sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Kun työntekijän pitäisi vain venyä ja venyä...


Kun on kerran palanut loppuun kunnolla, on oppinut arvostamaan omia rajojaan ja kehon lähettämiä signaaleja. Kun kerta toisensa jälkeen työnantaja vaatii venymistä ja joustamista eikä uni riitä enää palautumiseen, vaan heräät toistuvasti aamuyöstä miettimään keskeneräisiä töitä, ajattelin ottaa puheeksi esimieheni kanssa työaikani.

Jo työsopimustani allekirjoittaessa olin tietoinen siitä, että työhöni kuuluu ilta- ja viikonlopputyötä ja se on ok. Se, että työtä on toistuvasti 12h päivässä sekä 6-päiväisiä työviikkoja ilman asianmukaista rahakorvausta tai oikeutta arkivapaisiin, ei ole ok. Kysyessäni ilta- ja viikonloppukorvauksista, sain vastaukseksi, että ylityöt saa ainoastaan vapaa-aikana, tunti tunnista. Rahakorvauksia viikonlopuista tai iltatyöstä ei makseta, kuten ei makseta ylitöistäkään. Kysyin miten voi olla, että jos olen sunnuntaina 8h töissä, se korvataan vapaa-aikana tunti tunnista, jos rahallisestikin se tarkoittaa tuplapalkkaa? ”No, kun me ollaan niin joustavia, että sä voit sitten viikolla lähteä töistä joskus aikaisemmin tai hoitaa arkena omia asioita.” Henkilöstöpäällikkömme totesi, että eihän se näin mene, vaan ihan samalla tavalla ilta- ja viikonlopputyöt tulevat korotettuna vapaa-aikana.

Seuraavaksi esimieheni yritti esittää, että tekisin kaksi viikkoa töitä ilman vapaapäiviä. Kieltäydyin. Sanoin joustavani työajoissa, mutta ilman vapaapäiviä en töitä tee. Pyysin saada arkivapaat, mikäli olisin viikonlopun töissä. Seuraus? Esimies aloitti mykkäkoulun. Kollegani sanoi, että hän tekee sunnuntain, niin minä saan edes yhden vapaapäivän. Ihan kuin se yksi vapaapäivä auttaisi palautumiseen, kun takana oli jo kuukauden mittainen jakso, jossa tein 6-päiväistä työviikkoa… No, vapaa sekin ja tietysti arvostin kollegani elettä.

Kun yöuneni alkoivat käydä vähiin ja koin enemmän kiukkua kuin yhtäkään ainutta positiivista tunnetta, siirryin ottamaan unilääkettä, jota minulla oli vielä jäljellä. Kun pääsin pahimman väsymykseni yli, otin jälleen kerran työajat esimieheni kanssa esille. Sanoin suoraan, etten kerta kaikkiaan jaksa tehdä tällaisilla työtunneilla töitä, ilman vapaapäiviä. ”No kuule, me ollaan kahdestaan sihteerin kanssa tehty näitä hulluja työviikkoja, eikä olla tunteja laskettu.” Yritin kertoa, että minulla on perhe, harrastavat lapset ja että minulla on ihan oma elämä. Ei mitään vaikutusta.

Neljännen kerran yritin taas puhua. Tällä kertaa sain joustoa 12-tuntiseen päivääni sen verran, että hän tuli tuuraamaan minua aamupäiväksi ja sain päivän tiputettua 8 tuntiin. Tulin samalla kertoneeksi, että minun lapseni harrastavat ja meillä on treenejä iltaisin ja minulla menee myöhään ennen kuin pääsen kotiin. Tarvitsen myös vapaa-aikaa ja vapaapäiviä. Sain vastaukseksi ”Pitäisikö sun pojan treenejä vähentää, niin jaksaisit paremmin?” Lapseniko kustannuksella minä jaksaisin paremmin, kun kyse kuitenkin oli työtuntien normalisoinnista?

Esimieheni heitti vielä kommentin, miten meidän työpaikka on niin joustava, mutta kaikki työpaikat eivät ole. Sanoin, etten kyllä ole ikinä joutunut tällaisista asioista keskustelemaan yhdenkään esimieheni kanssa. Ylityöt on maksettu rahallisina korvauksina ja huolehdittu, että työntekijällä on vapaa-aikaa. Kovin oli taas hiljaista. Yhdessä työpaikassa olen joutunut tekemään 60-tuntisia työviikkoja, mutta koska olin kokonaistyöajassa, minulla oli monta kuukautta, jolloin minulla taas saattoi olla vapaita viikkoja tuon tiukan rykäisyn johdosta.

Kun siis blogissani olen avautunut esimiehistäni ja kyseenalaistanut sitä, mistä näitä oikein tipahtelee, olen viimein tajunnut sen, että kun ei ole esimieskokemusta, -koulutusta eikä osaamista ihmisten johtamiseen, lopputulos on aina tämä. Onneksi meillä on olemassa työntekijää suojelevia lakeja näiltä mielipuolisilta esimiehiltä, mutta kurjaa on, että itse pitää jatkuvasti pitää omista oikeuksistaan kiinni. Itse päätin, etten enää jousta. Kahden päivän vapaat kuuluvat minulle siinä, missä kaikille muillekin. Olipa ne vapaat sitten sijoiteltuna mihin kohtaan hyvänsä viikon sisällä. Minä en enää terveyttäni riskeeraa yhdenkään työpaikan takia.

12 kommenttia:

  1. Kuulostaa vähän siltä, että työpaikan vaihto vois olla ajankohtaista. Jos keskusteluissa esimiehen kanssa on aina seinä vastassa, niin tuskin tuolla mikään tulee muuttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomattu on, ettei mikään muutu. Mietin onko seuraava steppi sitten ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun ja esimieheni esimieheen :(

      Poista
  2. Suorastaan pöyristyttävää toimintaa esimieheltäsi. Kuullostaa siltä yrityksessäsi joustaminen tapahtuu vain yhdeltä puolelta. Moiset tuntimäärät eivät kylläkään ole millään tavalla kohtuuden rajoissa.

    Joustavan työajan tarkoitus on tasata työkuormaa tilanteen mukaan mutta sen varjolla ei voida työntekijää määrätä jäämään töihin vaan aloite tulee työntekijältä itseltään, muussa tapauksessa kyseessä on ylityö työnantajan toimesta.

    Toisaalta yrityksessä jossa on kuvatun kaltaista toimintaa saattaa olla erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta taistella oikeuksiensa puolesta. Toisaalta missään työpaikassa työntekijän ei kuulu kysellä oikeuksiensa perään vaan työnantajan velvollisuus on toteuttaa niitä TES:n ja työaikalain puitteissa.

    Muistathan että sinulla on mahdollisuus saada maksamatta jääneet palkat ja ylityökorvaukset myös oikeusteitse. Itse lopetin ylitöiden tekemisen kokonaan noin kaksi vuotta sitten kun jatkuvien YT-neuvottelujen tuloksena työkuormitus nousi kestämättömäksi, mitään kielteistä palautetta tai reaktiota en ole asiasta työnantajalta saanut.

    Voimia sinulle jaksaa työmaalle. Suosittelen tutustumaan oikeudenpäätöksiin aiheeseen liittyen, käytännössä työntekijällä on erittäin hyvät mahdollisuudet saada hänelle kuuluva palkkansa. Ps liukuva työaika ei voi ohittaa työaikalakia, jossa on määräykset sunnuntaikorvauksen osalta.

    VastaaPoista
  3. No huh huh. Millä alalla pn pakko tehdä tommosia työmääriä ja aikoja. Eikö teillä ole työehtosopimusta joka määrittelee korvaukset ja vapaat.

    Itsekin teen kuusipäiväistä työviikkoa ja sen lisäksi kaksiosaista työpäivää keskimäärin neljänä päivänä viikossa, mutta nämä on työehtosopimuksessa määriteltyjä juttuja ja iltatunneista saa aina 15% korotuksen lauantai-illan tunnit on 100%

    VastaaPoista
  4. Eikö tuo ole jo laitonta? Työehtosopimuksen raamit? Työaikalaki ja tes on työntekijän suojaksi. Eikös työnantaja ole lirissä riitatilanteessa ja korvausvelvollinen noista rikkomuksista? Menee jo työsuojeluasiaksi?

    VastaaPoista
  5. Kiinnostaisi kyllä, millä alalla on tuollaista. Kun on lukenut aiempia kokemuksiasi esimiehistäsi, olen jäänyt miettimään, että jos nämä samat kokemukset ovat kaikkia samalla alalla, jollain alalla on siis keskimääräistä enemmän epäpäteviä johtajia ja tosi omituisia yrityksiä.

    Tavallisella työpaikalla maksetaan ylityöt, on tavallinen 5 päivän työviikko ja ei koskaan kyllä kahta viikkoa ilman viikonloppuja (ellei ota vapaaehtoisia ylitöitä). Tilanteesi kuulostaa ihan hullulta ja yrityksessä ei kyllä tunnu olevan mitään normaalia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ovat valitettavasti samalla alalla ja esimiehet sellaisia, jotka on rivistä nostettu esimiesasemaan ilman substanssia esimiestyöskentelystä.

      En halua sanoa enempää mikä alani on, koska anonymiteettiyteni on niin tärkeää... Välillä pelottaa tänne kirjoittaa, jos joku tunnistaisi kuitenkin... Toisaalta helpottaa, kun saa purkaa näitä asioita blogitekstien muodossa.

      Poista
  6. Mietin jo samaa, että miten kohdallesi osuu aina näitä työpaikkoja/esimiehiä, onkohan alakohtainen juttu? Eikö esimiehesi saa mistään ylemmältä taholta tukea henkilöstövajauksen hoitoon (muilla kuin laittomilla konsteilla)?
    Ja minä kun esimiehenä maanittelin porukkaa normaalisti korvattaviin ylitöihin kerran pari vuodessa, ekstraherkkuja ja itse paikalla jeesinä, eikä juuri ketään kiinnostanut osallistua..

    VastaaPoista
  7. Jotenkin haisee naisvaltaiselta alalta..

    VastaaPoista