maanantai 20. elokuuta 2018

Mitä sitä isona tekisikään...?


Olen monesti blogissani pohtinut omia työkuvioitani. Ensimmäiseen ammattiin, sairaanhoitajaksi, valmistuessani, työpaikkoja oli tarjolla pilvin pimein. Oli helppoa suunnitella tulevaisuutta ammattitaidon kehittymisen näkökulmasta, kun sai ihan valita minne meni töihin. Esikoisen syntymän jälkeen totesin, ettei kaksi vanhempaa voi tehdä 3-vuorotyötä ja opiskelin toisen ammatin. Sainkin hoitovapaan jälkeen päivätyön, jota tein 7 vuotta. Ehdin tuon 7 vuoden aikana leipääntyäkin työhöni, ja yt-neuvotteluiden jälkeinen irtisanominen olikin parasta (ja kipeintä) mitä minulle oli ammatillisesti tapahtunut.

Kun omalla alalla töitä ei enää ollut, piti lähteä kehittämään uutta. Sairaanhoitajaksi minua ei huoli kukaan, koska olen maisteri. Tästä sain viime keväänä jälleen ikävällä tavalla muistutuksen. Niinpä minä sinnikkäästi opiskelin avoimessa yliopistossa ja sain näiden opintojen turvin nykyisen, ja kaksi edellistä työpaikkaani.

Nykyisen työsuhteeni piti alunperin päättyä muutama viikko sitten, mutta sain vuoden jatkoa työsopimukseeni. Alussa työ oli todella mukavaa ja kirjoitin tänne blogiinkin eläväni ”kuherruskuukautta” aloitellessani uudessa työssäni. Esimies on edelleen mukava, kollegat, kolmea ihmisvihaajaa/ kitisijää lukuunottamatta, mukavia, palkka ihan kiva ja työaika paras, mutta itse työ ei haasta millään muotoa.


Rahalla vapaaksi-bloggarikirjoitti loistavan tekstin ”Burn out/ Bore out lähellä?” Itselläni ei ihan täysin sama tilanne ole, mutta jotta työ pysyisi mielekkäänä, tulisi sen antaa sopivasti haasteitakin. Yritän muistaa olla kiitollinen siitä, että minulla on työtä, koska sekään ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta jatkuvasti postilaatikosta tipahtelevat koulutusesitteet kieltämättä ovat saaneet taas aivoni raksuttamaan. Eräs lapsuuden kaverini totesi, etten taida koskaan tulla ”valmiiksi”, koska janoan tietoa ja haluan kaiken aikaa oppia uutta. Jälleen kerran olen siis tarkkaillut mitä opiskelisin, jos opiskelisin. Se, mikä itseäni ehkä eniten kiinnostaa, on hyvin työllistävä ala, mutta. Tähän liittyy liian monta muttaa, kuten esimerkiksi se, ettei tämäkään työ loputtomiin haasta ja se sisältää jonkinasteista ”hoitotyötä”, josta pyrin kovasti eroon. Tutkijan työ olisi itselleni se ideaalein työ ja väitöskirjan tekoa olen suunnitellut enemmän tai vähemmän vuosien varrella, mutta todennäköisesti väitöskirja haittaisi vielä enemmän työnhakua kuin maisterin paperit. Eikä tutkijoillekaan työtä ole tarjolla.

Takaraivossani raksuttaa myös se karu tosiasia, ettei nykyistä työtänikään tule olemaan ikuisesti tarjolla. Eli vaikka vaihtaisin työnantajaa, ei uutta samankaltaista työtä, johon minulla olisi työkokemusta ja pätevyys, välttämättä enää ole olemassakaan. Vaihtamalla työ ei siis sisällöltään tule haastamaan yhtään sen enempää kuin nytkään.

Kateellisena katson, kun entiset hoitajakollegat porskuttavat tyytyväisinä työssään vuodesta toiseen ilman kaipuuta muuhun. Mistä itse saisin samanlaisen fiiliksen? Onko muita kaltaisiani pähkäilijöitä vai olenko vain onnistunut luomaan itse itselleni ansan, josta en löydä ulospääsyä?


10 kommenttia:

  1. Itselläni on paljon samansuuntaisia ”uranvaihtoon”, uudelleensuuntamiseen tai -kouluttautumiseen liittyviä ajatuksia. Työni ei sinällään ole tylsää, mutta muulla tavoin ei-optimaalista (lue: stressaavaa). Joku kuitenkin pidättelee isojen muutosten tekemisessä.

    Itse toivon, että mitä enemmän saan kerrytetttä passiivista tuloa nyt, sitä helpommaksi tuollaisten päätösten ja tietynlaisen heittäytymisen tekeminen tulee. Aivan optimaalista tilannetta tuskin tulee koskaan, mutta rohkeus hakea uutta suuntaa ja kuunnella sydäntään näissä asioissa on kyllä jotain mihin kannattaa tähdätä.

    VastaaPoista
  2. Ehkä et ole löytänyt vielä omaa alaasi? Toisaalta, kuten sanoit, jo siitä että on työpaikka, kannattaa olla kiitollinen. Ehdottaisin etsimään sen oman jutun, mitä haluaa tehdä ennen kuin alat opiskelemaan.

    Lopuksi vielä Warren Buffettin sanoin:“You don’t want to sleepwalk through life. The important thing to do is to look for the job you would take if you didn’t need a job.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu todellakin, että en ole löytänyt alaani, enkä kyllä tiedä mikä se oma juttu olisi... Ehkä se joskus kirkastuu tai sitten ei.

      Poista
  3. Hoitoalalaisena ihmettelen miten jotkut jaksavat sitä hommaa vuodesta toiseen. Itsekin uutta urasuuntaa kohti menossa ja kysyisinkin nyt sinultaitä tarkoitat tuolla eivät huoli hoitoalalle kun sinulla on maisterin paperit? Eikö hoitoalalla ole koko ajan puutteita sen verran että työtä.löytyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairaanhoitajan töitä hakiessa en pääse edes haastatteluihin, koska olen maisteri. Meitä on useita, jotka olemme törmänneet samaan. Voit olla vaikkapa hoitotyön lehtori, ja opettaa sairaanhoitajia, mutta sairaanhoitajaksi et kelpaa. Keväällä haastattelussa haastattelija sanoi todella ylimielisesti, että olet näköjään joskus tehnyt hoitotyötäkin. Niin, kuten vaikka viimeksi viime vuonna muutaman kk:n ajan. Tällä ei kuitenkaan ollut "merkitystä", koska olen kuitenkin "maisteri". Kyllähän se ammattitaito säilyy, mutta tietoa tulisi päivittää hoitoalalle uudelleen hakeutuessa. Silti kilpailutilanteessa minä jäisin heikommalle kuin esimerkiksi vuosia kestäneeltä hoitovapaalta palaava sairaanhoitaja, koska olen maisteri...

      Poista
  4. Itsehän olen tässä juuri opintovapaalla. Kohta pitäisi opiskella tietoturva juttuja :=)

    VastaaPoista
  5. Miksi ylipäätään mainitset olevasi maisteri jos oikeasti haluaisit työn johon maistereita ei huolita? Hoitoalalla on paljon hakuja auki, ja työhaastettelua ennen ei ainakaan kannata mainostaa muun alan korkeakoulutusta (eikä samankaan välttämättä). Tosin olen käsittänyt, ettei hoitotyöhön edes halua.

    Tosin se on tietenkin iso miinus, jos oikean hoitotyön tekemisestä on tosi kauan aikaa, kun eihän se tuntuma ja osaaminen pitkään säily pelkästään opiskelun perusteella.

    Mulle hoitoala on pelkkä varaportti, pidän sitä ovea auki varmuuden vuoksi päivittämällä hiljalleen opintoja ja keikkailemalla satunnaisesti. Se on kuitenkin joka suhdanteessa aika hyvin työllistävä ala, vaikka palkat ei ole välttämättä kummoiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee aika pitkä paussi työhistoriaan, jos jättää mainitsematta muut työt. Edellinen pitempi pätkä hoitoalalta kun alkaa olla jo 10 vuoden takaa...

      Poista
    2. ...lyhyitä pätkiä (siis max. 3 kk) on tullut tosin tehtyä näiden 10 v. aikanakin, mutta leipätyöstä on tuo 10 v.ns.

      Poista