 4.892,38 euroa (543,33€/kk) pitäisi saada säästettyä. Uskoisin saavani jälleen n. 2.000 euroa veronpalautuksia, mahdollisesti jopa enemmänkin työmatkojen takia, jolloin säästettävä summa on pienempi. Mieheni jo totesi, etten onnistu, mutta minä päätän, että onnistun.

Lainaa on tarkoitus olla:
1.1.20 50.000 €
1.1.21 40.000€
1.1.22 30.000€
1.1.23 20.000€, jolloin maksan säästöistäni loput pois.
.
Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, miten vähän rahaa loppujen lopuksi tarvitsen siinä vaiheessa, kun olen saanut asuntolainan kuitattua. Tämän hetkisten menojen mukaan summa on 760,80€/kk, mutta jos mukaan haluaa vähän luksusta (lasten harrastukset, matkustelua, vaatteita), ehkä optimaalisempi luku olisi 1.010,80€/kk tai jotakin näiden väliltä. Tuon alhaisemman summan saisi kasaan kohtalaisen helposti (jos on työpaikka). 

Niinpä minun taloudellinen riippumattomuuteni voisi olla pikemminkin velkavankeudesta vapautuminen tai avioero pankista. Samalla on kuitenkin tarkoitus edelleen sijoittaa pieniä ropposia kuukausittain, jotta viiden vuoden päästä kaikki säästöni eivät ole kadonneet loppulainan maksuun. 

Sinä tietysti mietit miksi lyhentää asuntolainaa, kun korot ovat alhaalla? 

Asuntosijoittaminen ei lajina kiinnosta ihan hirveästi, kun tajusin, että kotikaupungissani on liikaa jo valmiiksi tyhjillään olevia vuokra-asuntoja, ja toisaalta mistä minä saisin työttömänä lainaa edes sijoitusasuntoon? Voisin pienentää asuntolainani kk-lyhennystä ja käyttää siitä säästyneet eurot sijoittamiseen, mutta koska alussa totesin jo turhautuneeni miinusmerkkiseen salkkuuni, pidän enemmän siitä, että edes asuntolainani kutistuu.

Turhaudutko Sinä koskaan sijoittamiseen? Mietitkö koskaan onko tässä mitään järkeä? Mistä saat uuden draivin päälle, kun sijoittaminen tökkii?


15 kommenttia:

  1. Minä ainakin turhaudun välillä laskelmiin. Sitten nykäisen jonkun `suurostoksen tai kulutuksen, matkan tai jotain mitä kuvittelen että haluan` -tyyppisen. Huomaan että eihän se onni tullutkaan ja siirryn taas vähitellen säästämisen ja sijoittamisen pariin...

    VastaaPoista
  2. Jos kaupungissasi on paljon tyhjiä vuokra-asuntoja, kannattaisiko sinunkin muuttaa sellaiseen? Myy asuntosi ja hajauta eurot tasaisesti. Pystyt jatkossa helpommin muuttamaan sitten opintojen, töiden tai ihmisten perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinhuoltaja ehkä voisin näin toimiakin, mutta pitääkö mieheni jäädä puolestaan työttömäksi, jotta minä työllistyisin muualle? Hänen ammattiaan ei myöskään ole joka pitäjässä tarjolla, ja hänkin kulkee tällä hetkellä toiseen kaupunkiin töihin.

      Nämä eivät ole ihan niin yksioikoisia asioita. Me emme voi muutenkaan tuosta vaan vaihtaa paikkakuntaa, koska olemme uusperhe ja meidän entiset elämät yhteishuoltajuuksineen myös määrittävät hyvin paljon sitä, missä asumme.

      Halvemmaksi omakotitalossa asuminen tulee kuin kerrostalossa tai rivitalossa (tästä olen kirjoittanut aiemminkin), vaikka ostotilanteessa olen enemmän maksanutkin omakotitalosta.

      Poista
    2. Teet juuri niin kuin tuntuu. Yritin vain ohuesti tarjota toista näkökulmaa. Tietysti asiat ovat pelkistyksiä monimutkaisempia.

      En ehdottanut muuttoa, puhuin vain tulevista mahdollisuuksista. Niitä on aina olemassa vaikka juuri nyt tuntuisi elämä olevan vastaan tai sidottu aikaisempiin asioihin.

      Valoa kevääseesi

      Poista
  3. Jokaisella on omat taistelumme.. Uskon, että löydät kyllä suunnan ja oman paikkasi. Harmi, että asustelette niin hankalassa sijainnissa ilmeisesti. Ja taloutesi lähtee nousuun taas!

    VastaaPoista
  4. Kryptovaluutat ovat ratkaisu sijoitusongelmiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksipä ei ihan parilla kympillä, leikkimielellä ;)

      Että saat taas sijoitusdraivin päälle! Noita on mukava seurata, kun liikkeet ylös ja myös alas ovat jotain aivan muuta kuin 0,2% tjsp.. Tsemppiä, kyllä se siitä lähtee taas.

      Poista
  5. Ammattikoulu ei taida auttaa, valmistuu työttömiä sieltäkin.

    Olet asian ytimessä noine säästämispohdintoinesi. Pitkäaikaissäästämisessä etenkin pienillä tuloilla tarvitsee hurjasti motivaatiota, eikä oikeasti taloudellinen riippuvuus ole monelle mahdollista, huolimatta nykyisestä, joka tuutista pursuavasta riippumattomuus- ja säästöinformaatiosta. Sen tajuamiseksi on säästettävä usein vuosia - mitä pienemmät on tulot, sen epätodennäköisempää se on, vaikka menoja pystyisi karsimaankin.

    Pelkkä lainojen lyhennys ei silti mielestäni ole järkevää, jos vaan on mahdollista jotain säästää... Puskuria olisi oltava riittävästi, katastrofeja aina sattuu. Toisekseen asunnon omistajana ei kannata tuudittautua sen varaan, että lainattomana kauaa oikeasti elellään. Asunnot kaipaavat elinkaarensa aikana moneen kertaan kalliita remontteja, eli niitä varten joka tapauksessa tullaan myöhemmin taas velkaa ottamaan. Velattomuuteen pyrkiminen on siis hyvä, mutta sekin aika epärealistinen tavoite. Velan kanssa on melkeinpä pakko oppia elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisään, että nuo tuntemukset on kaikkiaan kovin tuttuja. Itse olen ratkaissut ongelman niin, että lyhennän lainoja sellaista vauhtia, mikä vastaa (kk tuloista riippuen) samaa summaa, kuin mikä syntyisi 4-6 % korkotasoa. Indeksirahastoja ym käytän aika vähän, ja pääpaino on koko ajan tuottavassa osinkosalkussa. Osingot ovat hitaasti kertyvää lisätuloa, ja kulloisellakin kurssitasolla ei ole mitään merkitystä - sivutulot kasvavat, vaikka kurssit heiluvat. Ylipäätään sitä omaisuuden kasvamista ei kannata paljon miettiä tai seurata osakesäästämisessä, koska kurssit menevät miten tahtovat. Seuraan ennemmin osinkotulojen kehitystä.

      Ei ole väärin kuluttaa saamansa osingot ihan mihin lystää, jos se lisää motivaatiota säästää tasaisesti, jatkuvasti ja kuukausittain osakkeisiin. Se hidastaa salkun kasvua tottakai, mutta riippumaton elämä ei ole kohdallani todennäköistä tai tavoiteltavaa muutenkaan. Sivutulojen kertymiseen tähtäävä ajattelu toimisi ehkä monella paremmin ja pitempään, kuin yltiöpäinen kireä säästäminen ja jatkuva omaisuuden kasvun(/laskun) seuranta. Säästäjät ovat kaikki erilaisia...

      Poista
    2. Olemme itseasiassa varautuneet kodinkoneiden hajoamiseen ja tuleviin remontteihin siirtämällä joka kuukausi tietyn summan yhteiselle tilille. Sieltä maksamme myös kaikki taloon liittyvät laskut. Meillä on jo kertynyt hyvin puskuria sinne :)

      En aio sijoittamisesta luopua. Pienillä summilla aion edelleen sijoittaa. Nyt saan ensimmäisen kerran jo vähän enemmän osinkoja, ja ne rahat on tarkoitus laittaa uusiin osakkeisiin. Mutta lähtökohtaisesti ajattelen, että ensin velat pois, jotta voi vaurastua sekä henkisesti että ihan oikeasti rahan muodossa.

      Poista
  6. Voihan sitä myös tähdätä vaikka siihen että saisi osinkojen muodossa ylimääräistä käyttörahaa. Itse olen nyt tilanteessa jossa keskimäärin saan 500e kuukaudessa osingoista. Harmi vaan kun pitää maksaa vielä verot ja sijoituslainan korot niin osingoista sulaa iso osa pois :D

    VastaaPoista
  7. Sijoittaminen pienillä rahoilla tuntuu useinkin turhalta. Kuitenkin jokainen euro säästössä lisää rohkeutta tehdä valintoja elämässä. Kun ei ole välitön nälkäkuolema edessä kun jättää työnsä niin mieli pysyy paljon avoimempana uusille ajatuksille. Ehkä sinun tilanteessa pyrkisin listaamaan ihan konkreettisesti asioita mitä todella syvällä sisimmässäsi haluaisit tehdä ja mennä niitä kohti askel askeleelta. Jotain missä olet aina ollut hyvä, mutta johon et koskaan ole uskaltanut edes unelmoida kunnolla. Minulla toimii tämmöinen lähestymistapa.

    VastaaPoista