sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Vuoden turhimman juhlan aika koittaa taas - oletko valmis?

Olen tosissani yrittänyt kaivaa tänä vuonna sitä kuuluisaa "joulunhenkeä". Työmatkat olen huudattanut Spotifyn joulubiisi-listaa, mutta aivan sama tuleeko toosasta "menevä" joulubiisi vai jokin muu "menevä" biisi.  Joulun taika on edelleen kadoksissa. 

Viikonloput ovat menneet pipareita, joulutorttuja ja joulukarkkeja leipoessa. Näitä olen puuhastellut lasteni takia, ja onhan näiden tekeminen kivaa, yhteistä puuhaa. Itselleni on aivan sama onko meillä edellä mainituista mitään, sillä en niitä järin jaksa syödäkään. 35 vuoden aikana näitä on tullut jokunen syötyä enkä saa enää "kicksejä" joulupipareista tmv., mutta lasteni takia yritän. 


Tänä vuonna kirjoitin joulukortitkin, 13 kpl. Omassa suvussani ei enää montaa jäsentä ole, joten nämäkin kortit menivät mieheni suvun postilaatikoihin. Kortteja kirjoittaessani kysyinkin itseltäni, miksi minä näitä kirjoitan? Viime vuonna jätin kortit kirjoittamatta ja lahjoitin rahat "Hyvä joulumieli"-keräykseen. Tänä vuonna lahjoitin rahaa paitsi samaan keräykseen, myös joulukorttien valmistajalle: Unicefille. Vaikka taisipa suurimman siivun siitä napata Paletti, joka välittää kortit kauppoihin. 

Ostin kotiini joulukukkiakin. Kukista nyt tykkään muutenkin, joten olipa juhla tai vuodenaika mikä hyvänsä, olisin todennäköisesti kukkia kotiin hankkinut. 

Joululahjojen ostaminen on ollut täysin vastuullani. Yleensä olen kesän alennusmyynneistä ostanut pehmeitä paketteja joulua ajatellen, mutta koska olen joutunut huomaamaan, että esikoiseni vaatemaku on kovin muuttunut, en uskalla ostaa hänelle enää mitään itsekseni. Moni ostamani vaate on jäänyt käyttämättä, ja se harmittaa. Niinpä vasta joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntasin joululahjaostoksille, lasten kirjoittamat joululahjalistat käsissäni. Samaan aikaan, kun minä ostin omille ja mieheni lapsille joululahjoja, mieheni pohti lyhentääkö omaa asuntolainaa 10.000 eurolla. Aavistuksen kiukutti. Hän ei ole ostanut kuin kaksi joululahjaa. Itselleen ja minulle Black Fridaystä ale-talvikengät. Ilmoitinkin, etten aio maksaa joulukuun ruokaostoksia, koska olen huolehtinut kaikkien lasten lahjoista sekä joulukorteista. Rahaa jouluun on mennyt yli 700 euroa.

Niinpä mieheni sitten urhoollisesti lähti ruokakauppaan ostoslistani käsissään. Kotiin saavuttuaan sain todeta, että ei mennyt ihan putkeen... Osa tarvikkeista puuttui, ja sekös joulusiivousta vääntävää vaimoa kismitti. Kun riittävän kauan savu oli noussut korvistani, ryhdyin pohtimaan koko joulun tarkoitusta. Mitä sitten, jos jää ruokapöytä vajaaksi? Omalla tililläni on tasan 65 euroa, jolla pitäisi vielä tankata auto ennen palkkapäivää, joka on 31.12. Miksi ihmeessä me edes vietämme joulua? 


Koko aikuisikäni olen vihannut joulua. Kaikki lapsuuteni joulut olivat viinanhuuruisia. Jo päivällispöydälläni inhosin, kun vanhempani kaatoivat omiin laseihinsa ensin konjakit, sitten viinit. Ja kohta oltiin humalassa, joka lapsen näkökulmasta oli pelottavaa. Lahjoja jakaessa äidin posket punoittivat, silmät seisoivat ja itse joutui jännittämään oliko äidille ostettu lahja mieluinen... Äitini kuolemasta on kulunut jo yli 3 vuotta, mutta vielä viimeisenä joulunaan hän raivosi minulle, kun en ollut hänelle, aikuiselle naiselle, joululahjaa ostanut. Minun jouluihin ei alkoholi mahdu. Tai jos otan lasillisen viiniä, otan sen lasten mentyä nukkumaan. Lapseni eivät ole koskaan nähneet minua humalassa. Eivätkä näe. 

Mutta miten viettää nämä pakolliset joulupäivät niin, että lapset saisivat pitää joulunsa ja minä voisin sluibailla kaikesta pois? Viime vuonna vietetty risteilyjoulu oli paras ikinä, ja edullinen. Vai voisiko joulun viettämisen vain lopettaa yhteistuumin? Voisiko sen muotoa muuttaa? Mitä joululle pitäisi tehdä? Onneksi ei enää tarvitse joulua viettää autossa sukuloiden paikasta toiseen, mutta itselläni on hyvin vahva fiilis siitä, että tämä oli minulle viimeinen joulu. Ensi vuonna toivon olevani ihan missä tahansa muualla kuin tässä... 

Kaikesta huolimatta, oikein rentouttavia joulupäiviä kaikille lukijoilleni! 

6 kommenttia:

  1. Tuleehan siitä kieltämättä hiukan hölmö olo, kun yhden päivän vuoksi rahaa kuluu paljon yli viikkobudjetin verran. Toki me ostimme kaapin niin täyteen ruokaa, että tuskimpa tarvitsee lomalla nälästä kärsiä. :)

    Toivottavasti joulurauha löytyy vielä ja uusi vuosi tuo tullessaan kaikkea hyvää!

    Nina Maalaisblogista

    VastaaPoista
  2. Itselläni on vähän samantapaisia tunteita joulusta. Yritän joka vuosi hakea joulutunnelmaan, mutta jostain syystä ei sellaista tule vaan enemmän ahdistusta siitä, kun tietää että joulu on monessa perheessä kaikkea muuta kuin ihanaa yhdessä oloa ja rauhaa. Ahdistun ajatuksesta niistä lapsista, joilla ei ole mahdollisuutta jouluun tai lapsista jotka katsovat humalaisia, riiteleviä vanhempia tai ajatuksesta, että joku viettää joulun ihan yksin. En yhtään ihmettele miksi joulu on piikki itsemurhatilastoissa. Monelle joulu on vaan toivoa siitä, että se olisi äkkiä ohi.

    Joka vuosi ajattelen, että ensi jouluna olen jossain reissussa, mutta silti joka vuosi pyöritän samaa joulurumbaa täällä kotona.

    Mutta yritetään nauttia edes ylimääräisistä vapaapäivistä!

    VastaaPoista
  3. Ensi vuonna tavalla tai toisella lähdette jonnekin reissuun. Oli se sitten kylpylä, risteily, pidempi lomamatka mitä vain.

    Siellä joulu on jo järjestetty, eli ei tarvitse laittaa ruokia tai siivota tai koristella. Kaikille voi hankkia yhden lahjan, vaikka lahjakortteja, niin saa varmasti mieluisan lahjan.

    Hyvää joulua sinnekin ja kiitos blogistasi!

    VastaaPoista
  4. Jes! Meitä on siis muitakin joita joulu ei nappaa. Tsemppiä, enää muutama päivä niin jouluhössötys on taas hetkeksi ohi.

    VastaaPoista
  5. Ymmärrettävää että sinun kokemuksillasi joulun vietto ei ole mielipuuhaa. Itsellä taas joulu on päinvastoin mukava lämminhenkinen juhla, joka tarkoittaa leppoisaa ajan viettämistä sukulaisten kanssa. Vaikka ikää on jo 27, eikä ole viime aikoina ollut juurikaan varaa ostella lahjoja, niin sama joulutunnelma valtaa mielen joka vuosi joululaulujen alkaessa soimaan. Siksi toivonkin ettei vahinko lähde kiertämään.

    Ainakin itse haluan tarjota tämän joulufiiliksen myös omille lapsille, sitten kun niitä on.

    VastaaPoista
  6. Kurja kuulla, että lapsuuden joulut ovat olleet ikäviä! Omissa muistoissani juuri nuo lapsuuden joulut on kaikista mukavimpia. Joulu on hankala juhla, sillä monilla on kovat odotukset ja perinteiden vahvistamat rutiinit joulua varten. Itse olen yrittänyt muokata itselleen sopivan joulun, painottaa hyviä juttuja (suklaa) ja jättää välistä ne huonot jutut pois (joulusiivous).

    VastaaPoista