sunnuntai 11. elokuuta 2019

Onko kalliimpi kuitenkin parempi?


Tulin jo puolisen vuotta sitten ahmineeksi Marie Kondon ohjelman kaikki jaksot Netflixistä. Tuolloin ryhdyin raivaamaan jo kaappeja ja myymään kaikkea tarpeetonta pois. Yleensä siivoankin kaikki kaapit vuosittain ja hävitän turhat tavarat joko myymällä tai kierrättämällä. Kesällä iski taas armoton siivousvimma.

Minun shoppailuheikkous ovat vaatteet. Omat, lasten ja mieheni lasten vaatteet. Kun taas yritin kirjata ylös mitä kaikkea olenkaan ostanut tänä vuonna, ja tajusin sen rahamäärän menon, iski järkyttävä ahdistus. Meillä käy usein niin, että kun olen ostanut alennusmyynneistä jemmaan seuraavaa kokoa olevia vaatteita, joku kantaa kassitolkulla sitä samaa kokoa lisää. Vaatteita on yksinkertaisesti liikaa eivätkä lapset sitten käytä edes kaikkia vaatteita. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä vähemmän he enää käyttävät minun mielestäni ”kivoja” ja minun ostamiani vaatteita. Enää en voi edes ostaa seuraavaa kokoa jemmaan enkä ylipäätään ostaa lastenvaatteita, koska minun makuni on aivan eri kuin heidän.

Nyt teimmekin koulun alkamisen kunniaksi täyden myllerryksen molempien lasten vaatekaapeissa ja huoneissa. Kaikki tavarat ja vaatteet käytiin läpi ja kaikki millä ei leikitty, mitä ei käytetty jne. siirrettiin huoneen ulkopuolelle. Pojalle tehtävä oli helppo. Poikani on äärimmäisen helppoa luopua turhasta ja hän kyllä napakasti myös ilmaisee mielipiteensä vaatteistaankin: ”Yök, en käytä, en tykkää”. Tyttäreni puolestaan hamstraa jopa roskatkin ja luopuminen on vaikeaa. Jopa liian pienien vaatteiden poisantaminen vaatii melkoista keskustelua, reikäisistä sukista puhumattakaan…

Kun saimme liian pienet vaatteet lajiteltua pois, kävimme samalla välikausi- ja talvivaatteet läpi. Keräsimme kasat jälleen näistäkin, mitä käytetään, mitä ei. Toisaalta aika sydäntä särkevää katsoa miten sopivat ja käyttökelpoiset vaatteet annettiin pois, mutta toisaalta miksi niitä pitäisi säilyttääkään, jos lapsi ei niitä käytä? Kun siivous oli tehty, totesin, miten ihanaa onkaan, kun ensimmäistä kertaa ikinä, vaatteet mahtuvat nätisti paikoilleen, mikään paikka ei tursua ja kaikki vaatteet ovat nyt sellaisia, joita lapset ovat sitoutuneet käyttämään.
Kolikon kääntöpuoli on se, että vaikka tilaa tuli, omasta äärimmäisen huonosta tavasta ei tahdo päästä eroon. Niitä vaatteita tulee selattua nettikaupoista tämän tästä. ”Onpa kivan näköinen huppari… ja tarjouksessa!” Saan jatkuvasti muistuttaa itseäni, että tyttärelläni on kerrankin järkevä määrä vaatteita käytössä ja pojalleni olen jo ostanut pari hupparia liikaa. Vähemmälläkin pärjäisimme. Loppujen lopuksi tytär tarvitsee tänä vuonna ainoastaan talvikengät, poika ei mitään, ellei jalka kasva ulos viime talven kengistä nyt syksyn mittaan.

Monesti olen kitissyt myös sitä, että lapseni pukeutuvat paremmin kuin minä. Minä olen se, joka ostaa Lidlistä vaatteet. Monesti tulen ostaneeksi sieltä turhia heräteostoksia (poislukien treenivaatteet, joita käytän jatkuvasti), jotka jäävätkin kaapin perukoille käyttämättöminä. Huomaan myös olevani herkkä muiden mielipiteille. Tämä johtunee siitä, että olen lapsena joutunut kiusatuksi vaatteitteni takia. Kun tutustuin uuteen ihmiseen poikani harrastuksen kautta, olen huomannut mallimatkivani häntä. Hänellä kun ei ole muita kuin merkkivaatteita, ja niistä hän kyllä mielellään myös puhuu. Samalla tein myös aikamoisen havainnon. Ostin mielestäni tosi kalliin, vaikkakin hyvässä alennuksessa hupparin, josta maksoin 50€. Kyseinen huppari on laadultaan aivan toista maata kuin ne halpishupparit, joita olen aiemmin ostanut. Tämä ovh 89€ huppari ei ole mennyt pesuissa yhtään miksikään. Sisareni kertoi, että hänen merkkivaatehupparinsa ovat viisi vuotta vanhoja ja näyttävät edelleen uusilta. Tässä jäin miettimään, että ehkä olisi järkevämpää sitten maksaa hieman enemmän, jotta saisi jotakin myös pitemmäksi aikaa…? Ja kun maksaa jostakin vähän enemmän, ei tule tehtyä heräteostoksia, koska niihin ei yksinkertaisesti ole varaa.

Kun lapsetkin alkavat olla ”merkkitietoisia” ja pitää saada jotakin tiettyä juttua, mitä kaikilla on, olenkin alkanut miettimään, että ehkä less is more? Kun ostaa muutaman kalliimman, mutta laadukkaamman tuotteen, ehkä tulen kuitenkin säästäneeksi enemmän? Kallista ei raaski ostaa paljoa, kun taas niitä henkkamaukan halppisvaatteita tulisi kannettua kotiin enemmän. Lisäksi olen joutunut nyt liian usein pettymään halpismerkkien laatuun: ensimmäisen pesun jälkeen vaate on kutistunut liian pieneksi, menettänyt muotonsa tai mennyt aivan nyppyiseksi.

Vaikka lapsille ei näillä näkymin tarvitse ostaa muuta kuin talvikengät, omaa vaatekaappiani joudun täydentämään hieman. Mieheni oli aikoinaan ostanut kaksi tietyn merkin t-paitaa. En ollut koskaan nähnyt niin laadukkaita t-paitoja. Nämä t-paidat kestivät 6 vuotta miehen käytössä!! Omat t-paitani ovat niitä 4,90€ maksaneita, jotka kestävät ehkä nippa nappa kesän yli, kunnes ovat roskiskamaa. Mietin, että jos maksaisin vähän enemmän jostakin laadukkaammasta, vähentäisin paitsi hiilijalanjälkeäni, josta poden aina ihan mieletöntä syyllisyyttä, säästäisin oikeasti myös rahaa. Muutama laadukas vaate, jotka kestävät vuosia maksaisivat itsensä nopeasti takaisin. Käynkin tällä hetkellä itseni kanssa melkoista keskustelua: maksaisinko oikeasti 30€ t-paidasta? Toisaalta, kun ostaa kalliimman tuotteen, ei siitä raaski luopua yhtä helposti kuin Lidlin käyttämättä jääneestä hellemekosta. Onko kalliimpi kuitenkin joskus parempi?

13 kommenttia:

  1. Kalliimpi on parempi jos varmasti käytät sitä. Kallista ei kannata ostaa pakosta tai siksi, että nyt vain haluaa jotain. Kalliin pitää olla juuri se the vaate jonka haluat.

    Itse menen tuossa välissä. Perus topeista en maksa kallista hintaa, mutta taas hupparit pyrin ostamaan alesta kalliimmalta merkiltä. Koska tiedän myös käyttäväni sitä kallista hupparia enemmän kuin sitä halpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla menee samoin. Lapsille haluaisin ostaa myös vain laatua, ainakin kengät ja ulkovaatteet. Harmi vaan, että niiden käyttöikä on yhdellä lapsella lyhyt. Tosikn menevät käyttöön vielä seuraaville lapsille. Omille tai myymällä jollekin tarvitsevalle.

      Sanonta, jossa köyhän ei kannata ostaa halvinta, pitää aika hyvin kutinsa.

      Poista
    2. Täytyy tähän todeta, että kun perheessä on neljä lasta, joista minä vaatetan kaksi ja exäni puoliso omansa, minun lapsilla lenkkarit maksavat hieman enemmän, mutta kestävät koko kesän. Puolisoni lapsilla näkee jopa viidet lenkkarit kesän aikana, koska ne ovat aina ne kaupan halvin vaihtoehto :( Sama on esimerkiksi toppahousuissa. Kun ostaa sellaiset, jotka kestävät kulutusta ja vettä, ei tarvitse kuin yhdet housut. Jälleen näillä kahdella sankarilla on kaupan halvimmat housut, ja niitä menee useat talven aikana. Meillä tulee vaateostokset tämän takia halvemmaksi.

      Poista
  2. Yleensä kalliimpi on parempi, mutta varsinkaan vaatteiden kohdalla se ei valitettavasti lähellekään aina pidä paikkaansa. Kallis vaate on tehty samassa hikipajassa Aasian puolella ja erona 300% halvempaan on vain hihansuuhun lätkäisty tunnetun brändin merkki. Sietää siis olla tarkkana ettei maksa esimerkiksi takista 50€ sijaan 300€ ja käyttöikä tuotteella on täsmälleen sama...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa riippua ihan hirveästi materiaalista... Puuvillaakin voi saada tosi kökkönä tai sitten tosi laadukkaana.

      Poista
  3. Olen käyttänyt viimeisen vuoden ajan paitaa, jota muistan käyttäneeni 15 vuotta sitten. Minulla on se jopa päällä yhdessä vanhassa luokkakuvassa. Sittemmin paita on lojunut kaapissa käyttämättömänä usean vuoden. Otin sen käyttöön koska haluan sen pois kaapista, mutta pää ei kestä heittää pois ehjää ja hyvin sopivaa vaatetta. Kaappi on täyttynyt "hienoista" vaatteista, joita en ole ikinä käyttänyt. Vähän aikaa sitten vedin päälle verkkatakin jonka ostamisesta on siitäkin vähintään 10 vuotta. Kertaakaan ei ole ollut päällä. Liian hieno toisiin tilaisuuksiin ja liian ruma toisiin.

    Olen päättänyt tehokäyttää kaikki vanhat ja käyttämättömät vaatteet pois. Hiljalleen vaatekaappi on tyhjentynyt ja alkaa omakin mieliala piristyä kun ei tarvi puhtaita ja silitettyjä vaatteita survoa voimalla hyllyyn, jotta vaatekaapin saa kiinni :D

    Kun tulee tarvetta uusille vaatteille niin ostan suosiolla tyylikkään ja kestävän, maksoi mitä maksoi. Semmoisen mitä tulee käytettyä. Se on ekologista ja tyylikästä samaan aikaan, eikä harmita kaapissa lojuvat rojut. Halpa ei aina tarkoita säästöä.

    Vielä kun olisi kompetenssia arvioida vaatteiden kestävyyttä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on vähän sama teema päällä... Tehokulutusta niille, jotka ovat jo paremmat päivänsä nähneet ja laadukkaampaa tilalle.
      Laadukkaita materiaaleja oppii tunnistamaan kyllä ihan käsin koskettelemalla ja kannattaa aina tsekata mitä se tuote pitää sisällään. Kaikki akryylituotteet kannattaa jättää kauppaan tai "muovia" sisältävät. Luonnonkuidut ovat parhaimpia.

      Poista
  4. Vaatteissa on tosiaan hankala sanoa, että tarkoittaako kalliimpi hinta todella laadullisesti parempaa vaatetta. Itse ostan edelleen lapsille paljon vaatetta kirppiksiltä, koska lapset eivät ole hirveän kiinnostuneita siitä mitä laittavat päälle, kunhan vaatteet ovat sopivia ja mukavan tuntuisia. Ulkovaatteet ja kengät ostan aina uusina, mutta nekin ovat nykyään yleensä jotakin kaupan omaa merkkiä yms.

    Itse olen todennut Lidlin farkut hyviksi ja kestävän oloiseksi ja siellä on myös yleensä kerran kesässä myynnissä 100% puuvilla ja pellavavaatteita, joista olen tykännyt. Enevässä määrin varsinkin halpisvaatteet tuntuvat olevan joko kokonaan tai osittain keinokuitua, ja niistä vapautuu pestessä mikromuovia.

    VastaaPoista
  5. Vaatteiden laadun arviointi ei ole läheskään niin maaginen taito, kuin monet tuntuvat uskovan. Pitkälle pääsee hypistelemällä ja käyttämällä silmiään! Esimerkiksi kannattaa aina hinkata hetken aikaa materiaalia sormella: jos kangas pehmenee reilusti tai uhkaa nyppyyntyä, on kangas huonolaatuista ja kulahtaa tai nyppyyntyy nopeasti. Seuraavaksi tarkasta vaatteen saumat nurjalta puolelta: onko langanpätkiä, ovatko saumat ommeltu suoraan, kiertyvätkö ne? Ohuimmat trikoot kannattaa jättää suosiolla kauppaan, fysiikan lait pätevät vaatteissakin.

    Se, minkä ihmiset usein unohtavat kirppiksissä on tämä: jos vaate on jo kestänyt yhdellä käyttäjällä, ja on yhä siistin näköinen, kestää se todennäköisesti myös sinulla. Ja ekologisin vaate on aina se, jota käytät paljon.

    VastaaPoista
  6. Katson aina ensimmäiseksi kaupassa vaatteen pesu- ja materiaalilapun. Jos es. hupparissa on jotain keinokuitua, se jää kauppaan. Ostan vain 100 prosenttista puuvillaa. Se pysyy vuosia hyvänä. Kestää pesua ja käyttöä. Olen hamstrannut kirppareiltakin puhdasta puuvillaa olevia huppareita ja paitoja. Ovat miellyttäviä iholla ja kestävät. On ekoteko satsata laatuun.

    VastaaPoista