Nordnet

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Asunnon osto, avioehto vai testamentti?

Kävin alkuvuodesta kahden eri pankin kanssa lainaneuvotteluita talon puolikkaamme ostoa varten. Olen aiheesta kirjoittanut aiemmin mm. täällä. Lainaa olisin tarvinnut 65.000€, koska olen maksanut jo 60.000€ talosta lainan muodossa. Vakuudet tämän ansiosta olivat kunnossa. 

Pyysin ensimmäisen lainatarjouksen S-pankilta. Tarjous oli muuten ok, mutta pankin palkkio on yli puolet enemmän kuin Nordealla, 640 euroa. Lisäksi virkailija oli tehnyt virheen tarjoukseeni, ja laittanut lainan määräksi vain 60.000€. 

Seuraavaksi pyysin Nordealta tarjousta, jossa ensimmäinen marginaalini oli 0,75%, mutta kerrottuani saaneeni alhaisemman tarjouksen S-pankista, he laskivat sitä. Kysehän on pienistä summista tässä kohtaa, mutta aina kannattaa vetää kotiin päin. En tiedä saisinko vielä pienemmän marginaalin nyt, kun sain vakituisen työpaikan. 

Laina-aika on omiin silmiini sangen pitkä, ottaen huomioon, että olen kuudessa vuodessa lyhentänyt talon lainaa jo 60.000€. Siksi kysyinkin onko mahdollista maksaa lainaa nopeutetussa tahdissa takaisin. Yllätyin, kun S-pankissa lyhentäminen on ilmaista, mutta Nordeassa saa maksaa ainoastaan 10% lainanmäärästä ilmaiseksi kerrallaan. 


S-pankki
Nordea
Pankin palkkio
640€
300€
Marginaali
0,65%
0,75% -> 0,56%
Tasaerälyhennys kk:ssa
450€
476€
Maksuaika
11 v 9 kk
12 v

Verottajalta tiedustelin heidän kantaansa siihen, voiko talopuolikkaan ostohinta olla jäljelle jäävä osuus eli 65.000 euroa, vai pitääkö kauppahinta olla 125.000 euroa. Tällähän on suuri merkitys sen suhteen millaisen varainsiirto veron, 4% kauppahinnasta, maksan. Verottaja totesi, että heille on aivan sama mitä kauppakirjassa lukee, mutta avioerossa tai kuoleman tapauksessa 65.000 euroa EI ole puolet talon arvosta. Miksi ei ole, jos niin kerran sovitaan? Maksaako siis 5.000€ varainsiirtoveroa vai 2.500€?


Viimeisenä kuluna olisi kiinteistönvälittäjän arvio. Naapurissamme asuu kiinteistönvälittäjä, joka myy rakennuttamaansa taloa, ja joka on myynyt samalta kadulta toisenkin kiinteistön. Olin kai tyhmä, kun kuvittelin, että hän voisi pankin vaatiman "sähköpostitse tehtävän alueellisen tilastoarvon" heittää myös meidän talostamme. "300 euroa, kiitos!", oli vastaus ja tämän lisäksi hän olisi tullut tekemään täyden arvion talostamme käyden kaikki tilat läpi. Totesimme mieheni kanssa, että kiitos ei. Yritin tätä "tilastollista arviota" udella useilta kiinteistönvälittäjiltä, mutta kaikki halusivat saada omansa. Toisaalta ymmärrän tämän, toisaalta en. Kykenen itsekin tekemään kyseisen "tilastollisen arvion", mutta oma arvioni ei tässä kohtaa riitä, vaan tarvitaan kiinteistönvälittäjän sähköpostista tehty arvio. Pankillekin kitisin asiasta, jossa virkailija sanoi, että on harmillista, etteivät välittäjät halua auttaa tällaisessa asiassa, mutta arvio on välttämätön.

Kun tässä sitten ynnäilin mitä tämä kaikki konkreettisesti tulee maksamaan yhdestä hemmetin paperin palasta, tai oikeastaan kolmesta (kauppakirja, lainapaperit, kiinteistönvälittäjän arvio), ja näihin lisätään vielä lainhuudon kustannukset, summa oli nopeasti kuutisen tuhatta euroa. Kerroin asiasta sukulaiselleni, jolla on aikoinaan ollut vastaavanlainen tilanne. Hän kertoi, että heillä oli testamentti tehtynä heidän talostaan. Testamentin voi laatia itse ja säilyttää pankin tallelokerossa tai sen voi edullisimmillaan saada 100 eurolla laadittuna. Avioehtohan meillä talon suhteen on jo olemassa. 

Tässä kohtaa siis mietin laittaisinko varainsiirtoveroon varaamani eurot suosiolla lainanlyhennykseen ja luottaisin lakimieheen avioehdon ja/tai testamentin tarkastamisessa. Kun talo on aikanaan maksettu, siis tuo 65.000€, voisin halutessani lunastaa puolikkaan nimiini, ilman ainuttakaan turhaa lisäkulua, poislukien varainsiirtoveron. 

Isoja päätöksiä ja itselleni isoja summia. Mikä olisikaan taloudellisesti järkevää, ja missä ei omiaan voisi menettää?

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Työhaastattelussa

Hain jo syksyllä erästä vakituista työtä omasta kotikaupungistani. Työ vaikutti juurikin sellaiselta, johon minun tutkintoni ja työkokemus riittäisivät, ja työltä, joka minua kiinnosti. Ihmettelin, kun sain lähes seuraavana päivänä hakemuksen lähettämisestä sähköpostiviestin, jossa hakemustani kiitettiin, ja jossa kerrottiin, että hyviä hakijoita oli niin paljon, ettei valinta tällä kertaa osunut minuun. Hetken ihmettelin, että okei... Ajattelin, että heillä oli katsottuna joku valmiiksi, mutta paikka oli pakko laittaa hakuun tai sitten työhakemukseni oli surkea. Kieltämättä kokeilin hieman erilaisen työhakemuksen kirjoittamista. Siihen sitten ajatteluni tämän asian tiimoilta jäi, ja elämä jatkui.

Taannoin, kuukausia myöhemmin sain soiton kyseisestä työpaikasta, että olisinko yhä kiinnostunut tehtävästä. He olivat haastatelleet useita henkilöitä, mutta eivät olleet löytäneet sopivaa, ja nyt he päättivät laajentaa haastatteluita. Olin edelleen kiinnostunut työstä ja kävinkin haastattelussa. Tilanne oli jotenkin itselleni uusi. Ensin kollegani ja esimieheni kyselivät normaaleja haastattelukysymyksiä ja kun tilanne oli ohi, minulle kerrottiin, että virallinen haastatteluaika tulisi myöhemmin.

Jännitin aivan valtavan paljon "virallista" työhaastattelua. Olin niin leipääntynyt nykyiseen työhöni, ja etenkin työmatkani pituuteen, että tartuin työhaastatteluun kuin viimeiseen oljenkorteen "pelastaa psyykeeni". Nykyinen esimieheni oli luvannut minulle jatkoja, mutta sainkin kuulla, että sijaistamani henkilö palaa töihin 4 kuukautta aiottua aikaisemmin. Olisin siis joka tapauksessa joutunut aloittamaan piakkoin uuden työpaikan metsästämisen.

Kuva 1. Karoliina itkee. Elämä potkii, yhyy...

Virallinen haastattelu oli kuin ristikuulustelu. Kolme haastattelijaa tenttasi ja pommitti mitä ihmeellisimmillä kysymyksillä, joista osaan en tiennyt miten edes vastata. Kun esitin tarkentavan kysymyksen, tajusin, etteivät hekään tiedä mitä olivat kysymässä. Lähdin haastattelusta itkua pidätellen, kun tajusin, etteivät he tiedä edes minkälaista tyyppiä ovat hakemassa. Koska olin jäänyt kakkossijalle niin monta kertaa vastaavanlaisissa haastatteluissa, olin varma, että toinen sai paikan eikä minun koulutuksellani tai työkokemuksellani olisi tässäkään mitään merkitystä. Silti menin tapaamaan mahdollista tulevaa kollegaani ja katsomaan toisen toimipisteen tilat. Joutuisin siis tarvittaessa tekemään työtä kahdessa eri kaupungissa, mutta sekään ei olisi ongelma, koska pääsisin junalla 300 metrin päähän työpaikastani, toinen toimipiste on kävelymatkan päässä kotoa. Jäin kaksin potentiaalisen kollegani kanssa, ja hän pyysi kertomaan mikä tilanne haastatteluiden suhteen on, kun kukaan ei kerro hänelle. Jäin edelleen miettimään, onkohan tämä sittenkään minun paikka. Kollega vaikutti tosin superkivalta tyypiltä, mutta koin erikoiseksi sen, ettei hän tiennyt muuta kuin, että haastatteluja oli tehty paljon, mutta vain kaksi oli nyt johtanut "viralliseen" haastatteluun. 

Mieli maassa palasin kotiin. Keräsin kaikki maailman angstit, miksi en haluakaan työtä, kunnes puhelin soi ja minulta kysyttiin, olisinko vielä kiinnostunut työstä, sillä tulin valituksi! Joo. Olen. Kiinnostunut. (Tässä kohtaa hypin kattoon onnesta.)

Kuva 2. Tässä mä pompin kattoon. Wuhuu!

Tästä seurasi jokin käsittämätön olotila, joka ei meinannut ottaa laantuakseen. Olin kuin katsoisin elämääni sivusta, päässä pyöri kaikenlaista ja kaikki tuntui sumuiselta. Lähdin itsekseni kauppaan ja nappasin kakun mukaani, jotta voisimme juhlistaa uutta työtäni. Autossa istuin kakku sylissä ja itkin. On ollut niin helvetin raskas kesä ja syksy takana ja tuntui kerrassaan oudolta, että minulle tapahtuu jotakin hyvää, jotakin, minkä olen ansainnut. Jokohan viimein kolmen vuoden kipuilu äidin kuolemasta seuranneeseen minääni olisi viimein saanut päälleen laastarin? Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. En palaa entiseen enkä nykyiseen, vaan valitsen täysin uuden urapolun ja sitä ei ole puolestani valinnut kukaan muu. Hyppään täysin tuntemattomaan ja heitän heipat entisille ammateilleni ainakin toistaiseksi. Lisäksi pääsen eroon pätkätyöstä, ihmismassoista ja jatkuvista sosiaalisista tilanteista. On vain minä, työhuoneeni ja läppäri. Ehkä jatkossa jaksan tavata ystäviänikin, kun ei tarvitse olla äänessä kahdeksan tuntia päivässä ;) Palkka pysyy aika lailla ennallaan, kesälomat paloivat, mutta ihan sama. Poikani totesi uudesta työpaikastani "Äiti sä oot ihan paras." Niin olenkin, ainakin just nyt :) 

Kuva 3. Tässä on mun uus kollega. The Laptop. Tällä me tehdään ihmeitä.


Onko sinun uusi vuosi startannut yhtä loisteliaasti?



sunnuntai 13. tammikuuta 2019

3 vuotta talouden kirjanpitoa


Piti ihan tarkistaa pitääkö otsikko paikkaansa… Pitää! Blogi täyttää pian kolme vuotta ja olen nyt kirjannut systemaattisesti elämäni menoja vuodet 2016-2018. Itsestä tuntuu kovin vahvasti siltä, etten ole päässyt eteenpäin yhtään, mutta lukuja laskiessani saankin yllättyä positiivisesti.

Kolmessa vuodessa olen saanut varallisuutta lisää 55.115,33 euroa. Olen siis tuplannut omaisuuteni, ja enemmänkin. Tämän kun jakaa kolmelle vuodelle, summa on vuosittain hieman alle 18.400€. Asuntolainan maksaminen on ollut suurin varallisuuteni kasvattaja. Asuntolaina on lyhentynyt vuosittain n. 8.800 euron vuosivauhdilla, ja olen vuosittain tehnyt ylimääräisiä lyhennyksiä siihen. Yksi merkittävä varallisuuden kasvattaja oli myös kuolinpesän muodostuminen vuonna 2017.

Täytyy tosin todeta, että osakkeeni ovat näitä numeroita laskiessa miinuksella 2.700 euron verran ja rahastot reilun satasen verran. Nämä luvut luonnollisesti elävät päivittäin ja tällä viikolla salkun tilanne oli kohentunut jo tonnilla. Silti voi nähdä mitä sijoitussalkussani on tapahtunut kuluneen kolmen vuoden aikana: rahastot ovat muuttuneet osakkeiksi.

Varat €
31.1.16
1.1.19
Muutos
Osakkeet
140,16
11.982,32
+ 11.842,16
Rahastot
2.312,39
837,00
-1.475,39
Hätävaratili
7.058,62
7.884,00
+ 825,38
Asunto (oma)
125.000,00
125.000,00

Asunto (kuolinpesä)

17.500,00
+ 17.500,00
Asuntolaina
- 91.333,00
- 64.909,82
+ 26.423,18
Yhteensä
43.178,17
98.293,50
+ 55.115,33

Mikä sitten syö, hyvistä tuloista huolimatta, tulostani? Olisin voinut päästä vieläkin kovempiin lukuihin. Viime vuonna yksi syy oli auton hankinta, minkä takia möin Seligsonin rahastoni, mutta pääsyy on matkustaminen. Minulle rahan säästäminen ja sijoittaminen eivät ole elämän prioriteetti numero 1, vaan eläminen. Matkustaminen on itselleni henkireikä, pako todellisuudesta, pako arjesta, jota värittävät (vai ankeuttavat?) työ, ruuanlaitto ja pyykinpesu. Viime vuonna tein yhteensä neljä ulkomaanmatkaa, olkoonkin, että kaksi niistä suuntautui Tallinnaan, mutta nämä reissutkaan eivät ilmaiseksi hoidu.

Pian koittaa matkani Atlantin toiselle puolelle ja tiedän senkin maksavan. Paljon. Lentoliput olen jo maksanut, mutta viikon lomamatkalla pitää myös esimerkiksi syödä, liikkua ja asua jossakin. Riittääkö 2.000 euroa kaikkeen? Se jää nähtäväksi. Lomamatkoilla en kituuta, sillä muutoin se ei ole se kaipaamani ”henkireikä” arkeen. Kituutan mielummin kotimaassa joistakin ihan muista seikoista.

Jos taas katsotaan vuoden takaiset numerot, osakkeissa on tapahtunut vaihtuvuutta. Möin ja ostin osakkeita, möin rahastot ostaakseni auton, alkuvuodesta 2018 lyhensin asuntolainaani… Olin myös kuukauden työttömänä. Varallisuutta ei karttunut samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina, mutta kyllä tuo vajaa 9.000 euron lukema silmiä miellyttää.

Varat €
1.1.18
1.1.19
Muutos
Osakkeet
12.271,60
11.982,32
- 289,28
Rahastot
8.047,14
837,00
- 7.210,14
Hätävaratili
3.000,00
7.884,00
+ 4.884,00
Asunto (oma)
125.000,00
125.000

Asunto (kuolinpesä)
17.500,00
17.500,00

Asuntolaina
- 76.221,49
- 64.909,82
+ 11.311,67
Yhteensä
89.603,39
98.293,50
+ 8.690,11

Summa summarum, alla olevan taulukon mukaan varallisuuteni kasvu on hidastunut ”huippuvuosistaan”, mutta lomamatkojen määräkin on kasvanut ja siirtynyt entistä kauemmas… Katsotaan miten Karoliinan käy tänä vuonna ;)

Vuosi
Muutos
2018
+ 8.690,11
2017
+ 12.502,97
2016
+ 16.416,11


sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Lasten sijoitussalkut


On taas aika kurkata mitä lasten sijoitussalkuille on vuoden mittaan tapahtunut. Säästän molemmille lapsille 15€/kk/lapsi Nordnetin Suomen Superrahastoon. Näiden lisäksi lasten mummi säästää heille 5€/kk nollakorkoiselle tilille. Synttäri- ja joululahjarahat sijoitetaan pääsääntöisesti, vain osa tulee lasten omaan käyttöön.

Olen ostanut lapsille kahteen otteeseen osakkeita, kun Superrahastoon on kertynyt 500-1.000 euron potti. Ajatuksenani on hankkia lapsille pieni pesämuna tulevaisuutta ajatellen ja opettaa heille samalla sijoittamista. Esikoisen kanssa olemme itseasiassa jo käyneet läpi mikä on Helsingin pörssi, osake ja osinko. Olemme laskeneet kuinka paljon lapsi tulee keväällä saamaan osinkoa ja miten kurssit laskevat ja nousevat, vaikuttaen lapsen sijoituksiin. Ehkä joskus lapset pääsevät itsekin valitsemaan yhtiöitä salkkuunsa, mutta toistaiseksi minä vielä katson mitä ostetaan, sen verran harvoin kun tätä kauppaa ylipäätään tehdään.

Lasten salkut voivat huomattavasti paremmin kuin omani. Tämä johtunee siitä, että olen tässä matkan varrella viisastunut ja tehnyt omat sijoitusmokani omassa salkussani. Omaan salkkuun olen tankannut ylihintaan osakkeita, lapsille olen kolunnut alelaarista… Rapatessa roiskuu vai miten se meni? Tosin veikkaanpa, että kaikilla meistä on omat sijoitusmokamme, mutta tärkeintä lienee kuitenkin se, että niistä otetaan oppia eikä luovuteta ;)

Lasten pesämunia on aikoinaan aloitettu kasvattamaan lapsilisistä. Esikoinen ehti nauttia tästä luksuksesta 4 vuotta, nuorimmainen 2,5 vuotta. Lastenkin rahojen suhteen on ”mokailtu”, siitä esimerkkinä erään pankin sijoitusobligaatio, jossa esikoisen rahat tekevät pankille tuottoa vielä puolisen vuotta. Ensimmäisestä sijoitusobligaatiosta lapsi nettosi naurettavat 70 euroa ja olikohan sijoitusaika 2 vai 3 vuotta…? Nyt rahat ovat olleet 4,5 vuotta pankilla ja tuottaneet 201 euroa, josta menee vielä lähdevero… Ihan huuhaata koko kivijalkapankkien touhu.

Rahat makaavat pääosin nollakorkoisilla tileillä, koska lasteni isällä ei ole mielenkiintoa, intoa eikä minkäänlaista halua sijoittaa rahoja fiksummin. Mutta toisaalta ajattelen, että kun sitten jossakin kohtaa ajokortin hankinta tulee kummankin osalta ajankohtaiseksi, rahat ovat valmiina odottamassa tilillä eikä tuolloin tarvitse sijoituksiin puuttua. Nordnetiin aloitin sijoittamisen tammikuussa 2015.

Lasten varallisuus on noussut vajaat 300€/lapsi vuodessa. Mielestäni ihan ok summa. Nyt ollaan kurssien suhteen alamäessä, mutta jossakin kohtaa päästään vielä nauttimaan noususta. Aikaahan meillä on vielä vaikka kuinka paljon kasvattaa pottia ;) Mielenkiinnolla odottelen mitä luvut ovat 10 vuoden päästä.

Sijoituskohde/ Poika 10-v.
1.1.18
1.1.19
Muutos
Sijoitusobligaatiot
2.171,70
2.201,00
+ 29,30
Korkotili
3.007,36
3.173,82
+ 166,46
Osakkeet
-
754,00
+ 754,00
·        Nordea 51 kpl



·        Stora Enso 38 kpl



Superrahasto Suomi
681,00
8,00
- 673,00
Yhteensä
5.860,06
6.136,82
+ 276,76



Sijoituskohde/ Tyttö 8-v.
1.1.18
1.1.19
Muutos
Sijoitusobligaatiot
-
-
-
Korkotili
3.079,81
3.246,10
+ 166,29
Osakkeet
-
858,00
+ 858,00
·        Nordea 50 kpl



·        Stora Enso 49 kpl



Superrahasto Suomi
775,00
47,00
- 728,00
Yhteensä
3.854,81
4.151,10
+ 296,29

Yhteensä olen siis saanut säästettyä lapsilleni hieman alle 10.300 euroa. Itse olen tyytyväinen summaan :)