Nordnet

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Irtisanomisen lopputulema


Pari vuotta kestänyt pitkä, jaajoittain helvetillinenkin, prosessi minun ja muiden kollegoitteni osalta ontullut päätökseensä. Kiitos postin, muut ennättivät saada päätöksensä ensin ja sain henkistä aikaa valmistautua häviöön. Kyllä, me kaikki hävisimme. Hieman oudolta kuulostaa oikeuden päätös, ja osa päätöksen saaneista aikoo valittaa ylemmäs, mutta itse en enää jaksa. 2 vuotta on kulunut, olen päässyt sekä henkisesti että fyysisesti koko työpaikasta eroon enkä aio ryhtyä samaan ”paskamankeliin” uudelleen.

Mitä oikeus sitten päätti?
  • on ok luoda uusia työtehtäviä yt-neuvotteluiden aikana
  • on ok, ettei ko. työpaikkoja haettaessa esitetä asianmukaista työpaikkailmoitusta, jossa kävisi ilmi sellaiset asiat, jotka tulevat esille vasta oikeusprosessissa
  • on ok, ettei uusiin työtehtäviin oteta irtisanottuja henkilöitä, vaikka heillä on työpaikkailmoituksessa mainittu pätevyys siihen (tästä oikeus antoi moitteita, mutta siihen se jäikin)
  • se, että itse olin tehnyt jo vastaavanlaista tehtävää, määriteltiin vähäiseksi, vaikka tehtävään valittiin henkilö, jolla ei ollut minkäänlaista kokemusta tehtävästä, ja joka lisäksi oli määräaikaisessa työsuhteessa
  • minun olisi pitänyt ottaa vastaan työnantajan tarjoama ei-koulutustani vastaava tehtävä, jossa palkka olisi tippunut 1.500€/kk 
  • on myös ok, että työnantaja voi palkata työvelvoitteen aikana sijaisen minun sijastani tekemään työtä, jonka minäkin olisin voinut tehdä
  • oikeus päätti, että maksan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja hieman päälle 1.000€


Päätöstä lukiessani olin täysin sanaton. Niin olivat muutkin. Meille hehkutettiin prosessin alkaessa, miten tämä olisi ”varma nakki” ja kuitenkin näin kävi. Iso yritys voi jyrätä pienet. Päätin niellä tappioni ja maksoin kiltisti oikeudenkäynnin käsittelykulut, jotta saan asian pois mielestäni samantien. Mutta eihän se niin mennyt... Seuraavaksi alkoi kiista lakimiehen kanssa vastapuolen oikeudenkäyntikuluista.

Kun aloitimme parin muun kanssa oikeusprosessin, meille kerrottiin, ettei meille tule muita kuluja kuin tuo oikeudenkäynnin käsittelykulut, 250€. Kaikki muu menisi vakuutuksista. Yhdelle valittajista lakimies ilmoitti, että joudumme itse maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Porukalla haukoimme happea, eihän tämä näin voi mennä! Miksi maksamme liiton jäsenmaksua? Pitäisihän siellä olla oikeusturvavakuutus! Kirjoitin harvinaisen kipakan sähköpostin lakimiehelle, joka lopulta vastasi, että hän selvittää menisikö maksut vakuutuksesta. Omavastuu on jokatapauksessa 15%. Lakimies kertoi pläränneensä päätökseni ja kehotti lukemaan päätöksen tarkasti: onko kaikki mennyt kuten piti.

Tässä kohtaa meinasi itseltä mennä viimeisinkin itsehillinnän ripe. Liiton lakimies on ollut yksi iso vitsi alusta alkaen. Kun teimme ensimmäistä valitustamme, emme osanneet kyseenalaistaa lakimiehen toimintatapaa. Kaikki tapahtui sähköpostin välityksellä. Ensimmäistä valitustani (vai lausuntoa?) tehdessäni, jouduin lopulta pommittamaan lakimiestä, koska deadline oli lähestymässä ja lakimiehestä ei kuulunut mitään. Puoli tuntia ennen määräajan umpeutumista, sain sähköpostin, jossa oli valitukseni, jonka a.) minä olin kirjoittanut ja b.) lakimies ainoastaan lisännyt lakipykälät. Mietin jo tuossa kohtaa menikö kaikki nyt ihan niin kuin olisi pitänyt? En saanut kysymyksiini vastauksia missään vaiheessa ja tuntui, että tästä ensimmäisestä vastineesta jäi uupumaan paljon. Mielestäni se olisi voinut olla napakampikin, etenkin, kun työnantajataho iski lokaa niskaani sen minkä ehti.

Kun toinen lausunto piti tehdä, sekin oli jälleen itsekirjoittamani ”raakile”, johon lakimies ainoastaan liitti lakipykälät. Tässä kohtaa selvisi, että olisimme voineet myös syyttää entistä työnantajaa syrjinnästä (olimme kaikki 3-kymppisiä perheenäitejä), mutta tuo valitusaika oli mennyt umpeen jo aikoja sitten. Ei pahoittelua, ei mitään. Mietin kysynkö jo toista lakimiestä, mutta koska aika oli aina niin vähissä, en vaihtanut, ja kun muut valittajat myöskin päättivät jatkaa työskentelyä tämän kanssa, niin päätin minäkin. Ehkä lopputulos olisi ollut erilainen, jos olisimme vaatineet toista henkilöä tämän tilalle? Ehkä, tai ehkä ei. Eniten kuitenkin harmittaa koko prosessissa se, että lakimies panttasi tietoja, muutakin kuin tämä syrjintään liittyvän kysymyksen, ja yhteistyö muutenkin takkusi.  Ja mitä? Nytkö minun pitää tarkastella päätöksestäni onko kaikki mennyt ok? Eikö se ole hänen tehtävänsä?

Henkisesti olen varautunut olemaan tuo reilun tonnin verran köyhempi. Olen lompakko levällään, kunhan vain pääsen eroon koko jutusta. Sitten odottelen, että valitusaika menee umpeen, enkä oikein näe syytä miksi entinen työantaja valittaisi asiasta, ja vaihdan liittoa. Maksan törkeän hintaista jäsenmaksua ja vastine sille on tämä?

Mitä sitten ajattelen entisestä työnantajastani?

No, minähän uskon Karman lakiin. Ensinnäkin kuulin, että entinen esimieheni on sairastunut uudelleen syöpään, joka tällä kertaa on myös levinnyt. Häntä kohtaan en tunne mitään. Enkä kyllä toivokaan hänelle mitään hyvää, vaikken myöskään pahaa. Toiseksi kuulin, että entinen työnantaja joutuu lakkauttamaan yhden osaston täysin, koska he eivät saa rekrytoitua väkeä. Talosta marssi ulos toistakymmentä yhden pienen alan erityisosaajaa, ja koska tuolla alalla piirit ovat pienet, työnantajan maine on kiirinyt. Kukaan ei halua ottaa vastaan työtä tältä työnantajalta. Sen sijaan nämä erityisosaajat ovat laittaneet oman yrityksen pystyyn, jolla kuulemma menee todella hyvin. Ihan mahtavaa.

Itse nukun yöni hyvin, elämässä on kaikki hyvin ja se riittää. Tämä oli tällainen ”keissi” ja toista kertaa en tähän ryhtyisi.

10 kommenttia:

  1. Huh, todella hurja juttu ja ollut varmasti raskas prosessi kaikin puolin. Ihmetyttää myös liiton toiminta. Todella ikävää, että olet joutunut käymään tämän läpi, mutta toivottavasti voit kuitenkin kohta jättää koko jutun historiaan.

    VastaaPoista
  2. Päätös kuulostaa hieman erikoiselta, ja sotii ainakin omaa oikeustajuani vastaan. Silti hyvä, että asia saatiin päätökseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin sotii omaakin oikeustajuani vastaan, mutta minkäs teet. En jaksa lähteä hakemaan korkeammalta enää oikeutta. Kovasti toivotin tsemppiä niille, jotka lähtivät "toiselle kierrokselle" ja toivon, että saavat oikeutta ylempää.

      Poista
  3. Hurja juttu! Hämärähommilta kuulostaa.. saa nähdä jos muiden valittaminen /eteenpäin vieminen auttaa tulkinnassa. Onneksi sulla kaikki hyvin ja talous kunnossa.

    VastaaPoista
  4. No herranjestas! Onneksi puhutaan vain tonnista. Tuo liiton lakimies on kyllä aika paska tyyppi. Samaan uskon minäkin - huonosti työntekijöitä kohtelevat työnantajat häviävät pitkässä juoksussa. Kilpailu osaajista on kovaa. Ei siihen onneksi oikeuselimiä tarvita. Olisihan korvaukset silti olleet mukava juttu. Tuskinpa nekään mitään älyttömiä, vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa mitä olisin voinut saada, jos olisin voittanut... Toivon, että ylemmäs valittavat voittavat ja saavat reilun korvauksen.

      Poista