Nordnet

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Töitä, töitä, töitä

Juuri, kun olin päättänyt, että ehkä vietänkin kesän lasten kanssa kotona ja alan loppukesästä katsastamaan työtarjontaa, päädyinkin työhaastatteluun. Olin hakenut sairaanhoitajan kesäsijaisuutta todella pitkin hampain ja ollut oikeastaan tyytyväinen, ettei paikasta kuulunut mitään. No, nyt kuului, vaikka hakuaika oli mennyt umpeen jo yli kuukausi sitten. Ajattelin mielessäni, että jos nyt vaikka keikkaa sitten heittäisin. Olen halunnut eroon hoitoalasta jo pitkään, mutta jos ei muuta vaihtoehtoa ole näkyvissä, niin pakko kai sinne on mennä, jos vain kelpaan. 

Työhaastattelu alkoi kysymyksellä "Koska voit aloittaa?" Minä yritin kerätä itseäni tuolilla... "No, tuota..." ja ennen kuin tajusinkaan, olin ilmoittautunut 3,5 kuukaudeksi kesätöihin kiertävänä sairaanhoitajana. Lähdin itku kurkussa haastattelusta ja kirosin sitä, etten osaa koskaan sanoa "Ei". Olin kysynyt tässä "haastattelussa" mikä on sairaanhoitajien palkka tätä nykyä ja kun laskin 1+1 yhteen tajusin, että saan ansiosidonnaista saman verran siitä, että kasvatan tomaatteja kotona kuin juoksen henkihieverissä sairaalassa. Mietin, ettei tässä ole järkeä. 

Kotiin päästyäni päätin, että jos huomenna tuntuu yhtä pahalta, perun koko jutun. Kotona odottikin iloinen yllätys. Puhelin soi ja sain kutsun toiseen paikkaan haastatteluun, seuraavaksi aamuksi. Niinpä minä ajelin naapuripitäjään haastatteluun, jossa tuleva esimieheni ihasteli opinto- ja työtodistuksiani sekä työkokemustani. Ensimmäisen kerran tuntui siltä, että joku ihan oikeasti on "vau" kaikesta siitä mitä olen "urani" eteen tehnyt. Ajelin kotiin ja sain soiton: "Minut on valittu!" 

Olen tässä nyt pari päivää vetänyt kärrinpyöriä, pomppinut kattoon ja kiljunut riemusta. Esimies vaikuttaa ihan super mukavalta tyypiltä, työ on sitä, mihin minulla on into ja himo sekä koulutus. Palkkakin on loistava siitäkin huolimatta, että teen osa-aikaista työtä, autoakaan en tarvitse, vaan työpaikalle pääsee junalla. Määräaikainen työsuhteeni kestää kesän loppuun, mutta jatkosoppariin on kuulemma mahdollisuuksia. Ja mikä parasta: sain hyvällä omallatunnolla perua hoitsun hommat.   

Näillä fiiliksillä on hyvä lähteä lasten kanssa pääsiäisreissuun ja vetää suklaamunaöverit. 

Munarikasta pääsiäistä kaikille!


8 kommenttia:

  1. Onnittelut.

    Toivotan pitkäaikaista jatkoa tälle uudelle työlle. Siitäkin huolimatta, että työkuviosi ovat olleet kyllä hyvin jännittävää ja mieleniintoista lukemista tässä blogissa, niin noita äkillisesti toistuvia yllättäviä työkäänteitä en toivoisi kenellekään liian monta peräjälkeen...

    VastaaPoista
  2. Wau! Onni potkii aina kun vähiten odottaa.

    VastaaPoista
  3. Ensin ei töitä ja yhtäkkiä voi kävellä kahteen paikkaan sisään :) Loistojuttu ja osoitus siitä, että sinulle on kysyntää. Onnea töihin!

    VastaaPoista